Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit

14.12.2019

Lukuhaaste 2019


Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste valmistui eilen perjantaina 13.12. Huolimatta vaikeasta vuodesta onnistuin suorittamaan haasteen hyvissä ajoin. (Toisaalta mitäpä muuta sitä tekisi sairauslomallaan kuin lukisi hyviä kirjoja?) Tässä luettujen kirjojen lista. Seuraavaksi ohjelmassa onkin lueskella kirjahyllystä lukemattomia kirjoja - pun intended.
  1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot - Philip Reeve: Mortal Engines - Kävelevät koneet (Mortal Engines). Konsepti ja miljöö kiinnostivat eniten, kun kävin katsomassa tämän kirjasarjan ensimmäisen osan adaptaation elokuvissa. Leffa oli pettymys, vaikka nimenomaan konsepti ja miljöö toimivat erinomaisesti. Mutta juoni ja hahmot jäivät vajaiksi. Ongelmana olikin leffakäsikirjoitus, mikä selvisi, kun luin itse kirjan. Tarinassa oli enemmän henkilöitä isommissa rooleissa, Hugo Weavingin näyttelemä Valentine oli pahiksena moniulotteisempi ja myös juoni oli vähemmän ennalta-arvattava - joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Esimerkiksi historioitsien killan taistelu insinöörejä vastaan oli kirjassa varsin mainio. Lisäksi teoksen yhteiskuntakritiikki jäi leffassa aivan sivuosaan. Mitä ihmettä se Peter Jackson tekee, että se saa kirjoista näin onnettomia leffoja? Luen mielelläni jatkoa tähän sarjaan. [Kirjasto.]
  2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä - Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress 1. Awakening. Kehuttu sarjakuvaromaani ja sarjan ensimmäinen osa kertoo maailmasta, jossa on noitia, ihmisiä ja niin sanottuja Arcaniceja, ihmisten vihollisia, jotka näyttävät ihmisiltä, mutteivät ole. Teoksen teemoja on identiteetti, suvaitsevaisuus ja historian tutkimus. Upeasti piirretty kokonaisuus yliluonnollisista asioista ja sodassa vammautuneesta päähenkilö Maika Halfwolfista. Tahdon lisää. [Oma hylly.]
  3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue - Paula Mononen (toim.): Aihe vapaa. Vauva.fi-keskustelujen parhaat. Koostin tehtäväideoita sanataidetunneille ja päätin lukea koko opuksen läpi. En tiedä, oliko kirjassa parasta ihmisten tyhmyys, mielikuvitus, vai trollit. Kun et pysty lukeamaan sisällysluetteloa repeämättä (“Sohva haisee perseeltä, mitä teen?”), on kyseessä hauska teos. [Kirjasto.]
  4. Kirjailijan ainoa teos - Elise Vilpas: Siipeni kantavat. Kiltin tytön kasvutarina. Pongasin graduohjattavani sometililtä runon, joka osui ja upposi. Se oli Vilppaan omakustanteena julkaistusta runokirjasta, jonka teema on nimensä mukaisesti kiltin tytön kasvutarina naiseksi, joka uskaltaa sanoa ei pelkäämättä, että hänet hylätään. Itsevarmuus, jaksaminen, voimaantuminen - näillä asiasanoilla kuvailisin teosta, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan puhua Jumalasta ja kiittää Luojaa, tämä lukija lakkasi intoilemasta. Omat henkiset voimavarani löydän jostain muualta, kiitos. [Kirjasto.]
  5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi - JP Ahonen: Perkeros. Sarjakuvaromaani musiikista ja sen mystisistä voimista, jotka Perkeros-nimisen bändin pääkitaristi vahingossa löytää. Upeasti piirretty ja sommiteltu teos, jossa musiikki on visualisoitu häkellyttävällä tavalla. Odottelen kiertokävelyitä Tampereelle Perkeroksen tapahtumapaikkaan. Ja kyllä - tämän teoksen olisi pitänyt voittaa Sarjakuva-Finlandia. [Oma hylly.]
  6. Rakkausromaani - Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa (Delirium). Luin tämän Nälkäpelin jälkimainingeissa julkaistun ya-romaanin joitakin vuosia sitten ja päätin antaa sille ja sen aloittamalle trilogialle uuden mahdollisuuden. Oliverin romaani sijoittuu dystooppiseen Yhdysvaltoihin, jossa rakkaus on luokiteltu sairaudeksi ja kaikki 18 vuotta täyttävät “parannetaan” tunnepitoisista reaktioista tekemällä heille pieni toimenpide aivoihin. Tarinan päähenkilö on 17-vuotias Lena, joka menetti äitinsä delirialle eli rakkauden taudille. Kiltti Lena tapaa tietenkin Alexin ja silloin hän alkaa kyseenalaistaa kaikkea sitä, mitä hänelle on koulussa opetettu rakkauden vaaroista. Kiehtova maailma ja tarinakin toimii nyt paremmin. Katsotaan, miten tarina jatkuu. [Kirjasto.]
  7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt - Catherine Sanderson: Petite Anglaise. Tositapahtumiin ja blogikirjoituksiin pohjautuva rakkausromaani, joka sijoittuu Pariisiin. Se olikin pääsyy, miksi kirjan nappasin mukaani kirjaston ota ja jätä -hyllystä. Englantilainen Catherine on aina rakastanut Pariisia ja päätyy muuttamaan sinne, löytämään töitä ja puolison sekä hankkimaan tämän kanssa lapsen. Sitten tulee arki, tylsistyminen ja kaipuu uuteen. Bloggaamisen myötä elämään kävelee James ja sotkee Catherinen pään. Rakkausromaanit voivat olla hyviä, mutta tässä pettämiskuvastossa päähenkilön toimet (ja someraportointi) lähinnä ärsyttivät. Kestin sen Pariisin takia. Ja pistin kirjan eteenpäin. [Ota ja jätä -hylly.]
  8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen - L. Frank Baum: Ihmemaa Oz (The Wonderful Wizard of Oz). Jep, tämäkin klassikkoteos oli tähän mennessä lukematta. Tarina on kuitenkin tuttu: pyörremyrsky tempaisee Dorothyn ja Toto-koiran Kansasista Ozin ihmemaahan, jossa he kohtaavat linnunpelättimen, peltimiehen ja pelkurileijonan. Jokainen tarvitsee itselleen jotain ja Ozin velho on se, jolla on tarpeeksi taikavoimia auttaakseen. Fantastinen satu itsensä etsimisestä on W. W. Denslown kauniisti kuvittama ja suloinen pakopaikka arjesta. Ottaisin tämän painoksen mielelläni myös hyllyyni. Ehkä nyt Kingin Mustan tornin viittauksetkin avautuvat paremmin. [Kirjasto.]
  9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja - Joanne M. Harris: The Gospel of Loki. The epic story of the Trickster God. Yksi sanataidekoulun nuorista suositteli minulle jo jokin aika sitten Lokin “elämäkertaa”. Käytännössä romaani kertoo skandinaavisen mytologian pääpiirteet Lokin näkökulmasta. Mukana on niin Thorin ja Lokin yhteinen häähuijaus, Lokin naisseikkailut ja hirviömäisten lasten syntymä kuin Mjölnirin takominenkin. Tarinassa on oma särmänsä, joka tulee siitä, että Loki itse toimii kertojana - mikä tietenkin tekee kertojasta epäluotettavan ja subjektiivisen. Kirja on helppo ahmaista, luvut ovat lyhyitä ja aasojen ja vaanien myytti tulee nopeasti kerratuksi. Suosittelen myös nuorille lukijoille, jotka fanittavat Lokia Marvel-leffojen perusteella. [Kirjasto.]
  10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja - Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: Aya - Elämää Yop Cityssä. Abouetin käsikirjoittama ja Oubrerien kuvittama sarjakuvaromaani esittelee nuorten arkea Norsunluurannikolla. Abouetin omia nuoruudenkokemuksia peilaava tarina näyttää lukijalle, miten päähenkilö Aya opiskelee ja haaveilee lääkärin urasta, ja kuinka hänen parhaat ystävänsä juhlivat ja etsivät itselleen miesseuraa. Elävästi, herkällä viivalla kuvitettu teos antaa afrikkalaisesten tyttöjen arjesta varsin samaistuttavan kuvan. Virkistävä lukukokemus. [Oma hylly.]
     
  11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa - Goliarda Sapienza: Italian tytär (L’arte della goia). Italia-innostukseni myötä nappasin tämän kirjan kirjaston ota ja jätä -hyllystä. Se kertoo 1900-luvun alun Sisiliasta ja naisesta nimeltä Modesta, joka yrittää pärjätä miesten hallitsemassa maailmassa. Modesta on kaikkea muuta kuin nimensä: kesytön ja hurja, rakastuu keneen tahtoo eikä halua asettua naiselle annettuun rooliin. Kiinnostava teos sekä historiallisesti että kulttuurisesti. Aion lukea myös jatko-osan. Niin kiinnostava teos ei kuitenkaan ollut, että jättäisin sen omaan hyllyyn. [Ota ja jätä -hylly.]
  12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan - Laura Jackson: Freddie Mercury - elämäkerta. Kun on nähnyt kaksiosaisen dokumentin Queenista sekä Bohemian Rhapsodyn, on muodostunut jonkinlainen - kenties semifiktiivinen - kuva rock-maailman kiistattomasta kuninkaasta, Freddie Mercurysta. Jonotin tätä elämäkertaa kirjastosta neljä kuukautta, mikä on pisin jonotusaikani ikinä. Pokkari oli nopealukuinen, kronologisesti kirjoitettu kuvaus Farrokh Bulsarasta, josta myöhemmin tuli maailmankuulu Freddie Mercury. Kirjaan on haastateltu valtavasti ihmisiä ja sen kiinnostavinta antia ovat anekdootit Freddien tekemisistä ja sanomisista. Jostain syystä kuitenkin jäi sellainen olo, että pelkkä kirja on vajaa. Olisin tarvinnut videota, kuvia ja ääntä. Koska kuinka voit tiivistää sellaisen lavapersoonan sanoiksi paperille? Olen edelleen harmissani, että olen syntynyt liian myöhään, joten en koskaan päässyt Wembleyn keikalle. [Kirjasto.]
  13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja - Salla Simukka: Sytytä valot - sammuta valot. Simukan novellikokoelma on kokemus itsessään: kirja on jaettu puoliksi ja jälkimmäinen puolisko painettu “ylösalaisin” eli lukeaksesi toisen osion sinun on käännettävä kirja ylösalaisin. Sytytä valot -osio sisältää kauniita, rakkausteemaisia novelleja, joissa asiat järjestyvät päähenkilön kannalta. Sammuta valot on puolestaan kokoelma kauheita kauhunovelleja. Osa tarinoista on samannimisiä ja kertovat saman kertomuksen toisen version, osa ei liity toisiinsa lainkaan. Tyylikäs kokoelma hurmaa myös monipuolisella päähenkilö/kertoja-osastollaan: sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on otettu hienosti huomioon. Simukka kirjoittaa ansiokkaasti tämän päivän nuorille. [Kirjasto.]
  14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi - Owen & Stephen King: Ruususen unta (Sleeping Beauties). Isän ja pojan yhteisromaani kertoo tarinan maailmasta, jossa naisia alkaa vaivata outo unitauti. Kun he nukahtavat, he eivät enää herää, vaan koteloituvat kuin hämähäkin seittiin. Tarina keskittyy pieneen kaupunkiin, jonka asukkaiden on päätettävä, miten he selviävät pandemiasta. Pakkaa sekoittaa muukalainen, Eve, joka tietää liikaa ja nukkuu aivan normaalisti. Kingin tyylin tunnistaa, mutta romaani ei ole niinkään kauhua kuin trilleri pelottavasta maailmasta, josta naiset puuttuvat. Viihdyin. [Oma hylly.]
  15. Kirjassa käsitellään jotain tabua - Gillian Flynn: Teräviä esineitä (Sharp Objects). HBO:n samanniminen minisarja perustuu Flynnin romaaniin ja on todella hyvä. Odotukset olivat kovia myös kirjan suhteen, enkä pettynyt. Sillä ei ole oikeastaan väliä, kumpaan versioon tutustuu ensin, kunhan tutustuu. Kolmekymppinen toimittaja Camille Preaker palaa kotikaupunkiinsa raportoimaan nuoren tytön kuolemasta ja toisen katoamisesta. Hankala äitisuhde, ahdistavat muistot ja tuntematon sisarpuoli alkavat vaikuttaa Camilleen, jonka itsetuhovietti nostaa päätään tarinan kuoriutuessa kerros kerrokselta kammottavammaksi. Spoiler alert: tabuna on viiltely. [Kirjasto.]
  16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla - Anne Leinonen: Viivamaalari. Todellisuus, uni ja mielenterveyden rajat - niitä pohtii Anne Leinonen romaanisssaan, joka liikkuu fantasian ja maagisen realismin rajapinnoilla. Päähenkilö elää yhteiskunnassa, joka arpoo kansalaisille roolit: niin työpaikka, asuinpaikka kuin parisuhdekin arvotaan satunnaisin väliajoin. Puhutaan enkeleistä, jotka ovat sekä innostavia että pelottavia hahmoja. Kun päähenkilöstä tulee käsitetaiteilija, hän lähtee seuraamaan mystistä Ursulaa, joka maalaa valkoista viivaa kaupungin halki. Hyvällä tavalla hämmentävä teos, joka on erittäin hyvin kirjoitettu. Ainut epäuskottava seikka oli se, miten helposti taiteilija saa apurahan, ja että tämä sen saatuaan ei käykään lunastamassa sitä! [Ota ja jätä -hylly.]
  17. Kirjassa on kaksoset - Elina Pitkäkangas: Kuura. Pitkäkankaan nuortenromaani kertoo vaihtoehtoisesta maailmasta, jossa lykantropia on vakava sairaus. Hukiksi muuttuneet ihmiset piilottelevat metsissä ja kaupungit ovat eristäytyneet muureilla, joiden suojissa tavalliset ihmiset elävät elämäänsä. Turun lähistössä sijaitsevan Kuurankeron pikkukaupungissa arkeen tulee kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu onnettomuuteen. Inka on valmis tekemään veljensä puolesta mitä tahansa, jopa hakemaan apua hukalta. Trilogian ensimmäisen osan kertojina vuorottelevat 18-vuotiaat kaverukset Inka ja Aaron. Pitkäkangas kuvaa lukiolaisten arkea ja ajatusmaailmaa erittäin uskottavasti. Toiminnalla on selkeät ja ymmärrettävät perusteet ja vaikka Inka on oikeastaan aivan kamala tyyppi, hänenkin päätöksiään ymmärtää. Joskin typerillä päätöksillä on kamalat seuraukset. Kirjassa on sivuosassa kaksoset Nikolas ja Nella. [Kirjasto.]
  18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Terry Pratchett & Neil Gaiman: Good Omens. Luin tämän teoksen yli kymmenen vuotta sitten suomeksi ja tv-sarjan myötä se oli nyt pakkohankinta. En muistanutkaan, miten monipolvinen, hauska ja kiehtova yhdistelmä kirja olikaan. Maailmanloppu on tulossa, mutta enkeli Aziraphale ja demoni Crowley ovat liian viehättyneet maapalloon. He päättävät yhdessä estää antikristusta aloittamasta tuhoa, mutta kun sopassa on mukana vaihtuneet vauvat, noita ja noidanmetsästäjät, ilmestyskirjan neljä ratsastajaa sekä taivas ja helvetti, on kaaos valmis. Pratchetin ja Gaimanin kirjoitustyylit yhdistyvät kauniiksi, lyyriseksi ilotulitukseksi ja lukija on koukussa. Lisäiloa kirjan lukemiseen antoi Michael Sheenin ja David Tennantin kuvittelu päärooleihin. [Oma hylly.]
  19. Et pidä kirjan nimestä - Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. Suomalainen klassikkoromaani, jota en ollut vielä lukenut. Teini-ikäinen Allu pakotetaan kesälomalla maalle sukulaisten renkipojaksi. Maaseutu muuttuu heti kiinnostavammaksi, kun Allu tapaa ihanan Kertun. 80-luvulle sijoittuva teos teiniromanssista ja nuorten ensimmäisistä seksuaalisista kokemuksista. Teoksen aikakauden huomaa myös tekstin slangista ja sanavalinnoista, joiden merkitykset ovat muuttuneet vuosien saatossa. Nuoruuden vapauden ja vaikeuden kuvaus sekä dialogi ovat selvästi innoittaneet myös Tuija Lehtisen nuortenromaaneja. [Ota ja jätä -hylly.]
  20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria - Jean Sasson: Prinsessa Sultana - saudihovin kapinallinen (Princess Sultana: My Struggles, My Victories). Tämä on todellinen hyvän mielen kirja, näin sarkastisesti sanottuna. Sasson pukee jälleen Saudi-Arabian al-Saudin suvun prinsessa Sultanan sanat kirjaksi kolmannessa teoksessaan. Länsimaiselle lukijalle kirjan luoma kulttuurishokki on kahtalainen: toisaalta lukija ihmettelee yltäkylläisyydessä kylpevää prinsessaa, tämän yksityiskoneita, palatseja ja 500 000 dollarin luottorajan luottokorttia, toisaalta hän järkyttyy islaminuskoisten maiden patriarkaatista ja naisten olemattomista oikeuksista. Sukulaisen töniminen on pahempi loukkaus kuin palvelijan raiskaus. Eikä sille voi mitään, jos mies pitää alaikäisiä tyttöjä haaremissaan vastoin näiden tahtoa, sillä näiden vanhemmat ovat myyneet tytöt tälle miehelle. Prinsessa Sultana haluaisi kovasti muuttaa naisten asemaa, muttei voi asialle oikein mitään, mikä ajaa hänet alkoholistiksi. Ehkä pitäisi lukea myös Sassonin aiemmat kirjat. [Kaverin hyllystä.]
  21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja - Anna Perho: Antisäätäjä. Fiksun ajankäyttäjän opas. Pongasin Anna Perhon kirjaston hyllystä ja lähdin etsimään hänen kirjoittamiaan opuksia. Tämä teos oli kirjaimellinen löytö. Perho lupaa, että “Luettuasi tämän kirjan sinulla ei ole enää koskaan kiire.” Se on kova lupaus ja päätin antaa Perhon vastata sanoistaan. Työuupumuksesta toipuvalle kirja tarjosi konkretiaa, käytännön vinkkejä, suoria sanoja ja paljon sellaista, jota on joskus ajatellut, mutta uskoo vasta, kun joku toinen sanoo sen. Perhon kirja on oma oppaani ja aion palata sen pariin heti, kun työ alkaa jälleen kuormittaa. Parasta oli saada oma kappale Movin varastosta, jonne Perho oli niitä jättänyt aiemmalla vierailullaan ennen omaa opettajanuraani. [Oma hylly.]
  22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja - Risto Isomäki: Kurganin varjot. Isomäki kirjoittaa puhuttelevaa ekoscifiä, jossa on usein ilmastonmuutokseen liittyvää tematiikkaa. Kurganin varjoissa mennään kuitenkin vielä pidemmälle: kun ilmastonmuutos on jo sulattanut napajäitä, millainen ekokatastrofi voisi tapahtua Mustallamerellä ja mitkä syyt siihen johtaisivat? Isomäellä tarina ja miljöö on aina pääroolissa, eivät niinkään hahmot, jotka tyypillisesti ovat eri alojen tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Hahmojen työnä on avata lukijalle termistöä ja taustoja, mikä menee satunnaisesti infodumpiksi, mutta vielä useammin pätemiseksi, jossa yksi hahmo keksii jotain olennaista eikä selitä sitä tovereilleen saati lukijalle, ja lukijan on odotettava monta sivua, että sano nyt suoraan, mitä keksit. Olen huomannut tämän piirteen raivostuttavan minua kaikissa kirjoissa (mm. Dan Brown sortuu tähän joka ikinen kirja). Kiinnostava aihe, olisikohan seuraavaksi tarjolla jotain supertulivuorista? [Kirjasto.]
  23. Kirjan nimessä on jokin maa - P. Ôtié & Li Kunwu: Minun Kiinani: 1. Isän aika (Un vie chinoise 1 - Le temps du père). Mao Zedongin suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen aikana kasvanut, propagandataiteilijaksi päätynyt Li Kunwu kertoo tässä omaelämäkerrallisessa sarjakuvaromaanissa tarinansa. Aiheeseen sopiva mustavalkoinen piirrosjälki kuvaa Kiinan arkea sellaisena kuin se kouluikäisen pojan silmin näyttäytyi ja miten ihmiset aivopestiin itsevaltiaan absurdeihin ajatuksiin. Historiallinen sarjakuvaromaani auttaa länsimaista lukijaa hahmottamaan yhteiskunnan paradoksaalisia keinoja pyrkiä parempaan kansalaisten kustannuksella. [Kirjasto.]
  24. Sokkona hyllystä valittu kirja - Erlend Loe: Kala. Arvoin tämän teoksen nopalla ja sain lastenosaston hyllyn ja tämän kirjan. Kyseessä on siis kuvakirja, absurdi tarina perheestä, isosta kalasta ja maailmanympärimatkasta. Matka opettaa, kasvattaa, yhdistää ja erottaa. Kirjan teemoja ovat kulttuurierot, perheyhteisön merkitys ja kansojen yhteisöllisyys. [Kirjasto.]
  25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Brian Jay Jones: George Lucas (George Lucas. A Life). Lucasin elämäkerta päätyi joulun jälkeen hyllyyn, mutta ehdin tarttua siihen vasta nyt. Kiinnostava tarina kiinnostavasta henkilöstä, joka muutti elokuvateollisuutta erityisesti kehittämällä uutta tekniikkaa niin erityistehosteiden kuin äänentoiston osalta. Samalla se kertoo henkilöstä, jonka persoonallisuus perfektionistina ja kontrollifriikkinä ajaa ihmiset pois. Lucasin lämpimimmät piirteet tulevat esille, kun puhutaan hänen adoptiolapsistaan ja yksinhuoltajuudestaan. Tähtien sota -fanina eniten kiinnostivat tietenkin ne seikat, jotka johtivat saagan syntyyn sekä teoksen maailmaan vaikuttaneet intertekstuaaliset ainekset. [Oma hylly.]
  26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan - Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta (21 Lessons of the 21st Century). Historian tohtori, israelilainen Harari on kirjoittanut hieman poleemisen, mutta faktoihin perustuvan tietokirjan siitä, mikä meidän maailmassamme tällä hetkellä on ajankohtaista, ongelmallista ja tärkeää huomioida. Osansa saavat niin maahanmuuttopolitiikka kuin uskontokin. Harari kirjoittaa vetävästi ja rehellisesti. Hän pistää ajattelemaan ja sitoo kriittiset huomionsa konkreettisiin (myös populaarikulttuurista tuttuihin) esimerkkeihin, joita lukijan on helppo seurata. Suosittelisin kirjaa kaikille, mutta ne, joiden tämä ehdottomasti pitäisi lukea, eivät siihen tarttuisi. Valitettavasti mielipiteitä on vaikea muuttaa. Pongasin tämän kirjan lukijan junassa matkalla Helsinkiin ennen Irlannin reissua. Kiitos tälle lukijalle vinkistä! [Kirjasto.]
  27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja - Sami Makkonen: Kalevala. Makkosen sarjakuva-adaptaatio seuraa Kristian Huitulan jalanjäljissä ja tuo Kalevalan tarinan sarjakuvamuotoon kahdessa osassa. Synkkiä värisävyjä, tyyliltään kauhun ja fantasian elementtejä sisältävä teos on vaikuttava kokemus visuaalisesti. Yllättävää oli se, miten paljon Gallen-Kallelan maalausten versioita Makkonen käytti adaptaatiossaan. Naiskuvaa pitäisi tarkastella lähemmin, mitä toivon pääseväni analysoimaan tulevassa tutkimuksessani. Odotan innolla toista osaa. [Oma hylly.]
  28. Kirjan kannessa on kuu - Esko-Pekka Tiitinen: Pikkulinnunrata. Itä-Suomeen sijoittuva nuortenromaani kertoo Viljasta, jonka vanhemmat hurahtavat lahkoiluun. Tämän myötä isoveli Ville karkaa kotoa ja Vilja alkaa kapinoida. Lopulta mm. mielenterveysongelmien jälkeen Vilja innostuu kavereidensa Vilman ja Kasimirin kanssa larppaamisesta. Tematiikaltaan ja sisällöltään kiinnostava, nopealukuinen teos, joka sortuu hieman liikaa siihen nopealukuisuuteen. Yllättävillä tilanteilla ei makustella tarpeeksi, jotta lukija pääsisi kunnolla mukaan tunnelmaan. Lisäksi (arvattavaa) larppikäännettä ei avata lukijalle tarpeeksi, jotta hahmottuisi hetki, josta kaikki alkaa. [Kirjasto.]
  29. Kirjassa nähdään unia - A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat. Joskus tulee kohdalle kirja, joka uppoaa niin tarinan kuin kerronnan osalta niin vahvasti, että on onnellinen jo sitä lukiessaan, mutta samalla harmissaan, että joku toinen ehti kirjoittaa sen ensin. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli tällainen kirja. Nyt sen rinnalle nouse lempirunoilijani A. W. Yrjänän Joonaanmäen valaat. Runoelman tyyliin puettu seikkailuromaani keskustelee Tove Janssonin ja Jules Vernen kanssa. Salaisia tieteellisiä kokeita, matemaattinen kirahvi, puhuvia valaita, sukellusveneitä ja natseja. Ja matka tuntemattomaan ajassa ja paikassa. Tämä kirja on koettava itse. Pakkohankinta omaan hyllyyn. [Kirjasto.]
  30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema - Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått). Westö kuvaa Helsingin historiaa 1900-luvun alkupuolella erilaisin vastaparein: Helsinki vs. Stadi, punaiset vastaan valkoiset, rikkaat vastaan köyhät.  Muutaman ydinhenkilön kautta kerrottu tarina etenee aina Mäntsälän kapinaan saakka. Teoksen kiinnostavinta antia oli toimiva kerronta yhdistettynä Suomen historiaan. [Ota ja jätä -hylly.]
  31. Kirjassa kuljetaan metrolla - Robert Galbraith: Career of Evil. Kolmas J. K. Rowlingin salanimellä kirjoittama romaani yksityisetsivä Cormoran Strikesta ja tämän avustajasta, Robinista. Kirja liikkuu tuttuun tapaan Lontoon kaduilla, metroasemilla ja pubeissa, mutta harhautuu myös ajomatkoille pohjoiseen. Robin saa postissa naisen säären, josta alkaa Striken vihamiesten kartoitus. Kerronta liikkuu nyt sekä Striken että Robin lisäksi myös pääpahiksen näkökulmiin ja ajatuksiin. Hahmot ovat edelleen sympaattisia, mutta tällä kertaa kirjan pituus alkaa puuduttaa. Lieneekö syynä yksityiskohtaiset kuvaukset turhista etsinnöistä tai se, että tämä oli ensimmäinen englanniksi lukemani Cormoran Strike -romaani? Ehkä tähän mennessä heikoin kolmesta teoksesta. [Oma hylly.]
  32. Kirjan nimessä on ammatti - Andrei Volos: Animaattori (Animator). Sergei Barmin on animaattori. Hän animoi kuolleen sielun eräänlaiseen maljaan palamaan ikuiseksi liekiksi. Kuolemattomuuden teeman lisäksi Voloksen romaani käsittelee terrorismia ja sitä, mitä ihminen onkaan valmis tekemään arvojensa pohjalta. Teoksen kerronta vaihtelee luvuittain: joka toinen luku käsittelee Barminin elämää, joka toinen esittelee eri henkilöiden elämien viimeiset hetket. Kiehtova kokonaisuus, kiinnostava miljöö ja toimiva rakenne. Ainoastaan kerrontatapa jättää kylmäksi. En tiedä, enkö ymmärrä venäläistä kirjallisuutta, mutta itse animointia ja sen tuloksia olisi voinut avata lukijalle enemmän. Minulle jäi hieman epäselväksi, saako animaattori yhteyden kuolleeseen vai ei. [Kirjasto.]
  33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan - Arthur Golden: Memoirs of a Geisha. Nuoresta, orvosta Chiyosta tulee Sayuri, Gionin kuuluisa ja arvostettu geisha. Usean miehen piirittämä kaunotar kuitenkin haluaa vain kaukaisen Chairmanin. 1900-luvun alkupuolelta toisen maailmansodan jälkimaininkien Japaniin sijoittuva romaani kertoo kulttuurista, joka on jo jäänyt taakse. Romaanin alku antaa ymmärtää, että Sayurin tarina on tosi, mutta lopussa paljastuu, että Golden on keksinyt kaiken itse, joskin tehnyt tarinaa varten paljon taustatutkimusta Japanissa haastatellen aitoja geishoja. Tästäkin huolimatta länsimaalainen mies kertomassa eri kulttuurista tulevan, rodullistetun nuoren naisen tarinaa tuntuu vähän epämukavalta. [Ota ja jätä -hylly.]
  34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia - Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918. Sarjakuva-Finlandian tänä vuonna voittanut Sisaret 1918 on kokoelma sarjakuvanovelleja eri ikäisten naisten kokemuksista Suomen sisällissodassa. Sekä punaisten että valkoisten näkökulmista kerrotut tositarinat ovat suomalaisten naissarjakuvapiirtäjien visualisoimia. Tarinat ovat koskettavia, rankkoja ja rauhan aikana eläneen lukijan kannalta pysäyttäviä. Mukana kokoelmassa ovat muun muassa Mari Ahokoivu, Emmi Nieminen, Warda Ahmed ja Tiitu Takalo. Näistä Takalon, Niemisen ja Ahokoivun kuvittamat kertomukset jäivät parhaiten mieleen. [Oma hylly.]
  35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä - Elina Rouhiainen: Aistienvartija. Väki-sarjan toinen osa on kirjoitettu Bollywoodin näkökulmasta. Kirjan alussa hän on Riikassa, asuu erään uuden ystävänsä luona (joka omistaa baarin) ja saa yllättäen kirjeen itseltään. Vaikka Bollywoodin ja muiden hahmojen muistot on pyyhitty, he lähtevät kukin tahoiltaan Irlantiin, jossa Kiuru piileskelee. Tarinaan sekoittuvat pakoilu, Pohjois-Irlannin verinen historia, ja identiteettiteemat, jotka koskevat erityisesti sateenkaarinuoria. Uudet käänteet pitävät ihan hyvin otteessaan, vaikka tarina ei viekään täysin mennessään. [Kirjasto.]
  36. Kirjassa ollaan yksin - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. Lasken tämän teoksen päähenkilön yksinolijaksi, koska kirjassa ei oikeastaan ole muita henkilöitä - ainoastaan satunnaisia vierailijoita. Pakinahenkinen teos, jossa pahoitetaan mieli kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja niin osuvasti, että pärskähtelin useamman kerran lukiessani sitä ennen nukkumaanmenoa. Moderni kotimainen klassikko, äärimmäisen positiivinen yllätys. [Oma hylly.]
  37. Pienkustantamon julkaisu - Steampunk: Koneita ja korsetteja. Osuuskumman julkaisema ensimmäinen steampunk-aiheinen novellikokoelma sisältää muutaman helmen ja pari hutia. Omiin lemppareihin kuului ehdottomasti Magdalena Hain Frankenstein-teemainen “Vaskimorsian” ja J. S. Meresmaan “Augustine”. Myös Anni Nupposen “Joka ratasta pyörittää” ja Heikki Nevalan “Hevostuhatjalkainen” olivat miljöön, tarinan ja kerronnan kannalta varsin onnistuneita steampunk-pläjäyksiä. Kokoelman heikoimmat olivat “Kapina tunturilla” (Jani Kangas)  ja “Viuhka käy kartanossa” (Christine Thorel), jotka jo niminä kaipasivat editointia. Näissä novelleissa tarinan kulku, kerronta ja juonen eteneminen olivat tönkköjä ja paikoin jopa epäselviä. Thorelin novelli tuntui vasta tyyliään etsivän teinitytön kirjoittamalta - ja sanon tämän siksi, koska kirjoitin itse samanlaista yläasteaikoinani. [Oma hylly.]
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja - Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa / Liisan seikkailut peilimaailmassa (Alice’s Adventures in Wonderland / Through the Looking Glass). John Tennielin klassikkokuvituksin täydennetty yhteisnide on odottanut hyllyssäni jo kauan. Olen nähnyt ja lukenut niin monta Liisa-adaptaatiota, etten ole varma, olenko koskaan lukenut alkuperäistä tekstiä. Ainakin tuntui siltä, että ihmemaan ja peilimaailman tapahtumat ovat sekoittuneet jossain määrin päässäni. Tarina on joka tapauksessa kaikille tuttu. Omia lemppareitani ovat absurdit kohtaamiset, kutistuminen ja kasvaminen, Irvikissa sekä nonsense-runo Pekoralisti. We are all mad here. [Oma hylly.]
  39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja - Sara Gruen: Vettä elefanteille (Water for Elephants). Löysin tämän kirjan pokkariversiona kirjaston ota ja jätä -hyllystä ja aloin lukea sitä innolla junassa. Mutta kauhukseni huomasin, että sivun 32 jälkeen kirjan painoksesta oli jäänyt uupumaan yli 30 sivua! Kuka tekee tällaista? Sain onneksi kirjan kirjastosta lainaan, joten pääsin selvittämään, mitä tarinassa tapahtui. Romaani kertoo yhdeksänkymppisestä Jacob Jankowskista, joka muistelee vanhainkodissa nuoruuttaan sirkuksen eläinlääkärinä. Dramaattiseen sirkusaikaan liittyi kaunis, naimisissa oleva Marlena ja sirkuksen uusi löytö, Rosie-norsu. Kahdessa ajassa liikkuva historiallinen romaani on kuvitettu vanhoilla sirkusaiheisilla valokuvilla. Se on samalla rakkausromaani, mutta samalla raadollinen kuvaus ihmisyydestä ja sen hinnasta. [Kirjasto.]
  40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia - Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat. Somepersoona ja toimittaja Anni Saastamoinen kertoo esikoisteoksessaan omasta masennuksestaan ja millainen polku vei hänet hoitoon ja kohti paranemista. Rankan rehellinen kuvaus julkisen mielenterveyshuollon toimivuudesta ja toimimattomuudesta on höystetty elävin metaforin ja sopivin kirosanoin. Masennuksen ja melankolian tunteisiin ja turhautumiseen on liiankin helppo samaistua. [Kirjasto.]
  41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää - F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby. 1920-luvun amerikkaan sijoittuvassa teoksessa tarkastellaan aikakauden uusrikkaan Jay Gatsbyn kartanon juhlia ja elämäntapaa naapurissa asuvan kertoja-Nickin silmien kautta. Teos on dramaattinen kuvaus rakkauden kaipuusta ja ihmissuhteista, jotka päättyvät epäonnisesti. Klassikko, joka ei nyt ihan uponnut. Ehkä 1920-luku olisi kiinnostavampi elokuvissa visuaalisuutensa vuoksi. [Ota ja jätä -hylly.]
  42. Kirjailijan nimi viehättää sinua - Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia. Vikin esikoisteosta on kehuttu ja takakansikin lupaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota. Eikä lupaa tyhjää. Hän sanoi nimekseen Aleia on tämän lukuhaasteen positiivisimpia yllättäjiä minulle, joka on luullut lukeneensa jo kaikenlaista fantasiaa. Teos on kypsä, hahmot kiinnostavia, maailmassa jotain erityislaatuista, mutta hyvin uskottavaa. Juoni rakentuu pala kerrallaan ja teokseen luodut rodut, maailmat ja magia vievät mukanaan. Kaksosauringot-trilogian ensimmäinen osa sai haluamaan lisää. [Kirjasto.]
  43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi - Cecilia Ahern: Sateenkaaren tuolla puolen (Where Rainbows End). Romanttinen romaani on ollut lukupinossani jo kauan ja nyt pääsin sen makuun. Teos oli kerronnaltaan poikkeuksellinen ja siksi erittäin mielenkiintoinen lukukokemus. Kerronta rakentui kirjeiden, tekstiviestien, sähköpostien, pikaviestien ja lehtijuttujen varaan. Jokainen viesti kertoi samalla viestin kirjoittajasta, tämän suhteesta vastaajaan ja menneistä tapahtumista. Ahernin romaani kertoo Aleksin ja Rosien, lapsesta asti parhaiden ystävien rakkaustarinan, jossa ensin etsitään onnea mualta, kunnes kumpikin ymmärtää kysyä toiselta suoraan (tämä oli myös ehkä turhauttavin asia ikinä). Samalla teos seuraa Rosien 18-vuotiaana saaman Katien kasvua taaperosta kolmekymppiseksi aikuiseksi. [Siskon kirjahylly.]
  44. Kirja kertoo Berliinistä - Flake: Kosketinrunkkari. Niin kuin sen satun muistamaan (Der Tastenficker: An was ich mich so erinnern kann). Kuten kirjoittaja itse toteaa, en olisi tarttunut tähän omaelämäkertaan, ellei sen kirjoittaja olisi ollut Rammsteinin kosketinsoittaja. Flaken teos on polveilevaa ajatustenvirtaa täynnä vapaata assosiaatioita ja yksityiskohtia itsestä ja elämästä, valokuvin höystettynä. Itä-Berliinissä syntynyt ja varttunut Flake kertoo maailmasta, joka on meille vieras, mutta hänelle normaali - ja hyväkin paikka kasvaa. Tarina kertoo muusikosta, joka ei osannut soittaa ja päätyi eri käänteiden jälkeen Rammsteiniin. Mielenkiintoista kyllä, nimi Rammstein mainitaan teoksessa vain kerran - ja aivan lopussa. Ehkä Flake kirjoittaa vielä toisenkin omaelämäkerran. [Kirjasto.]
  45. Kirjan nimessä on kieltosana - Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla. Unenomainen, toden ja kuvitelman rajalla pyörivä romaani, jossa menneisyyden taakka ja kuolema piinaavat päähenkilöä. Teoksen teemoina ovat lääketeollisuuden mahdollisuudet, rakkauden ja himon sekoittuminen, identiteetti ja muistojen epäselvyys. Tämäkin on hämmentävä teos, mutta hyvällä tavalla. [Oma hylly.]
  46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö - Elina Rouhiainen: Muistojenlukija. Rouhiaisen nuortenromaanin päähenkilö on teini-ikäinen Kiuru, joka näkee ihmisten muistot lintuina. Teos sijoittuu kesään, jolloin Kiuru löytää muita kaltaisiaan, jotka kykenevät mm. liikkumaan toisten unissa, muuntelemaan tunteita tai lukemaan ajatuksia. Sen lisäksi, että yksi näistä henkilöistä on muunsukupuolinen, Bollywoodina tunnettu hahmo, Rouhiaisen teos käsittelee myös muita vähemmistöjä, sekä Suomen että Romanian romaneja. Muistojenlukija on maagista realismia hyödyntävä, yhteiskunnallisesti kantaaottava teos, jossa Kiurun elämä muuttuu peruuttamattomasti. Hetkittäin mietin, onko teos paikoitellen turhankin saarnaava, mutta on se silti romaani, jota suosittelisin omille teini-ikäisille oppilailleni. [Kirjasto.]
  47. Kirjassa on alle 100 sivua - Régis Loisel: Mikki Hiiri ja zombi-sumppi (Mickey Mouse - Café ‘Zombo’). Loiselin teos kuuluu Glénat-kustantamon uusiin, kokeileviin Disney-sarjakuviin. Kokeilevaa tässä teoksessa on nimenomaan piirrostyyli, joka mukailee varhaisia Floyd Gottfredsonin piirtämiä sanomalehtistrippejä. Sarjakuva on myös sommiteltu strippimuotoon, vaikka rivejä ei voikaan lukea omina kokonaisuuksinaan, vaan ne muodostavat yhtenäisen tarinan. Loiselin sarjakuva sijoittuu varhaiseen lama-aikaan, jolloin Mikki ja Polle Koninkaulus etsivät töitä. Paikallinen vilunkimies yrittää pistää puolet kaupungista maan tasalle golf-kenttää varten, huijaa naiset ja lapset leirille lomalle ja muuttaa miehet kahvin tuoksun avulla zombeiksi. Teos kommentoi sitä aikaa ja yhteiskuntaa, jonne se sijoittuu monillakin tasoilla. En kuitenkaan nauttinut sen tarjoamasta perinteisestä ja tylsästä naiskuvasta. Myös humoristinen “alasimella päähän” -väkivalta on jo nähty. Hahmojen persoonat olivat vanhoja ja tuttuja eikä tekijä ollut kajonnut näihin, minkä takia teos ei tuntunut mitenkään erityisen tuoreelta ja mullistavalta tapaukselta verrattuna esimerkiksi Mikki ja hukkunut meri -sarjakuvaan. [Kirjasto.]
  48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä - Matt & Kay Daigle: That Deaf Guy. A Family Portrait. Väitöslahjaksi saatu sarjakuva-albumi on osittain omaelämäkerrallinen kertomus kuuron Desmondin ja tämän perheen elämästä englannin- ja viittomakielisen maailman risteyksessä. Humoristiset stripit on alun perin julkaistu pääasiassa netissä, mutta koottu nyt samoihin kansiin. Kirja on hieno esimerkki eri kulttuurien kohtaamisista, yhteentörmäyksissä ja -sovittamisissa. [Oma hylly.]
  49. Vuonna 2019 julkaistu kirja - Avi Heikkinen: Valotusaika. Ehdottomasti vuoden kotimaista sarjiskärkeä. Tarkemman arvion voi lukea omasta postauksestaan: http://kontturi.blogspot.com/2019/03/avi-heikkisen-valotusaika-on-taman.html
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Sarah J. Maas: Keskiyön kruunu (Crown of Midnight). Nuortenosasto vaihtoi Jyväskylän pääkirjastossa paikkaansa ja kirjaston henkilökunnan suosittelemat nuortenkirjat saivat enemmän tilaa. Tämä on poimittu sellaisesta hyllystä. Salamurhaaja Celaena Sardothienin tarinan toisessa osassa Celaenasta on tullut Kuninkaan Miekka, joka tappaa käskystä - pitkin hampain, sillä hän ei arvosta väkivallalla ja pelolla hallitsevaa kuningastaan. Muinainen, kielletty taikuus puskee edelleen läpi rajan takaa ja Celaenan on valittava, kehen hän luottaa ja kenet hän oikeastaan haluaa. Samalla hänen menneisyytensä alkaa pikkuhiljaa selvitä niin lukijalle kuin tarinan hahmoille. Tätä YA-fantasiaa on paljon kehuttu niin maailmalla kuin Suomessa, mutta en vieläkään oikein osaa innostua Celaenasta hahmona. 18-vuotias salamurhaaja on vain niin lapsellisen oloinen. Myös tarinan kielessä on paljon kliseisiä piirteitä, joten se on tällä hetkellä minulle aika tusinafantsua. [Kirjasto.]


Tämän vuoden TOP3:
  1. A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat
  2. Avi Heikkinen: Valotusaika
  3. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia.

10.3.2019

Avi Heikkisen Valotusaika on tämän vuoden kotimaista kärkeä

Avi Heikkisen esikoisteosta, sarjakuvaromaani Valotusaikaa (Pokuto), onkin odotettu innolla. Osasyy tähän on tietenkin ollut se, että olen päässyt seuraamaan projektia paikoitellen lähietäisyydeltä: niin kameran edestä kuin takaakin. Nyt, kun julkkarit on pidetty ja oma kappale kovakantista teosta on näpeissä, ei voi kuin ihastella lopputulosta. Eikä pelkästään siksi, että on itse ollut mukana, vaan nimenomaan siksi, että kunnianhimoinen scifisarjis lunastaa odotukset ja jättää lukijan istumaan sohvalle wtf-ilme naamalla. (Ja se on yleensä se paras ilme, koska se tuppaa tulemaan sellaisten loistavien teosten kuin Fight Club, Sharp Objects tai Kolme korttia pakasta jälkeen.)

Avi Heikkinen: Valotusaika
Johanna Sinisalo kertoi joskus aikoinaan, että hyvä kirja vaatii vähintään kaksi, joskus jopa kolmekin ideaa, joista toimiva teos miljöineen, henkilöhahmoineen ja juonineen syntyy. Yksi ei siis riitä viemään teosta maaliin. Avin esikoisteoksessa ideoita on kolme: Miljöönä tulevaisuuden Jyväskylä, jossa ihminen on luonut esineisiin siirrettävän tekoälyn. Juonta kuljettavana motiivina kamera, jolla voi kuvata menneisyyttä. Ja antisankarihenkisen päähenkilön liikkeellepanevana voimana omat traumaattiset menetykset, jotka osittain vaikuttavat hänen tavoitteeseensa löytää epämääräisissä olosuhteissa kadonnut nuori nainen.

Avi käytti kamera-motiivia jo Oulun Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun (2016) voittaneessa sarjakuvanovellissaan "Syöksykierre". Samassa novellissa hän myös testasi sarjakuvantekoa valokuvin - tekniikka, jonka hän on onnistuneesti viimeistellyt Valotusaikaan. Sarjakuvan visuaalinen kerronta onkin jotain ainutlaatuista. Ruudut rakentuvat aitojen valokuvien pohjalle. Niitä on käsitelty rankasti, jotta tyyliin on saatu film noir -henkistä tunnelmaa ja rosoa. Paikoitellen sateen viivoittamat ruudut ja äänitehosteiden käyttö tuovat mieleen jopa Frank Millerin.

Ruutujen käytössä ja sommittelussa on paljon kekseliäisyyttä. Osa tarinasta kerrotaan ennakoiden tulevaisuudesta käsin, yksi luku nähdään tekoäly-Possun näkökulmasta. (Possu on ihana!) Aukeamat murenevista muistoista vaativat jopa hetken sulattelua, ennen kuin kaikki tarinan nyanssit aukeavat lukijalle. Ja siksi teos mielestäni toimiikin - mikään ei ole niin ikävää kuin lukijan aliarvioiminen ja tapahtumien yliselittäminen.

Possun puheen tunnistaa aina puhekuplana toimivasta tulostetusta lapusta (s. 75).
Avi esittää itse päähenkilö-Jamoa ja hänen vastentahtoisena kumppaninaan toimii entinen poliisi Osmo (Sami Sorvo). Parivaljakon sanailu ja pelkkä nonverbaalinen viestintä ilmein ja elein ovat teoksen hilpeintä antia. Repeilin lukiessani ääneen, mikä kertoo jo oikeasti jotain. Huumorista huolimatta teos liikkuu myös hyvin koskettavissa vesissä pohtien menetystä, ihmisyyttä ja sen rajoja, teknologian mahdollisuuksia sekä sitä, mitä ihminen on valmis tekemään toisen puolesta.

Kuulolaite ei ole radio. Tälle tipahdin totaalisesti (s. 85).
Yli 200-sivuiseksi paisunut järkäle on kunnianhimoinen esikoisteos Black Mirrorin hengessä. Ja jo nyt voin sanoa, että se on myös parasta kotimaista sarjakuvaa tänä vuonna. 
Sarjakuva-Finlandia-ehdokkuutta odotellessa.

Goon #2 kiittää.

Täti ampuu teidät nyt (s. 121).

28.2.2019

Vuoden 2018 lukuhaaste paketissa - lopultakin

Helmet-kirjastojen jo perinteeksi muodostunut lukuhaaste ei osaltani valmistunut vuoden 2018 puolella. Mutta tänään, helmikuun viimeisenä päivänä luin Dan Brownin Da Vinci -koodin loppuun, joten voin ilolla siirtyä kuluvan vuoden haasteen pariin.

Alun perin päätinkin, että otan viime vuoden lukuhaasteen iisisti ja käytän suurimman osan haasteesta siihen, että luen kirjahyllyni lukemattomia kirjoja. Suunnittelin myös lukevani kaikki Potterit ensimmäistä kertaa englanniksi, Frank L. Baumin Oz-sarjan sekä Kingin Musta torni -sarjan uudelleen - kun Oz-viittaukset selkenevät. Sen lisäksi päätin lukea lisää kotimaista sarjakuvaa, kun se projekti jäi edellisvuodelta kesken. No, enpä lukenut Pottereita, Ozia, saati Mustaa tornia. Mutta luin paljon muuta. Tässä viime vuoden haastelista lyhyine arvioineen. Tähdellä merkityt teokset ovat niitä, joita luin tämän vuoden puolella.



1. Kirjassa muutetaan - Diana Wynne Jones: Rönsyilevä talo (House of Many Ways). Olen aivan innoissani Diana Wynne Jonesin tyylistä. Henkilöhahmot ovat epätäydellisiä ja siksi kiinnostavia. Juoni ja tapahtumat etenevät aivan eri suuntiin kuin olettaa ja kaikessa on pieni huumorin pilke. Myös miljööt ovat aina kiinnostavia. Olen lukenut tämän romaanin jo aiemmin ja luin sen nyt uudestaan, jotta saisin päätettyä, mitä luen 11 - 12-vuotiaille oppilailleni kevään lukukirjana. No, tämän tietenkin. Kirja sijoittuu samaan maailmaan kuin myös Ghiblin animaationa tunnettu Liikkuva linna (lemppari-Ghiblini, muuten) ja siellä on myös tuttuja hahmoja: Sophie, Calcifer ja raivostuttavan ihana Howl. Kirjan päähenkilö on kuitenkin lukutoukka Charmain, joka muuttaa velho-isosetänsä taloon pitämään siitä huolta tämän poissaolon ajaksi. Rentouttavan lukuloman sijaan hän kohtaa kaaoksen, rönsyilevän talon, Kulkuri-nimisen koiran ja velhon oppipojaksi haluavan Peterin. Tämä kirja on ihana. [Kirjasto.]

2. Kotimainen runokirja - A. W. Yrjänä: Angelus. Yrjänä oli teinivuosieni tärkeimpiä idoleita. Analysoin Arcanan puhki äidinkielen lukupäiväkirjassani. Angelus ei ole läheskään niin pysäyttävä ja koskettava, mutta Yrjänän tyylin ja maneerit tunnistaa kyllä. Paikoitellen Yrjänä osaa kuitenkin kiteyttää olennaisen ajatuksen kaiken filosofisen jargonin keskellä. [Oma hylly.]

3. Kirja aloittaa sarjan - Margaret Weis & Tracy Hickman: Lohikäärmeen siipi (Dragonwing). Kuolemanportti-sarjan ensimmäinen osa on haastava luettava. Maailma on fyysisesti niin erilainen kuin muissa fantasiaromaaneissa, että tähän vertikaalisella akselilla tapahtuvaan matkustamiseen totuttautuminen vaatii aikaa. Kirjassa on ihmisiä, haltioita ja kääpiöitä, muinaisia velhoja ja lohikäärmeitä, mutta miljöö on tosiaan poikkeuksellinen. Pitää lukea lisää, jotta pääsee kiinni hahmoihin. Eniten kuitenkin ärsytti kerronta. Ehkä vika on suomennoksessa, mutta kaikkitietävä kertoja, joka fokalisoi aina välillä eri hahmoihin, ei aina toiminut. Ja kun fokalisaatio muuttui vielä välillä kyseisen hahmon minäkerronnaksi, niin sitten oltiin jo sellaisessa pisteessä, että kirjoittamisen opettajaa ärsytti. [Oma hylly.]

4. Kirjan nimessä on jokin paikka - Belinda Jones: I Love Capri. Kirjaston ota ja jätä -hyllystä poimittu englanninkielinen hömppäkirja kääntäjänä työskentelevästä Kimistä, jonka elämä junnaa paikallaan, kunnes tuntematon isoisä kuolee ja jättää äidille perinnöksi vaatekaupan Caprilla. Suvustaan vieraantunut ja ongelmainen Kim matkustaa äidinsä kanssa Caprille selvittämään sukujuuriaan ja omaa identiteettiään. Rakkaushan siellä tulee vastaa kaikkien ihanien italialaisten kohteliaisuuksien lomassa. Kirjan parasta antia on vivahteikkaat miljöökuvaukset, jotka saavat kaipaamaan ulkomaan matkalle. En ymmärrä, miksi näihin kirjoihin pitää väen vängällä iskeä se romanssi, kun mieluummin vain nauttisi kolmekymppisen naisen identiteettipohdinnoista ja äitisuhteen selvittelyistä. Onneksi teoksen loppu ei ollut niin kliseinen kuin pelkäsin! Kiva välipala, mutta laitan kiertoon. [Kirjaston ota ja jätä -hylly.]

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit -  Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3: Lapsuus Lähi-Idässä (1985 - 1987) (L’Arabe du Futur 3. Une jeunesse au Moyen-Orient [1985 - 1987]). Sattoufin omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin kolmas osa ei petä odotuksia. Syyrian ja Ranskan olojen vastakkainasettelu, uusi tuleva perheenjäsen ja ympärileikkaus hämmentävät pientä Riadia, joka leikkii Conan Barbaaria ja haaveilee jättikokoisesta robottilelusta. Historia ja henkilökohtainen arki kohtaavat tässä hienossa teoksessa, jota suosittelen lämpimästi kaikille. [Kirjasto.]

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa - Sofi Oksanen: Norma. Oksasen tuorein on maagista realismia tihkuva kuvaus kampaamoalan taustalla rehottavasta kohtuvuokrauksesta. Päähenkilö Norma selvittää äitinsä kuolemaan johtaneita syitä sekä sukunsa taustoja yrittäen samalla piilottaa oman erikoislaatuisuutensa. Osiin jaettu kirja paljastaa vyyhtensä vähän kerrallaan ja toimii rakenteeltaan mainiosti. Oksasen kerrontatyyli on vain paikoitellen haastavaa, koska hän jättää niin paljon sanomatta ja lukijan on pakko tehdä omia tulkintoja virkkeiden välisistä siirtymistä. Se vaatii keskittymistä. Norma ei ole helppolukuinen teksti, mutta tarpeeksi kiinnostava yhteen lukukertaan. [Siirtyy kirjahyllystä eteenpäin.]

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan - Margaret Weis & Tracy Hickman: Tulimeri (Fire Sea). Kuolemanportti-sarjan kolmas osa vie Haplon kiviseen maailmaan, jossa planeetan tulinen ydin on haipumassa ja tuhoamassa siellä asuvia kansoja. Ei niin kiinnostava kuin toinen osa, mutta paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä osassa esiintynyt Alfred-sartani palaa tässä kuvioihin ja täytyy todeta, että kyseessä on äärimmäisen raivostuttava ja rasittava hahmo. Teoksen kahlaaminen oli jokseenkin puuduttava kokemus ja lukijana turhauduin vihjailuihin siitä, mitä oli tapahtumassa ja miksi. Hahmot olivat juuri muistamassa asioita, joilla oli merkitystä, mutta eivät sitten kuitenkaan muistaneet ja kerrankin olin lukijana valmis kiljumaan, että vääntäkää nyt, jumalauta, joskus jotain rautalangasta. Katsotaan, miten neljäs osa uppoaa. [Oma hylly.]

* 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus). Ollaan teinien kanssa tutustuttu jännityskirjallisuuteen ja dekkareihin, ja opeteltu, miten jännitystä kirjoitetaan tekstiin. Päätin siinä hengessä lukaista virolaisen Indrek Harglan 1400-luvun tallinnaan sijoittuvan dekkarin, jossa apteekkari Melchior toimii aikansa Hercule Poirotina. Kirja käynnistyy hitaasti, mutta toisen murhan jälkeen homma menee kiinnostavammaksi. En arvannut syyllistä, mutta arvasin tiettyjä seikkoja lopputulemasta, joten olen ihan tyytyväinen. Loppujen lopuksi ihan positiivinen yllätys. Miljöö oli poikkeuksellinen, joten siitä plussaa. [Kirjasto.] 

9. Kirjan kansi on yksivärinen - Arturo Pérez-Reverte: Yhdeksäs portti eli Richelieun varjo (El club Dumas). Olen katsonut Yhdeksäs portti -elokuvan pariin otteeseen ja nauttinut kovasti sen mystisestä ja okkultistisesta tunnelmasta (ja Johnny Deppistä). Elokuva jättää kuitenkin huomiotta kirjassa olevan tärkeän juonen ja teemallisen kokonaisuuden, mistä kertoo ja kirjan alkuperäinen nimi. Kirjanmetsästäjä Lucas Corso etsii toimeksiannosta harvinaisuuksia - eikä aina niin rehellisin keinoin. Hän saa tehtäväkseen selvittää, onko keskiaikainen harvinaisuus Yhdeksäs portti väärennös vai ei. Samaan aikaan hän saa käsiinsä käsinkirjoitetun luvun Alexandre Dumas'n Kolmesta muskettisoturista, minkä autenttisuus hänen on myös varmistettava. Fiktio lomittuu Corson elämään, kun häntä alkaa seurata arpinaamainen "Rochefort". Samalla Corso sovittaa Dumas'n klassikkoteoksen henkilöhahmojen rooleja ympärilleen ja yrittää selvittää, mitä kummaa on tekeillä. Teos oli virkistävä ja kirjallisuutta harrastavalle lukijalle nautinnollinen lukukokemus. Parasta oli vertailla Yhdeksännen portin kolmen kappaleen sisältämiä puupiirroksia toisiinsa. Todettakoon, että luin sitä paikoitellen liian väsyneenä, kun loppukohtauksen sisältökin oli unohtunut seuraavana päivänä. [Oma hylly.]

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja - Sarah J. Maas: Lasipalatsi (Throne of Glass). Sisko osti tämän minulle joululahjaksi, joten siinä mielessä perheenjäsenen valitsema kirja. Lasipalatsi aloittaa Throne of Glass -nimisen eeppisen fantasiasarjan, jonka pääosassa on vain 18-vuotias salamurhaaja Celaena Sardothien. Celaenan on taisteltava vapaudestaan joukossa haasteita, joiden voittaja pääsee kuninkaan Miekaksi. Tarina sijoittuu maailmaan, jossa magia on kielletty lailla, ja jota hallitsee yksinvaltiutta tavoitteleva kuningas. Teos oli ihan viihdyttävä, joskin paikoitellen nopeat kerronnan fokalisaation muutokset välillä hieman häiritsivät. Olen myös alkanut kiinnittää liikaa huomiota tarinan tempoon, ja jos se juoksee, en jaksa keskittyä nautiskelemaan tapahtumista. Alan olla myös liian vanha näihin “18-vuotias supertappaja” -päähahmoihin, kun 18-vuotias on vielä ihan lapsi. Mutta maailma on kiinnostava, kuten myös osa hahmoista, joten aion lukea myös jatko-osat. [Oma hylly.]

11. Kirjassa käy hyvin - Philip Pullman: Vedenpaisumus (The Book of Dust 1: La Belle Sauvage). Universumin tomu -trilogian esinäytös, ensimmäinen osa Pullmanin uutta sarjaa on vahva näyte siitä, miten kirjoitetaan kaikenikäisille sopivaa, kaunistelematonta fantasiaa. Kirjan päähenkilö, 11-vuotias Malcolm todistaa yhdessä daimoninsa Astan kanssa outoa tapahtumaa venematkallaan ja ajautuu sen johdosta mukaan vakoiluun ja toimintaan Konsistorin kirkkokurioikeutta vastaan. Hän tekee kaikkensa suojellakseen läheiseen luostariin piilotettua Lyra-vauvaa, mikä puolestaan johtaa villiin seikkailuun tulvan yllättämässä Oxfordissa. Vaikka pahoja, vaarallisia ja vakavia asioita tapahtuu, he kuitenkin saavuttavat tavoitteensa. Odotan innolla jatkoa ja ostan tämän hyllyynkin, jos se tulee joskus vastaan. [Kirjasto.]

12. Sarjakuvaromaani -  Harri Filppa: Kuolema meidät erotti. Sarjakuva-Finlandia-ehdokas, omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani puolison yllättävästä kuolemasta on koskettava kuvaus yksin jäämisestä ja kaikista niistä tunteista, mitä toisen poismenoon liittyy. Filppa yhdistää paikoitellen realistisia taustoja ja ruutuja karikatyyrimäisiin hahmoihin, mikä etäännyttää traagisista tapahtumista, mutta vetää samalla lukijan sisälle tarinaan. Ei-kronologisesti etenevä sarjakuvakerronta näyttää, miten vaikeaa on olla yksin ja yhdessä ihmisten kanssa, kun oma elämä on raiteiltaan. Rehellinen ja rohkea tarina, joka osui syvälle. [Oma hylly.]

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa - Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa. Virkistävän poikkeuksellinen satu pienestä tytöstä, joka kohtaa kaiken syövän kurnivamahaisen kissan. Tyttö lupaa kissalle ruokaa, jos tämä ei syö häntä. Mutta kuinkas sitten käykään? Fantastinen ja aivan upeasti kuvitettu tarina ahneudesta ja siitä, miten pienikin tyttö voi muuttaa maailmaa. [Kirjasto.] 

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan - David Lagercrantz: Se mikä ei tapa (Det som inte dödar oss). Lagercrantzin romaani on itsenäinen jatko-osa edesmenneen Stieg Larssonin Millennium-trilogialle. Koska pidän Lisbeth Salanderin hahmosta, halusin lukea lisää häntä käsitteleviä kirjoja. Rikosromaani noudattelee Larssonin tyyliä, mutta poukkoilee lukujen sisällä vielä enemmän kertojafokalisaation vaihtelulla. Jopa hieman liikaakiin. Lisäksi hahmot jäivät paikoitellen varsin pinnallisiksi verrattuna Larssonin paikoitellen intiimiin kerrontaan. Tarina kertoo tekoälystä, hakkeroinnista ja uutta skuuppia metsästävästä Mikael Blomqvistista ja siinä liikutaan Ruotsissa, Suomessa ja USAssa. Lisbethin hahmo ei pääse oikeuksiinsa, vaikka tarina onkin kiinnostavasti rakennettu ja uusi hahmo Lisbethin menneisyydestä saa tilaa. Tekniset selitykset vievät myös liikaa kappaletilaa suhteessa hahmojen motiiveihin ja siihen, miten juonenkäänteet viedään loppuun. Esimerkiksi Andrein tarinan olisi voinut kirjoittaa paljon paremmin. Pienoinen pettymys, vaikka teosta lukikin ihan mielellään. [Oma hylly.]

* 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja - Dan Brown: Da Vinci -koodi (The Da Vinci Code). Halusin alun perin lukea tähän kohtaan pitkän tauon jälkeen Tarun sormusten herrasta, mutta miehellä on se nyt kesken. Ja halusin jotain nopealukuista, joten otinpa tulevaa Pariisin matkaa ennakoiden Brownin menestysromaanin taas luettavaksi. Sen suomentaja, Pirkko Biström, on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiöltä palkinnon vuonna 1999. Brownin romaanit ovat mukavaa, kevyttä höttöä. Parasta niissä on jännityksen rakentaminen (sen Brown osaa) ja matkakertomusmainen ote, jonka jälkeen tekee mieli lähteä taideturistiksi. Heikoimmillaan Brown on naishahmojen kuvaajana ja siinä, että hän jännitystä rakentaessaan aliarvioi välillä sekä lukijaa että näitä naishahmojaan. [Oma hylly.]

16. Kirjassa luetaan kirjaa - Ransom Riggs: Kolkko kaupunki. Toinen romaani neiti Peregrinen eriskummallisista lapsista (Hollow City). Sarjan ensimmäinen osa vakuutti eriskummallisilla tapahtumillaan ja huikeilla, aidoilla valokuvillaan. Riggs jatkaa suoraan edellisosan tapahtumista, jossa lapset ovat juuri pelastaneet linnuksi muuttuneen neiti Peregrinen ja pakenevat vihollisiaan merellä. Epätoivoisten lasten tie vie läpi eri silmukoiden ja aikakausien kohti sodan runtelemaa Lontoota, jossa he toivovat voivansa muuttaa neiti Peregrinen takaisin ihmiseksi. Yllättävät juonenkäänteet, lasten neuvokkuus ja ne upeat valokuvat ovat tarinan parhaimmistoa. Suosittelen sarjaa lämpimästi niille, jotka vähän vieruksuvat perinteistä fantasiaa, mutta nauttivat kummallisuuksista. Ja lapsethan lukevat tässä vanhoja, outoja tarinoita. [Kirjasto.]

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa -  Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet. Tämä edellisvuoden Sarjakuva-Finlandia-ehdokas on asiantunteva journalistinen teos naisiin kohdistuvasta verkkovihasta. Teoksessa kerrotaan usean häirintää ja uhkailua kokeneen naisen tarina, haastatellaan aiheeseen perehtyneitä tutkijoita ja annetaan ääni jopa kahdelle häirikölle. Sarjakuva sisältää myös ohjeita, miten toimia, jos joutuu häirinnän kohteeksi internetissä. Varsin suositeltava teos kaikille, erityisesti yläkouluihin ja lukioihin. Oli pakkohankinta myös omaan hyllyyn. [Kirjasto.]

* 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä - Mark Salisbury (toim.): Burton on Burton. Päivitetty laitos Tim Burtonin ohjaajaurasta aina Disney-animaattorista Corpse Brideen saakka. Burton itse kertoo ohjaajaominaisuksistaan, elokuvientekoprosessista sekä yhteistyöstä Johnny Deppin ja muiden elokuvatähtien kanssa. Fanille erittäin kiinnostava paketti, jota luki mielellään. Teosta täydentävät valokuvat, Burtonin konseptipiirrokset ja loppuun koottu filmografia. [Oma hylly.]

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta - Mari Ahokoivu: Oksi. Vuoden 2018 parhaimpiin kuuluva sarjakuvaromaani kertoo karhuista, vanhemmuuden vaikeudesta, erilaisuudesta ja oman paikan löytämisestä. Tarinaan sekoittuu karhuun liitettyjä mytologioita, jotka Ahokoivu on kuvittanut tunnelmallisin ja voimakkain vesivärein. Koskettava kertomus, jonka soisi olevan Sarjakuva-Finlandia-palkinnon voittaja. [Oma hylly.]

* 20. Taiteilijaelämäkerta - Kalervo Pulkkinen (toim.): Tom of Finland. Välähdyksiä nimimerkin takaa. Laitoin teinit lukemaan omaelämäkerrallisia teoksia henkilöhahmojen luomista ja kehitystä ajatellen. Tämä kyseinen Tom of Finlandia käsittelevä teos oli erään nuoren valinta ja otin sen sitten samoin tein itselleni luettavaksi hänen jälkeensä. Nopealukuinen, valokuvin ja piirroksin kuvitettu teos kertoo pääpiirteittäin Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin elämästä ja taiteilijanurasta. Hirveästi uutta tässä ei asiaan perehtyneille tule eikä kovin syvälle Laaksosen persoonassa mennä, mutta mielenkiintoista oli lukea taistelusta tekijänoikeksien puolesta Yhdysvalloissa - mitä varten mm. Tom of Finland Foundationkin perustettiin. Uskomaton kynänjälki välittyy myös tässä kirjassa. [Kirjasto.]

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi - Ville Ranta: Paratiisisarja. Ville Rannan piirrostyyli ei kuulu lemppareihini, vaikka mies kuuluukin Suomen parhaimpiin pilapiirtäjiin. Paratiisisarja kertoo jo nimensäkin perusteella paratiisista: Aatamista ja Eevasta ja kuinka he löysivät seksin ilot ja tuskailivat, tekevätkö he vastoin Jumalan tahtoa. Sarjakuvassa esiintyy myös kärttyinen Jumala, joka ei ole tyytyväinen vastaan hangoitteleviin ihmisiin. Jumala onkin tarinan kiinnostavin henkilö. Kirja ei kuulu mukavuusalueelleni myöskään uskonnollisen sisältönsä vuoksi. [Kirjasto.]

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin - Margaret Weis & Tracy Hickman: Seitsemäs portti (The Seventh Gate). Kuolemanportti-sarjan päättävä teos kertoo, kuinka käy sartani-Alfredille ja patryni-Haplolle sekä kaikille niille maailmoille, joissa he ovat vierailleet. Roolipelien kehittäjinä tunnetun kaksikon kirjasarja on ollut tarinallisesti kiinnostava ja paikoitellen myös viihdyttävä. Olen myös pitänyt hahmoista ja näiden kehityksestä. Sarjan isoin ongelma on ollut kerronta, joka on jäänyt juonen varjoon. Hahmoista ei ole saanut irti kaikkea, mitä olisi voinut, jotta heidän kohtalonsa olisi koskettanut enemmän. Joskus tapahtumatkin etenivät turhan nopeasti ja ne oli kuvattu niin tönkösti, että piti palata taaksepäin ja ihmetellä, missä vaiheessa oltiin päästy tähän tilanteeseen. Parhaiten kerronnassa toimi Haplon koira ja siihen oli selvästi panostettu, ettei mitään selitetty auki, vaan koira nyt aina oli paikalla siellä, missä piti. Teossarjan viihdyttävin hahmo oli ehdottomasti Dragonlancen lukijoille tuttu hörhö velho, joka tässä sarjassa kutsui itseään Zifnabiksi (tai James Bondiksi, tai Dorothyksi tai Lukeksi). Populaarikulttuuriviittaus tässä päätösosassa liittyi Tähtien sotaan. Suomennoksena se ei toiminut ihan niin hyvin kuin alkuperäiskielellä. [Oma hylly.]

23. Kirjassa on mukana meri - Denis-Pierre Filippi & Silvio Camboni: Mikki ja hukkunut meri (Mickey et l'océan perdu). Ranskalaisen Glénat-kustantamon uutukainen, joka palauttaa rakkauden Mikin Disney-sarjakuviin. Visuaalisesti pysähdyttävä, värikäs ja taiturimainen sarjakuvaromaani sijoittuu steampunk-henkiseen tulevaisuuteen ja kertoo uuden energialähteen tutkimuksista ja kuinka asiat voivat mennä pieleen. Hahmot ovat virkistäviä: teetä juova Hessu ei ole pelkkä hönö ja Minni on tutkijaporukan pätevin. Mikki on se toimija, joka testaa asioita käytännössä. Upea teos, jossa on myös muutama ihana Barks-viittaus, joista nautin suunnattomasti. Kuuluu samaan sarjaan Mikin hulluimmat seikkailut -teoksen kanssa. Ehdoton helmi. [Oma hylly.]

24. Surullinen kirja - John Green: The Fault in Our Stars. Kahden teini-ikäisen syöpäpotilaan rakkaustarina on myyntimenestys, josta on tehty myös elokuva. Luin kirjan osin siksi, koska oppilaani sanoivat, ettei se ole niin hyvä kuin mitä sitä on hehkutettu. Kallistun hivenen heidän kannalleen. Tarina on koskettava ja nautin pienistä populaarikulttuuriviittauksista, mutta takaraivossani mietin koko ajan, etteivät hahmot ole uskottavia. Dialogi oli liian kikkailevaa teinien suuhun. Täytynee käydä oppilaiden kanssa keskustelua siitä, miten he teini-ikäisinä kokivat hahmojen käytöksen ja parisuhteen. Oliko se uskottava? Toisaalta suomalainen käännös voi muokata dialogia nuorten kieleksi. Surullinen teos oli joka tapauksessa, vaikka itkinkin vasta hautajaiskohtauksessa. Se tosin johtui osin myös siitä, että ajattelin isäni hautajaisia. Herkkiksenä itken kyllä melkein kaikelle. [Oma hylly, josta siirsin eteenpäin.]

25. Novellikokoelma - Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu’un m’attende quelque part). Gavaldan novellikokoelma on otteita rakkaudesta, vivahteikkaasti kuvattuja henkilöhahmoja ja paikoin traagisiakin kohtaloita. Näitä lukee sopivina iltapaloina ennen nukkumaanmenoa. “Päivän pääuutinen” ja “Katguttia” olivat rankimpia tarinoita pienten romanttisten höttösten joukossa. Gavaldan henkilökuvaus on herkullista ja siirrän tämän pokkarin juuri sen takia sanataidekoulun hyllyyn. [Ilmaishyllystä.]

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt - Kaoru Mori: Aron morsiamet 10 (Otoyome gatari, vol. 10). 1800-luvun Aasian aroille sijoittuva saaga täydentyy yhdellä mangapokkarilla per vuosi eikä ihme. Mori piirtää pikkutarkasti ja tekee laajaa taustatyötä niin miljöön kuin hahmojen pukeutumisen suhteen. Visuaalisesti tämä mangasarja on yksi ehdottomasti vaikuttavimmista, mitä olen lukenut. Sarja seuraa alueella elävien heimojen elämää ja nostaa joukosta nuoria naisia kertoen heidän tarinansa. Tässä numerossa seuraamme jälleen Amiraa ja tämän nuorta sulhasta, joka kokee paineita miehuutensa suhteen. Haukkametsästyksen kuvauksessa Morin upeat, hetkestä hetkeen siirtyvät ruudut ovat parhaimmillaan. Kuvaus viipyilee ja näyttää miljöön ja luonnon upeuden. [Oma hylly.] 

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta - Magdalena Hai: Kolmas sisar. YA-romaani on ollut jo jonkin aikaa lukulistallani ja syystä. Olen pitänyt Hain hahmoista ja kirjoitustyylistä jo Gigi ja Henry -trilogian aikaan, mutta nyt hänen tyylinsä on kypsynyt ja parantunut entisestään. Teos kertoo noidista, identiteetistä, perheestä ja rakkaudesta, joka ei katsoa lajia saati sukupuolta. Royaumen planeetta, noitien valtakunta on elänyt mustan ja valkoisen noidan hallinnassa siitä lähtien, kun Kaaos-lohikäärme tuhosi puolet planeetasta ja pahamainen kolmas sisar varasti sen auringon. Nuoret noidat Lune ja Ciel ovat saaneet ja saamassa lauluaan, omaa noituuden identiteettiään, kun asiat menevätkin pieleen. Heidät lähetetään pakosalle Maahan, jossa he oppivat asioita sekä itsestään että historiastaan. Romaanin mangavaikutteisuus näkyy hahmojen ja näiden taikuuden kuvauksissa. Odotan innolla jatkoa! [Kirjasto.]

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä - Petteri Kantola: Ajan kanssa. Kesäni Marcel Proustin seurassa. Olin jostain syystä lukenut tämän kategorian tähän saakka väärin. Luulin, että kirjainten piti olla aakkosjärjestyksessä, mutta kyseessä olivatkin sanat. Huh. Kantolan sarjakuvaromaani kertoo kesästä ja itsensä tutkiskelusta metaforisena hahmona mukana kulkevan Marcel Proustin kanssa. Teoksen visuaalinen ilme on leijuva ja ilmava, mikä lisää tarinan unenomaisuutta. Pidin erityisesti siitä, kuinka hahmon menneisyys seuraa viivapiirroksina mukana. Myös virtahepo metaforana oli ihana, vaikka eniten pidinkin Muussi-nimisestä hirvestä (joka ei tosin ollut metafora)! Nautin Kantolan kuvakerronnasta ja ruutusommittelusta. Lisää tällaista. [Kirjasto.]

29. Kirjassa on lohikäärme - Margaret Weis & Tracy Hickman: Haltioiden tähti (Elven Star). Kuolemanportti-sarjan toisessa osassa patryni Haplo matkaa koiransa kanssa Arianukseen, uuteen, outoon maailmaan Kuolemanportin läpi. Hän kohtaa siellä haltioita, ihmisiä, kääpiöitä ja muinaisia jättiläisiä. Toinen osa on kirjoitettu (tai suomennettu) paremmin ilman kertojasekaannuksia, vaikka fokalisaatio vaihtelee luvuittain. Kirjan parasta antia on velho Zifnab, joka Dragonlace-sarjan lukijoille on varmaan melko tutun oloinen. Zifnab heittelee intertekstuaalisia viittauksia spekulatiiviseen fiktioon niin, että hiki tulee. Myös lohikäärmeen ja Zifnabin keskustelut ovat hilpeitä, kun taas muut hahmot jäävät tylsiksi ja mitäänsanomattomiksi. [Oma hylly.]

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan - Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918. En oikeastaan tiedä, voiko koskaan sanoa lukeneensa Mike Pohjolan kirjan kokonaan, koska siinä on lukemattomia tarinamahdollisuuksia. Kirja on itsessään pieni roolipeli, jossa valitset hahmon, sille sukupuolen ja syntymäpaikan. Sitten astut 1910-luvun Suomeen huutolaislapsena selvittämään, mikä on kohtalosi: onnellinen, surullinen vai oikukas. Valinnat vaikuttavat tarinaan ja päähenkilön kohtaloon. Välillä seuraava käänne arvotaan sivun reunassa olevien noppien silmälukujen perusteella. Luin seitsemän eri versiota, mutta onnistuin silti vain raapaisemaan pintaa siitä vyyhdestä, jonka Pohjola on kirjaansa luonut. Olin mies ja nainen, saamelainen, juutalainen, tataari ja suomenruotsalainen. Olin kotoisin Karjalasta, Lapista, Savosta, Pirkanmaalta, Pohjanmaalta ja Lounais-Suomesta. Olin siviili, punakaartilainen ja suojeluskuntalainen. Kuolin lapsena viljapellolla, työläisenä tehdasonnettomuudessa ja sodassa. Piilouduin metsään, pakenin Ruotsiin ja kävin taistelemassa Karjalan puolesta. Kertaakaan en mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia, mutta sain traumoja ja vammoja. Kirja kestää useampia lukukertoja valinnanmahdollisuuksien ja tuurin johdosta ja toimii kiinnostavana johdatuksena Suomen sisällissodan kuvaukseen tavallisen kansalaisen näkökulmasta. [Kirjasto.]

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa - Noidan käsikirja (Supernatural World). Toisin kuin monilla muilla ikäluokkani ihmisillä, minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta Noidan käsikirjaan enkä siis näin ollen ole saanut sen kuvista tai tarinoista traumoja lapsuudessani. Kirjaa selatessa eniten ihmetytti suomalainen käännös: miksi alkuperäisen teoksen yliluonnollinen nimi oli muutettu Noidan käsikirjaksi, kun teos ei käsitellyt tapoja, kuinka tulla noidaksi? Teoksen pääosassa kuitenkin olivat erilaiset yliluonnolliset olennot ja ilmiöt. Mutta myönnettäköön, että tietyt kummittelutapaukset nostivat herkältä karvat pystyyn, joten en ihmettele, että jotkut ovat siitä pienenä ahdistuneet. Kirja antoi kuitenkin hieman hupia omaan hyllyyn. [Oma hylly.]

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan - Candace Bushnell: Carrien nuoruusvuodet (The Carrie Diaries). Sinkkuelämää-sarjan Carrien viimeisestä lukiovuodesta kertova romaani on nopeasti ahmaistava kuvaus teini-ikäisen tytön ihmissuhdeongelmista 1980-luvun Jenkeissä. Pidin hillittömästi kirjaan perustuvasta tv-sarjasta, minkä takia kirja oli itse asiassa pienoinen pettymys. Carrien suhde edesmenneeseen äitiin sivuutettiin lähes täysin, myös kahdeksankymmentäluvun hämmentävä muoti ja aikakausi muutenkin oli aivan sivuosassa, mikä taas tuntuu olevan kummankin tv-sarjan kantava voima. Toisaalta kirja keskittyi nimenomaan Carrieen ja tämän näkökulmaan, vaikkakin tuntui, että olisi mieluummin tutustunut paremmin sivuhenkilöiden elämään ja ajatuksiin. Teinit osaavat olla niin tyhmiä. [Oma hylly.] 

* 33. Selviytymistarina - Jim Lovell & Jeffrey Kluger: Apollo 13 (Lost Moon: The Perilous Voyage of Apollo 13). Olen nähnyt Apollo 13:n vaiheista tehdyn elokuvan. Tämä on se kirja, johon elokuva pohjautuu. Vaikka teoksia ei pitäisi verrata, koska kyseessä on eri medium, tämä on niitä harvoja poikkeuksia, jolloin elokuva on kirjaa parempi. Jim Lovell on yksi niistä Apollo 13:n astronauteista ja tuo teokseen asaintuntijan näkökulman, mutta samalla se asiantuntijuus typistyy tekniseksi nippelitiedoksi ja tylsistyttäväksi faktatykitykseksi. Niinkin jännittävästä asiasta kuin avaruusmatkan ongelmista - ja vieläpä tositarinasta - saadaan aikaan näin järjettömän tylsä kirja. Kenties kerronta olisi kaivannut henkilökohtaisuutta ja enemmän tunteita, jotta tilanteeseen olisi kyennyt samaistumaan. Nyt tarina tuntui olevan enemmänkin “normipäivä avaruudessa”. [Kirjaston ota ja jätä -hylly.]

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta - Marko Raassina: Kullervo. Sarjakuvaromaani Kalevalan Kullervon tarinasta sisältää myös seppä Ilmarisen takoman kultaisen naisen. Romaani on naivistisesti kuvitettu, siinä hyödynnetään kertojanlaatikoissa kalevalamittaa, mutta myös jopa hivenen mangavaikutteista huumoria. Toimii kuulemma myös lapsille. [Kirjasto.]

* 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja - Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat. Tätä suositeltiin Helmet-lukuhaasteryhmässä. Kirja  sijoittuu Ceausescun Romaniaan ja kulttuurienvälisiin kohtaamisiin, rakkauteen ja perhesuhteisiin. Tarinan minäkertojana on suomalaisen äidin ja romanialaisen isän tytär, jonka kautta lukija matkaa menneisyyteen. Kerronta etenee epälineaarisesti useiden takaumin kautta ja välillä hypitään ajassa saman luvun sisällä. Mutta silti pysyin hyvin perässä, missä mennään milloinkin. Erityisesti menneisyyden Romanian kuvaukset olivat kiinnostavia. [Kirjasto.]

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa - Dan Brown: Alku (The Origin). Brownin kirjoissa parasta ovat taide-, kulttuuri- ja arkkitehtuuriviittaukset, jotka tekevät hänen romaaneistaan matkailumainoksia. Ehkä Brownia pitäisikin lukea kuvitettuina laitoksina. Tuorein romaani käsittelee jälleen uskontoa, mutta ottaa sen oheen tieteellisen, erityisesti teknologisen vastapainon, kun pohditaan, mistä ihmiskunta on tullut ja mihin olemme menossa. Robert Langdon seikkailee tällä kertaa Espanjassa Guggenheimin museossa ja päätyy Barcelonaan - seurassaan jälleen viehättävä kaunotar, koska se nyt kuuluu Brownin tyyliin. Kaksikko etsii murhatun tutkijan salasanaa, joka muodostuu hänen lempirunonsa säkeestä. Teos on viihdyttävä, helppolukuinen ja nopeasti ahmaistava ja myönnettävä on, että Brown osaa rakentaa jännitystä. Hänen naishahmoissaan on aina parantamisen varaa: tälläkin kertaa raivostutti teoksen lopun FedEx-viittaus, joka on nyt niin ilmiselvä, että tietämättömyys teki naispäähenkilöstä todella typerän oloisen. Eniten kuitenkin vaivasi se, että professori Langdonin koulutustaustan kerrottiin olevan kandi (bachelor of arts). Miten kandi voi olla professori, vai kutsutaanko Yhdysvalloissa kaikkia opettajia professoreiksi? Kyllä nyt Langdonin kaltaisen asiantuntijan pitäisi vähintään maisteri olla, helvetti. Mutta tulipa vain hinku lähteä tutkimaan Gaudín arkkitehtuuria Barcelonaan. [Oma hylly.]

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi - JP Ahonen: Belzebubs. Terapiaprojektina alkanut sarjakuva on päätynyt koviin kansiin ja levyä odotellaan. Death metal -bändistä kertovan strippisarjakuvan huumori nousee stereotypioista ja niillä leikittelystä sekä perhearjesta. Nerokasta huumoria, sympaattisia hahmoja ja tyttären mainio rakkaustarina saavat toivomaan lisää tällaista. Perheessäni on yksi  JP. [Oma hylly.]

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo - David Safier: Happy Family. Wünschmannien perhe-elämä on pielessä: äiti haaveilee uusista urista, isä on työuupumuksen kourissa, teini-ikäinen tytär potee rakkaudentuskaa ja identiteettikriisiä ja poikaa kiusataan koulussa. Sitten tulee noita ja muuttaa heidät hirviöiksi. Onnistuuko perhe vetämään yhtä köyttä ja purkamaan kirouksen, kun soppaan lisätään Dracula? Absurdi moderni satu on parhaimmillaan viihdyttävää hömppää ja perhe-elämän kriisien tiukkoja huomioita. Lukija ei tiedä, kehen samastuisi, joten samaistuu välillä kaikkiin. Kerronta voisi olla napakampaa ja paikoin myös viipyilevämpää, mutta luulen, että ongelma on saksankielisten ilmaisujen kääntämisessä suomeksi. Sopiva välipala kirjahyllystä. [Oma hylly.]

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama - Arman Alizad & Kauko Röyhkä: Armanin maailma. Ei ehkä ihan omaelämäkerta, mutta sisältää kuitenkin Arman Alizadin tarinan siitä, kuinka hän päätyi Iranissa syntyneestä pojasta Suomeen, ja mestariräätälistä Kill Arman -tv-sarjan tuottajaksi ottamaan turpaansa eli taistelulajien ammattilaisilta. Alizadin äänen kuulee, kun kirjaa lukee, mikä tekee kirjan persoonalliseksi positiivisella tavalla. Virkistävää vaihtelua lukea oikeista, todellisista ihmisistä kertovaa kirjaa. Tykkäsin kovasti. [Kirjasto.] 

40. Kirjassa on lemmikkieläin - Steven Hall: Haiteksti (The Raw Shark Texts). Muistinmenetys, oudot kirjeet, oman menneisyyden selvittäminen. Tästä alkaa Haiteksti, hämmentävä, tekstillä, sanoilla ja typografioilla leikkivä teos, jonka visiot menevät välillä niin syvälle, että päässä huippaa. Toisaalta tämä postmoderni teos on hillitön: tekstikatkelmista muodostunut hai muotoutuu jopa kirjan sivuille päähenkilön päiväkirjan teksteistä typografisesti muotoiltuna. Nautin syvästi juuri näistä kohdista, vaikka juoni olikin paikoitellen vähän laahaava. Mutta kun se lähti, se lähti lujaa. Ja päähenkilöllä on lemmikkikissa, joka seuraa mukana ja arvostelee kaikkia katsellaan. [Oma hylly.]

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti - Timo Mäkelä: Vaaleanpunainen pilvi. Nappasin tämän sarjakuvaromaanin kirjaston hyllystä 100 suomalaista sarjakuvaa -haasteeseen ihan vain tekijän nimen perusteella. Luulen myös, että joku opiskelijoistani on muinoin käsitellyt teosta esseessään. Tai ainakin nimi on jossain määrin tuttu. Sarjakuva kertoo episodimaisia tarinoita neljän ihmisen välisistä suhteista, pettämisistä, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Teoksen parasta antia on piirrosjälki, joka käyttää valoa ja varjoa realistisissa henkilö- ja miljöökuvauksissaan. Viiva on voimakas, mutta pehmeä ja paljastaa ihmisistä joskus enemmän kuin pelkkä teksti. Visuaalisesti kaunis tarina! [Kirjasto.]

42. Kirjan nimessä on adjektiivi - J. K. Rowling: The Casual Vacancy. Olen odottanut tämän kirjan lukemista. Suomennos on kuulemma tehty kiireessä eikä toimi niin hyvin. Siitä en osaa sanoa, mutta uskon monen Potter-fanin pettyneen tähän teokseen, koska se kertoo realistisesti nyky-Englannin pienestä, nurkkakuntaisesta kylästä. Yhden henkilön kuolema vaikuttaa moniin kylän asukkaisiin ja pikku hiljaa paljastuu petosten, salaisten rakkauksien, vihan ja ikävien perhesuhteiden vyyhti, jolla voi olla vain traagiset seuraukset. Rowlingin tarinankerrontataidot näkyvät tässäkin teoksessa, kun hän maalaa taitavasti usean päähenkilön sielunmaisemaa vaihdellessaan kertojafokalisaatiosta toiseen. Kaikki ovat raivostuttavia ja samalla todella inhimillisen sympaattisia (paitsi ehkä Simon, joka oli vain kamala isä). Rowling näyttää Englannin luokkayhteiskunnan ja sen aiheuttamien ennakkoluulojen mahdolliset seuraukset. Suosittelen lämpimästi. [Oma hylly.]

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle - Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen. Samaan aikaan suomeksi ja ruotsiksi ilmestynyt Hotakaisen elämäkerrallinen teos Kimi Räikkösestä on tähän mennessä myydyin kotimainen urheilukirja. Hotakainen ei tiedä mitään formuloista, mutta ei pelkää kysyä tyhmiä. Räikkösestä paljastuu Icemanin lisäksi keltaisen lehdistön esittelemä raikuli-Kimi, mutta myös huumorintajuinen ja lämmin perheenisä. Hotakainen kirjoittaa proosallisesti lisäten sopivia metaforia tarinan oheen huumoria unohtamatta. Teoksen ehdottomasti hauskin kohta oli kuvaus Kimin armeija-ajasta. Mutta tietyt alkoholinhuuruiset pätkät antoivat hieman yksioikoisen kuvan - olisin kuullut mielelläni enemmänkin Kimin perhe-elämästä, joskin ymmärrän, miksi se on pidetty yksityisempänä. [Laina kaverilta.]

44. Kirja liittyy johonkin peliin - Ernest Cline: Ready Player One. Tulevaisuuden dystopia, jossa suurin osa maailman ihmisistä pakenee arkeaan OASIKSEEN, alun perin VR-peliksi kehitettyyn virtuaalitodellisuuteen, jossa oma Avatar-hahmo voi käydä koulua, tehdä töitä, shoppailla - tai etsiä pelinkehittäjän testamenttaamaa Easter eggiä, jolla saa koko virtuaalitodellisuuden oikeudet itselleen. Moderni klassikko ammentaa 1980-luvun populaarikulttuurin estetiikasta niin miljöön kuin juonen suhteen. Täynnä ihania intertekstuaalisia viittauksia niin tv-sarjoihin, elokuviin, kuin video- ja roolipeleihin. Älä katso leffaa, vaan lue tämä kirja! Kasarilapsi arvostaa. [Oma hylly.]

* 45. Palkittu tietokirja - Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä. Vuoden 2012 Tieto-Finlandian saanut teos kertoo suomalaisten tuotantoeläinten matkasta syntymästä teurastamoon ja ruokapöytään. Teos pohjaa tutkittuun tietoon ja kirjoittajan omiin selvityksiin ja vierailuihin eri tuotantolaitoksilla. Se ei saarnaa, mutta ei kiertele kuvatessaan eläinten hyvinvointiin liittyviä epäkohtia. Toisaalta se myös korostaa sitä, miten hyvin eläinten asiat ovat Suomessa verrattuna ulkomaihin. Eniten hämmensi luomueläinten hoito homeopaattisin menetelmin. Se ei ainakaan nosta luomun arvostusta. Teos on palkittu ansaitusti ja saa pohtimaan omia valintoja kaupan lihaosastolla. Kasvissyöjäksi se ei minua saanut, mutta ainakin aion jatkossa katsoa vieläkin tarkemmin, mistä lihani on peräisin. [Kirjasto.]

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana - Jukka Behm: Pehmolelutyttö. Behm vieraili Olipa kerran... -lasten- ja nuortenkirjallisuustapahtumassa, joten piti tutustua tähän teokseen. Se on ravisteleva, pysäyttävä, vavahduttava tarina yläkouluikäisestä Emiliasta, joka myy aikaansa ja kuviaan miehille. Kirja on kirjoitettu Emilian näkökulmasta ja Behm on onnistunut vangitsemaan muka jo niin aikuisen, mutta kuitenkin vanhempiensa huomiota kaipaavan teinitytön äänen. Kun viattomuus kohtaa todellisuuden. Kirja ei kaunistele, vaan sanoo asiat niin suoraan, että aikuislukijaa melkein hirvittää. Teinille se voi olla hyvää vaihtelua. Tarvitsemme lisää tällaisia kirjoja nuorille. [Kirjasto.]

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta - Ingrid Law: Lahja (Savvy). Mibs on täyttämässä 13. Ja kun Beaumontin perheen lapset täyttävät 13, he saavat yliluonnollisen lahjan. Mutta Mibsin syntymäpäivänä kaikki menee sekaisin: isä on joutunut sairaalaan ja Mibs veljineen ja uusine ystävineen hyppää salamatkustajaksi bussiin odottaen sen lähtevän sairaalan suuntaan. Suloinen, ennalta-arvaamaton nuorten fantasiakirja, jossa on kiinnostavia henkilöhahmoja ja toimivaa kerrontaa. Hyvän mielen kirja, jossa kaikki ei mene nappiin, mutta ainakin vähän sinnepäin. [Oma hylly.]

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö - Matt Forbeck: Star Wars: Rogue One. En ihan hirveästi huijaa, kun sanon, että olisin mielelläni voimakas naishahmo Star Wars -tarinassa. Rogue One kertoo nimensä mukaisesti elokuvan tarinan romaaniversiona. Teos on kirjoitettu pitkälti käsikirjoitusta mukaillen, mikä on myös sen ongelma. Kieli on turhankin helppoa eikä anna lukijalle oikeastaan mitään uutta suhteessa elokuvaan. Kirja olisi mahdollistanut hahmojen sisimpään ja ajatusmaailmaan pääsyn, mutta kirjailija hyödyntää sitä minimaalisesti. Jyn jää yhtä litteäksi hahmoksi kuin elokuvassa, mikä on todella sääli, sillä hän on se kiinnostavin hahmo tarinassa. Muissa Star Wars -elokuviin perustuvissa romaaneissa, joita olen lukenut, on sentään yritetty päästä kaunokirjalliselle tasolle. Tämä on vain juonen läpijuoksu. (Ja kyllä, jos pitäisi kuolla ennenaikaisesti, haluaisin kuolla kuten Jyn Erso.) [Kirjasto.]

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja - Rakkaus 2.0. Keski-Suomen sarjakuvaseuran keväällä julkaistu kuudes antologia käsittelee nimensä mukaisesti rakkautta ja koostuu teeman ympärillä pyörivistä sarjakuvista. Jokaisessa tarinassa on myös ripaus tai saavillinen scifiä. Parhaiten sekä visuaalisesti että tarinallisesti toimivat Avin “Instafeel” ja Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun voittanut “Syöksykierre” sekä Juuso Laasosen “Aamukiimaa Orionin renkailla” (joka on nimenä aivan järkyttävä, mutta visuaalisesti vaikuttava, joskin turhan porno makuuni). Avin kumpikin tarina tarjoaa Black Mirror -henkisen, pelottavan tulevaisuudenkuvan teknologian mahdollisuuksista. [Oma hylly.] 

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja - Michael Crichton: Nyt (Next). Kirjaston seikkailutarinoiden esittelyhyllystä osui silmään tämä teos, joten otin suosituksen vastaan. Crichtonin Dinosauruspuisto- ja Kadonnut maailma -teokset olivat varsin viihdyttäviä ja niin oli tämäkin. Crichton kertoo geeniteknologiasta, lääketeollisuuden nykyhetkestä, transgeenisistä eläimistä ja siitä, miten Yhdysvaltain lainsäädäntö on monin osin pielessä, kun puhutaan geenien patentoinnista ja kudosten käytöstä tieteellisessä tutkimuksessa. Popularisoitua tiedettä (lähteet merkitty teoksen loppuun) tekijältä, jolla on antropologin ja lääkärin koulutus. Helppolukuista - ainoastaan henkilöiden määrä oli hieman liian suuri. Kun kirjaa luki silloin tällöin sängyssä ennen nukkumaanmenoa, oli jo ehtinyt unohtaa, kuka tämä tyyppi oli ja mikä sen tavoite olikaan. Onneksi kaikki langat sidottiin lopussa yhteen. [Kirjasto.]