Koska luin Eevi Minkkisen edellisenkin kirjan niin halusin lukea tämän uudenkin.
"Miksi niin moni meistä hukkaa itsensä suhteessa?
Läheisriippuvuus voi ilmetä rakkausaddiktiona ja vahingollisina ihmissuhdekaavoina. Toipuminen läheisriippuvuudesta ei kuitenkaan tapahdu pelkällä tahdonvoimalla, vaan taustalla on usein kipeitä, kiintymykseen liittyviä traumoja. Syvempi itsetuntemus antaakin mahdollisuuden tehdä asiat toisin. Teos auttaa peilaamaan omia kokemuksia ja kertoo, miten tutut toimintamallit voi muuttaa helppojen työkalujen ja vertaistuen kautta."
Läheisriippuvuus voi ilmetä rakkausaddiktiona ja vahingollisina ihmissuhdekaavoina. Toipuminen läheisriippuvuudesta ei kuitenkaan tapahdu pelkällä tahdonvoimalla, vaan taustalla on usein kipeitä, kiintymykseen liittyviä traumoja. Syvempi itsetuntemus antaakin mahdollisuuden tehdä asiat toisin. Teos auttaa peilaamaan omia kokemuksia ja kertoo, miten tutut toimintamallit voi muuttaa helppojen työkalujen ja vertaistuen kautta."
Näin kirjaa kuvataan GoodReadsissa.
Minkkisellä on semmonen tyyli kertoa ja kuvata asioita, joista tykkään. Selkeät esimerkit ja päälle vielä omasta elämästä ja ajatuksista paloja. Kirja on lukemisen arvoinen ja itsekin sain siitä ahaa-elämyksiä. Varsinkin kiintymyssuhdemallit alkoi kiinnostaa mua. Niistä ehkä otan selvää lisää. Niitä on sivuttu myös vielä mulla kesken olevassa Stressitohtori- kirjassa.
Paras anti tässä kirjassa ja mikä meni mulla suoraan käyttöön, oli se, että omille ajatuksilleen voi laittaa rajat. Miksi tää ei oo koskaan ennen käyny mun mielessä??? Nykyään käytän tätä eritoten öisin, kun pitäisi rueta nukkumaan ja ajatukset kiertää paskoja kehiään. Alkuun karjasin pääni sisällä, että STOP. Sillain, että iteki vähä säikähin. Ku sain huomioni takaisin nykyhetkeen, niin kerroin itselleni, että nämä ajatukset ovat sellaisia, että näitä saa ajatella ainoastaan päivällä, ei yöllä ku pitäis rueta nukkumaan. Tää on toiminu mulla tosi hyvin. Kun oon jaksanu tätä tehä uudelleen ja uudelleen (n.3kk ajan eli lukemisesta asti) ni se tulee jo automaattina. Ei tarvi enää karjua ittelle pään sisällä. :D Voi vaan sanoa jämptisti, että nämä ajatukset ei oo yöajatuksia ja näitä saa ajatella sitte ku on yö nukuttu. Yksinkertaista ja yllättävän toimivaa mun kohdalla. Pakotan itteni aattelemaan kivoja juttuja yöllä ja aina ku ajatus karkaa ni komennan itteeni takas raiteille. Ja sekin, että ajattelee niitä kökköjä ajatuksia sitte päivällä luvan kanssa. Sillä lailla pitää sanansa itselleen. Tää oli mulle tosi radikaali ajatus, että omille ajatuksilleen voi ja saa laittaa rajat. Siis wau! Ja miten ihanaa, että niin voi ja saa tehdä! Kiitos Eevi Minkkinen tästä.
Paras anti tässä kirjassa ja mikä meni mulla suoraan käyttöön, oli se, että omille ajatuksilleen voi laittaa rajat. Miksi tää ei oo koskaan ennen käyny mun mielessä??? Nykyään käytän tätä eritoten öisin, kun pitäisi rueta nukkumaan ja ajatukset kiertää paskoja kehiään. Alkuun karjasin pääni sisällä, että STOP. Sillain, että iteki vähä säikähin. Ku sain huomioni takaisin nykyhetkeen, niin kerroin itselleni, että nämä ajatukset ovat sellaisia, että näitä saa ajatella ainoastaan päivällä, ei yöllä ku pitäis rueta nukkumaan. Tää on toiminu mulla tosi hyvin. Kun oon jaksanu tätä tehä uudelleen ja uudelleen (n.3kk ajan eli lukemisesta asti) ni se tulee jo automaattina. Ei tarvi enää karjua ittelle pään sisällä. :D Voi vaan sanoa jämptisti, että nämä ajatukset ei oo yöajatuksia ja näitä saa ajatella sitte ku on yö nukuttu. Yksinkertaista ja yllättävän toimivaa mun kohdalla. Pakotan itteni aattelemaan kivoja juttuja yöllä ja aina ku ajatus karkaa ni komennan itteeni takas raiteille. Ja sekin, että ajattelee niitä kökköjä ajatuksia sitte päivällä luvan kanssa. Sillä lailla pitää sanansa itselleen. Tää oli mulle tosi radikaali ajatus, että omille ajatuksilleen voi ja saa laittaa rajat. Siis wau! Ja miten ihanaa, että niin voi ja saa tehdä! Kiitos Eevi Minkkinen tästä.