Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade & Uni Ojuva: Onhan meillä linnut

 Lisää runokirjoja kesältä.

Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade

suomentanut Mikko Autere

Tässä runokirjassa oli paljon tunnistettavaa. Kaikkia tunteita. Kaikkia ajatuksia. E oikein ole edes sanoja sille kaikelle, mitä tää runokirja pisti mun pään sisällä kieppumaan. Pidin todella paljon.

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Tästäkin runokirjasta pidin. Olin niin jännää kulkea näiden lintujen matkassa. Tunnistaa asioita. Miettiä, pohtia, lukea. Ja silti jäi myös asioita tunnistamatta runojen luomista kuvista. Kaikessa oli myös jotain utuista, niinkuin tuossa kirjan kannessakin. 

Ojuvan runoja voisin lukea lisääkin!

2 kirjaa Suomen sisällissodasta

 Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Mun Hannes-pappa oli 2-vuotias, ku Suomi itsenäistyi. Tuntuu jännältä edes ajatella sitä. Toisesta maailmansodasta, jonka syttyessä hän oli 24-vuotias, hän kertoi vain sen, että oli autokuskina rintamalla. Muuta ei irronut hänestä. Mun suunnitelma on ottaa selvää, että missä kaikkialla pappa oli sodan aikana.

Heikki-pappani oli 4-vuotias sodan syttyessä, eli 20 vuotta nuorempi toista pappaani. Pappa joutui lapsena lähtemään evakkoon. Muuta en muista hänen kertoneen evakkoon joutumisesta, toki onhan hän ollut niin pienikin. Paitsi sen, että hänen Hanna-siskonsa joutui 12-vuotiaana yksin jäämään kotiin hoitamaan kotieläimiä muiden lähtiessä evakkoon. Huh huh!

Mummujeni sota-ajoista en tiedä tuotakaan vähää. Toinen mummu oli 16-vuotias ja toinen 4-vuotias sodan alkaessa. Hmm. Mistähän saisin tongittua tietoa tästä? Vanhempi mummu on saattanut olla lottanakin. En tiedä edes sitä, että onko vai ei.

Mutta näihin kirjoihin. Olen sattumalta lukenut pari kirjaa sisällissodasta, joten päätin julkaista postaukset niistä tänään. Molemmat kirjat olivat todella hyviä! Toisen luin ruotsiksi ja toisen suomeksi.

Monica Borg-Sunabacka: Hanna 1918

kuvittanut Terese Bast

Tää kirja oli aika koskettava tarina 10-vuotiaasta Hannasta. On levottomat ajat ja kaiken lisäksi Hannan isä on kadonnut. Sisällissota puhkeaa, kodin ulkopuolella pitää olla koko ajan varovainen. Huoli isästä on kova ja äitikin salaa jotain isän suhteen. Kouluakin on ja ei ole. Luokkakavereillakin on sama hätä, kun osalta heistä on myös kadonnut isä tai veli. Kirja kuvas hyvin tuota aikaa, levotonta tunnelmaa, huolta, pelkoa ja nimenomaan lapsen näkökulmasta. Pidin paljon!

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä 

suomentanut Lauri Lattu

Mauron kirja oli myös koskettava! Kylläkin ihan eri tavalla. Tää kertoo Siiristä, joka on lähtenyt mukaan punaisten naiskaartiin. Kummia tapahtuu läheisessä metsässä. Rintamalinja on lähellä. Kun yksi naiskaartilaisista katoaa metsään, Siiri päättä lähteä etsimään häntä. Siinä kohti tämä tarina lähtikin menemään entistä jännemmäksi. Huhhei! Onneksi en tajunnu tän olevan kauhukirja, ku vasta lukemisen jälkeen. Ei tää ollu mikään raaka, paikoin aika jännittävä kirja vain. Tykkäsin ihan todella paljon tästä! Oli jotenkin niin hyvin kuvattu sitä mentaliteettiä, joka sai valitsemaan puolensa ja lähtemään mukaan kaartiin jne. Todella vahvatunnelmainen luettava tämä. Aikamoinen kirja!

Lastenkirjoja x4

 Kesällä luettuja ihania lastenkirjoja kehiin!

Malin Klingenberg & Maria Sann: Vanhukset

suomentanut Outi Menna

Tää kirja kyllä vähä nauratti. Nuo vanhukset... Onhan teinit lapsen näkökulmasta ihan vanhuksia. Tää on tarina just tästä näkökulmasta. Oli kyllä hauska! 

Emilia Erfving: Roskakasa

Tää oli ihana kirja! Ai että! Pisti kyllä miettimänä tätä kauheaa roskaamista, mitä me ihmiset harrastetaan. Huhhei! 

Haluan lukea Erfvingiltä myös muut kasa-kirjat.

Catherine Hapka: Nalle Puh - Puolen hehtaarin metsän kesä

suomentanut Jenni Rapelo

Enpä oo aikoihin lukenut Nalle Puhista! Oli ehkä aikakin. Tää oli oikein kiva kirja, jossa oli neljä tarinaa. Yksi jokaisesta vuodenajasta. Pidin ihan. Ehkä jäi silti vähän tylsäksi näin aikuisen makuun.

Wang Xiaoming: Jordnötshunden

kuvittanut Didi Wang

kääntänyt Lilly Xie

Tää oli söppänä tarina siitä, että onko sitä pieni vai iso ja mitä tapahtuu, kun vaihtaa perspektiiviä asiaan. Tykästyin todella kovasti tähän isä-tytär-työparin teokseen.

Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni & Jasmine Guillory: Lue minut oikein

 Kaks todella ihanaa kirjaa kesältä! Luin nämä molemmat Ivalossa ollessani, ku sieltä kirjastosta bongasin.

Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni

Ai että. Mää niin tätä kirjaa. Ei nyt voinu ku tykätä, ku oli niin ihanat ja niin kamalat hahmot tässä kirjassa. Apua. Ja tää kirjan pääpari! Bee, muunsukupuolinen, kahden äidin perheestä, symppis tyyppi. Konstantin, vähän ylimielinen, todella rikkaasta ja konservatiivisesta perheestä, äidistä tuli vaan mieleen Päivi Räsänen, apua. Nämä erot ja sitten Been ja Konstantinin välinen kipinöinti. Eihän tätä voinu ku ahmia menemään! Ja sitte ku kirjan lopussa oli vielä ihan puskista tulevia käänteitä, ni voi mahoton. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä! Salama se osaa kirjoittaa, sanon minä.

Jasmine Guillory: Lue minut oikein

suomentanut Siiri Hornsby

En halua kertoa tästä mitään muuta, ku että olipas vetävä ja sopivasti siirappia:

"Rakkaus alkaa rivien välistä.

Bestseller-kirjailija Jasmine Guilloryn nykyaikaan tuotu versio lumoavasta sadusta, jossa kirjoja rakastava tyttö kohtaa väärinymmärretyn hirviön.

Kun Isabelle valmistui yliopistosta ja aloitti uransa kustannusmaailmassa, hän ei kuvitellut hetkeäkään, että asuisi vielä 25-vuotiaana kotona vanhempiensa luona. Eipä hän arvannut sitäkään, että olisi yhä yksi kustantamon harvoista mustista työntekijöistä. Palkka on pieni ja kilpailu kovaa, ja Izzy alkaa kyseenalaistaa ammatinvalintaansa. Unelmista luopumisen sijaan hän kuitenkin tarttuu viimeiseen oljenkorteen, joka saattaa viedä hänen uraansa oikeaan suuntaan: hän lupautuu hoputtamaan hankalana pidettyä tähteä, jonka käsikirjoitus on pahasti myöhässä. Santa Barbaran ylellisessä kartanossa häntä onkin vastassa äreä ja vetäytyvä Beau Towers, joka ei kaipaa henkilökohtaista kannustajaa. Izzy ei silti suostu antamaan periksi, ja vähitellen oikeat sanat ja teot alkavat synnyttää paitsi käsikirjoitusta myös ystävyyttä ja kipinöitä. Mutta valmistuuko käsikirjoitus ajoissa ja uskaltaako Beau avata sydämensä?"

Tai okei! Jos Guilloryltä suomennetaan lisää kirjoja, ni ehdottomasti luen! Izzy oli ihanan pippurinen hahmo, ei voinu ku tykätä.

Maria Jotuni: Evakuoidut & Sofi Oksanen: Samaan virtaan- Putinin sota naisia vastaan

 Tänään alkoi talvisota vuosikymmeniä sitten. Siksi tässä postauksessa on kaksi sotaa käsittelevää kirjaa! Toinen käsittelee kotimaata ja toinen käsittelee naapurimaata sodan suhteen.

Maria Jotuni: Evakuoidut

selkomukauttanut Maria Vahtila

Tää oli koskettava, huh! Luin tätä bussikatoksessa bussia odotellessa ja melkein oli tippa linssissä. Sota on niin raakaa ja vielä niin monin eri tavoin, ettei sitä tälleen rauhanajan Suomessa syntyneenä ja kasvaneena osaa edes käsittää. Tähän kirjaan eläydyin niin vahvasti vielä. Huh.

"Äiti ja poika pakenevat sotaa. Kotitalo on pommitettu raunioiksi ja kylmyys ja nälkä kiristävät otettaan pakolaisista.

Lapsi haluaa tietää, miksi ihmiset tappavat toisiaan. Äidillä ei ole hyvää vastausta. Maria Jotunin Evakuoidut on koskettava romaani, jonka teemat ovat surullisen ajankohtaisia tänäkin päivänä. Teos on myös vahva feministinen vastapaino miesten kirjoittamalle sotakirjallisuudelle."

Haluan lukea tän alkuperäisenä versiona. Ku tää selkomukautus oli jo näin koskettava, ni mitä se on alkuperäisessä kuosissaan? Ja tää kirjan loppu. Oikeasti. Siinä kohti tuli kyyneleet. Tulee tätä postausta kirjoittaessakin.

Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan 

"Taas luin jotain, joka sai aivot poksumaan. @sofioksanen avaa tässä kirjassa todella hyvin venäläistä mielenmaisemaa. Sukupolvesta toiseen jatkunut kansalaisten mielten manipulointi ja historian vääristely tekee tehtävänsä, vaikka ois kuin terävä pää. Lisäksi nyt tajusin ekaa kertaa Venäjän tekemän kolonisaation ja sen laajuuden. Alunperin Venäjä ei oo ollu kovin paljoa Suomea isompi, piti ihan googlaa. Tämä kirja ja @thejessikka kirjat on avannut mun silmät Venäjän suhteen. Nään nyt myös Itä-Euroopan maat uusin silmin. Ehkä Suomi ei sittenkään oo se paras asiantuntija naapurimaansa suhteen."

Näin minä instagrammissa tästä kirjasta. Ei herranen aika, miten jokku osaa kirjoittaa niin, että maailmat avartuu ja silmät aukeaa ja mitä kaikkea. Ja saa tosiaan mut googlaan. Alla olevassa kuvassa näkyy, että minkä kokoinen Venäjä on ollu alunperin. Ei mikään kovin iso. Ja siis, tuolta alueelta se on lähteny syntymään, kolonisaatio lähteny leviämään itään erittäin pitkälle. Ja se mieletön määrä propagandaa, mikä kuuluu Venäjän systeemiin. En oo aiemmin tajunnu sitä määrää ja syvyyttä. Oksanen kyllä osas selventää tän asian hyvin.

Toivon, etten joudu omakohtaisesti kohtaamaan sotaa. Pelottaa tää maailmanmeno.

Aila Meriluoto: Kimeä metsä & Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

 Kaks runokirjaa kesältä!

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Meriluodon runot ovat enemmän tai vähemmän mun makuun. Ei tästä kyllä oo jääny mieleen mitään, suoraan sanottuna. No, kesällä oli vähän kaikenlaista. Kohti seuraavaa Meriluodon kokoelmaa siis! Sen verran kuitenkin tykkään Meriluodon runoista!

Tän runokokoelman lopulla oli Meriluodon suomentamia Emily Dickinsonin runoja. Niistä en tajunnu vieläkään juuri mitään. Sen sentäs muistan. 😂

Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

suomentanut Lauri Kaila

Tälle runokokoelmalle on käynyt samoin, ku Meriluodonkin runokokoelmalle. En muista tästä oikein mitään. Argh. Olin antanu tälle StoryGraphissa 3 tähteä, eli olin kuitenkin tykkäämisen puolelle jääny...

Sarjakuvia x4

 Tässäpä taas setti sarjakuvia kehiin! Sarjakuvat on kyllä yks elämän suola.

  

Kazu Kibuishi: Kivenvartija & Kivenvartijan kirous

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Minäkin oon päässy tän Kibuishin sarjan makuun! Ensin olin kyllä ennakkoluuloinen, myönnän.

Ekassa osassa, Kivenvartija, homma lähtee käyntiin. Emilyn perhe on muuttanut isän kuoleman jälkeen ja siellä uudessa kodissa jokin olento sieppaa Emilyn ja Navinin äidin. Sisarukset syöksyy sieppaajan perään ja he päätyy toiseen maailmaan. Siellä he kohtaavat kaikenlaista ja Emilylle selviää, että hän on jokin ihmeen Kivenvartija. 

Kakkososassa seikkailu jatkuu. Sisarukset löytävät viimein äitinsä, mutta hän on koomassa. Siksi Emilyn pitää pyrkiä Kanalikseen, että saisi äidilleen apua. Lisäksi Emilyn amuletti johdattaa häntä ja myös varoittaa ja ohjailee. 

Jäin koukkuun tähän sarjaan!

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 2

Marun saaga jatkuu. Maru jatkaa ystävänsä Renin kanssa tutkimuksia siitä, että miksi hän on muuttunut tytöksi. Maru yrittää myös piilotella sitä muilta, mutta hän onkin paljastunut. Lisäksi on kaikenlaisia tunteita ilmassa. 

Varasin äkkiä kolmannen ja neljännen osan, että pääsen lukemaan tarinan loppuun.

Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 4: Unelma ja painajainen

suomentanut Kirsi Kinnunen

Jee, ku saanu Sorcelinen tarinaankin jatkoa!

"Vaara uhkaa Sorcelinea! Häntä pitkään seurannut mielikuvituseläin onkin huono enne: ihminen, joka sen näkee, kuolee pian! Pystyykö Sorceline torjumaan uhkaavan kohtalon? Professori Balzar tekee kaikkensa pelastaakseen Sorcelinen, mutta uusi tulokas aiheuttaa sekasortoa oppilaiden keskuudessa. Eivätkä Vorninsaaren kaikki salaisuudet ole vieläkään paljastuneet…"

Sorcelinen parissa kyllä viihtyy. Tämä osa oli ehkä huonoin tähän mennessä, mutta vei kuitenkin tarinaa eteenpäin. Jään oottaan tähänkin jatkoa ja sitähän tulee ensi vuonna!

3 kirjaa mielenterveydestä

Hyvää mielenterveysviikkoa kaikille!

 Siksi tässä postauksessa kaksi traumoihin liittyvää kirjaa ja kolmas kirja on masennuksesta!

Pascal Krauthammer & Vera Pagnoni (toim.): Shame - European stories

Tästä kirjasta löyty aivan äärettömän huonosti mitään tietoa. Siis, että kuka mitä hä. Argh! Kuitenkin aihe niin tärkeä. Kirja oli englanniksi.

Tää oli kuvateos. Aukeamalla oli kuva seksuaalista väkivaltaa kokeneesta ihmisestä ja vieressä hänen ajatuksiaan kokemuksistaan ja vastaavasta. Kiinnostava teos kaiken kaikkiaan! Hyvä, että tällaisia tehdään! Mukana oli myös suomalaisia tässä teoksessa.

 Suzette Boon, Onno van der Hart & Kathy Steele:

Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen 

suomentanut Paula Holländer

Tän kirjan lukemisessa meni jotain pari vuotta. Luin pienissä pätkissä ja tein kirjan tehtäviä. Tää kirja lisäsi ymmärrystä itteeni kohtaan ja myös hoksasin uusia asioita itsestäni tän lukemisen myötä. Traumat vaikuttavat niin monin tavoin ihmiseen, niin fyysisesti ku psyykkisesti, ettei sitä voi oikein käsittää ku palanen kerrallaan.

Tätä voin suositella ihan kaikille. Myös heille, joilla ei oo traumoja! Kirja auttaa tutustumaan itteensä paremmin, vaikkei ois mitään traumoja tai ongelmia. Kirja auttaa myös ymmärtämään paremmin traumatisoituneita ihmisiä ja heidän käytöksensä mekanismeja.

Tarja Koffert & Katriina Kuusi: Depressiokoulu

Kävin keväällä Hyvän mielen talolla Ennaltaehkäise uupumus -kurssin ja kurssin työkirjana oli tällainen Depressiokoulu-kirja. Tän työkirjan avulla etsittiin keinoja katkaista masennuksen ja myös uupumuksen kierre, joka ittellänikin on. Kurssilla käytiin läpi monenlaisia aiheeseen liittyviä asioita ja taas ymmärrys itteä kohtaan lisääntyä. Kurssin yhteishenki oli aivan ihana ja jään kaipaamaan sitä porukkaa. Kirja saatiin itsellemme, joten pystyn sitä selailemaan ja muistuttamaan mieleen keinoja auttaa itseäni. Ihanaa, että tällaisia kursseja ja tällaisia kirjoja on!

Blogin 10v synttärit & Aino Kallas: Seitsemän - Titanic-novelleja

 Tänään 10v sitten perustin tän mun kirjablogin! Wau! Vieläki tätä kirjoitan! Wau! Ei voi ku onnitella itteä tästä sitkeydestä ja intohimosta lukemiseen ja kirjoista kirjoittamiseen. Monenlaista on näihin vuosiin mahtunut. Välillä kirjoittaminen takunnut pahasti ja postaukset laahannu tosi pahasti jäljessä. Nytkin ne laahaa, ku sairastellu ja kaikkea elämässä. Mutta silti kaikista kirjoista jää jokin jälki. Jos ei muuta, ni ainakin sen muistaa, että oon lukenut tän.

Kiitos teille, jotka luette vielä mun blogia! Olette ihania! 

Aino Kallas: Seitsemän - Titanic-novelleja

Tää novellikokoelma oli tosi vaikuttava! Kuten nimestäkin voi päätellä, kokoelman tapahtumat kaikki sijoittuvat kuuluisalle Titanic-laivalle. Kallas kutoi näihin kaikkiin novelleihin jotain taikaa, kaikissa oli jotain sellaista, joka piti otteessaan. Tän kokoelman lukemisesta on nyt useampi kuukausi ja vieläkin mietin näitä novelleja. En enää muista kunnolla mitä missäkin tapahtui, mutta koko kokoelman lävistänyt tunnelma tuntuu vieläkin minussa. 

Mun on pakko hommata tää omaan hyllyyn ja pakko lukea uudelleen nämä novellit. Jokin tässä osui niin kohdilleen mun lukiessa tätä. Ja miettikää, tää novellikokoelma julkaistiin vuonna 1914! 110 vuotta sitten! Jonkinlainen skandaalinpoikanen tän julkaisu oli, kun Titanicin uppoamisestakin oli vain kaksi vuotta. Kallas sai kritiikkiä siitä. Onneksemme tää kuitenkin julkaistiin.

3 lasten- ja nuortenkirjaa

 Kaks tuoreempaa ja yks vanhempaa tekoa oleva lasten-/nuortenkirja.

Mervi Heikkilä: Revonpuro

kuvittanut Kati Vuorento

Tää oli aika ihana kirja. Kannen tyttö, Pöllö, saa tietää, että kotisaarensa Aijalin kotimetsä aiotaan tuhota kultamyllyn takia. Pöllö päättää estää sen. Avukseen hän saa kannessa näkyvät pojat Hiiskun ja Matruksen. Tää oli kyllä jännä seikkailu! Uppos hyvin myös aikuiseen. Tottakai varasin seuraavan osan tähän tarinaan, koska todellakin haluan tietää, että miten Pöllön käy.

Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään

suomentanut Sorella Soveri

Oli aika wau huomata, että Lindgren käsitteli tässä 1947 julkaistussa kirjassa seksuaalista ahdistelua. Tää on kertomus Riitta-Maijan elämästä, arjesta, opinnoista, ihastuksista jne. Yllätyin positiivisesti ihan! Ainut vitutuksen aihe oli se, että kun tuo seksuaalinen ahdistelu tehtiin, niin Riitta-Maijan poikaystävä uskoi suorilta ahdistelijaa, eikä tyttöystäväänsä asiassa. Argh! Mikään oo muuttunu tässä välissä. Muuten kyllä ihan viihdyttävä kirja.

Titta Kemppainen: Näkki

Tää oli tarina Ainosta ja Leosta. He yrittävät ratkaista arvoitusta, jota muut eivät halua nähdä. Tää oli kauhua ja myös selkokirja! Ahmaisin kyllä hetkessä, niin vetävä oli tää tarina. Että mikä se Näkki oikein olikaan? Minuakin mummu varoitteli näkistä lapsena.

Jessi Jokelainen: Femokratia & Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

 Vähän feminismiä syksyyn! Nyt ku se viimein on alkanut... 

Jessi Jokelainen: Femokratia

Jokelaisella on upea taito naulata teksteissään asiat. Niin myös tässä sarjakuvassa. Tykkään hänen piirrostyylistään ja kerrontatyylistään. Tässä sarjakuvassa tiivisty hyvin tämä Suomen meininki. Historia ja nykyhetki. Lähteet ja kaikki löytyy. 

Tää pitää kyllä omaan hyllyynkin hommata, että voi selailla tätä ja lukea uudemman kerran. Multa ei löydy nyt sanoja kuvaamaan tätä teosta, ku että se on 10/10.

Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

suomentanut Saana Rusi

Vähän ennakkoluuloisena lähdin tätä lukemaan. Onhan tuo kirjan nimi vähä provosoiva. Pääsin yllättymään hyvällä tavalla! Harmange kertoo hyvin perustellen, että miksi on päätynyt vihaamaan miehiä. Vaikka hänen puolisonsakin on mies. Pystyin niin hyvin samaistumaan kaikkeen! Tämä olikin sitten hyvä pakkaus, vaikka vähän hankalalta tuntu tarttua tähän.

Klassikkohaaste: Irene Mendelin: Koivikossa

Irene Mendelin on merkittävä suomalainen runoilija sen takia, että hän on ensimmäinen naisrunoilija Suomessa, joka on julkaissut omia runokokoelmia. Siksi mielestäni hän on myös klassikon asemassa.

Koivikossa sisältää Mendelinin ensimmäisen runokokoelman Koivikossa vuodelta 1893 ja Koivikossa 2 runokokoelman vuodelta 1899.

Mendelinin runot ovat hyvin isänmaallisia ja kansallismielisiä. Näistä paistaa se läpi kilometrien päähän. Nähdäkseni se on hyvin tuolle ajalle tyypillistä, 1800-luvun loppu ja haaveet itsenäisestä Suomesta.

Runoissa on hyvin paljon luonnon kuvausta, uskonnollisuutta, isänmaallisuutta. Ne myös kuvaavat erilaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita. Jäi mieleen muutama runo, joissa äiti suree kuollutta lastaan. 

Kiitos Ntamo, että julkaisit nämä uudelleen!

Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota & Maria Carole: Öidenvartijan kirja

 Keväältä kaks kirjaa. Osittain tulee viiveellä nää mun lukemiset nyt. 😂

Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota

suomentanut Kaisa Ranta

Tää oli jännä kirja! Juoni, rakastuminen sodan keskellä, vastakkaisten puolten agentit, liikkuminen ajassa. Jees! Mutta. Nämä agentit, Sininen ja Punainen, ne oli ihan liian samankaltaisia henkilöitä! Sää et lukiessa erottanu niitä toisistaan suurin piirtein kuin otsikosta tarkistamalla, että kumpi nyt on äänessä. Musta se oli tosi huono juttu. Ainakin ittelläni se vähensi tän kirjan lukemisen nautintoa. Kaikki muu kirjassa oli kyllä hyvää, joten luin tän kyllä loppuun asti. Ja se kirjan loppu. Se oli sellanen, että aivot vähä poksu.

Maria Carole: Öidenvartijan kirja

Huh mikä kirja tämä oli!

"Ihanaa lukea kerrankin fantasiakirja, jonka maailmaan haluaisin mennä käymään. Kiitos tästä @maria.calendula ! Mun mieli askartelee kirjan tapahtumissa, ajatusten luvussa ja sen estämisessä (rajojen veto!), myrskyn nostattamisessa (tunnetaidot!), tarinan kerronnan ja manipuloinnin häilyvillä rajoilla, muistojen ja historian säilyttämisen tärkeydessä. Entä tämä myrkyllisten karmiinikonnien kutsumistaito? Jotenkin se kuvastaa mulle mielen suojauskeinoja, joiden avulla selviää monesta paljon vähemmillä vammoilla. Kirjan muistonsyöjät taas oli aika creepyjä vallankäytön välineitä.

Toivon hartaasti, että @maria.calendula kirjoittaa tälle kirjalle jatkoa! Jäi halu lukea lisää kirjan henkilöistä."

Tällain kirjotin instagrammiin tästä kirjasta. Öidenvartijan kirja oli todella vaikuttava lukukokemus!

Maija Kajanto: Korvapuustikesä & Taatelitalvi

 

Naistenviikko ja tänään Kristiina, joka on tämän kirjan päähenkilö! Ihanaa, että pääsin vihdoin tän Kahvila Koivu -sarjan pariin!

Korvapuustikesä

Kristiina ottaa loparit työpaikastaan ja jättää Helsingin pölyt taakseen. Suuntana Pyhävirta ja mummu. Pyhävirralla Krisse ottaa mummun kahvilan pyörittääkseen siihen asti, että mummu toipuu. Kaikenlaista sutinaa ilmestyy näköpiiriin (Jonne, Tommi) ja menneisyyden haamutkin nostelevat päitään. 

Mikä ihana kirja! Todellakin nyt ymmärrän Kajannon suosion! Ja kaiken lisäksi ei ollut mitään ällösiirappia, vaan tervettä meininkiä rakkauden suhteen. Tarkoitan sellaista, että itteään ei marttyyrimaisesti uhrata rakkaudelle. Teki hyvää lukea sellaista.

Taatelitalvi

Krisse on asettunut Pyhävirralle ja parantelee sydänsuruaan (?). Kahvilan rinnalle rakentuu Hotelli Koivu ja siinäpä onkin tekemistä. Joulu lähestyy. Mummu paljastaa ison jutun. Tommikin ilmestyy takaisin Pyhävirralle oltuaan poissa kuukausia. Kaikenlaista tohinaa, säätöä ja ongelmia. Ja sitten tulee lumimyrsky...

Ahmin tän. Ja nyt jo seuraava osa odottaa lukemistaan pöydällä.

Jenni Multisilta: Mitä tapahtui merenneidoille

 Naistenviikko ja vuorossa Jenni!

Tartuin tähän viimein. Olipas kirja! 

"Täydellisyyden tavoittelu ajaa ystävykset vaaralliseen leikkiin yllättävässä psykologisessa trillerissä​. Ilma-akrobaatti Nella valmistautuu elämänsä rooliin, kun hänen paras ystävänsä katoaa. Linda on jättänyt jälkeensä keskeneräisen taideteoksen, jonka kätkemä karmiva salaisuus alkaa vähitellen nousta pintaan. Mysteerin taustalta paljastuu hylätty saari Oulun edustalla ja sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui parikymmentä naista. Mitä oikein tapahtui, ja missä on Linda? Miksi jäljet johtavat Nellaan – ja hänen rooliinsa Pienessä merenneidossa?"

Ittelle oli todella kiinnostavaa se, että tapahtumapaikka sijoittui tänne Ouluun. Varjakansaari kun on Oulun edustalla. En ollut kuullut tosta veneonnettomuudesta aiemmin. Mutta ajatuskin veteen uppoamisesta raskaan hameen kanssa. Uh. En halua edes ajatella.

Kirja oli jotenkin ihanan hivuttava lukea. Asiat avautuivat niin pikkuhiljaa. Ja tän loppu! Eikä! Loppu jäi niin auki, että oikein ärsytti! 😂 En tykkää yhtään avoimista lopuista. Mun mielikuvitus kun keksii kaikkea mahdollista, että mitä sitten tapahtuis jne.

Kaksi ihanaa lasten runokirjaa ja yks aikuisten

 Naisten viikko ja tänään kaksi eri Reettaa! 

Mariska, Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti: Mää ja muut - runoja eläimistä ja ihmisistä

Tää oli kiva lasten runokirja. Tykkäsin Mariskan runoista ja tykkäsin Niemensivun ja Ravanttin kuvituksesta. Miksi en oo tätä aiemmin lukenut? Aion lukea sen toisenkin runokirjan, jonka nämä tyypit ovat tehneet.

Reetta Niemelä & Anna Seppälä: Yksisarvinen potkii palloa

Tämä oli vähän tummasävyisempi lasten runokirja. Tästäkin pidin yhtä paljon kuin edellisestä. Ihanaa, että törmäsin tähän!

Reetta Niemelä & Pete Revonkorpi: Kun kiipeän kirsikkapuuhun

Tää ei nyt ehkä varsinaisesti ollut täysin lapsille suunnattu runokirja. Käsittelee kuitenkin kasvamista ja vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Oli ihana tämäkin!

Riikka Saarenpää toim.: Miten pärjätä ilmastokriisissä? & E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

Naistenviikko ja yksi Riikka!

 Tässä on nyt kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät ilmastonmuutosta, mutta ihan eri tavalla.

Riikka Saarenpää toim.: 

Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista

Tässä oli tarinoita Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista siitä kuinka ihmiset siellä taistelevat ilmastonmuutosta vastaan ja millä keinoin. Ihmisillä on toivoa ja tahtoa tehdä muutoksia, kun he saavat oikeanlaisia keinoja siihen. Ei voinut kuin ihailla heitä! Tää oli kyllä vaikuttava teos siinä mielessä. Antoi toivoa ittellekin.

E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

Tää oli aivan mainio kirja, jollei oteta lukuun paikoin olevia poliittisia paasauksia. Ne aina latisti tunnelman ja teki kirjasta tylsän hetkittäin. Valitettavasti! Kiinnostavinta oli kirjan alussa tapahtuva valtava metsäpalo Yhdysvalloisssa ja perhe johon se vaikutti karsealla tavalla ja kirjan keskivaiheen jälkeen tapahtuva myrsky Filippiineillä. Filippiineillä myrskyn keskellä tapahtuvat poliittiset keskustelut oli kohtuullisen mielenkiintoisia. Näkee, että politiikan rattaat pyörii hitaasti, liian hitaasti, että sen avulla pystyis oikeasti vaikuttamaan asioihin tarvittavalla nopeudella. Se kyllä vie toivoa.

No, joka tapauksessa, aion lukea jatko-osan, jos sellainen joskus tulee.

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre & Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

 Kaksi lastenkirjaa keväältä tähän väliin. Molemmista pidin paljon!

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre

suomentanut Anu Koivunen

Tää oli tosi vetävä kirja! Tarina oli vetävä ja ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Ihanaa, että tällaisia lastenkirjoja on!

"Isoäiti asuu Jumalan selän takana, kaukana kaikesta ja kaikista. Juuri siellä, kaukana saaristossa 11­-vuotiaan Oliverin pitäisi viettää seuraavat pari viikkoa, kun hänen vanhempansa eivät voi vahtia häntä. Tulevaisuus olemattomien nettiyhteyksien päässä, ainoana ajanvietteenä iskän ikivanhat sarjikset ei kuulosta lupaavalta. Pian Oliver kuitenkin törmää mysteeriin, ja niin Tintit kuin koulukirjatkin jäävät syrjään.

Isoäidin ullakolle ei saisi mennä, mutta sieltä löytyy kompassi ja kasa vanhoja karttoja. Ne vaikuttavat kuuluneen sukulaiselle, joka tunsi seudun vedet ja karikot läpikotaisin. Kylässä huhutaan myös aarteesta, jonka kuuluisa salakuljettaja olisi piilottanut ulkosaaristoon melkein sata vuotta sitten. Oliver päättää selvittää, mihin salakuljettaja ja aarre katosivat.

Salakuljettajan aarre on tarina, jossa on 24 lukua – yksi joulukuun jokaiselle päivälle aattoon asti. Jännittävä tarina vilisee komeita veneitä ja saksalaisia vakoojia. Seikkailun aikana opitaan myös, että onni on ystävä, jolla on mönkijä ja maastopuku."

Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

suomentanut Ulla Selkälä

Mää oon vähä ihastunut näihin Molly -kirjoihin. Nää on sen verran vekkuleita keitoksia, että näistä aikuisenakin voi nauttia. Kyllä näistä kirjoitusajankohta paistaa läpi läskivihoineen muineen, mutta näin aikuisena ne huomaa ja pystyy ohittaan.

Tässä kirjassa Molly päätyy Hollywoodiin jahtaamaan ilkeää pohattaa, jolla on maailmanvalloitussuunnitelmat. Ystävänsä Rockyn kanssa ja uskollisen Petula-koiran kanssa Molly päätyy seikkailuun ja saa myös aivan yllättäviä tietoja omista vanhemmistaan. Että olipas seikkailu! Muakin ihan jännitti tätä lukiessa!

#dekkariviikko - Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Eka Virpi Hämeen-Anttilan kirja, jonka oon lukenu!

Tää sijoittuu 1920-luvun alun Helsinkiin. Vesitornista löytyy ruumis ja siitä alkaakin sitten murhan selvittely. Kalle (Karl Axel Björk) on hallinnon virkamies ja poliisin ystävä ja päätyy siksi tutkimaan murhaa. Kirja käynnisty aika hitaasti, mutta sitten ku se käynnisty ni johan alko sivut kääntyillä.

 Miljöönä sadan vuoden takainen Helsinki oli mielenkiintoinen, autot ihan uus juttu ja enimmäkseen kulettiin hevosrattailla ja vossikoilla kävelyn lisäksi. Kartan perässä en pysyny yhtään. Helsinki ei kauhean tuttu ittelle oo, ku se on niin syrjässä ja kaukana.

Itse murhan ratkaisu jäi tavallaan vaiheeseen. Murhaaja löydettiin, mutta kuka murhasi murhaajan? Lisäksi kirjan loppuun tuli semmonen koukku, että pakkohan se on seuraavakin osa tästä sarjasta lukea! Ai että!

#dekkariviikko - Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Mää luin tätä Tarasovan kirjaa ja olin vaan ooh ja aah, mää tahon myös Pietariin ja mitä ihmettä täällä tapahtuu. Tää oli kyllä wow!

Reija saa työkomennuksen Pietariin tutkimaan konsernin sisäisiä asioita. Jo junamatkalla tapahtuu outoja asioita ja sama meno jatkuu tietysti sitten perillä Pietarissa. Firmassa on outoja juttuja, kuten kadonnut/itsemurhan tehnyt työntekijä. Reijan työntekoa yritetään sabotoida, mutta jääräpää ei anna periksi. Ei sittenkään, kun tilanne menee enemmän kuin vaaralliseksi. Suomalaisuus ja venäläisyys törmäilevät toisiinsa monin paikoin, varsinkin kun Reija pistää nenäänsä joka paikkaan.

Reijasta ei voinu olla tykkäämättä. Vähän on omanlaisensa kaveri, mutta jotain tosi symppistä hänessä on. Tätä kirjaa oli myös vaikea laskea käsistään. Onneksi Tarasova on tehnyt tälle jatkoa ainakin yhden kirjan verran. Toivottavasti vielä lisääkin tulee!