Marco Vichi: Komisario Bordelli: Vääjäämätön kohtalo

Vähän ristiriitaisin tuntein aloin lukemaan tätä Bordelli-sarjan osaa, vaikka olin odottanut tän lukemista. Aiempi kirja oli joiltain osin vähän meh ja pelkäsin, että tääki ois.

 

Bordelli on tosiaan edellisessä kirjassa tapahtuneen nuoren pojan murhan tutkimuksissa löytänyt pojan murhaajat ja tässä kirjassa hän keskittyy heidän jahtaamiseensa. Samalla kun jahtaa ja lahtaa näitä murhaajia, hän suree ja käsittelee eroa tyttöystävästään (Mikä muukaan se on ku n.30v ikäeroa?). Tää kirja on rauhallinen ja viipyilevä. Pidin tästä paljonkin, vaikka tää oli ihan erilainen verrattuna sarjan aiempiiin osiin. Bordelli vois ystävänä olla ihan jees, vaikka en ymmärräkään hänen viehtymystään itseään vuosikymmeniä nuorempiin naisiin/tyttöihin. Miksi häntä eivät kiinnosta oman ikäiset naiset? Ite en pysty kuvitteleen itteeni seurustelemaan edes 10v vuotta nuoremman ihmisen kanssa. Onko tää joku miesten juttu siis?

No, joka tapauksessa, toivon, että tätä sarjaa suomennetaan lisää! 1950-luvun Italia on mielenkiintoinen tapahtumapaikka ja Bordelli ja hänen ystävänsä ja työkaverinsa mielenkiintoisia hahmoja.

Dekkareitaaa

Mun dekkareiden luku on jotenkin hidastunut. Ei oo tullu kovin montaa luettua viime aikoina. Mikähän tässäkin on?

Sujata Massey: Satapurin jalokivi

suomentanut Maija Heikinheimo

Tää Perveen Mistry- sarjan toinen osa ei ollut niin hyvä kuin eka osa. Tää ei niin hyvin imaissut otteeseensa. Tässä kirjassa tutkitaan Satapurin ruhtinaskunnassa tapahtuvia juonitteluja, kruununprinssin murhaa ja muita tapahtumia. Ei kauheana jäänyt mitään mieleen kyllä tästä, paitsi ehkä Perveenin orastava romanssi. Että tulipahan luettua, ihan jees. Aion kyllä lukea sarjan syksyllä suomeksi ilmestyvän kolmannen osan, joka itse asiassa onkin jo mun hyllyssä oottamassa, kun tämän postauksen kirjoittaminen on vähän venynyt. On tuo 1920-luvun Intia sen verran mielenkiintoinen.

 

Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

Tää Lehtisen dekkari oli yllätys. Jotenkin olin tosi ennakkoluulonen siitä, että millanen tää olis, ku oon lukenu Lehtiseltä paljon nuortenkirjoja ja joitain aikuistenkin. Tuntu, että osaako hän dekkareita kirjottaa. Kunnon ennakkoluulot siis! No, onneksi sain positiivisen yllätyksen. Tää oli mukaansa tempaava dekkari ja pidin päähenkilöstä Erja Revosta. Harvemmin dekkareiden päähenkilönä on eläkkeellä oleva nainen. Toki Repo on varhaiseläkkeellä, mutta silti, hän on viisikymppinen. Tää oli niin jouhevaa luettavaa, että tuun varmasti lukemaan tätä Erja Repo- sarjaa enemmänkin. Tässä kirjassa ideana oli siis se, että Revon puoleen kääntyy nainen, joka uskoo, että hänen kummitätinsä ei ole oikeasti kuollut, vaan hänen uurnassaan on joku muu ihminen tuhkattuna. Repo alkaa tutkia asiaa ja se onkin monimutkainen homma. Tätä lukiessa oli välillä vaan että mitäääää. Juonen käänteet oli kohallaan ja viihdyin lukiessa.

 

Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja

suomentanut Kaisa Kattelus

Tää oliki vähä jännä kirja. En oikein tiiä, että oliko tää varsinaisesti pettymys, mutta ei tää kuitenkaan vastannu mielikuvaa, mikä mulle oli tästä kirjasta syntyny. Tää oli kyllä omanlaisensa tarina, en oo ennen lukenu tämmöstä. Ideahan tässä on ihan loistava! Kirja eteni mielenkiintosesti ja tykkäsin, ku tässä oli niin lyhyet luvut, joten tarina eteni niiden puolesta äkkiäkin. Olihan se Koredella homma, ku hän piilotteli ja siivosi siskonsa Ayoolan murhien jälkiä. Niitä kerkes tässä kirjan aikana muutama tulla ja niitä myötäeli ja ne murhat loi hyvän jännitteen kirjaan. Loppu oli vähän plääh, en tykänny. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen kirja. Tää ei dekkari oo, mutta jännityskirjallisuutta ehdottomasti.

Marco Vichi: Kuolema Firenzessä

suomentanut Enneli Poli

Kuolema Firenzessä oli kyllä hidaslukunen. Jotenkin ärsytti komisario Bordelli niin paljon. Miksi ihmeessä hän haikailee koko ajan itseään noin 30 vuotta nuorempien naisten perään??? Miksi hän ei edes huomaa ikäisiään naisiaan tässä mielessä? Jotenkin oli niin viimeisen päälle viheliäistä luettavaa tuo. Onneksi kirjan juoni oli muuten mielenkiintoinen. Firenzessä katoaa 13-vuotias poika, joka löytyy myöhemmin tapettuna ja raiskattuna. Bordelli selvittää tapausta ja ei meinaa millään löytää edes vihjeen jyvästä tapauksesta. Samaan aikaan Firenzeen tulee valtavat tulvat, jotka sekoittavat kaupungin ja saavat sen hätätilaan. Tää tulva oliki mielenkiintoista luettavaa. Onneksi Bordellikin saa viimein myös tapaukseen vauhtia. Tosin tapauksen loppuun saattaminen jatkuu seuraavassa kirjassa, jonka jo varasin ja se ilmestyy nyt syksyllä suomeksi. Heh, toivottavasti ei oo niin tahmeaa luettavaa se.

Siinäpä muutama dekkari, jotka oon lukenu. Seuraavia saakin sitten odottaa.

Marco Vichi: Komisario Bordelli & Komisario Bordellin likaisin tapaus

Luin 3v taaksepäin nämä tämän päivän bloggauksen kaksi kirjaa. Nyt luin nämä uudelleen, kun teki niin mieli. Nyt kirjotan näistä uudet mietteet. On mielenkiintoista seurata, miten omat ajatukset ja analyysit muuttuu vuosien saatossa.

Komisario Bordelli on tosi symppis tyyppi. (Kirjassa ei muuten tuotu esiin hänen etunimeään, enkä löytänyt sitä googlettamallakaan.) Välillä vaan ärsytti, miten uppoutunut hän on sota-ajan muistoihinsa, koska ne sotamuistot välillä jotenkin sotki kirjan kulkua. No, Bordelli kärsii aivan selvästi sodan aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä ja noinhan se toimii, mitä kirjassaki on sitä tuotu esiin mm. esiin tunkevien muistojen ja unettomuuden muodossa ja samallain se sotkee ihmisen elämää kirjojen ulkopuolellakin. 

Eritoten pidän siitä, miten Bordelli suhtautui muihin ihmisiin. He saavat olla mitä ovat ja hän ei arvota ketään toista ylemmäs. Poliisinakin hän on aivan käypä ja hänen kollegansa Piras vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Sellaselta jäyhältä suomalaiselta mieheltä. Tuli jotenkin oma äidinisä mieleen Piraksesta. Siksiki ehkä tykkäsin hänestä. 

Tän kirjan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Firenzeen. On kuuma kesä ja kaupunki on tyhjentynyt ihmisistä helteen vuoksi. Helteiden keskellä eräänä yönä tapahtuu murha, joka onkin kinkkisempi selvittää. Epäiltynä on niin murhatun vanhan rouvan veli kuin muutama muutkin sukulaiset. Kirjan tahti on leppoinen ja sitä oli ilo lukea. Ahmaisin tämän parissa päivässä. Ja se murhatapa! Oli kyllä sellainen, etten ois ite keksiny käyttää.

Sitten tää Komisario Bordellin likaisin tapaus. Tää nimi on kyllä jotenkin hämäävä. Ei mun mielestä sovi tälle kirjalle. Englannin kielinen nimi ois ollut paljon parempi. En ymmärrä miksi tälle on suomeksi annettu tällainen nimi.

Tässä kirjassa selvisi Bordellin etunimi! Ensin tuli vihje hänen sota-aikana kirjoittamasta kirjeestään, että etunimi alkaa F:llä. Pian sen jälkeen selvisi, että etunimi on Franco. Franco-nimeä ei mainittu kuin tämän yhden kerran koko kirjassa. Aikamoista, sanon minä.

Kirjassa selvitellään murhattujen pikkutyttöjen tapausta, Bordellin murhatun lyhytkasvuisen ystävän tapausta sekä kauan metsästetyn natsin tapausta. Tapaukset menevät limittäin ja lomittain. Vaikka tapaukset onkin kauheita, niin silti kirjan tunnelma pysyy mukavana ja tutkinnat etenevät hitaasti, mutta varmasti.

Tässä kirjassa pisti silmään myös se, että alkoholia juotiin joka välissä. Lasi tai pullo viiniä, lasi tai useampi konjakkia, lasi tai useampi grappaa. Alkoholia kyllä valu kurkusta alas ku vettä. Huh huh.

Kirjan loppuratkaisu oli vähän, öh, mielenkiintoinen. Enpä olis osannut odottaa! Ja vaikka luin tän kirjan sillon 3v sitten, niin en kyllä enää muistanut yhtään miten tää kirja päättyy.


Tällaiset oli mun lukukokemukset toisella lukukerralla. Pidän näistä kirjoista edelleen valtavasti. Nyt mua odottaa tän sarjan kolmas suomennettu osa lukemistaan. Sen pääsen lukemaan ensimmäistä kertaa.

Onko kukaan muu lukenu näitä? Mitä olet pitänyt?

Komisario Bordellin likaisin tapaus

Oi että olin riemuissani, kun tajusin ilmestyneen toisen Komisario Bordelli- kirjan! Ja tietysti heti varasin Komisario Bordellin likaisimman tapauksen ja sainkin aika pian käsiini. Marco Vichistä on kyllä tullut yksi suosikki dekkaristini.

Komisario Bordelli lähtee tuttavansa mukaan katsomaan ruumista jossain pellolla. Se onkin kadonnut sillä välin, ku komisarioa haettiin. Pian sen jälkeen löydetään pikkutyttö murhattuna. Tutkimuksista tulee hankalat Bordellille. Ja murhattuja tyttöjä löytyy vain lisää. Yllättäin kadonnut ruumis ja pikkutyttöjen tapaukset liittyvätkin toisiinsa.

Vaikka aihe on karu, niin kirja on hyvä. Bordellin tyyli tehdä ja hoitaa asioita on leppoinen. Tykkään kirjan ilmapiiristä. Bordellin sotamuistot myös värittävät tarinaa tässäkin kirjassa.

Lisäys: Tajusin just (2.1.2018), että en oo blogannu Marco Vichin ekasta kirjasta. Komisario Bordelli- niminen kirja on tän sarjan eka osa. En oo ottanu kuviakaan siitä, vaikka luin ja tykkäsin hulluna ja siksi oon tän likaisimman tapauksenki lainannu ja lukenu.