Angela Carter (toim.): Pahoja tyttöjä ja villejä naisia

Huh! Tän novellikokoelman lukemiseen meni usiampi kuukausi ja häpeäkseni täytyy myöntää, ettei oo jääny oikein mitään mieleen koko kokoelmasta. GoodReadsissa oon antanu tälle neljä tähteä eli oon tykänny tästä aika paljonkin.  

Teoksen novellit:

Elizabeth Jolley (Iso-Britannia/Australia): Viimeinen sato

Leonora Carrington (Iso-Britannia/Meksiko): Debytantti

Rocky Gámez (Yhdysvallat): Glorian tarinoita

Bessie Head (Etelä-Afrikka): Life - Elämä

Jane Bowles (Yhdysvallat): Guatemalalainen idylli

Katherine Mansfield (Uusi-Seelanti): Nuori tyttö

Colette (Ranska): Sateinen kuu

George Egerton (Australia/Iso-Britannia): Naimakauppa

Frances Towers (Intia/Iso-Britannia): Violet

Ama Ata Aidoo (Ghana): Luumuja

Grace Paley (Yhdysvallat): Nainen - vanha ja nuori

Andrée Chedid (Egypti/Ranska): Ikuinen piina

Angela Carter (Iso-Britannia): Purppura, häpeämätön itämainen venus

Djuna Barnes (Yhdysvallat): Maa

Vernon Lee (Ranska/Iso-Britannia/Italia): Herra ja rouva Oke

Jamaica Kincaid (Antigua ja Barbuda/Yhdysvallat): Tyttö

Luo Shu (Kiina): Liu

Näistä mulle jäi mieleen Carringtonin Debytantti ja Carterin Purppura. En tajua miten nää kaikki on pyyhkiytyny niin tehokkaasti mun mielestä! Tai no, oletettavasti johtuu tästä mun unettomuudesta. 😅

Suomennos: 

Tampereen yliopiston kääntäjäkoulutuslaitoksen käännösryhmä:

Hilppa Lappalainen

Kaisa Koskinen

Laura Järvinen

Kirsi Kankaansivu

Pia von Essen

Maarit Ritvanen

Sirpa Suhonen

Ritva Kaukonen

Sirkka-Liisa Leinonen

Erja Yli-Knuutila

Riitta Oittinen

Marjo Kuusto

Semmonen kiva oli tää novellikokoelma! Mun ehkä pitää lukea tää joskus uudelleen, että jos sitten jäis jotain mieleenkin tästä. 😂

Kopano Matlwa: Evening Primrose

Tämäki kirja oli aika täräyttävä. Se kertoo Masechabasta, joka opiskelee lääkäriksi ja joka työvuoron aikana raiskataan. Se kertoo xenofobiasta. Se kertoo surusta. Se kertoo ystävyydestä.

 

Miten kipeitä asioita voikin sanoa niin kauniisti? Miten rumista asioista voi syntyä jotain niin kaunista? Kopano Matlwa osaa pukea sanoiksi tämän kaiken: traumat, suru, ystävyys. Ja myös tuon xenofobian, mikä täälä Suomessakin jyllää.

Minusta tuli tämän kirjan lukemisen aikana Kopano Matlwan fani. Haluan ehdottomasti lukea myös muut hänen kirjansa.

Kuolema päivänkoitteessa

Ensimmäinen afrikaansiksi alunperin kirjoitettu kirja, jonka luin. Deon Meyerin Kuolema päivänkoitteessa oli todella hyvä.

Zatopek van Heerden saa ratkaistavakseen kadonneen testamentin arvoituksen. Aikaa on vain seitsemän päivää löytää se tai testamentin perijä ei saa mitään. Testamentin tekijä on murhattu julmasti ja paljastuu, että hänellä ei ole oikea henkilöllisyys. Siitä juttu alkaa keriä auki. Tämän tarinan rinnalla kulkee Zatopekin oma tarina siitä, miksi hän on sellainen kuin on. Molemmat nämä tarinat olivat mielenkiintoisia ja melkeinpä toivoi, ettei kirja edes lopu, vaikka aika paksu olikin. 

Kiinnostus heräsi Meyerin kirjoja kohtaan ja pitihän se varata kirjastosta toinenkin Meyeriltä suomennetuista teoksista.