Pakkomielle

Nora Robertsin Pakkomielle oli kirjana sellainen, että piti otteessaan. Pitkästä aikaa oikeasti koukuttava Robertsin kirja!

Pikkutyttö ollessaan Naomi Watts eräänä yönä lähtee seuraamaan isäänsä, kun hän hiippailee metsään. Sieltä hän löytää maakellarin ja maakellarista isänsä kiduttaman naisen. Naomi pelastaa naisen ja hänen isänsä tietysti joutuu vankilaan. Aikuisena Naomi ostaa talon meren rannalta toiselta puolen maata ja haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Valokuvaajan ura menestyy ja talon remontointi sujuu, jonkinlainen suhde on kehkeytymässä paikalliseen mieheen Xander Keatoniin. Kaikki uhkaa romahtaa kun seudulla alkaa kadota naisia ja heidät on tapettu samalla tavalla kuin Naomin isä aikanaan tappoi naisia.

Tykkäsin kirjasta. Tarinassa limittyi Naomin lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat sekä nykyhetken tapahtumat. Murhaajankin tajusin vasta reippaasti yli puolen välin luettuani, heh. Kivaa lukea välillä parempi Robertsin kirja. Välillä tuntuu, että Robertsin ote on kirvonnu ajan saatossa tai sitten mun maku on muuttunu ajan saatossa. Jomminkummin. Tässäkään kirjassa en tykännyt siitä, kuinka naisia holhotaan ja suojellaan. Se on niin plääh!

Puhelintyttömurhat

Lainasinpa huvikseni Nora Robertsin tuotannon alkupäästä kirjan, Puhelintyttömurhat. Ei ois ehkä kannattanut.

Oon lukenut tämän kirjan joskus alle 20-vuotiaana. Tykkäsin Robertsin kirjoista ja niinpä oonkin lukenut ne kaikki, paitsi en ihan uusimpia. Toki tämäkin kirja on aikansa tuotos. Kieli tuntuu niin tönköltä ja juoni yhtä tönköltä. Mietin lukiessani, että miten oon voinu tykätä tästä.

Kathleen on opettaja, kiltti ja kunnollinen sellainen. Iltaisin hän on jotain ihan muuta, puhelintyttö, hunajaääninen Desiree. Kathleenin sisko Grace, menestynyt kirjailija, tulee lomalle siskonsa luo. Heidän tietämättään, Desireetä salakuunnellaan ja pian alkaakin tapahtua, kun puhelintyttöjä murhataan. Grace joutuu keskelle murhatutkimuksia, kun hänen siskonsa tapetaan.

Huokaus vaan. Taidan jättää Robertsin kirjat lukulistani ulkopuolelle. Ei kestä lukea näitä enää uudelleen. Haluan pitää kiinni hyvistä muistoistani kirjojen parissa.

Varjojen vartija

Nora Robertsin O'Dwyerin serkut trilogian viimeinen osa on Varjojen vartija.

Branna, yksi serkuista on tämän kirjan päähenkilö. Branna oli mielestäni kaikista ärsyttävin henkilö näissä kirjoissa. En pidä tyypeistä, jotka käyttää joka asiaan syynä velvollisuutta tai vastaavaa, ettei voi tehdä jotain. No, tässä kirjassa käydään viimeinen taistelu Cabhania vastaan. Kirjassa Branna taistelee rasittavasti vastaan sitä rakkautta kohtaan, jota tuntee Finiä (pahan merkitsemää) noitaa kohtaan. Branna ja Fin ovat olleet nuorina rakastavaisia ja heille tuli ero, kun Fin sai merkin heidän rakasteltuaan ekaa kertaa.

Trilogian osat

Kaikki varmasti ovat jo arvanneet, että miten kävi taistelussa pahaa vastaan ja miten kävi Brannalle taistelussa rakkautta vastaan. Plääh. Jos ei hetkeen lukis Robertsin kirjoja.

Ps: Tein toiseen blogiini Musiikkiaakkoset- postauksen, jossa listaan kuuntelemaani musiikkia.

Varjojen saalistaja

Varjojen saalistaja on toinen osa Nora Robertsin O'Dwyerin serkut- trilogiassa.

Tämän kirjan päähenkilönä on Meara, joka on Brannan (yhden serkuksen) ystävä. Kirjassa Mearan ja Connorin (toinen serkku) välille puhkeaa yllättäin kipinöintiä ja taistelu pahaa vastaan senkus jatkuu. Mearalla ei ole muuten taikavoimia ollenkaan. Juonen kuviot on aika samat, kuin edellisessäkin osassa ja ei oo kauheasti sanottavaa tästäkään kirjasta.

Trilogian osat

Kliseinen ja ennalta arvattava kirja tämäkin, mutta tarpeeksi hyvä, jotta halusin lukea vielä viimeisenkin osan trilogiasta.

Varjojen ratsu

Varjojen ratsu on Nora Robertsin O'Dwyerin serkut- nimisen trilogian avausosa.

Iona Sheehan muuttaa Baltimoresta Irlantiin sukunsa juurille. Irlannissa hän tutustuu serkkuihinsa Branna ja Connor O'Dwyeriin ja saa selville omistavansa itsekin taikavoimia. Serkut ovat odottaneet häntä koko elämänsä ajan. Yhdessä he voisivat tuhota Cabhanin, pahan voiman, joka edelleen vainoaa heidän sukuaan, aina esiäiti Sorchasta alkaen.. Luonnollisesti tarinaan kuuluu myös rakkautta samalla kun pahaa vastaan taistellaan. Ionan opiskellessa taikavoimia hänen ja hänen työnantajansa Boyle McGrathin välillä kipinöi armottomasti ja silläkin saralla juonen kuviot kiristyvät. Rakkautta ja pian tapahtuva taistelu pahaa vastaan. Miten käy?

Trilogian kaikki osat. 

Kirja oli aivan hyvä, mutta joltensakin välillä vähän kliseinen ja ennalta arvattavissa oleva. Tarpeeksi hyvä kuitenkin, että luin jatko-osatkin. Kyllä musta vaan tuntuu, että Robertsin taso on laskenu koko ajan. Vai oonko lukenu jo liikaa kirjoja?

Kohtalon tähdet

Nora Roberts ja fantasiatrilogian avausosa. Oih ja voih. Roberts on kyllä mun hömppälempparikirjailija.

Sasha Riggs on taiteilija, joka alkaa nähdä outoja unia. Unien vetovoima vie hänet Korfulle, jossa hän kohtaa unissa esiintyneet viisi henkilöä. Yhdessä he alkavat etsiä kadonneita tähtiä. Jokainen kuusikosta on jotain erilaista kyvyiltään: näkijä, noita, lykaani (ihmissusi), aikamatkustaja, merenneito ja kuolematon. Ja tietenkin he taistelevat pahaa vastaan tähtiä etsiessään!

Pidin kirjasta paljon. Tulisivatpa jatko-osat äkkiä.

Valehtelija

Uusin Nora Robertsin kirja, Valehtelija, vei mut mennessään! 

Valehtelija kertoo Shelby Foxworthista, joka miehensä kuoltua veneonnettomuudessa saa karsean yllätyksen. Aviomies on valehdellut hänelle koko heidän avioliittonsa ajan ja kuoltuaan jättää Shelbyn harteille miljoonien velat. Shelby muuttaa tyttärensä kanssa takaisin kotiseudulleen. Mutta ongelmat seuraavat perässä.

Tää kirja oli viihdyttävä, kliseinen, kirjan konnan tiesi jo aika alussa. Kirja oli silti sellainen, että mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti. Hih ja loppu onnellinen, mikä parasta.

Haaveiden ranta

Sain käsiini uusimman Nora Robertsin kirjan. Tämän ahmaisin parissa päivässä!

Kuva täältä

Eli Londonia epäillään vaimonsa murhasta. Hän muuttaa sukunsa taloon Whiskey Beachille keräilemään itseään kasaan. Siellä hän kohtaa Abra Walshin. Abran seurassa Eli alkaa saamaan itseään kasaan pikkuhiljaa. Voinnin parantuessa hän sisuuntuu ja alkaa selvittämään, että kuka murhasi hänen vaimonsa. Siitä luonnollisesti alkaa hienoiset juonen kääntet!

Tämä kirja oli luotettavaa Robertsia. Mielenkiinto pysyi yllä viimeiselle sivulle asti. Ja ainakin minulle Elin vaimon murhaaja tuli yllätyksenä! Positiivista oli sekin, että kirjassa sivuttiin traumoja ja niiden seurauksia. Roberts on aina Roberts, joten suosittelen lukemaan tämän kivan sekoituksen hömppää ja jännitystä.

Keräilijä

Nora Roberts se ei petä! Hänen kirjojensa parissa viihtyy aina. Pokkarit ei tosin lukeudu tähän, ne ovat Robetsillakin kökköjä.

Kuva täältä

Keräilijä kertoo kirjailija Lila Emersonista, joka sattuu todistamaan murhan. Eräs komea taiteilija etsii Lilan käsiinsä auttamaan todistamaan, ettei hänen veljensä ole murhaaja. Juonen käänteet ovat mukaansa tempaavia ja mielenkiintoisia. Faberge mielenkiintoisine historioineen, Firenze ja New York, rakkaus, jännitys. 

Luin kirjan parissa päivässä ahmien. Kirja pahiskin paljastuu kunnolla vasta loppuosassa kirjaa. Mikä on hyvä asia!

Jospa saisin pian lisää käsiini Robertsin kirjoja, joita en ole vielä lukenut.