Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade & Uni Ojuva: Onhan meillä linnut

 Lisää runokirjoja kesältä.

Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade

suomentanut Mikko Autere

Tässä runokirjassa oli paljon tunnistettavaa. Kaikkia tunteita. Kaikkia ajatuksia. E oikein ole edes sanoja sille kaikelle, mitä tää runokirja pisti mun pään sisällä kieppumaan. Pidin todella paljon.

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Tästäkin runokirjasta pidin. Olin niin jännää kulkea näiden lintujen matkassa. Tunnistaa asioita. Miettiä, pohtia, lukea. Ja silti jäi myös asioita tunnistamatta runojen luomista kuvista. Kaikessa oli myös jotain utuista, niinkuin tuossa kirjan kannessakin. 

Ojuvan runoja voisin lukea lisääkin!

2 kirjaa Suomen sisällissodasta

 Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Mun Hannes-pappa oli 2-vuotias, ku Suomi itsenäistyi. Tuntuu jännältä edes ajatella sitä. Toisesta maailmansodasta, jonka syttyessä hän oli 24-vuotias, hän kertoi vain sen, että oli autokuskina rintamalla. Muuta ei irronut hänestä. Mun suunnitelma on ottaa selvää, että missä kaikkialla pappa oli sodan aikana.

Heikki-pappani oli 4-vuotias sodan syttyessä, eli 20 vuotta nuorempi toista pappaani. Pappa joutui lapsena lähtemään evakkoon. Muuta en muista hänen kertoneen evakkoon joutumisesta, toki onhan hän ollut niin pienikin. Paitsi sen, että hänen Hanna-siskonsa joutui 12-vuotiaana yksin jäämään kotiin hoitamaan kotieläimiä muiden lähtiessä evakkoon. Huh huh!

Mummujeni sota-ajoista en tiedä tuotakaan vähää. Toinen mummu oli 16-vuotias ja toinen 4-vuotias sodan alkaessa. Hmm. Mistähän saisin tongittua tietoa tästä? Vanhempi mummu on saattanut olla lottanakin. En tiedä edes sitä, että onko vai ei.

Mutta näihin kirjoihin. Olen sattumalta lukenut pari kirjaa sisällissodasta, joten päätin julkaista postaukset niistä tänään. Molemmat kirjat olivat todella hyviä! Toisen luin ruotsiksi ja toisen suomeksi.

Monica Borg-Sunabacka: Hanna 1918

kuvittanut Terese Bast

Tää kirja oli aika koskettava tarina 10-vuotiaasta Hannasta. On levottomat ajat ja kaiken lisäksi Hannan isä on kadonnut. Sisällissota puhkeaa, kodin ulkopuolella pitää olla koko ajan varovainen. Huoli isästä on kova ja äitikin salaa jotain isän suhteen. Kouluakin on ja ei ole. Luokkakavereillakin on sama hätä, kun osalta heistä on myös kadonnut isä tai veli. Kirja kuvas hyvin tuota aikaa, levotonta tunnelmaa, huolta, pelkoa ja nimenomaan lapsen näkökulmasta. Pidin paljon!

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä 

suomentanut Lauri Lattu

Mauron kirja oli myös koskettava! Kylläkin ihan eri tavalla. Tää kertoo Siiristä, joka on lähtenyt mukaan punaisten naiskaartiin. Kummia tapahtuu läheisessä metsässä. Rintamalinja on lähellä. Kun yksi naiskaartilaisista katoaa metsään, Siiri päättä lähteä etsimään häntä. Siinä kohti tämä tarina lähtikin menemään entistä jännemmäksi. Huhhei! Onneksi en tajunnu tän olevan kauhukirja, ku vasta lukemisen jälkeen. Ei tää ollu mikään raaka, paikoin aika jännittävä kirja vain. Tykkäsin ihan todella paljon tästä! Oli jotenkin niin hyvin kuvattu sitä mentaliteettiä, joka sai valitsemaan puolensa ja lähtemään mukaan kaartiin jne. Todella vahvatunnelmainen luettava tämä. Aikamoinen kirja!

Lastenkirjoja x4

 Kesällä luettuja ihania lastenkirjoja kehiin!

Malin Klingenberg & Maria Sann: Vanhukset

suomentanut Outi Menna

Tää kirja kyllä vähä nauratti. Nuo vanhukset... Onhan teinit lapsen näkökulmasta ihan vanhuksia. Tää on tarina just tästä näkökulmasta. Oli kyllä hauska! 

Emilia Erfving: Roskakasa

Tää oli ihana kirja! Ai että! Pisti kyllä miettimänä tätä kauheaa roskaamista, mitä me ihmiset harrastetaan. Huhhei! 

Haluan lukea Erfvingiltä myös muut kasa-kirjat.

Catherine Hapka: Nalle Puh - Puolen hehtaarin metsän kesä

suomentanut Jenni Rapelo

Enpä oo aikoihin lukenut Nalle Puhista! Oli ehkä aikakin. Tää oli oikein kiva kirja, jossa oli neljä tarinaa. Yksi jokaisesta vuodenajasta. Pidin ihan. Ehkä jäi silti vähän tylsäksi näin aikuisen makuun.

Wang Xiaoming: Jordnötshunden

kuvittanut Didi Wang

kääntänyt Lilly Xie

Tää oli söppänä tarina siitä, että onko sitä pieni vai iso ja mitä tapahtuu, kun vaihtaa perspektiiviä asiaan. Tykästyin todella kovasti tähän isä-tytär-työparin teokseen.

Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni & Jasmine Guillory: Lue minut oikein

 Kaks todella ihanaa kirjaa kesältä! Luin nämä molemmat Ivalossa ollessani, ku sieltä kirjastosta bongasin.

Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni

Ai että. Mää niin tätä kirjaa. Ei nyt voinu ku tykätä, ku oli niin ihanat ja niin kamalat hahmot tässä kirjassa. Apua. Ja tää kirjan pääpari! Bee, muunsukupuolinen, kahden äidin perheestä, symppis tyyppi. Konstantin, vähän ylimielinen, todella rikkaasta ja konservatiivisesta perheestä, äidistä tuli vaan mieleen Päivi Räsänen, apua. Nämä erot ja sitten Been ja Konstantinin välinen kipinöinti. Eihän tätä voinu ku ahmia menemään! Ja sitte ku kirjan lopussa oli vielä ihan puskista tulevia käänteitä, ni voi mahoton. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä! Salama se osaa kirjoittaa, sanon minä.

Jasmine Guillory: Lue minut oikein

suomentanut Siiri Hornsby

En halua kertoa tästä mitään muuta, ku että olipas vetävä ja sopivasti siirappia:

"Rakkaus alkaa rivien välistä.

Bestseller-kirjailija Jasmine Guilloryn nykyaikaan tuotu versio lumoavasta sadusta, jossa kirjoja rakastava tyttö kohtaa väärinymmärretyn hirviön.

Kun Isabelle valmistui yliopistosta ja aloitti uransa kustannusmaailmassa, hän ei kuvitellut hetkeäkään, että asuisi vielä 25-vuotiaana kotona vanhempiensa luona. Eipä hän arvannut sitäkään, että olisi yhä yksi kustantamon harvoista mustista työntekijöistä. Palkka on pieni ja kilpailu kovaa, ja Izzy alkaa kyseenalaistaa ammatinvalintaansa. Unelmista luopumisen sijaan hän kuitenkin tarttuu viimeiseen oljenkorteen, joka saattaa viedä hänen uraansa oikeaan suuntaan: hän lupautuu hoputtamaan hankalana pidettyä tähteä, jonka käsikirjoitus on pahasti myöhässä. Santa Barbaran ylellisessä kartanossa häntä onkin vastassa äreä ja vetäytyvä Beau Towers, joka ei kaipaa henkilökohtaista kannustajaa. Izzy ei silti suostu antamaan periksi, ja vähitellen oikeat sanat ja teot alkavat synnyttää paitsi käsikirjoitusta myös ystävyyttä ja kipinöitä. Mutta valmistuuko käsikirjoitus ajoissa ja uskaltaako Beau avata sydämensä?"

Tai okei! Jos Guilloryltä suomennetaan lisää kirjoja, ni ehdottomasti luen! Izzy oli ihanan pippurinen hahmo, ei voinu ku tykätä.

Maria Jotuni: Evakuoidut & Sofi Oksanen: Samaan virtaan- Putinin sota naisia vastaan

 Tänään alkoi talvisota vuosikymmeniä sitten. Siksi tässä postauksessa on kaksi sotaa käsittelevää kirjaa! Toinen käsittelee kotimaata ja toinen käsittelee naapurimaata sodan suhteen.

Maria Jotuni: Evakuoidut

selkomukauttanut Maria Vahtila

Tää oli koskettava, huh! Luin tätä bussikatoksessa bussia odotellessa ja melkein oli tippa linssissä. Sota on niin raakaa ja vielä niin monin eri tavoin, ettei sitä tälleen rauhanajan Suomessa syntyneenä ja kasvaneena osaa edes käsittää. Tähän kirjaan eläydyin niin vahvasti vielä. Huh.

"Äiti ja poika pakenevat sotaa. Kotitalo on pommitettu raunioiksi ja kylmyys ja nälkä kiristävät otettaan pakolaisista.

Lapsi haluaa tietää, miksi ihmiset tappavat toisiaan. Äidillä ei ole hyvää vastausta. Maria Jotunin Evakuoidut on koskettava romaani, jonka teemat ovat surullisen ajankohtaisia tänäkin päivänä. Teos on myös vahva feministinen vastapaino miesten kirjoittamalle sotakirjallisuudelle."

Haluan lukea tän alkuperäisenä versiona. Ku tää selkomukautus oli jo näin koskettava, ni mitä se on alkuperäisessä kuosissaan? Ja tää kirjan loppu. Oikeasti. Siinä kohti tuli kyyneleet. Tulee tätä postausta kirjoittaessakin.

Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan 

"Taas luin jotain, joka sai aivot poksumaan. @sofioksanen avaa tässä kirjassa todella hyvin venäläistä mielenmaisemaa. Sukupolvesta toiseen jatkunut kansalaisten mielten manipulointi ja historian vääristely tekee tehtävänsä, vaikka ois kuin terävä pää. Lisäksi nyt tajusin ekaa kertaa Venäjän tekemän kolonisaation ja sen laajuuden. Alunperin Venäjä ei oo ollu kovin paljoa Suomea isompi, piti ihan googlaa. Tämä kirja ja @thejessikka kirjat on avannut mun silmät Venäjän suhteen. Nään nyt myös Itä-Euroopan maat uusin silmin. Ehkä Suomi ei sittenkään oo se paras asiantuntija naapurimaansa suhteen."

Näin minä instagrammissa tästä kirjasta. Ei herranen aika, miten jokku osaa kirjoittaa niin, että maailmat avartuu ja silmät aukeaa ja mitä kaikkea. Ja saa tosiaan mut googlaan. Alla olevassa kuvassa näkyy, että minkä kokoinen Venäjä on ollu alunperin. Ei mikään kovin iso. Ja siis, tuolta alueelta se on lähteny syntymään, kolonisaatio lähteny leviämään itään erittäin pitkälle. Ja se mieletön määrä propagandaa, mikä kuuluu Venäjän systeemiin. En oo aiemmin tajunnu sitä määrää ja syvyyttä. Oksanen kyllä osas selventää tän asian hyvin.

Toivon, etten joudu omakohtaisesti kohtaamaan sotaa. Pelottaa tää maailmanmeno.

Aila Meriluoto: Kimeä metsä & Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

 Kaks runokirjaa kesältä!

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Meriluodon runot ovat enemmän tai vähemmän mun makuun. Ei tästä kyllä oo jääny mieleen mitään, suoraan sanottuna. No, kesällä oli vähän kaikenlaista. Kohti seuraavaa Meriluodon kokoelmaa siis! Sen verran kuitenkin tykkään Meriluodon runoista!

Tän runokokoelman lopulla oli Meriluodon suomentamia Emily Dickinsonin runoja. Niistä en tajunnu vieläkään juuri mitään. Sen sentäs muistan. 😂

Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

suomentanut Lauri Kaila

Tälle runokokoelmalle on käynyt samoin, ku Meriluodonkin runokokoelmalle. En muista tästä oikein mitään. Argh. Olin antanu tälle StoryGraphissa 3 tähteä, eli olin kuitenkin tykkäämisen puolelle jääny...

P. D. James: Syystanssiaiset & Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

Viime keväältä/kesältä kaks kirjaa. Yritän nyt ihan tosissaan saada kirjoitettua näistä postaamattomista ylös edes jotain.

P. D. James: Syystanssiaiset

suomentanut Maija Kauhanen

Tämä oli himpun tylsä historiallinen dekkari. Tää on ikäänkuin jatko-osa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulolle. Tapahtumat ovat vuosi Austenin kirjan jälkeen. Elizabeth ja Darcy ovat saaneet kaksospojat ja asuvat Darcyn perimässä kartanossa. He ovat järkkäämässä syystanssiaisia, kun alkaa tapahtua. Elizabethin sisko saapuu yllättin kartanoon, että hänen miehensä Wickham on murhattu. Siitäpä alkaakin sitten selvittely, että mitä on tapahtunut. Wickham löytyy verisenä, mutta veri onkin hänen kuolleen ystävänsä verta. Että mitä kuka häh? Olihan tää yhenlainen kokemus. Ääh. Hirveän hitaasti asiat eteni ja murhaaja oli pettymys suoraan sanottuna. Ei jatkoon. En varmaan uskalla tän lukemisen jälkeen koskea Jamesin muihin kirjoihin.

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

suomentanut Riie Heikkilä

Tämä oli taas ihan toista maata ku Jamesin kirja. Tää on McGeen trilogian toinen osa ja ai että! Tässä jatkettiin ekan osan jalan jäljissä. Samat henkilöt ja samat ongelmat sinänsä, mutta vähän uudessa paketissa. Kiinnostavana lisänä yksi ihan uusi henkilö, joka saa tornin kiemurat uuteen uskoon. Ai että! Tarinassa myös siirrytään New Yorkista Dubaihin, jossa kannen kaksi tornia ovat. Ahmin tätä ja voivottelin muutamalle hahmolle, ku ovat niin raivostuttavia ja myös mielenkiinnolla seurasin miten juonittelut etenevät tässä kirjassa. Oon niin koukussa! Vaikka se tabu kielletty rakkaus onkin aika ahdistavaa luettavaa.

Sarjakuvia x4

 Tässäpä taas setti sarjakuvia kehiin! Sarjakuvat on kyllä yks elämän suola.

  

Kazu Kibuishi: Kivenvartija & Kivenvartijan kirous

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Minäkin oon päässy tän Kibuishin sarjan makuun! Ensin olin kyllä ennakkoluuloinen, myönnän.

Ekassa osassa, Kivenvartija, homma lähtee käyntiin. Emilyn perhe on muuttanut isän kuoleman jälkeen ja siellä uudessa kodissa jokin olento sieppaa Emilyn ja Navinin äidin. Sisarukset syöksyy sieppaajan perään ja he päätyy toiseen maailmaan. Siellä he kohtaavat kaikenlaista ja Emilylle selviää, että hän on jokin ihmeen Kivenvartija. 

Kakkososassa seikkailu jatkuu. Sisarukset löytävät viimein äitinsä, mutta hän on koomassa. Siksi Emilyn pitää pyrkiä Kanalikseen, että saisi äidilleen apua. Lisäksi Emilyn amuletti johdattaa häntä ja myös varoittaa ja ohjailee. 

Jäin koukkuun tähän sarjaan!

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 2

Marun saaga jatkuu. Maru jatkaa ystävänsä Renin kanssa tutkimuksia siitä, että miksi hän on muuttunut tytöksi. Maru yrittää myös piilotella sitä muilta, mutta hän onkin paljastunut. Lisäksi on kaikenlaisia tunteita ilmassa. 

Varasin äkkiä kolmannen ja neljännen osan, että pääsen lukemaan tarinan loppuun.

Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 4: Unelma ja painajainen

suomentanut Kirsi Kinnunen

Jee, ku saanu Sorcelinen tarinaankin jatkoa!

"Vaara uhkaa Sorcelinea! Häntä pitkään seurannut mielikuvituseläin onkin huono enne: ihminen, joka sen näkee, kuolee pian! Pystyykö Sorceline torjumaan uhkaavan kohtalon? Professori Balzar tekee kaikkensa pelastaakseen Sorcelinen, mutta uusi tulokas aiheuttaa sekasortoa oppilaiden keskuudessa. Eivätkä Vorninsaaren kaikki salaisuudet ole vieläkään paljastuneet…"

Sorcelinen parissa kyllä viihtyy. Tämä osa oli ehkä huonoin tähän mennessä, mutta vei kuitenkin tarinaa eteenpäin. Jään oottaan tähänkin jatkoa ja sitähän tulee ensi vuonna!

Jane Harper: Ulkopuoliset & Keigo Higashino: Pahan asialla

Näitä rakkaita dekkareita. Ai juma, että mulla laahaa jäljessä nää postaukset. Mutta minkäs teet, ku elämä on tämmöstä ylä- ja alamäen taaperstamista!

Jane Harper: Ulkopuoliset

suomentanut Maija Lehmuksenoksa

Jane Harper kirjoittaa tasaisen hyviä dekkareita kyllä. Tietää saavansa sitä mitä odottaa, kun tarttuu hänen kirjaansa. Eikä pety.

Tää oli Aaron Falk -sarjan kolmas osa. Falk päätyy tutkimaan kadonneen naisen tapausta. Nainen katoaa ja parkkipaikalle jää vain hänen vauvansa kärryissään. Häntä ei löydy mailta halmeilta. Tapaus olikin jännä! Sai kivaa kieputusta ku seuras, että mistä on kyse. Enkä ihan arvannu lopulta syytä ja seurausta! Että hyvin vedätettiin mua.

Innolla jää oottamaan Harperilta seuraavaa dekkaria.

Keigo Higashino: Pahan asialla

suomentanut Raisa Porrasmaa

Olipa taas Higashinoa parhaimmillaan! Miten hän osaakin kirjoittaa niin kieroja juonia!? Kirjailija murhataan pari päivää ennen hänen muuttoaan maasta. Poliisi alkaa tutkia tapausta ja se onkin sitten kanssa tapaus. Poliisin, Kagan, tuttava onkin murhatun ystävä. Ja mitä kaikkea sieltä taustalta sitten löytyykään, miten murhattu ja tämä hänen ystävänsä ovat kiemuroituneet kaikkeen ja huh. Olipa kyllä oikeasti melkoinen soppa lukea ja sivut vaan käänty menemään. Että millon saadaan seuraava suomennos Higashinoa!?

Françoise Vergès: Dekoloniaalinen feminismi & Layla AlAmmar: Silence is a sense

 Kaksi kirjaa, jotka monin tavoin jätti sanattomaksi, vaikka saivat mun päässä aikaan aikamoisen ajatuspyörteen. Molemmat semmoisia, että haluan lukea ne uudelleen.

Françoise Vergès: Dekoloniaalinen feminismi 

suomentanut Anna Tuomikoski

Instagramiin kirjoitin tästä kirjasta näin: "Tämä kirja posautti mun pään. Hyvällä tavalla. Miten voikin feminismistä kirjoittaa niin hyvin ja selkeästi, että on lukiessa vaan ooh ja wau ja kylläkyllä? Opin myös uuden sanan: femonationalismi. Varmaan arvaatte, ettei se oo mitään hyvää!"

Ja siihen jää mun sanomiset tästä kirjasta. Ku ei mulla oo sanoja! Paljon asioita jäi sisuksiin muhimaan ja sielä ne muhii edelleen, kuukausien jälkeen. On vain jano oppia lisää.

Layla AlAmmar: Silence is a sense

Tämä kirja kertoo naisesta, joka on traumojen myötä menettänyt puhekykynsä. Hän on paennut Syyriasta ja päätynyt Iso-Britanniaan. Siellä hän tarkkailee kerrostaloasuntonsa ikkunasta naapureiden menoa ja pääsee ja joutuu todistamaan monenlaista. Ja kun tulee tilanne, jolloin pitäisi pystyä puhumaan hänen nähtyään sellaista, että pitäisi puhua, niin mitäs sitten.

Tässä oli kyllä kuvattu traumaoireet todella hyvin. Ja mitä se päänsisäinen maailma on vakavien traumojen kanssa. Se on sitä täysin normaalia ja se on samaan aikaan sitä vaurioitunutta. Välillä jompaa kumpaa ja välillä vain toista. Semmosta se on traumojen kanssa, tunnistan oikein hyvin.

Oon miettinyt tätä kirjaa monesti tän lukemisen jälkeen. Miten ei elämä oo niin mustavalkoista, välillä se on sinipunaista, kuten kansikin. Välillä ihanaa, välillä jumalattoman kamalaa. En tiedä.

3 kirjaa mielenterveydestä

Hyvää mielenterveysviikkoa kaikille!

 Siksi tässä postauksessa kaksi traumoihin liittyvää kirjaa ja kolmas kirja on masennuksesta!

Pascal Krauthammer & Vera Pagnoni (toim.): Shame - European stories

Tästä kirjasta löyty aivan äärettömän huonosti mitään tietoa. Siis, että kuka mitä hä. Argh! Kuitenkin aihe niin tärkeä. Kirja oli englanniksi.

Tää oli kuvateos. Aukeamalla oli kuva seksuaalista väkivaltaa kokeneesta ihmisestä ja vieressä hänen ajatuksiaan kokemuksistaan ja vastaavasta. Kiinnostava teos kaiken kaikkiaan! Hyvä, että tällaisia tehdään! Mukana oli myös suomalaisia tässä teoksessa.

 Suzette Boon, Onno van der Hart & Kathy Steele:

Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen 

suomentanut Paula Holländer

Tän kirjan lukemisessa meni jotain pari vuotta. Luin pienissä pätkissä ja tein kirjan tehtäviä. Tää kirja lisäsi ymmärrystä itteeni kohtaan ja myös hoksasin uusia asioita itsestäni tän lukemisen myötä. Traumat vaikuttavat niin monin tavoin ihmiseen, niin fyysisesti ku psyykkisesti, ettei sitä voi oikein käsittää ku palanen kerrallaan.

Tätä voin suositella ihan kaikille. Myös heille, joilla ei oo traumoja! Kirja auttaa tutustumaan itteensä paremmin, vaikkei ois mitään traumoja tai ongelmia. Kirja auttaa myös ymmärtämään paremmin traumatisoituneita ihmisiä ja heidän käytöksensä mekanismeja.

Tarja Koffert & Katriina Kuusi: Depressiokoulu

Kävin keväällä Hyvän mielen talolla Ennaltaehkäise uupumus -kurssin ja kurssin työkirjana oli tällainen Depressiokoulu-kirja. Tän työkirjan avulla etsittiin keinoja katkaista masennuksen ja myös uupumuksen kierre, joka ittellänikin on. Kurssilla käytiin läpi monenlaisia aiheeseen liittyviä asioita ja taas ymmärrys itteä kohtaan lisääntyä. Kurssin yhteishenki oli aivan ihana ja jään kaipaamaan sitä porukkaa. Kirja saatiin itsellemme, joten pystyn sitä selailemaan ja muistuttamaan mieleen keinoja auttaa itseäni. Ihanaa, että tällaisia kursseja ja tällaisia kirjoja on!

3 hyvin erilaista kirjaa menetyksistä

 Kolme kirjaa menetyksistä. Erilaisia asioita, ihmisiä menetetään, mutta yhtäkaikki, se sattuu.

Fríða Á. Sigurðardóttir: Kun yö kuluu

suomentanut Juha Peura

Tää on tarina tyttärestä, joka istuu äitinsä kuolinvuoteella. Siinä istuessa esiin alkaa nousta muistoja menneistä ja tytär alkaa kyseenalaistaa kaikkea, vaikka samaan aikaan yrittää työntää kaiken pois. Miten asiat lopulta menivätkään?

Tää oli mukaansavievä kirja. Jotenkin se tyttären vastahakoinen istuminen äidin vuoteen ääressä odottaessa äidin kuolemaa oli samaistuttavaa. Mieltä kaivelee asiat ja siinä kohti ne joutuukin kohtaamaan ja näkemään ne uudesta kulmasta. Pidin.

Chi Zijian: Puolikuu

suomentanut Rauno Sainio

Tämä kirja vei myös mennessään. Siirrytään ylläolevan kirjan Islannista Kiinaan, ihan toisenlaiseen maahan ja maailmaan. Kirjan päähenkilö muistelee menneitä, elettyä elämää muutosten tuulien puhaltaessa Kiinassa. Tarina on koskettava, pistää miettimään sitä miten erilaisia perinteisiä tapoja halveksutaan ja pidetään jotenkin huonona ja jopa kuvottavana, sivistymättömänä. Kun tapoja aukaistaan, niin voikin huomata osan olevan todella kauniita tarkoitusperiltään, kuten kirjassa tapahtuva tuulihautaaminen, jossa ihminen kuoltuaan nostetaan korkealla puussa olevalle lavalle, eikä haudatakaan maahan. Korkealle siksi, että eläimet eivät pääse raatelemaan ruumiita ja korkealle siksi, että sielu pääsee tuulen mukana tuonpuoleiseen. Tarinassa perinteinen ja moderni kohtaavat paikoin melkoisella rytinällä ja sen vaikutukset ihmisiin eivät ole aina kovin kauniita.

Kirjaa voin suositella lämpimästi kaikille! Tätä tarinaa mietin vieläkin välillä.

Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin 

suomentanut Lotta Toivanen

Tämä kirja. En edes tiedä mitä sanoa. Asiat etenevät monien henkilöiden kautta ja välillä meno on melkoista. Edellinen kirja loppui (SPOILER), kun Josin sisko murhattiin ja tässä jatketaan elämää siitä. Kaikki enemmän tai vähemmän sekoilee. En tiedä mikä tässä pitää otteessaan. Joku kuitenkin. Ehkä olen vain tirkistelynhaluinen ja tässä kirjasarjassa totisesti pääsee tirkistelemään erilaisten ihmisten elämiin ja tunteisiin ja ajatuksiin. Kirjassa myös moni hahmoista menettää jotain ja jotkut saavat sen menettämänsä myös takaisin.

Tää trilogia jatkuu Mimmit-nimisellä trilogialla. Sen kimppuun seuraavaksi!

Blogin 10v synttärit & Aino Kallas: Seitsemän - Titanic-novelleja

 Tänään 10v sitten perustin tän mun kirjablogin! Wau! Vieläki tätä kirjoitan! Wau! Ei voi ku onnitella itteä tästä sitkeydestä ja intohimosta lukemiseen ja kirjoista kirjoittamiseen. Monenlaista on näihin vuosiin mahtunut. Välillä kirjoittaminen takunnut pahasti ja postaukset laahannu tosi pahasti jäljessä. Nytkin ne laahaa, ku sairastellu ja kaikkea elämässä. Mutta silti kaikista kirjoista jää jokin jälki. Jos ei muuta, ni ainakin sen muistaa, että oon lukenut tän.

Kiitos teille, jotka luette vielä mun blogia! Olette ihania! 

Aino Kallas: Seitsemän - Titanic-novelleja

Tää novellikokoelma oli tosi vaikuttava! Kuten nimestäkin voi päätellä, kokoelman tapahtumat kaikki sijoittuvat kuuluisalle Titanic-laivalle. Kallas kutoi näihin kaikkiin novelleihin jotain taikaa, kaikissa oli jotain sellaista, joka piti otteessaan. Tän kokoelman lukemisesta on nyt useampi kuukausi ja vieläkin mietin näitä novelleja. En enää muista kunnolla mitä missäkin tapahtui, mutta koko kokoelman lävistänyt tunnelma tuntuu vieläkin minussa. 

Mun on pakko hommata tää omaan hyllyyn ja pakko lukea uudelleen nämä novellit. Jokin tässä osui niin kohdilleen mun lukiessa tätä. Ja miettikää, tää novellikokoelma julkaistiin vuonna 1914! 110 vuotta sitten! Jonkinlainen skandaalinpoikanen tän julkaisu oli, kun Titanicin uppoamisestakin oli vain kaksi vuotta. Kallas sai kritiikkiä siitä. Onneksemme tää kuitenkin julkaistiin.

Kaliane Bradley: Aikaministeriö & Peter Høeg: Lumen taju

Tässäpä kaksi monin tavoin outoa kirjaa.

Kaliane Bradley: Aikaministeriö

suomentanut Einari Aaltonen

Tää kirja oli ehkä himpun turhauttava. Oli siis tosi vetävä ja lukeminen sujui, mutta tuo aikamatkailu ja siihen liittyvät asiat paljastu niin hitaasti, että välillä oli vähän pihalla. Henkilöt oli kyllä tässä melko mahtavia! Tykkäsin kaikista jollain lailla. Kirjan lopussa oli myös ihan ilosta, ku tuli vähän huijatuksi. Outo tää oli kyllä monin tavoin, ehkä tän kirjan rakenteen takia. En ihan saanu kaikesta kii. Tunnelma ehkä? Jotain hämärää ja outoa.

"Seuraava ihastuksesi? Kauan sitten kuollut laivaston komentaja Graham Gore.

Kaikkialla kohahduttanut, hauska ja älykäs Aikaministeriö on hurmaava aikamatkustusromanssi, jossa salainen koe tuo saman katon alle viktoriaanisen tutkimusmatkailijan ja nykypäivän virkanaisen. Romanttiset tunteet ovat ehdottoman kiellettyjä, mutta pian käy ilmi, että rajojen ylittäminen saattaa olla vaarallista koko historian jatkuvuudelle.

Lähitulevaisuuden Lontoossa nuori virkanainen saa aikaministeriöstä erikoisen tehtävän: hänen pitää toimia 'linkkinä' salaisessa kokeilussa, jonka tarkoitus on tuoda ihmisiä menneisyydestä nykyhetkeen. Mielikuvitukselliselta kuulostava rooli osoittautuu hyvin konkreettiseksi, sillä linkin pitää paitsi neuvoa ja auttaa suojattiaan myös elää tämän kanssa samassa taloudessa. Eikä mies menneisyydestä ole kuka tahansa vaan tutkimusmatkailija ja laivaston komentaja Graham Gore, kiihkeä, peloton ja vetovoimainen mies. Mutta millaista sitten on elää 1800-luvun miehen kanssa? Miehen jota niin monet nykypäivän asiat hämmentävät, raivostuttavat – ja punastuttavat? Vaikeaa, koomista, epätoivoista! Ja tietenkin totaalisen pakahduttavaa. Tunteiden syvenemistä on mahdoton estää, muta tällä kertaa rakastumisella saattaa olla harvinaisen tuhoisat seuraukset."

Peter Høeg: Lumen taju

suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen

Tää kirja taas muistutti mulle selkeästi mieleen, että miksi luen niin vähän miesten kirjoittamia kirjoja... Huoh. Miksi miehet on tommosia??? Siis, että kaikessa pitää olla semmonen seksistinen katse ja minkään muun kautta ei voi nähdä asioita.

"Lumen tajun tapahtumat lähtevät vyöryen liikkeelle kun kuusivuotias Esajas putoaa kerrostalon katolta. Esajaksen naapuri Smilla Jespersen näkee pojan jalanjäljet lumessa ja vaistoaa, ettei kyseessä ollut onnettomuus - Smillalla on lumen taju. Hän päättää selvittää, kuka on murhannut pojan ja miksi. Tutkimukset laajenevat Kööpenhaminasta hyiselle valtamerelle ja lopulta Grönlannin jäälakeuksille, mysteerin ytimeen."

Juoni tässä kirjassa oli kiinnostava kyllä, mutta hahmot ei ja se seksistinen katse, joka vääristi kaiken oudoksi. Siitä en tykänny yhtään. Ja voi saatana, jos miehet yleensä ottain näkee tolleen maailman ni en tiiä haluanko elää tämmösessä maailmassa. Sori nyt vaan. Kaiken kruunas sitten kirjassa vielä clit fuck. Guuglatkaa, jos haluatte tietää mikä se on. Olin vaan, että mitä vittua. 😂

Høegia en tuu lukemaan tän enempää. Ei oo sen arvosta. Tänki luin, koska lukupiiri.

Lisää sarjakuvia x4

 Lisäys: Oli näköjään unohtunu pieni alkulätinä tästä, joten olkoon se nyt tämä lisäys.

Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet 6: Salaperäinen kartano

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Sisarukset on viettämässä äitinsä ystävän häitä kartanossa, kun sielä tapahtuu kummia. Tietenkinhän nokat pitää sotkea asiaa tutkimaan. Mutta mites se onnistuu, ku siskokset riitaantuu?

Tää oli oikein mukava jatko-osa tähän sarjaan. Toivottavasti vielä lisääkin tulee! Sen verran paljon tykkään tästä sarjasta!

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya - Claws come out

kääntänyt Edwige Renée Dro

Aya, hänestä on tullu kyllä ihan mun lemppari sarjishahmo. Tää on jo tän sarjan 7. osa! Ayan ja hänen ystäviensä tarina jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ilo lukea tätä!

Ichigo Takano: Dreamin' Sun

kääntänyt Amber Tamosaitis

 Tästä ei oo jääny oikein mitään mieleen. Ei vissiin ollu mun manga.

"Shimana Kameko lives in a home where she feels she doesn't belong. Her mother is dead, her father has remarried, and her six-month-old baby brother takes up everyone's attention. Kameko skips school and runs away to a nearby park where she literally stumbles over a mysterious man in a kimono. The stranger, Fujiwara Taiga, offers Kameko a place to stay--on three conditions. The first condition is that Kameko tell him why she ran away from home. The second is that she fetch the stranger's lost apartment key (he is locked out!). The third condition is ...to have a dream. Kameko meets the conditions, moves in, and begins a journey of romance and self- discovery."

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 1

Tää taas oli tosi vetävä tarina! Maru ja Ren ovat olleet ystäviä, mutta eivät ole nähneet pariin vuoteen. Nyt he taas kohtaavat koulun pihalla, mutta Maru onkin muuttunut tytöksi! Yhdessä Maru ja Ren alkavat ottaa selvää, että mitä Marulle on tapahtunut, miksi hän on muuttunut. Tätä olikin mahtava lukea ja ahmaisin hetkessä tän. Ja tietysti varasin heti seuraavan osan, että pääsen lukemaan lisää.

3 lasten- ja nuortenkirjaa

 Kaks tuoreempaa ja yks vanhempaa tekoa oleva lasten-/nuortenkirja.

Mervi Heikkilä: Revonpuro

kuvittanut Kati Vuorento

Tää oli aika ihana kirja. Kannen tyttö, Pöllö, saa tietää, että kotisaarensa Aijalin kotimetsä aiotaan tuhota kultamyllyn takia. Pöllö päättää estää sen. Avukseen hän saa kannessa näkyvät pojat Hiiskun ja Matruksen. Tää oli kyllä jännä seikkailu! Uppos hyvin myös aikuiseen. Tottakai varasin seuraavan osan tähän tarinaan, koska todellakin haluan tietää, että miten Pöllön käy.

Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään

suomentanut Sorella Soveri

Oli aika wau huomata, että Lindgren käsitteli tässä 1947 julkaistussa kirjassa seksuaalista ahdistelua. Tää on kertomus Riitta-Maijan elämästä, arjesta, opinnoista, ihastuksista jne. Yllätyin positiivisesti ihan! Ainut vitutuksen aihe oli se, että kun tuo seksuaalinen ahdistelu tehtiin, niin Riitta-Maijan poikaystävä uskoi suorilta ahdistelijaa, eikä tyttöystäväänsä asiassa. Argh! Mikään oo muuttunu tässä välissä. Muuten kyllä ihan viihdyttävä kirja.

Titta Kemppainen: Näkki

Tää oli tarina Ainosta ja Leosta. He yrittävät ratkaista arvoitusta, jota muut eivät halua nähdä. Tää oli kauhua ja myös selkokirja! Ahmaisin kyllä hetkessä, niin vetävä oli tää tarina. Että mikä se Näkki oikein olikaan? Minuakin mummu varoitteli näkistä lapsena.

Janice Hadlow: The other Bennett sister & TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

 Huh, ku mää niin hittaalla tahdilla saan kirjoitettua näistä lukemistani kirjoista. Tämä vuosi ei oo oikein ollu mun vuosi monessakaan mielessä, mutta näillä mennään myös täälä mun kirjablogissa.

Janice Hadlow: The other Bennett sister

Mun ja Kirjahillan yhteislukuna tää kirja. Tää kirja kertoo tosiaan Ylpeys ja ennakkoluulon Elizabeth Bennettin siskosta Marysta, joka jää kaikin tavoin paitsioon siskossarjassa. Kirja oli oikein vetävä ja Mary mielenkiintoinen hahmo. Kirjan alun tapahtumat sijoittuvat Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumiin, mutta sitten onneksi siirrytään siitä eteenpäin. Maryn elämään astuu myös romantiikkaa ja sitä oli oikein mukavaa lukea, paitsi kun alkoi klassiset väärinymmärrykset. Argh! Onneksi lopussa on kaikki hyvin. Tätä kirjaa voin lämmöllä suositella kaikille, joita kiinnostaa lukea jatko-osia Jane Austenin kirjoihin!

TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

suomentanut Mika Kivimäki

Aah, ku viimein sain käsiini jatkoa Talo taivaansinisellä merellä -kirjalle! 💖 Tämä oli kyllä ihan yhtä ihana, ku eka osakin oli. Ja tarinakin jatkuu siitä, mihin se ekassa osassa jäi. Arthur ja Linus pyörittävät maagisten lasten orpokotia. Vähemmä yllättävästi orpokoti kohtaa uhkia, kun Arthur kertoo julkisesti olleensa itsekin lapsena orpokodissa ja lapset taas kohtaavat ennakkoluuloa ja syrjintää muiden ihmisten tahoilta oman maagisuutensa takia. Orpokoti saa myös uuden lapsen, lumimiehen, ja se onkin sitten ihan oma lukunsa tässä tarinassa.

Tää on niin ihana tarina! Toivon, että Klune kirjoittaa tälle vielä monta jatko-osaa. Oon todella ihastunut noihin maagisiin lapsiin, kun ovat niin mainioita persoonia ja myös niin hellyttäviä lapsia. Herättävät minussa suojelun halua he!

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus & Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa

 Tässäpä kaks ihan erilaista, mutta älyttömän vetävää kirjaa.

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus

suomentanut Annika Eräpuro

Tää on ihan supervetävää YA-kirjallisuutta! Sijoittuu tulevaisuuden New Yorkiin ja tuhat kerrosta korkeaan taloon. Tarinassa on tosi monta kertojaa, mutta se ei minua haitannu, koska sai niin monia näkökulmia tapahtumiin. Jännitteenä oli tuo pudotus, kuka putoaa ton hurjan korkean talon katolta ja miksi. Kirja on täynnä kaikenlaista nuorten suhdesoppaa ja se oli oikein viihdyttävää luettavaa. Tykkäsin tästä kirjasta ihan todella paljon. Tää on trilogian eka osa, joten hupia on onneksi vielä kaksi kirjaa tarjolla.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa

suomentanut Terhi Kuusisto

Tässä kirjassa kietoutuu yhteen ihmissuhteet, perhesalaisuudet, luokkaerot ja lasten ja naisten asema sellaisena kudoksena, että ei oikeasti voinut ku ahmia menemään. Mieleen jäi myös se, että kun asioista ei puhuta niin silloin ihminen voi kuvitella ihan mitä vaan syyksi asioille niinku kirjassa tapahtuikin, kun toinen lapsista sai jatkaa koulua ja toinen joutu lähtemään töihin, kun ei ollut varaa koulumaksuihin. Olettaminen on paha asia usein. Puhumattomuus on paha asia aina. Ei kukaan pysty lukemaan toisen ajatuksia.

Toivon hartaasti, että Adébáyọ̀ kirjoittaa vielä paljon kirjoja ja että ne myös suomennetaan.

Jessi Jokelainen: Femokratia & Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

 Vähän feminismiä syksyyn! Nyt ku se viimein on alkanut... 

Jessi Jokelainen: Femokratia

Jokelaisella on upea taito naulata teksteissään asiat. Niin myös tässä sarjakuvassa. Tykkään hänen piirrostyylistään ja kerrontatyylistään. Tässä sarjakuvassa tiivisty hyvin tämä Suomen meininki. Historia ja nykyhetki. Lähteet ja kaikki löytyy. 

Tää pitää kyllä omaan hyllyynkin hommata, että voi selailla tätä ja lukea uudemman kerran. Multa ei löydy nyt sanoja kuvaamaan tätä teosta, ku että se on 10/10.

Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

suomentanut Saana Rusi

Vähän ennakkoluuloisena lähdin tätä lukemaan. Onhan tuo kirjan nimi vähä provosoiva. Pääsin yllättymään hyvällä tavalla! Harmange kertoo hyvin perustellen, että miksi on päätynyt vihaamaan miehiä. Vaikka hänen puolisonsakin on mies. Pystyin niin hyvin samaistumaan kaikkeen! Tämä olikin sitten hyvä pakkaus, vaikka vähän hankalalta tuntu tarttua tähän.

Klassikkohaaste: Irene Mendelin: Koivikossa

Irene Mendelin on merkittävä suomalainen runoilija sen takia, että hän on ensimmäinen naisrunoilija Suomessa, joka on julkaissut omia runokokoelmia. Siksi mielestäni hän on myös klassikon asemassa.

Koivikossa sisältää Mendelinin ensimmäisen runokokoelman Koivikossa vuodelta 1893 ja Koivikossa 2 runokokoelman vuodelta 1899.

Mendelinin runot ovat hyvin isänmaallisia ja kansallismielisiä. Näistä paistaa se läpi kilometrien päähän. Nähdäkseni se on hyvin tuolle ajalle tyypillistä, 1800-luvun loppu ja haaveet itsenäisestä Suomesta.

Runoissa on hyvin paljon luonnon kuvausta, uskonnollisuutta, isänmaallisuutta. Ne myös kuvaavat erilaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita. Jäi mieleen muutama runo, joissa äiti suree kuollutta lastaan. 

Kiitos Ntamo, että julkaisit nämä uudelleen!