Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museot. Näytä kaikki tekstit

1.1.2020

Joulun alla Prahassa

Loppusyksyn odotetuin reissuni oli työporukan virkistysmatka Prahan joulumarkkinoille. Jyväskylän yliopiston Movi (eli entinen Kielikeskus) kustansi matkat ja yhden yön kansainvälisyyttä edistävälle pidennetylle viikonlopulle Prahaan 30.11. - 3.12. Meille opettajille jäi kaksi muuta yötä maksettavaksi. Vaikka reissu olikin pääosin kaupunkiin tutustumista ja joulumarkkinoiden antien maistelemista, meille tarjottiin myös mahdollisuus tutustua yliopiston suomen kielen laitokseen ja Suomen suurlähetystöön - sen mainitun kansainvälistymisen merkeissä.

Posse on saapunut hotelli Grandiumiin.
Olen käynyt Prahassa kahdesti, mutta kumpikin näistä edellisistä kerroista oli konferenssimatka. Suurin osa aiemmista vierailuistani kaupungissa on siis kulunut neljän seinän sisällä kuuntelemassa erilaisilla aksenteilla vedettyjä englanninkielisiä esitelmiä. Nyt pakollista ohjelmaa olisi vähemmän ja ehtisin jopa nähdä kaupungista muutakin kuin vanhan kaupungin aukion, astronomisen kellon ja Kaarlensillan. 

Saavuimme Prahaan lauantai-iltana vähän vajaa seitsemän paikallista aikaa ja majoituimme Hotelli Grandiumiin, joka oli melko hulppea budjettimatkailuun tottuneelle. Olin varannut itselleni yhden hengen huoneen, joka maksoi tietenkin tuplaten verrattuna siihen, jos olisin jakanut sen jonkun kanssa, mutta oman jaksamiseni ja uupumuksesta toipumisen myötä ajattelin tarvitsevani omaa rauhaa, mikä olikin hyvä ratkaisu. 

Vanhan kaupungin aukion joulukuusi illan pimeydessä.
Ehdimme lauantaina parin opekollegan kanssa hieman katsastaa vanhaa kaupunkia ja etsiä epätoivoisesti vielä auki olevaa ravintolaa, jossa tarjottaisiin friteerattua juustoa. Tämä paikallinen herkku saanut kovaa kannatusta bussimatkan aikana, joten sitä oli pakko saada, vaikka valitsemamme ravintolan palvelu oli huikean nihkeää. (Prahassa asiakaspalvelu oli ihan järkyttävän tympeää. Harvoissa paikoissa suhtauduttiin asiakkaaseen kohteliaan palvelualttiiksi, johon Suomessa on niin tottunut.)

Johannes Nepomukilaisen patsaan jalustan koira kiiltää, sillä sen koskettaminen takaa, että turisti palaa vielä Prahaan.
Jos jotain aina reissuiltani odotan, se on hotelliaamiainen. Grandiumin sunnuntain aamiainen oli vielä erityisen luksusta, koska paikalla oli livepianisti. Ja tämä pianisti soitti juuri saapuessani Pirates of the Caribbeanin tunnaria. Hyväksyin tunnelman ja hyväksyin myös vaahterasiirapilla kuorrutetut aamiaisvohvelit.

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli kiertokävely Prahan vanhassa kaupungissa. Kävely olisi varmaan ollut kiinnostava ja hyödyllinen, mutta oppaamme ääni oli luokattoman hiljainen ja hän puhui suomea vahvalla murteella. Jossain vaiheessa luovutin suosiolla ja keskityin pelaamaan Potteria. Pongasin kuitenkin hotellimme lähellä olevan pienen norttikaupan (nimensä mukaisesti Geek Store), jossa myytiin niin Funko Popeja kuin Loungeflyn laukkuja. Päädyin ostamaan sieltä myöhemmin kaksi Disney Afternoons - mystery miniä, joita ei saa enää Suomesta mistään, kun EMP:kään ei niitä enää myy. Sain niistä onnistuneesti vielä minulta puuttuvan Lupun sekä Morganan Varjoankasta. (Jos jollakulla on näitä Mystery minejä ja on kiinnostunut vaihtamaan/myymään, kannattaa olla yhteydessä minuun! Minulla on muutama tuplakappale.)

Prahan kaunista arkkitehtuuria
Voldemort, is that you?
Or is it Witchking of Angmar?
Vanhan kaupungin keskusaukion joulutori keskellä päivää. Lounaaksi nautimme langošia eli uppopaistettua minipitsaa, joka voideltiin valkosipulilla ja kuorrutettiin juustolla ja ketsupilla.
Sunnuntaina päädyimme pääosin harhailemaan vanhassa kaupungissa ja leikkimään turisteja. Yritin kovasti etsiä golem-patsasta, mutta se oli kuulemma ollut väliaikainen eikä enää seisonut vartioimassa juutalaiskorttelia. Matkan tavoitteenani oli ostaa itselleni pieni Golem-patsas, mutta turistikrääsämyymälöistä ei sellaista tullut vastaan. Sen sijaan Myyriä oli kaikkialla.

Paikallisen absinttibaarin seinämaalauksesta löytyi mm. Vincent van Gogh.
Turistikierroksen aikana pongasimme mainoksen barokkikirjastosta, johon me innosta pinkeinä maksoimme itsemme sisään juuri alkaneella turistikierrokselle. Vaikka opas vaikuttikin elämäänsä kyllästyneeltä, kokemus oli kuitenkin sen arvoinen. Klementinum-rakennuskompleksiessa sijaitsee kirjaston lisäksi myös astronominen torni. Kirjasto itse on yleisöltä suljettu - sitä saa ihailla vain oviaukosta turvanauhan takaa - eikä siitä saa ottaa kuvia, mikä on todella sääli, sillä paikka oli minulle kokemuksena lähes pyhä. Alla oleva kuva on otettu kortista, jonka ostin itselleni muistoksi paikasta. Ollapa tutkija, jolla olisi pääsy kaikkiin noihin teoksiin jesuiittojen ajalta!

Barokkikirjasto ja Katjan pyhäkkö
Kopio Vyšehrad Codexista (josta ei myöskään saanut ottaa kuvia - kai?)
Päädyimme sitten kiipeämään muutama sata rappua myös astronomiseen torniin, josta oli melkoiset näkymät vanhan kaupungin yli. Pysyin kiltisti tornin sisällä, sillä heti, kun astuin tornia kiertävälle näköalatasanteelle, muistin olevani korkeanpaikankammoinen.

Maisemat astronomisesta tornista
Tuonne huipulle tuli kiivettyä, kääks.
Kun tilanne vaati sokeria, ostimme paikalliset Trdelnìkit tai kuten meidän porukkamme niitä kutsui: rullapullat. Saat täytteellä tai ilman sokerilla kuorrutetun rullamunkin. Suosittelen struudelia. Kuvassa Miia, Jani ja minä.
Löysin lopultakin myös golem-patsaan jättimäisestä lelukaupasta, joka mainosti golem-aiheista VR-peliä! (Todettakoon, että jättimäinen lelukauppa joulun alla on vihoviimeinen paikka olla.) Menin ehkä ihmisvilinässä hieman sekaisin koronoiden arvosta ja ostin turkasen kalliin Liisa Ihmemaassa -aiheisen muistikirjan, joka vielä myöhemmin paljastui päivyriksi pelkän tyhjän muistikirjan sijaan.

Golem
Paikalla oli myös tuttuja!
Sunnuntai-iltana meille oli varattu ennakkoon maksettu yhteisillallinen Meet & Beer -ravintolassa lähellä hotelliamme. Odotukset olivat kovat, vaikka olimme valinneet annoksemme joskus alkusyksystä eikä kukaan muistanut, mitä oli tilannut. Lyhyesti sanottuna ravintolailta oli melkoinen katastrofi: palvelu ei pelannut lainkaan, juomia ei muistettu tarjoilla, lautaset vietiin heti pois nenän edestä, jolloin viimeisille syöjille tuli paniikki syödä loppuun. Hampurilaispihvini oli miltei kylmä ja raaka. Alkukeitto oli ihan hyvää, mutta sekin oli ihan pääruokakokoa. Ja koko ajan tuntui siltä, että meitä ajettiin ulos, että saataisiin muita asiakkaita tilalle. Huoh. En suosittele tätä paikkaa kellekään - ainut positiivinen piirre oli seura, ja sekin tuli omasta takaa.

Testasin uutta ihanaa Star Wars -puseroani illallisella. 
Maanantaina olin ilmoittautunut käymään yliopiston suomen kielen laitoksella, joten lähdimme sinne heti aamusta puoli yhdeksän aikaan. Olin varautunut siihen, ettei Prahassa olisi hirveän kylmä vuodenajasta huolimatta, mutta kaipasin kyllä talvitakkia siinä aamun vilpoisuudessa, kun kävelimme vanhan kaupungin halki. Ennen aamuysiä arkipäivänä oli myös aukiolla todella rauhallista: normaalisti turistit parveilevat katselemassa astronomista kelloa aina ennen tasaa, koska silloin kellon luuranko herättää apostolihahmot kulkemaan sen yläreunassa olevien ikkunoiden takana. Mekin näimme sen hetken, mutta se oli lopulta aika minimalistinen kokemus.

Astronominen kello on edelleen yhtä hieno.
Suomen kielen laitoksella on yksi huone, joka on samalla työhuone.
Suomen kielen laitoksen vierailu kesti tunnin ja oli kyllä kieltämättä kiinnostavaa kuulla, miten laadukas esimerkiksi Kalevalan tsekinkielinen käännös oli. Siinä oli kaiken lisäksi vielä Gallen-Kallelan kuvituskin.

Kaarlen yliopiston filosofinen tiedekunta sijaitsi sopivasti juuri vanhan juutalaisten hautausmaan vieressä, jossa halusin myös käydä. Meillä oli kollegoiden kanssa treffit aamukymmenen jälkeen, jotta lähtisimme käymään pienen puolen (Mála Strana) kirjakaupassa ja Prahan linnassa. Ajattelin ehtiväni hyvin pyörähtää hautausmaalla, kunnes selvisi, että hautausmaalle ei pääsekään erikseen, vaan on ostettava lippu myös museona toimiviin synagogiin. Lippu maksoi 350 koronaa, joten kiersin sitten kaiken mahdollisen siihen hintaan.

Pinkasin synagogan katto
Sydämenmuotoinen kivi hautakivellä
Vanha juutalaisten hautausmaa oli vaikuttava kokemus.
Koskettavin paikka oli muistaakseni Klausenin synagogan yläkerrassa oleva kokoelma piirroksia, jotka olivat keskitysleireillä olleiden lasten tekemiä. Kun pienet lapset ovat piirtäneet kuvia natsivartijoistaan ja arjestaan leirillä, alkoi kurkussa tuntua kuristava tunne. 

Synagogien vieressä oli tietenkin paikallisia krääsäkojuja, joista parhaimmissa paikalliset taiteilijat ja käsityöläiset esittelivät tuotteitaan. Täältä löysin lopulta itselleni oman golem-patsaan, jonka sisään saa myös halutessaan pienen kynttilän.

Pingviiniteos Vltava-joessa
Hautausmaalta ehdin varsin hyvin treffaamaan kollegani Kaarlensillan nurkalla, josta jatkoimme sillan yli. Lounastimme idyllisessä myllyravintolassa Mála Stranan puolella ja siirryimme sitten paikalliseen Shakespeare & Sons -kirjakauppaan. 

Myllyravintolaan oltiin juuri laittamassa sarjakuva-taidetta seinille.
Shakespeare and sons (Shakespeare a synové) -kirjakaupan alakerta piti otteessaan.
Kirjakaupasta mukaan lähti englanninkielistä kirjallisuutta: Star Warsin Shakespeare-henkinen adaptaatio, Shaun Tanin sanaton sarjakuvaromaani Arrival, Will Eisnerin ensimmäisenä sarjakuvaromaanina pidetty A Contract with God ja Ted Chiangin novellikokoelma Arrival. Eli tulihan tuota muutama opus löydettyä.

Samalla reissulla kiipesimme myös opekollegani Miian kanssa ylös Prahan linnan alueelle. Eniten meitä kiinnosti linnan sisäpihalla olevat joulumarkkinat sekä Pyhän Vituksen katedraali, joka muistutti kovin paljon Notre Damea. Katedraaliin ja linnaan olisi ollut sisäänpääsymaksu, mutta linnan pihalle pääsi turvatarkastuksen läpi ilmaiseksi. Päädyimme sitten vain ihailemaan katedraalia ulkopäin ja kiertämään markkinakojut.

Katedraali edestäpäin
Kutsuin rakennusta koko ajan Pyhän Vitutuksen katedraaliksi
Joulumarkkinakojujen taustalla kohoava katedraali oli kieltä mättä upea ja kovin Notre Damen kaltainen.
Ostin linnan museokaupasta itselleni sinettileimasimen K-kirjaimella. Josko sitä saisi taas kirjoitettua pitkästä aikaa ihan fyysisiä kirjeitäkin?

Kaarlensilta Vltava-joen yllä. Taustalla siintää Pyhän Vituksen katedraali.
Menimme syömään Prahan parhaimpiin kuuluvaan kasvisravintola Lehká Hlava (Clear Head), jossa sain herkullisia fajitasia. Tämä oli suoraan sanottuna paras ruokailukokemuksemme koko reissun aikana, sillä paikka oli viihdyttävä ja ruoka todella hyvää - ja tietenkin tämä oli se paikka, jossa unohdimme lisätä tipin laskuumme. Suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille - olit sitten täysipainotteinen kasvissyöjä tai sekasyöjä, kuten minä.

Lehká Hlavan upea taivaskatto
Illallisen jälkeen ehdimme vielä käydä hotellimme lähellä sijaitsevass Mucha-museossa ihailemassa art nouveau -taidetta ja ostamassa postikortteja, kiertää Geek Storen ja musiikki- ja elokuvaerikoisliike Bontonlandin, piipahtaa ostoskeskus Palladiumissa ja vielä päätyä yhdistettyyn kirjakauppa/kahvila Globeen. Globessa iltateemme tarjoili sattumalta suomalainen, joka tunnisti meidät aksentistamme. Sitten kello olikin yksitoista ja hotelli alkoi tuntua kutsuvalta.

Alfons Muchan upea Medeia, jonka ostin itselleni myös kirjanmerkkinä
Onnistuin poistamaan ostoskuvani, joten loottikuvaa ei nyt tällä kertaa ole. Ostin kuitenkin paljon tuomisia muun muassa kirjanmerkkien ja postikorttien muodossa.

Lähdimme tiistaiaamuna kohti kotia väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Praha on upea, kaunis kaupunki ja olen valmis palaamaan sinne vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla pitää varata yksi päivä Kutná Horan vierailuun. Sen luukirkko on vielä nähtävyyslistallani.

20.6.2019

Näyttelysuositus: Matthew Day Jacksonin Maa

Nyt löytyi taidenäyttely nörttien makuun!
Suuntasimme kansalaisopiston henkilökunnan tyhypäivänä toukokuun lopussa Mänttä-Vilppulan Serlachius-museoon, jossa oli juuri auennut Matthew Day Jacksonin Maa-näyttely. En tiennyt näyttelyn olemassaolosta mitään ennen kuin näin sen, mutta olin aivan myyty.

Näyttelyn konsepti on postapokalyptinen, ydinsodasta ja ympäristökatastrofeista kärsinyt maapallo vuonna 3030. Ihmiskunta on kadonnut maan kamaralta tuhat vuotta sitten ja odottaa pääsyä takaisin pinnalle. Näyttelyn kävijä on Tiedustelija, joka selvittää, voiko pinnalle jo nousta turvallisesti. Kyseessä on samaan aikaan roolipeli, jonka Matthey Day Jackson on kehittänyt Juhana Pettersonin kanssa ja visualisoinut muuttuneen Homo Sapiensin taidenäyttelyynsä. 

Isoon halliin asetettu näyttely on ensin tunnelmaltaan synkkä, mutta salia kiertäessä tunne muuttuu toiveikkaaksi, kun näkee ikkunan upean lasimaalauksen. (Tai riippuen siitä, tuleeko alas rappusia vai hissillä, kuten me teimme.) Tunnelmaa tukee pihisevä ja puhiseva Tosi nukke, joka täyttyy ilmalla ja sitten tyhjenee - ja muuttaa samalla muotoaan sukupuolettomaksi olennoksi.

Tässä muutamia otteita näyttelystä, jonka viimeisin osa on pihalla oleva patsasrykelmä. Suosittelen kaikkia maailmanlopusta, science fictionista ja roolipelaamisesta kiinnostuneita nörttejä vierailemaan Mäntässä kesän aikana. Näyttely on auki Serlachius-museossa 29.9.2019 saakka. Samalla voi tietenkin katsastaa museoiden muutkin taidekokoelmat, joiden joukossa on muun muassa Akseli Gallén-Kallelaa ja Hugo Simbergiä.

Maa-roolipeli. Tämä olisi lähtenyt museokaupasta mukaan, mutta 200 kappaleen
nimikirjoituksilla varustettu erikoispainos maksoi 299 euroa kappale. Harmillisesti
ei ollut tarjolla edes mitään "turistiversiota". Mutta kyseessä onkin taide-esine.
Omakuvan edistyminen (Hirviöminä)
Ote Omakuvan edistymisestä
Yksin suhteessa absurdiin
Odaliski
Erittäin häiritsevä Bartholomeus
Eheytyminen ja hajoaminen II, yksi lempitöistäni
Portaiden vieressä oleva upea lasimaalaus Maa
Näyttelyn kiinnostavin työ oli kuitenkin Ruumiskylmiö ja jäänteet - kirjaimellisesti. Seinässä oli kylmiö, jonka sai itse avata ja kurkata sisään. Siellä olevat jäänteet muistuttivat palanutta ruumista. 

Näyttely ei siis ehkä sovi ihan herkimmille. Minä taas olin viittä vaille aiheuttamassa pahennusta kollegoideni keskellä intoillessani mutanttipatsaista ja roolipelaamisesta. Onneksi ovat taitaneet jo näiden yhteisten vuosien aikana oppia, että Katja nyt on vähän tuollainen... nörtti.

19.5.2018

Pelle Peloton ja Barbie - kaksi kiinnostavaa näyttelyä Helsingissä

Helsinkiin matkaavat populaarikulttuurin fanit: nyt olisi tarjolla pari varsin viihdyttävää näyttelyä, jotka ovat täynnä nostalgiaa. 

Pelle Peloton - maailman pelottomin keksijä

Paikka: Päivälehden museo, Ludviginkatu 2–4
Aika: 8.3.–16.9.2018, museo avoinna ma–su klo 11–17
Hinta: Ilmainen
Kenelle: Kaikilla akumielisille!
Aikaa menee: puolisen tuntia innostuneella aikuisilla, lasten kanssa askarrellessa kauemmin.

Pelle Peloton -näyttelyssä pääset pyörähtämään maailman tunnetuimman ankkalinnalaisen keksijän verstaassa, naputtelemaan aikakonetta ja testaamaan Pellen ennustuskonetta. Perheen pienimmille on puuhailtavaa ja isommat viihtyvät lukemassa taustoja Pellen klassikkokeksinnöistä, kuten ajanpysäyttäjästä, äänirasiasta, kutistuskoneesta sekä tietenkin Pikku Apulaisesta. Kovimmat ankkafanit ahtautuvat Akun punaiseen pirssiin ja käyvät rutistamassa Jäyhä Jököttäjää.

Astu sisään ja tapaa mm. Pikku Apulainen

Testasin ennustuskonetta.
Ja sehän toimi!
Pikku Apulainen!

Kun pitkät kintut mahtuvat parhaiten takapenkille.
Jäyhä on uusi paras ystäväni.
Ankkatohtori arvostaa visuaalista ilmettä, ilmaisuutta ja koko perheelle sopivaa näyttelyasettelua. Erityisen paikan sydämessäni sai Jäyhä, joka huuteli aina välillä klassikkorepliikkiään ohikulkijoille. Pidin myös kovasti Pellen tieteellisyyden pohdinnoista: mikä keksintö olisi oikeasti mahdollinen ja mikä ei? 
Olisin nauttinut vielä laajemmastakin näyttelystä, mutta tämäkin makupala oli herkkua.

Barbie - the Icon

Paikka: Kansallismuseo, Mannerheimintie 34
Aika: 27.4.–26.8.2018, museo avoinna ma-su klo 11–18, ke klo 11–20
Hinta: 15 €, alle 18–vuotiaat ilmaiseksi
Kenelle: Sinulle, joka rakastat muotia ja nukkeja.
Aikaa menee: tunti, puolitoista, mikäli rakastat historiaa ja muotia. Lasten kanssa ei välttämättä edes niin kauan. (Jos haluat nautiskella rauhassa nostalgian tuulahduksista, jätä perheen pienimmät kotiin.)

Barbie-näyttely kulkee rakastetun nuken mukana vuodesta 1959 tähän päivään. Näyttelyssä on esillä koko historian kirjo muuttuneesta ulkonäöstä haute couture -muotiluomuksiin ja julkkisversioihin. Barbien merkitys ja esikuva-asema käydään tarkkaan läpi ja iloa saa niin nukkeharrastaja kuin muodista ja historiasta innostunut kävijä.

Minä ja Barbie
Se ihan ensimmäinen Barbara Millicent Roberts.
Muotimaailman huipulta.
Kasariröyhelöiden paluu! Nimim. Lapsuudeni Barbiet.
Tämä oli tyylin osalta ehdoton lempparini kaikista esillä olleista nukeista. 
Barbien tyylejä ja vaatteita piirroksina kuin Kauniissa ja rohkeissa.
Elizabeth Taylor -Barbiet
Frida Kahlon Barbie-versio
Sinäkin voit olla mitä ikinä tahdot!
Barbie-näyttelyssä oli ihanaa huomata, miten vaatepuolen muotoilukoulutuksen käynyt siskoni intoili muodista ja asuista, ja minä tutkijana siitä, miten Barbien ulkonäkö ja vaatetus on heijastanut ilmestymisensä ajankuvaa arvojen ja asenteiden osalta. 
Erittäin kiinnostavaa oli kuulla siitä, että Barbie oli todellakin se ensimmäinen aikuisnukke, joka tuli markkinoille myyntiin. Kuten näyttelyssä todettiin:
"Ensimmäistä kertaa nukke ei esittänytkään vauvaa vaan varttunutta tyttöä. Tuohon asti tytöt saattoivat leikkiä vain nukkejensä äitiä, mikä vahvisti naisen stereotyyppistä asemaa äitinä ja vaimona. Barbiella sitä vastoin oli erilaisia ammatillisia rooleja, kuten astronautti, poliisi, lääkäri, palomies, sotilas ja jopa Yhdysvaltain presidenttiehdokas ennen Hillary Clintonia!"

Kun itselle nukkejen moninaisuus on ollut itsestäänselvää, tämä pisti ajattelemaan. Ei kannata turhaan aliarvioida tämän blondin nuken merkitystä, vaikka se minun ikäisilleni saattaakin näyttäytyä kasarin pinkkeihin hörhelöihin sonnustautuneena tyhjäpäänä. Aquan kamala "Barbie Girl" -renkutus ei tietenkään yhtään ole auttanut tätä asiaa... 

Pidin. Pidin kovasti. Pitää myös tutustua uuteen Barbie: the Icon -teokseen, joka on julkaistu tänä vuonna näyttelyn vanavedessä.