Aivopipo

Eräs naapurin mieskaveri täyttelee tässä vuosia ja keväämmällä hän Facessa heitti ilmaan yhden toiveen. Siihen minä sitten tartuin ja tässä muutaman viikon aikana olen rakentanut puikoilla ja neulalla lahjaa. 

Lahjan purkitin lasipurkkiin ja pistin tarrat kylkeen. Tarroissa lukee Latinaksi Calidus cerebrum ja In porto perse vitulus est. Toivottelemme siis iloa elämään lämpimillä aivoilla :D

 
 

Eli pipo tuli neulottua. Lankana pipossa ihoa vasten Tokmannin Kotikulta lanka ja massa tehty Nalle langasta. Mielettömän lämmin pipo tuosta tuli. Toivottavasti kelpaa :D

Huivi

Joulun jälkeen tuli innostuttua neulekoneesta ja sellaisen sainkin hankittua nettikirppikseltä. Tällaisen huivin sitten sain väsättyä testimielessä ohuen ohuesta merinosekoitevillalangasta. Itse huivin tekemisessä ei mennyt kauaa, mutta tuon reunan virkkaamisessa sitäkin enemmän. Tykkään tuon huivin keveydestä, tuntumasta ja väreistä tosi paljon. Neulekone odottaa pöydällä seuraavaa projektia ja sitä kuuluisaa aikaa...

Jämälankavillasukkajoulukalenterin sukat :)

Tuli sitten osallistuttua JämälankaVillasukkaJoulukalenteri-haasteeseen Puuhiksen ja Mileksin houkuttelemana.

Itselleni on kerääntynyt jostain kumman syystä Seiskaveikan sukkalankoja ihan jonkin verran kaappiin ja niistä jämistä olikin sitten kiva saada tehdä jotain. Se, että päivässä ei tehty mitään suurta määrää neulomusta koukutti hyvin tekemään :D Niin hyvin, että aloitin samalla toisetkin sukat, jotka odottavat tuolla nyt nilkan kohdilla jatkajaansa...

Sukat on aloitettu varpaista ja kantapään neuloin ihan viimeisenä. Kantapäästä olenkin erittäin tyytyväinen, sillä tein sen "omasta päästä" kun en jaksanut kaivaa tuolle langalle ohjetta netistä ja onnistuivat mielestäni kyllä tosi hyvin.

Tällaiset siis syntyivät:

Sukista löytyy lähimmän taulun väriä (punainen), yhden perheenjäsenen lempiväri (vaaleanpunainen) ja perhe kirjoneuleena, Lempipuun lehtiä (koivu), kiinalaisen horoskoopin merkki ja elementti (Lohikäärme ja tuli), lempikukan terälehdet (valkoinen joulutähti) ja supersankarin värejä (Mustanaamion suojeluksessa ;)), lisäksi siellä on Jukureiden tunnusvärit, kissa Karvisen selkää, yötaivasta, Suomenlippua, lempisukkien vastaväriä jne... Melkoisen hauska kalenteri jos en sanoisi :D 

Viimeisen raidan kohdalla tein virheen, kun innosta soikeana neuloin raitaa väärään sukkaan. Noh en antanut sen haitata menoa, vaan tein toiseenkin sukkaan sitten ylimääräisen raidan. Sen verran pituutta sukilla sitten on, että ne hieman tipahtavat pehmeästi makkaralle nilkan kohdalle, mutta ei itseasiassa haittaa yhtään. :D Istuvat näin ehkä paremmin kinttuihini kuin ilman sitä ylimäräistä raitaa.

Pikkasen vaatii silmä totuttelua näihin sukkiin, sen verran kirjavat ne kyllä ovat. :D

Uusi koira

Olen ollut pitemmän aikaa sitä mieltä, että meille ei muuta enää yhtään uutta eläintä. Minun piti sitten nämäkin sanat tänään pyörtää. Eihän tätä suloista nappisilmää voi kukaan vastustaa...

eli saanko esitellä: Mira

Mira on siis rodultaan Löydönraitin Palatsikoira.

 Meidän muut koirat ottivat Miran melkoisen hyvin vastaan... :)

Remun ilme kerto enemmän kuin tuhat sanaa :D 

Mira on melkoisen leikkisä... 

Ja haaveilee pitkistä kävelylenkeistä joko kävellen...

tai pyöräillen.

ja Mira nauttii kovasti koiramaiseen tapaan silittelystä. (rapsuttelusta ei niinkään, koska sitten joutuu selvityskamman alle...)

Wuh.

Ja hiukka piti vahtia naapureitakin Remun kanssa.

kesäisin terkuin :D

Mira

ja 

Sukanparsintaa

Sunnuntaina opetin tyttärelleni villasukan parsintaa. Parsinnan on aikanaan opettanut minulle oma äitini. Itse parsin parin sukan reiät, yhden lapasen ja tyttäreni hoitikin sitten muutaman oman sukkansa reiän kuntoon.

 Saamme jonkun verran sukkia ja töppösiä ja lisäksi teen niitä itsekin jonkin verran ja niitä onkin sitten kaapit puolillaan. Itsellä ei villasukat käytössä kovin reikiinnyt, vaikka niitä pidänkin päivittäin, mutta lapsilla ne jostain syystä kuluu enempi ( ja miehellä...:)) Mutta vaikka meillä sukkia on ja koko ajan niitä tulee lisää, niin silti parsin niitä silloin tällöin kuntoon tai neulon sukille uudet jalkaosat.

Käsityötä se on tämäkin. Muistan äitini aikanaan sanoneen, että parsiminen on taitolaji. Huonosti parsittu kohta kun on pahan tuntuinen jalan alla ja hiertää. Se on kyllä ihan totta :D Mieleni vaelsi sitten lopulta miettimään, että parsiiko nykyään enää kukaan sukkiaan? Parsitko sinä? Vai lentääkö sukat ensimmäisen reiän tultua roskiin?

Vaihteeksi villasukkaa...

Tyttärelle villasukat. Riemunkirjavasta Nalle langasta. 

Tänään en päässyt askartelupöydän ääreen ollenkaan, mutta käsillä on pakko saada jotain tehdä. Siispä sain aikaiseksi vaihteeksi villasukat. :) mietin tuossa tehdessä, että on tämäkin taas, kun ei malta olla niin, että kädet olisi toimettomina. Ruoanlaiton välissäkin, "odotusajalla", piti neulomusta pyöritellä. Osaisikohan sitä joskus olla niin, että ei tekisi mitään käsitöitä. Taitaa minulla olla niin, että viimeiseen muutamaan vuoteen on ollut max kolmen päivän taukoja, että ei ole mitään askaretta touhunnut. (Joku flunssa esim.) muuten ehkä tauottaisinkin mutta pää ei varmaan kestäisi ;)

Tällaista tällä kertaa. Ehkä huomenna taas kortteja :)

<3 Maikkis