Qiu Xiaolong: Kuolemanjärvi & Saija Kuusela: Vyöry

Tässäpä kahden mun lempparidekkarisarjan kirjoja!

Qiu Xiaolong: Kuolemanjärvi

suomentanut Oona Timonen

Elegian kanssa jatkoin tätä sarjaa ja nyt ollaan jo sarjan seitsemännessä osassa! Wow! Ja tää on edelleen yhtä hyvä! 

"Puoluesihteeri Zhao tarjoaa Chen Caolle loman virkistyskeskuksessa Tai-järven rannalla. Lomakeskuksen lähellä sijaitsevassa ravintolassa Chen tutustuu Shanshan-nimiseen naiseen, joka kertoo hänelle paikallisen kemiantehtaan saastuttaneen järven sekä paikallisen ruuan. Kun tehtaanjohtaja murhataan, Shanshanista tulee yksi epäillyistä. Chen ryhtyy selvittämään johtaja Liun murhaa ja saa kuulla alueella meneillään olevista yhteiskunnallisista muutoksista, joista myös Liu olisi suuresti hyötynyt. Mutta kuka hyötyi Liun kuolemasta? Voisiko se olla Shanshan, nainen, johon Chen on rakastumassa?"

Tykkäsin tosi paljon tässä siitä, että nostettiin esiin tällainen ympäristönsuojeluun liittyvä aihe! Lisäksi murhaajan arvaaminen kesti mulla aika pitkään. Hienosti oli Xiaolong taas murhamysteerin rakentanut. Hän on kyllä yks mun ehoton lempikirjailija. Nautin niin paljon näitten kirjojen lukemisesta, vaikka nää ei ookaan mitään tajunnanräjäyttäviä dekkareita.

Saija Kuusela: Vyöry

Tästä tuli mun lempparisarja heti ekalla kirjalla. Tätä bloggausta kirjoittaessa kolmatta osaa odotan kopolla kourin hyppysiini. Tai on se jo hyllyssä, mutta yritän malttaa mieleni, että saisin muita kirjoja luettua alta pois.

"Koukuttava Nea Guttorm -sarja jatkuu.

Vahvatunnelmainen psykologinen dekkari luottamuksesta, nuoruuden kiihkosta ja halustamme kuulua johonkin.

Ylikonstaapeli Nea Guttorm luuli jo jättäneensä taakseen Trondheimin ja poliisiuran vaikeat alkuvuodet. Kohtalo kuitenkin päättää toisin, kun työtoverin poika Finn katoaa jäljettömiin ja Nean on palattava menneisyytensä kaupunkiin. Pian löytyy ruumis. Sitten toinen.

Tapauksen tutkimukset johtavat Nean paikallisten opiskelijoiden suosimaan harrastajateatteriin. Vimmaiset näytelmäharjoitukset ovat olleet elinehto yksinäiselle Finnille mutta myös hedelmällinen maaperä nuorten keskinäiselle kilpailulle ja kateudelle. Onko Finn tehnyt jotain peruuttamatonta?

Samaan aikaan herkkävaistoinen Nea syöksyy kipeisiin muistoihin siitä, kuinka hän kerran joutui valitsemaan, kehen luottaa poliisin syvissä riveissä.

Vääjäämätön vyöry on käynnistynyt."

Tää kirja oli totisesti nimensä veroinen. Tapahtumat vaan vyöryy ja meikä yrittää pysyä perässä. Oli kyllä taas niin mielenkiintoiset juonen kuviot ja kaikki, että huh huh! Sivut vaan kääntyili, kun halusin tietää, että mitä tapahtui Finnille ja mikä tää kuvio Nean entisessä työpaikassa on. Tää kyllä piti otteessaan. Ai että! En osaa edes sanoa mitään järkevää, ku oon niin fiiliksissä tästä sarjasta.

Kaksi kirjaa Kiinasta

 Kiina on jotenkin alati kiinnostava maa. Kaikkine juttuineen. Ihmetyttäviä asioita, ihastuttavia asioita ja vihastuttavia asioita.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Tietokirja Kiinan yhden lapsen politiikasta ja keskittyy eritoten sen seurauksiin. Oli koskettava kirja. Tietokirjakin näköjään voi olla sellainen. Tää kirja on saanut myös Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja en kyllä yhtään ihmettele!

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

suomentanut Katariina Kaila

Elegian kans jatkettiin Chen Cao -sarjan lukemista. Tää kirja ei ollu kyllä ollenkaan niin hyvä, mitä muut osat on tähän mennessä ollut. Oli vähä nihkeetä. Pöh pöh. Sujuvaa luettavaa oli kyllä ja runoista tykkään edelleen, mutta juoni oli vähä ööh ja murhaaja paljastu ihan lopussa vasta ja oli ihan seko koko homma. Jospa seuraava osa on jo parempi! Seuraava osa on muuten viimeinen suomennettu osa. Sen jälkeen pitää jatkaa sarjan lukemista englanniksi.

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Elegian kans luettiin seuraava eli viides osa tästä Komisario Chen Cao- dekkarisarjasta.

 

Shanghaissa on päässyt sarjamurhaaja irti. Chen on ristitulessa, koska on jatkanut opintojaan yliopistolla ja samaan aikaan pitäisi selvittää punaisiin qipao-mekkoihin puettujen naisten murhasarjaa. Yu uskollisesti auttaa, samaten Yun vaimo töissä tylsistyessään. Myös Yun isä Vanha mestari pääsee pienesti auttamaan yhteyksiensä avulla. Chen kokeilee ekaa kertaa psykologista profilointia, kun on lukenut aiheesta yhdysvaltalaisista kirjoista. Se oli kans jännää seurata.

Juoni oli kyllä mielenkiintoinen! Se kaivautui menneisiin, Kiinan historiaan kulttuurivallankumouksen suhteen. Aivan älyttömän mielenkiintoista! Kulttuurivallankumous on kyllä ollut hullua aikaa! Ja ne kaikki lonkerot, miten tää kirjan juoni sinne kietoutui.  

Tää oli mun mielestä paras kirja tässä sarjassa tähän mennessä. Kirjasarja siis vaan paranee uusien osien myötä. Onneksi on vielä monta osaa lukematta! Voin sanoa, että rakastan tätä sarjaa!

Sarjan suomennetut osat:

1. Punaisen sankarittaren kuolema

2. Punaisen merkin tanssija

3. Musta sydän

4. Kahden kaupungin tarina

5. Punapukuiset naiset

6. Tapaus Mao

7. Kuolemanjärvi

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Jatkettiin Elegian kanssa taas Ylikomisario Chenin tutkimusten parissa. Kahden kaupungin tarina on sarjan neljäs osa.

 

Tästä kirjasta ei oo hirveästi mitään suurta sanottavaa. Juoni oli se, että Chen sai korkealta taholta tehtäväkseen tutkia korruptiota ja sitten hänet yhtäkkiä lähetetään Yhdysvaltoihin kesken kaiken kirjailijadelegaation matkanjohtajaksi. Hän jatkaa tutkimuksiaa matkalla ja kotimaassa taas Chenin alainen Yu jatkaa tutkimuksia vaivihkaa Chenin komennossa. Tää kaikki ja eritoten kiinalainen korruptio oli mielenkiintoista luettavaa ja Qiun tyyli on rauhallinen, mutta silti koko ajan eteenpäin vievä. Nautin todella paljon tän lukemisesta! Ja vielä erikseen wau siitä, että korruptiostaki on kerrottu mielenkiintoisesti.

#dekkariviikko: Qiu Xiaolong: Musta sydän

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!

Tää Qiu Xiaolongin Chen Cao- dekkarisarja on ihan mun lemppari. Luen tätä Elegian kanssa meijän yhteisessä lukupiirissä. Ja tää on niin rentouttavaa luettavaa! Tykkään eritoten kirjojen rauhallisuudesta ja runojen katkelmista. Tässä sarjan kolmannessaki osassa ratkottiin murhaa ja niin hyvällä tyylillä, että lukemisesta voinu ku nauttia. Silti juoni ei ole mitenkään tylsä, vaan pohditutti, että mikä tän kaiken takana on ja miksi.

 

Ja niinhän se tässäkin oli lopulta, että murhan motiivi oli raha. Mutta se, kuka teki murhan, tuli mulle yllätyksenä, koska kyseistä henkilöä ei kirjassa nähty kuin ihan pienesti, melkein sivulauseessa. Isompi osa kirjasta meni politiikkaan ja korruptioon, mitkä tuntuu olevan Kiinassa se juttu. Tässä sarjassa se esitetään niin hyvällä tavalla, ettei se tylsistytä yhtään lukea. Chen Cao on lomalla ja tekee käännöstyötä, josta saa isot rahat ja tässä tulee se korruptio esiin. Koska Chen on lomalla niin hänen kollegansa Yi ratkoo tätä kirjailija Yin Ligen murhaa, johon liittyy taas politiikka, koska Lige kirjoitti kulttuurivallankumouksesta. Koska tapaus on monimutkainen ja poliittisesti arka, niin Chenin on pakko lomallaan myös yrittää ratkoa tätä murhaa ja samalla tehdä käännöstyö aikataulun puitteissa loppuun. Chen Cao myös mietti paljon sitä, että Yin perhe ei päässytkään muuttamaan isompaan asuntoon ja keksi sitten ratkaisun siihen. Tähän asuntoasiaan liittyy myös sekä korruptio että politiikka. Sitä oli kyllä kieltämättä ihan mielenkiintoista lukea. 

Tää oli taas niin mukavaa luettavaa! Jotenkin Qiu Xiaolong on onnistunu luomaan tähän dekkarisarjaan niin hyvän tunnelman ja hyvät henkilöt, että aina oottaa innolla, että pääsis lukemaan seuraavaa osaa.

Sarjan ensimmäinen osa täällä ja toinen osa täällä. 

Muutama dekkari

Mulla on vähentynyt tää dekkareiden lukeminen. Jännää. Mitä on tapahtunut?

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija

suomentanut Leena Peltomaa

Elegian kanssa luetaan tätä Chen Cao- sarjaa meijän lukupiirissä. Tää on toinen osa ja omasta hyllystä. 

Tässä kirjassa Yhdysvallatkin on menossa mukana. Cao saa tehtäväkseen hostata yhdysvaltalasta komisariota Catherine Rohnia, joka tulee Shanghaihin saattaakseen todistajan oikeuteen Usaan. Todistaja katoaa ja Cao ja Yu yrittävät selvittää asiaa ja Rohn tietysti sekaantuu mukaan ja meno on sitten mitä on. Tapahtumat etenivät melko rauhallisesti ja nautin ihan suunnattomasti siitä, miten kirjassa runot ja sanonnat tuovat lukemiseen iloa ja rentoutta. Ne tekevät tämän sarjan lukemisesta ihanaa.

 

Sarah Pearse: The Sanatorium

Tää oliki aikamoinen dekkari! Elin saapuu puolisonsa kanssa Alpeille juhlimaan Elinin veljen kihlajaisia. Veljen kihlattu katoaa ja muitakin ihmisiä katoaa. Lisäksi tulee lumimyrsky ja ihmiset jäävät jumiin hotellille. Elin on poliisi, joka on saikulla. Hän alkaa tutkia katoamisia ja samalla selvittää omaa menneisyyttään, joka vaivaa takaumina. Tutkimusten mukana selviää hotellin karmiva menneisyys ja miten se liittyy katoamisiin. Välillä mua ärsytti Elinin yksin vaaraa tutkimaan- hommat niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään. Miksi niin pitää tehdä, kun murhaajaa liikkuu sielä? Mua turhautti ihan hirveästi se. Mulle se ei luonu oikeanlaista jännitystä. Haluaisin joskus lukea dekkarin, jossa ei tommosta paskaa tehä vaan toimitaan järkevästi ja turvallisuus huomioiden. Kyllä se jännitys syntyy muustakin ku tommosesta typeryydestä. Aloin ihan kihiseen kiukusta ku kirjotan tätä. 😅 Elegialle hieman avauduinkin asiasta, ku välttelin kirjan pahoinpitelyä. 

Noh, tää kirja jäi semmoseen kohtaan, että uskon lukevani seuraavan osankin, sitten ku se joskus ilmestyy. Huolimatta kiukusta.

Semmosta. Onko kellään tullu lukemisen aikana oloa, että haluaa heittää kirjan seinään?

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)

Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.

Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.

Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.

Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Omasta hyllystä.

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.

Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta.