Mitä tapahtuu keväällä 2018? Katso kuvat!

Aloitin viime viikolla kirjoitusviestinnän oppiaineeseen kuuluvan Tutki(ja) bloggaa -kurssin opettamisen ja yksi vältettävistä otsikoista oli keltaisen journalismin suosiossa oleva klikkiotsikko. Joten mikä olisikaan oivallisempi tapa tehdä siitä pilkkaa kuin käyttää sitä itse? Varsinkin, kun tekstissäni on tällä kertaa huikea yksi (1) kuva!

Ennen kuin jaan hieman Tampere Kupliin kuulumisia, ajattelin tehdä koosteen tämän kevään olennaisista tapahtumista ja tutkijanuraani koskevista asioista. Ja ei, odottelen edelleen apurahapäätöksiä, mutta jotain kivaa kuitenkin luvassa.

Tapahtumia:

Näkymättömät-hanke päättyy toukokuussa, joten on aika pistää kokemukset ja tulokset kasaan. Järjestämme Jyväskylän yliopistolla perjantaina 13.4. seminaarin, jossa me Jyväskylän yliopiston osatoteuttajat kerromme omista osaamisalueistamme (terapeuttinen kirjoittaminen, sarjakuva, räp). Lisäksi järjestämme aiheistamme työpajat. Tapahtumalle on Facebook-sivut, josta löytyy tarkempi ohjelma sekä ilmoittautumisohjeet. Seminaari on ilmainen ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seura järjestää Turun yliopistolla Sirkkalan Janus-salissa (Kaivokatu 12) lauantaina 28.4. seminaarin nimeltä Valtavirrasta marginaaliin – Ulkopuolisuus populaarikulttuurissa. Tapahtuma on toinen osa Tiede sanoo pop -teemaista seminaariohjelmaa, jonka tavoitteena on tuoda populaarikulttuurin tutkimusta tunnetuksi. Minut kutsuttiin tapahtuman keynoteksi (!), ja annoin puheeni otsikoksi blogiani seuraten "Akateemisen ja populaarin välimaastossa. Kun tyttö Aku Ankkaa halusi tutkia." Ohjelmassa koko päivän edestä kiinnostavia esitelmiä toiseudesta, ulkopuolisuudesta ja marginaaleista populaarikulttuurissa.

Samaa aihetta sivuten Popcult Day tulee taas, tällä kertaa lauantaina 12.5. Helsingin Kulttuuritalolla. Olin jo menossa tapahtumaan ihan vain hengaamaan (harkitsin jo Olivia Moore -cossia iZombiesta), kun vielä voitin FB-kisasta ilmaislipunkin, mutta sitten yllä mainittu seura kutsui minut tiimiinsä keskustelemaan aiheesta "Poptutkija fanina, fani poptutkijana – Paneeli popkulttuurin tutkimuksesta". Paneelikeskustelumme järjestetään tapahtumassa klo 16.30 - 17.15 Henrik-salissa. Meitä tutkijoita paikalla on itseni lisäksi adaptaatiotutkija Anna-Leena Harinen, Noora Kallioniemi, Elina Karvo, Pokémon-tutkija Johannes Koski ja vetäjänä toimii seuran puheenjohtaja Pekka Kolehmainen. Kiinnostavaa keskustelua fandomista siis luvassa.

Meriittejä ja julkaisuja:

Minut valittiin toiseksi Suomen edustajaksi pohjoismaisen sarjakuvatutkijaverkosto NNCORE:n johtoryhmään. Seuraava konferenssi vaikuttaisi olevan syyskuussa Tukholmassa manga- ja Japani-aiheisella teemalla. (Abstrakteja voi lähettää 15.4. saakka.) Uusi johtoryhmä kohdannee konferenssissa ensimmäisen kerran.

Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja on ilmestynyt. Siinä on yhteisartikkeli kollegani Elisa Auvisen kanssa. Otsikkomme on "Monialaiset taiteet identiteettityön välineinä yläkoulussa ja lukiossa - esimerkkinä kirjallisuusterapiasta inspiroituva sarjakuva". Artikkeli nojaa pitkälti Näkymättömät-hankkeessa järjestettyjen sarjakuvapajojen kokemuksiin, joiden pohjalta pidimme Elisan kanssa esitelmän viime kevään Kirjoittamisen tutkimuksen seminaarissa. Siitä tämäkin artikkeli sai alkunsa.

Vuosikirjaa voi tilata sekä painettuna että sähköisena Äidinkielen opettajain liiton verkkokaupasta. 

Näkymättömät-hankkeen hieno Topit-käsikirja on julkaistu verkossa! Se löytyy osoitteesta www.kerrotarina.fi ja täydentyy vielä varmaan toukokuun puolelle linkkien ja videoiden osalta. Sisällöt ovat muuten jo aika pitkälti olemassa ja tutustuttavissa. Käsikirja esittelee luovia taide- ja medialähtöisiä menetelmiä ja tarjoaa konkreettisia ohjeita erilaisten työpajojen järjestämiseen. Lisäksi sieltä voit lainata, kopioida ja varastaa vinkkejä erilaisiin tehtävänantoihin omaa työtäsi ajatellen. Mukana on myös linkkejä tutkittuun tietoon, esimerkiksi Simo Niemisen räpterapiaa käsittelevän gradun voit löytää tätä kautta.

Muuta pientä kivaa:

Kivaa ei ole se, että minulta jää ensimmäistä kertaa vuosiin Finncon väliin. Sen sijaan kivaa on se, että lähden parhaan ystäväni kanssa nostalgisoimaan Ilosaarirockiin, jossa olen viimeksi ollut... hetkinen... No, ainakin 12 vuotta siitä on. Katsotaan, miten vanha jaksaa. Odotan innolla Nightwishiä ja CMX:n yhteiskeikkaa Joensuun kaupunginorkesterin kanssa.

Lisäksi ostin juuri lipun ensi vuoden Worldconiin. Nähdään Dublinissa!

* * * * *

Kevät menee muutoin aika pitkälti opettaessa yliopistolla ja sanataidekoulussa sekä opeopintoja tehdessä. Lisäksi minulla on kesäopetusta yliopistossa. Heinäkuun kohdalle kirjoitin isolla, pinkillä tussilla LOMA ja nautin ajatuksesta. Joskin tulipa siihenkin yksi artikkelipyyntö, jota saatan hieman lomalla työstää. Eihän tässä nyt ihan ranttaliksi tätä loma-asiaa vedetä...

Lohikäärmeen jalanjäljissä - mitä kuuluu nyt

Blogipostausta kuvittaa tällä kertaa taloutemme loharit.
Tässä fimolohari suojelee D10:ä. Ostos Ropeconista.

Uuden vuoden tinassani oli selvä lohikäärme. Noitakodon ja kansanperinneblogin mukaan se tarkoittaa suurta muutosta elämäntilanteessa ja / tai mahdollisuutta edetä uralla. (MTV3:n ja IL:n nettisivujen soopaa ei sitten tarvitsekaan lukea.)

Keskellä tätä kevään haipakkaa olen yrittänyt pitää viikonloppuisin hivenen lomaa ja muistaa päivittää blogia. Nyt voisi olla aika sellaiselle päivitykselle, joka kertoo mitä kuuluu työn ja tutkimuksen suunnalla, sillä molempia on luvassa. Tuhersin juuri eilen yliopiston työsuunnitelmani ensi vuodelle ja kirjasin sinne graduohjauksen, asiantuntijalausuntojen ja haastattelujen oheen niin opetusta kuin artikkelien kirjoittamista. Ja kaikki tämähän menee tietenkin yliopiston työsuhteen ulkopuolelle, koska työaikani keskittyy ainoastaan Näkymättömät-hankkeeseen. 

Luvassa siis hyviä ja huonoja uutisia. Ehkä jotenkin lomittain, koska päässäni on soinut koko aamun CMX:n "Kyyn pimeä puoli".

Hyviä uutisia: minulla on kaksi konferenssia heti toukokuussa. Ja ovat vielä Jyväskylän yliopistossa, joten kauas ei tarvitse karata, budjettia pohdiskella tai tuhlata aikaa matkusteluun. Kirjoittamisen tutkimuksen päivillä 17.–18.5. pidän työpajakokonaisuuden yhdessä kollegani, väitöskirjatutkija Elisa Auvisen kanssa. Käytännössä aiheeni sivuaa vahvasti esitelmää, jonka pidin Tampere kuplii goes academic -sessiossa eli puhun omaelämäkerrallisen sarjakuvan tekemisen merkityksestä omien kokemusten, vetämieni työpajojen ja kyselytutkimuksen tulosten pohjalta. Lisäksi ohjaamme Elisan kanssa yhteisen luovan, pohdiskelevan tehtävän osana työpajaamme.

Toinen konferenssi on yhdistetty Kirjallisuudentutkijain seuran ja Kulttuurintutkimuksen seuran vuosiseminaari, joka onkin sitten 22.–23.5. eli heti kirjoittamisen päivien jälkeisellä viikolla. Siellä puolestaan hyödynnän Tampere kupliissa pitämääni esitelmää Trondheimin ja Keramidaksen Mickey's Craziest Adventures -sarjakuvasta. Esitelmäni "Poistettuja sivuja, surrealistista kerrontaa – eurooppalainen kokeileva Disney-sarjakuva" loikkaa tietenkin akateemisempaan suuntaan ja pyrin hakemaan vähän lisää teoreettista taustaa huomioilleni. Ja ehkä rauhoitan hieman intoiluani.

Lego-lohikäärme on must.

Huonoja uutisia: Belgian Ghentissä on juuri päättynyt pohjoismaisen sarjakuvatutkimusverkosto NNCOREn konferenssi, joka olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen tämänhetkisen työni kannalta. Omaelämäkerralliseen sarjakuvaan keskittynyt konferenssi jäi kuitenkin minulta väliin nimenomaan opetusten takia enkä olisi saanut reissua oikein aikataulutettua sopivasti, vaikka uskonkin, että matka olisi sopinut hankkeen puitteisiin.

Hyviä uutisia: Sain uuden tuntiopettajan pestin. Alan opettaa heti ensi kuun puolivälissä kirjoitusviestinnän gradukursseja. Lisää gradukursseja ja tutkijoille suunnattua opetusta laitettiin myös ensi lukuvuoden työsuunnitelmaan, perehdytystä kurssisisältöihin on tulossa ja samalla myös lisää kokemusta erilaisesta yliopisto-opettamisesta. Työporukka tuntuu myös loistavalta.

Huonoja uutisia: Oman laitoksemme budjettiin ei taloudellisen tilanteen takia mahtunut ylimääräistä tuntiopetusta. Ensi syksynä ei sitten olekaan luvassa vuodesta 2013 saakka pitämääni sarjakuvan teoriakurssia. Se kieltämättä harmittaa, koska se on oma lempilapseni ja saanut aina opiskelijoilta loistavaa palautetta. Toivon kuitenkin, että kurssi palaa tulevaisuudessa tarjottimelle – kunhan olen saanut rahoitusta sarjakuvatutkimukselleni. Tällöin se menisi sujuvasti työn oheiseen opetukseen.

... vielä parempi, jos niitä on kaksi.

Hyviä uutisia: Lähden kollegani Karoliinan kanssa heinäkuun alussa työmatkalle Ranskan Moulin d'Andéen, jossa järjestetään eurooppalaisen kirjoittamisen opetuksen verkoston (EACWP) kesäkoulu. Olen matkasta erittäin innoissani, sillä pääsen esittelemään sarjakuvaopetuksen menetelmiäni siellä ammattilaispedagogeille ja saamaan niistä palautetta. Ja kyllähän koko paikka näytti kuvien perusteella suoraan Asterixista repäistyltä, joten mikäs sellaisessa paikassa on käydä muutaman päivän mittaista kesäkoulua.

Huonoja uutisia: Pienten työprojektien ja lisäopetusten takia heinäkuinen kesälomani jäänee hieman lyhyeksi ja repaleiseksi. Toisaalta se päättyy huikeaan ja unohtumattomaan Worldconiin. Stay tuned.

Lohikäärmetikari on yksi aarteistani. Se on Bulgariasta.

Hyviä uutisia: Kahdeksas kerta toden sanoo. Minut hyväksyttiin Jyväskylän ammatilliseen opettajakorkeakouluun. Aloitan siellä syksyllä ja minusta tulee Se Oikea Ja Virallinen Opettaja (TM).

Huonoja uutisia: Opiskelujen, lisääntyneen opetuksen ja muiden töiden takia ensi lukuvuosi tulee olemaan vielä pahempi kuin tämä vuosi. Pitää yrittää ottaa päivä kerrallaan, pitää kalenteri ojennuksessa ja muistaa levätä viikonloppuisin. Pitäisi myös muistaa hakea tutkimusrahoitusta, kun tuo hankekin päättyy jo reilun vuoden kuluttua...

Lieneeköhän tässä jo tarpeeksi lohikäärmeelle?

Drogon, Rhaegal ja Viserion - vielä munissaan.

* * * * * 

Seuraavan kerran minut voi muuten pongata Popcultin (6.–7.5.) Haamujengipaneelista yhdessä kaltaisteni spefifanien kanssa. Lauantai-illan päätteeksi klo 17–18.15 salissa Fennia II on siis luvassa "Haamuja! Räyhähenkiä! Ektoplasmaa! Definitiivinen Haamujengipaneeli kokoaa yhteen neljä erilaista mutta yhtä innokasta Ghostbusters-elokuvien ystävää pohtimaan, mikä kaikissa kolmessa leffassa toimii ja mikä taas ei. Paneeli pui niin elokuvien lorea, estetiikkaa, käsikirjoitusta kuin taustojakin analyyttisen humoristisella otteella."

Tutkijablogihaaste, osa 7: Paras konferenssi ikinä

Tutkijablogihaaste palaa jälleen kuvioihin kesätauon jälkeen! Tällä kertaa vuorossa on paras konferenssi ikinä.

Lempikonffani ei itse asiassa ollut konferenssi, vaan pikemminkin pienen, valitun ryhmän seminaaritapaaminen. Kun pohjoismainen sarjakuvatutkimusverkosto NNCORE perustettiin, porukka jaettiin pienempiin ryhmiin tutkimusaiheen perusteella. Minäkin kuuluin kahteen eri ryhmään sen perusteella, mitä tutkin ja mistä olin kiinnostunut. Toinen näistä ryhmistä oli intertekstuaalisuusryhmä, joka järjesti tapaamisen Norjan Kristiansandissa 23.-24.3.2012. Tämä kahden päivän seminaaritapaaminen on lempikonferenssini ikinä seuraavista viidestä syystä.

1) Norja. Kallis, mutta kaunis maa, jossa en ollut koskaan käynyt. Kristiansand oli postikortti ja maaliskuun loppu jo täysi kevät.

Merenrannan postikorttimaiset

2) Paikalliset ihmiset. Sain superhyvää palvelua nörttikauppa Outlandissa. Osasyynä oli se, että kollegani olivat juorunneet myyjille minun haluavan hyvään kirja- ja sarjiskauppaan. KAIKKI tiesivät tulostani. Se oli häkellyttävää.

3) Seminaari. Agderin yliopistolla järjestetty seminaari oli pienuudessaan intiimi ja sisälsi loistavaa keskustelua. Tekstini sai huikeita kehuja, mutta myös kehitysvinkkejä. Nyt se on julkaistu teoksessa Comics and Power.

Agderin yliopisto

4) NNCORE järjestävänä organisaationa. Järjestö oli saanut seminaarien organisointiin rahaa, mikä tarkoitti mm. sitä, että meille tarjottiin kerrassaan herkullinen kolmen ruokalajin seminaari-illallinen, jolla maistoin ensimmäistä kertaa mm. kampasimpukkaa.

5) Itse työryhmä. Ihania, ystävällisiä ihmisiä, joista valtaosa on nyt kollegoitani, Facebook-kavereitani ja jopa työtovereitani Scandinavian Journal of Comic Artin toimituksessa. Pidämme edelleen yhteyttä ja törmäämme luultavasti tulevaisuudessakin NNCOREn sarjakuvakonferensseissa ja muissa tapaamisissa.

Sarjakuvatutkijat ovat parasta sakkia.

Oslon reissupäivitys, osa 2: NNCOREn konferenssi

Tämä olisi pitänyt tehdä jo viime viikolla, mutta sitten iskivät esitelmäkiireet ja muut kriisit, joten yritän nyt tässä heti Archipelaconin fantasiamaailmasta palanneena muistella tiiviisti ja kuvapainotteisesti, minkälainen oli Oslon NNCOREn konferenssi pari viikkoa sitten. Minunhan pitäisi kirjoittaa aiheesta myös virallinen raportti Scandinavian Journal of Comic Artiin yhdessä kollegani Essi Variksen kanssa. Se on tehtävä myös tällä viikolla, koska aloitan ensi viikolla ensimmäisen kesälomani vuosiin. Väistelen töitä ahkerasti kolmen viikon ajan, mikä tarkoittaa puutarhatöitä, lukemista ja pelaamista. Ja satunnaista blogin päivittelyä mm. keräilyharrastukseni tiimoilta. Mutta nyt - konferenssi.

NNCOREn toinen iso konferenssi järjestettiin Oslon yliopiston Blindernin kampuksella, joka sijaitsi lähestulkoon samannimisen metroaseman kupeessa. Torstaista 11.6. perjantaihin 12.6. kestänyt konferenssi oli kooltaan suhteellisen pieni ja koostui seitsemästä paneelista ja kahdesta keynotesta. Tämä oli sinänsä varsin hyvä kokonaisuus, sillä paneelit eivät menneet missään vaiheessa päällekkäin, joten kaikki pääsivät näkemään kaikkien esitelmät. Tämä on aina konferensseissa hyvä asia nimenomaan verkostoitumisen osalta. Lisäksi konferenssiohjelmaan kuului vapaaehtoisina konferenssipäivällinen (aina must koska verkostoituminen ja hyvä ruoka) sekä Oslo Comics Expo eli paikalliset sarjakuvafestivaalit.

Konferenssin teemana oli siis War & Conflict ja esitelmien aihepiirit liikkuivat sodan, väkivallan, trauman, propagandan ja muiden konfliktien tietyvillä. Keynote-puhujina oli torstaina Uppsalan yliopiston Michael Scholz, joka puhui sarjakuvista propagandan välineinä toisessa maailmansodassa, ja perjantaina yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija Ed Piskor, joka oli yksi Comics Expon kunniavieraista. Hänen aiheensa käsitteli hiphop-kulttuurin ja sarjakuvien yhteyttä.

Perjantaina pidetyt sessiot käsittelivät väkivaltaa, etiikkaa ja traumaa; väkivaltaa, sukupuolta ja feminismiä sekä sotaa, traumaa ja tappiota. Illalla porukka suuntasi tutustumaan Comics Expon tiloihin Deichmanske Biblioteketiin ja kuuntelemaan ensimmäisiä esitelmiä. Päivän päätti varsin juustoinen konferenssi-illallinen Villa Paradisossa. Erilaisia pitsoja kannettiin pöytään niin reilusti, että ne kelpasivat vaativimmillekin syöjille.

Michael Sholzin keynoten klassista kuvamateriaalia.

Essi Varis ja "Violent Metatextuality of The Unwritten"

Joanna Elantkowska-Bialek tekee tutkimusta Hanneriina Moisseisen sarjakuvasta Isä

Leena Romun paperi käsitteli feminististä etiikkaa seksuaalisen väkivallan kuvauksissa.

Innokkaita konferenssivieraita.

Comics Expon virallinen mainos

Deichmanske Bibliotek Schous plassilla.

Yläkerrassa oli ihan oma sarjakuvaosastonsa!

Katja löysi Aku Ankka -komeron. Mine. All mine.

Perjantaiaamun aloitti siis Ed Piskor, joka puhui hiphopin ja sarjakuvien yhteydestä. Erittäin mielenkiintoista hänen esitelmässään oli parodinen ote, jolla hän yhdisti sarjakuviensa kannet tunnettujen hiphop- ja rap-artistien levynkansiin. 

Itse paneelit käsittelivät konferenssin jälkimmäisenä päivänä historiaa ja sotaa; mangaa ja sotaa, Disneyä ja supersankareita sekä sotaa ja politiikkaa. Arvannette varmaan, missä paneelissa itse olin? 

Konferenssin teema oli ollut minulle erittäin hankala alusta asti. Miten ihmeessä liitän Rosan ankat sotaan ja konfliktiin? Tiesin kuitenkin, että minun oli päästävä osallistumaan NNCOREn konferenssiin, jotta pääsisin Osloon verkostoitumaan. Loppujen lopuksi parodinen lähestymistapa osoittautui varsin antoisaksi valinnaksi ja puhuinkin konferenssissa aiheesta "Warfare in Parodic Context in Don Rosa's Disney Comics". Lähestyin aihetta nimenomaan liioittelun kautta: miten naurettaviin mittasuhteisiin Rosa vie Roopen puolustautumismetodit, kun joku uhkaa tämän rahasäiliötä. Esittelin liioiteltua väkivaltaa, jossa kenellekään ei koskaan käy huonosti ja sekä puolustukseen käytettäviä aseita ja ansoja että myös ne kolme kertaa, jolloin Rosa käyttää oikeaa armeijaa sarjakuvissaan. Esitelmä meni varsin hyvin huolimatta siitä, että pajatin sen läpi miltei konekivääritahtia, kun tunsin itseni suht hermostuneeksi näin vieraalla aihealueella. Sain kuitenkin varsin kiinnostavia kysymyksiä ja kommentteja, ja vain yksi yleisön joukosta ei tiennyt, kuka on Don Rosa. Näin meillä Pohjoismaissa.

Aiheesta olisi kiva kirjoittaa jonkinlainen artikkeli. Mutta mihin julkaisuun? Otan vinkkejä vastaan.

Konferenssin järjestäjä Rebecca Scherr esittelee Ed Piskoria.

Ilmaisia sarjiksia! Ja siihen vielä omistus kaupan päälle!

Pascal Lefèvre ja erittäin kiinnostava vaihtoehtoisen historian konsepti

Näytin, miten Rosa täräyttää Ankkalinnaa tykeillä.

Konferenssivieraat ihan pihalla.

Kokonaisuudessaan konferenssi oli vallan antoisa hankalasta teemastaan huolimatta. Pääsin tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan tuntemattomien kanssa. Tutustuin Joannaan, joka on tulossa meille Jyväskylän yliopistoon tutkijavaihtoon. Odotamme Essin kanssa innolla sarjakuvatutkijoidemme määrän kasvua jo peräti neljään (!). Se, mikä aina jää vähän kenkuttamaan, on esitelmänpitäjien piittaamattomuus annetusta ajasta. Akateemisissa konferensseissa esitelmille on tyypillisesti varattu aikaa 20 minuuttia sekä 10 minuuttia kysymyksille. Ja se oma esitelmä on hyvä lukea ennakkoon läpi kellon kanssa. Se tuntuu itsestään selvältä asialta, mutta on näköjään vaikeaa välillä jopa varttuneemmillekin akateemisen viran haltijoille. 

Toisaalta on myös paneelin puheenjohtajan vastuulla keskeyttää laverteleva esitelmänpitäjä. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että sitä vie toisen puhujan aikaa, mikä on jo varsin  piittaamatonta. Toisaalta ylipitkä esitelmä syö vain kysymyksille jätettävää aikaa, joten saattaa käydä niin, ettei kukaan ehdikään kysyä esitelmästäsi mitään, kun olet pajattanut puoli tuntia lempiaiheestasi. Näin kävi tässäkin konferenssissa. Ja se on todella sääli, jos aihe on valtavan kiinnostava, mutta puhuja ei ole onnistunut tiivistämään siitä olennaisimpia seikkoja kahteenkymmeneen minuuttiin, vaan joutuu juoksemaan viimeiset diat läpi tai jopa hyppäämään niiden yli ajanpuutteen vuoksi.

Huoh. Joidenkin ihmisten kannattaisi käydä jonkinlainen "how to conference properly" -kurssi. (Eikä sillä, että itse olisin täydellinen esitelmien pitäjä, mutta tuo aikaraami on minulle erittäin tärkeä ohjenuora. Sitä paitsi sen jälkeen kuuntelijat alkavat tuijottaa kelloa, ajatukset harhailevat, eikä mieli enää jaksa keskittyä aiheeseen, kun ajattelee ainoastaan, että miten pitkään tuo vielä meinaa löpistä?)

Perjantaina piipahdimme vielä lyhyesti Oslon Comics Expossa, jonka myyntipöytien määrä oli huomattavasti suppeampi kuin vastaavassa Helsingin sarjakuvatapahtumassa. Mukana oli paljon niin virallisia myyjiä kuin itsenäisiä taiteilijoita ja jopa Suomen sarjakuvaseura oli edustettuna! Keskustelimme myös erään myyjän kanssa siitä, onko vasta ilmestynyt ja huikean laadukkaan näköinen Steffen Kvernelandin sarjakuvaromaani Munch tulossa milloin suomeksi. Ei kuulemma ainakaan vielä, mutta englanninkielinen käännös on tekeillä. Kukakohan suomalaisista kustantajista ottaisi tämän teoksen käännöksen haltuun? On meinaan takuulla kääntämisen arvoinen elämäkerta sarjakuvamuodossa...

Ihan en kaikkiin pöytiin ehtinyt työntää nokkaani, ennen kuin porukka kasaantui lähteäkseen yhdessä syömään. Sarjakuvatapahtuman ohjelmaan en siis oikeastaan ehtinyt tutustua, mikä jäi hieman harmittamaan, mutta toisaalta kollegoiden kanssa keskustelu on aina antoisaa. Varsinkin, kun päätyy aina löytämään ne kaltaisensa nörtit sieltä joukosta.

Tämä aarre löytyi noin vitosella sarjisten joukosta!

Kiitos te ihanat kollegat, kiitos Rebecca Scherr organisoinnista! Näemme toivottavasti pian, ehkä parin vuoden päästä Ruotsissa...?

(Kuvat omiani paitsi silloin, kun oma pärstäni on niissä - silloin ottajana Essi Varis.)

Välipäivitys: Archipelaconiin valmistautuessa

Yli kilon painoinen kovakantinen järkäle.

Olen ollut viimeisen puolitoista viikkoa koko ajan menossa tai tekemässä jotain. Ensin oli Oslon reissu ja NNCOREn konferenssi ja nyt tämän viikon olen ollut opettamassa vasta itseään lanseeraamassa olevan Jyväskylän Lasten ja nuorten yliopiston järjestämällä sarjakuvakurssilla. Tekemistä on siis riittänyt. Sarjakuvakurssi oli lapsilta ja vanhemmilta saadun palautteen perusteella kaikin puolin menestys, mutta se vei valtavasti aikaa ja jaksamista läsnäolon ja suunnittelun osalta. Nyt olen väsynyt ja univeloissa, kun pitäisi alkaa valmistautua ensi viikon Archipelaconiin, joka on se vuoden THE tapahtuma.

Note to self: älä enää jatkossa tee yhdestä kesäkuukaudesta näin täyteenpakattua.

Yritän vielä ennen Maarianhaminan reissua kirjoittaa pari päivitystä Oslosta sekä turisteilun että konferenssin osalta, vaikka muuten aion pitää vapaata somesta juhannuksen kunniaksi. Kuvaspämmiä siis luvassa, mikäli tämä yliopiston läppärini suostuu yhteistyöhön.

Archipelaconin ohjelma on siis julkaistu ja siellä on vaikka mitä sun kivaa ja kiinnostavaa. Erityisesti odotan tietenkin kunniavieras George R. R. Martinin esiintymistä ja signeeraustilaisuutta. Tilasin varta vasten Adlibriksestä kovakantisen, englanninkielisen A Game of Thronesin, johon aion hankkia omistuskirjoituksen. Ehkä tällaisen tilanteen takia voi raahata mukanaan ylimääräistä painoa sen reilun kilon verran.

Itselläni reissu on yhdistelmä työtä ja huvia. Jo torstaina olen pienimuotoisessa laivaseminaarissa kommentoijana, joten minulla on pieni pino papereita luettavana sitä varten. Perjantaina puolestaan riittää tekemistä: oma FINFAR-esitelmäni akateemisessa osiossa on Ramsö-salissa klo 12-14 paneelissa "Worlds and Fantasies in Comics and Games", jossa puhun otsikolla "From Dream to Reality: Fantastic Narrative Methods in Don Rosa’s 'The Dream of a Lifetime'”. Abstraktiini voi tutustua ennakkoon täällä. Olen myös perjantaina vetämässä puheenjohtajana FINFAR-paneelia "Future Visions" klo 15-17 samassa salissa.

Esitelmän sisältömateriaalia tällä kertaa jostain muualta.

Perjantai-iltana minulla on vielä populaarimpi (muttei tietenkään yhtään vähemmän asiasisältöinen) esitelmäni "Attack of the Narrator Box! Surprising Ways How Disney Comics Comment Their Form". Tämän voi kuulla myös Ramsö-salissa klo 19-20.

Oman ohjelmaosuuteni (jota voi kätevästi tarkastella Archipelaconin ohjelman tag-toiminnolla) päättää sunnuntain paneelikeskustelu "Sequential Speculation", jossa olen yhdessä kollegani Essi Variksen sekä sarjakuvataiteilija Ninni Aallon kanssa. Ninni pitää seuraamaani Sähköjänis-sarjakuvablogia ja hän on se toinen, jolta ainakin aion hankkia nimikirjoituksen - ja ehkä pienen piirroksen, jos vain löydän tähän hätään hänen samannimisen sarjakuvateoksensa.

Tekemistä siis riittää, varsinkin siksi, koska esitelmäni ovat vielä täysin kesken. FINFAR-aiheesta olen jo puhunut hieman aiemmin ainakin Uppsalassa ja sen materiaali perustuu täysin väitöskirjaani, mutta postmodernismi ja metalepsis muissa Disney-sarjakuvissa on vielä hieman hakusessa. Luvassa on siis poikkeuksellisesti Taskareihin ja Roope-setiin tutustumista.

Muista uutisista sen verran, että Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksemme (tuttavallisesti Taiku) on hyväksynyt kurssiehdotukseni ensi syksylle, eli pääsen jälleen opettamaan sarjakuvan historiaa, teoriaa, analyysia ja tulkintaa. Lisäksi saan enemmän opetusryhmiä Sanataidekoulusta ja mahdollisesti muutakin työtä pukkaa. Luvassa siis työntäyteinen syksy, joten yritän pitää ihka oikeaa kesälomaa heinäkuussa ensimmäistä kertaa sitten... niin, milloinkahan olen ehtinyt pitää kesälomaa viimeksi?

P.S. Jouduin puhelinmyyjän väijytykseen kesken kirjastoreissun ja kun lupasivat pyyhettä ja kirjaa ja kassia ja viiden kuukauden lehdet tälle uskolliselle (!!!) asiakkaalle, päädyin tilaamaan pitkästä aikaa Aku Ankan, vaikka alun perin tarkoitukseni oli hankkia tutkimustarkoitukseen kerrassaan kätevä Lataamo. No, vaihdan lehtitilauksen sitten Lataamoon, kun tarjous päättyy.
(Teki mieli muuten kysyä myyjältä, tiesikö hän, kenelle soitti, mutten sitten kehdannutkaan.)

P.P.S. Täytyy todeta, että jos saa reilua viikkoa ennen conia yllättävän cosplay-idean, johon tarvitsee tietynlaista vaatetta, ihana Varusteleka toimittaa tavaran häkellyttävän nopeasti. Nyt minulla on kerrassaan törkeän näköinen (mutta erittäin osuva) hattu sekä conijaksamiseen tarpeeksi scho-ka-kolaa.

Tutkijablogihaaste!

GASP. Kollegani ja huonetoverini Essi heitti minulle kymmenosaisen tutkijablogihaasteen. En ole aiemmin saanut mitään haastetta, joten tutkijalle suunnattu erikoishaaste oli positiivinen yllätys ja oikeastaan ajatuksena vielä hauskempi kuin perus "kysy ja vastaa" -henkiset tehtävänannot. Katsotaan, olenko samaa mieltä siinä vaiheessa, kun säädän postauksia vaadituista aiheista.

Essi bloggaa englanniksi, joten haastekin tavoitti minut brittein kielellä. Aion itse kuitenkin tehdä haasteet suomeksi. En tiedä, miten usein päivitän tätä osiota, mutta ehkä kokeilen aluksi kerran viikossa tuottaa jotain sopivaa materiaalia (tuon lempitaiteilijaosion lisäksi). Jos mitään olennaista ei tapahdu (tai olen reissussa tai muuten vain kiireinen), päivityksiä saa tietenkin odottaa. Mutta - tässä ensinnäkin suuren tutkijablogihaasteen tehtävät suorina lainauksina:

1. Show us what you do! Try to capture your day's work in a photo. Explain if you like.
2. Three things you dislike about your work. Complain! For once. (But be nice.)
3. Workspace: what do you absolutely need to get into the zone?
4. Name a song that describes you as a researcher.
5. What got you into research/your field? Lifelong calling, sudden epiphany or chance?
6. List all the work-related books you're currently reading (or pretending to read).
7. Best conference ever (from your past or from the Ideal World)
8. Meanwhile in the alternative universe: If you didn't work on the field you are working on, what would you research instead?
9. Favorite academic journal (Why wouldn't you have one?)
10. Three things you love about your work. Because you do. You wouldn't be blogging about it if you didn't.

Okei, kaikki selvää? Aloitetaan siis.

Tutkijablogihaaste, osa 1: Näytä, mitä teet - päivä yhdessä kuvassa!

Tänään tein töitä (= säädin) kotona. Kuvassa on siis työpöytäni, yliopiston työläppäri, extranäyttö (koska kyllähän sellainen on kätevä, jos vaikka haluaa nähdä, mitä irkissä tai facessa tapahtuu samalla, kun tekee töitä), kännykän kulma, yli-ihkut Marvel-muistilaput, pölyinen kiitoskorttini (niitäkin on vielä muutamalle muistaneelle odottamassa!) ennustava Yoda ja muita hahmoja, avainnipussa Lego-Stormtrooper ja punaisen meikkipussini kulma. Ja se meikkipussihan on siis Marianne Valolan upeaa suomalaista designia kuosilla "Naisten päivä", jos joku haluaa googlettaa.

Tämä kuva kertoo sen, että olen istunut melkein koko päivän koneella tekemässä muun muassa NNCOREn konferenssi-esitelmääni. Siihen kuului olennaisena osana "Attaaack!"-sarjakuvasta muutamien sivujen skannaus, mikä olikin melkoinen projekti. Oma läppärini nimittäin sekosi tiistaina. Tai sen näyttö sekosi, eikä suostunut toimimaan. Tekniikkaa ymmärtävä kaverini kertoi juuri äsken, että näytönohjainhan se siellä oli poksahtanut. Koska kyseessä on tuon hintaluokan pakettikone, ei sitä saa vaihdettua ja korjauskin on melko turhaa. Lähes viisi vuotta palveli tuo uskollinen Packard Bellini, jonka ristin lempihahmoni mukaan X5-452:ksi. Olisin suuremmassa kriisissä, jos minulla ei olisi keväällä hankittua Asuksen Transformer -tablettia (jota kutsun Arya Starkiksi). Yliopiston työkone puolestaan poisti kriittisimmän kiireen uuden koneen hankinnassa, sillä tabletin pikkunäppiksellä on kuitenkin aika turhauttavaa kirjoittaa pitkiä tekstejä. Läppärin tiedostojen pitäisi olla tallessa ja siirrettynä ulkoiselle kovalevylle. Eniten vain kenkutti se, etten ollut tallentanut viimeisimpiä tiedostoja tikulle, joten jouduin aloittamaan post doc -tutkimussuunnitelmani ja tuon NNCOREn esitelmän aivan alusta.

Niin, se säätö, joka lähti skannauksesta. Minulla ei siis ole admin-tunnuksia yliopiston koneelle, mikä tarkoittaa sitä, etten saa tehdä koneeseen muutoksia, kuten asentaa uusia ohjelmia. Näihin kuului kotitulostimeni wifi-asennus, eli en saanutkaan tulostettua langattomasti saati skannattua kuvia suoraan tietokoneelle. Tulostimen sähköpostiskannauskaan ei jostain syystä toiminut, joten skannasin sivut muistikortille. Tietenkään työläppärissä ei ole sitä muistikorttipaikkaa, joten sitten piti pelleillä kameran ja usb-piuhan kanssa, mutta saatiinhan homma pelittämään - lopulta.

Tänään olen myös ostanut bussiliput Helsinkiin ja takaisin Oslon konferenssimatkaa varten, skannannut (myös) Comics and Power -teoksessa olevan artikkelini Tutkaa (yliopiston julkaisuja ym. merkittäviä ansioita listaava portaali) varten ja yrittänyt suunnitella ensi viikon leiriohjelmaa, joka on rehellisesti sanottuna vielä vaiheessa. Selvitin myös erään julkaisun vaatimuksia artikkelin muodon ja sanamäärän suhteen.

Muuta päivän olennaista infoa on se, että Archipelacon-tapahtuma on julkaissut sekä akateemisen ohjelmansa että muutaman maistiaisen muusta ohjelmasta. Ja minähän siellä molemmissa ohjelmissa jo komeilen. En malta odottaa.

Tällaista tämän tutkijan päivässä tänään. Eipä oikeastaan mitään sen ihmeempiä. Katson, josko laitan vielä rahankerjuukirjeet alias apurahahakemukset menemään vielä tänään, niin ei tarvitse tehdä viikonloppuna töitä.

(Kiireisiä) Kuulumisia ja somesiirtymiä

© Disney (Rosa: Attaaack!, s. 1)

Olen ollut tämän kevään semityötön, eli koko ajan menossa ja tekemässä jotain. Kevät on kuitenkin siirtymässä kohti kesää, mikä tarkoittaa yleensä taukoa opetuksesta. Se on nyt totta ainakin osin. Sanataidekoulun viimeiset opetukset pidin viikko sitten, mutta sanataiteesta en vielä pääse lomalle. Minulla on sovitut opetukset Muuramessa ensi viikolla, jolloin yritämme myös aloittaa uudelleen Rapinan omaelämäkerrallisen sarjakuvakurssin, joka ilmaisuudestaan (!) huolimatta keräsi hieman liian vähän osallistujia. Sen olisi tarkoitus kestää kesäkuun loppuun saakka.

Olen myös onnistunut buukkaamaan itselleni koko kesäkuun täyteen menoja. Ensimmäisen viikon olen töissä Taiteiden leirin ohjaajana, seuraavalla viikolla lähden kollegojeni Essin ja Leenan kanssa NNCOREn konferenssiin Osloon. Aion tällä viikolla aloittaa pohjatyön tekemisen esitelmääni varten. Aion puhua otsikolla "Warfare in Parodic Context in Don Rosa’s Disney Comics". Materiaalia saan sopivasti ainakin sarjakuvista "Ankkalinnakkeen valloittaja", "Hänen majesteettinsa Roope Ankka" sekä kaikista Mustaan ritariin liittyvistä tarinoista. Saan muuten myös matka-apurahan konferenssia varten PPCS:ltä, mistä olen erittäin iloinen.

Juhannusviikolla olen (oletettavasti) taas töissä, tällä kertaa sarjakuvaleirin ohjaajana. Rapina on yhteistyössä Lasten ja nuorten yliopiston kanssa, ja yhteistyön tuloksena ohjaamme kolmea eri leiriä kesäkuun aikana. Toivottavasti leireille tulee tarpeeksi osallistujia.
Kesäkuun viimeinen viikko menee puolestaan Archipelaconissa, jota odotan aivan valtavalla innolla. Sen lisäksi, että paperini hyväksyttiin FINFARin organisoimaan akateemiseen osioon, minua pyydettiin myös puhumaan populaarissa ohjelmaosuudessa. Kirsikkana kakun päällä olen myös yksi niin sanotun laivaseminaarin kommentoijista, joten lukemista ja kirjoittamista ja opetussuunnittelua riittää tässä toukokuun aikana.

Mitähän muuta olennaista on jäänyt sanomatta?

Päädyin FINFARin hallitukseen tiedotusvastaavaksi.
Minua pyydettiin puhumaan laitoksemme tutkijoiden järjestämään post doc -iltamaan.
Syksyn työkuvioista on vasta hieman epävarmaa tietoa, mutta ainakin opetusta on luvassa.
Apurahoja ei ole syliin tipahtanut. Pari hakemusta pitäisi väsätä tässäkin kuussa.
Suunnittelin paria kurssia yliopistolle ensi lukuvuodeksi, mutta niiden toteutuminen riippuu budjetista.
Laitoksemme sarjakuvatutkimuskeskittymä (3 tutkijaa!) suunnitteli kerrassaan hienon mainoksen edistämään sarjakuvatutkimusta. Odotan viimeisteltyä versiota innolla.
Kirjoitin ikuisuusprojektiartikkelin Roope Ankasta lähes valmiiksi. Viimeistelemme sen kollegan kanssa ja katsomme, mihin julkaisuun sen voisi tunkea.

Valtaan sosiaalisen median. Minua voi nyt seurata myös Twitterissä. Katson, saanko liitettyä feedin tähän blogiinkin.

Helmikuun kuulumisia

Lienee aika tehdä jonkinlainen päivitys siitä, missä mennään ja millä valuutalla.

Vanhan Kirjan Talvi oli ja meni. Sarjakuvaosio vaikutti yleisön lukumäärän perusteella suositulta, vaikka olisinkin tutkijana kaivannut hieman tieteellisempään suuntaan pohjaavaa ohjelmaa. Toisaalta taiteilijoiden omasta ammatillisesta historiasta on kiva kuulla. Olin vain hieman väärää yleisöä Angry Birds -osiolle.

Omaan osuuteeni en ole kauhean tyytyväinen. Aikataulusäätämiseni takia en ehtinyt harjoitella esitelmääni kuin kerran, mikä näkyi esiintymisvarmuuden puuttumisena. Jännitin selvästi ja tiesin, että se näkyi ja kuului. Miten kummassa onnistuin lektiossani ja koko väitöstilaisuudessa olemaan niin rauhallinen ja tällaisen rutiiniesitelmän kanssa panikoimaan kuin yläasteelainen? Ehkä se johtui siitä, että väitöstilaisuudessa tiesin tarkkaan asiani ja olin valmistautunut siihen jo kuukausien ajan. Mitä tästä opimme? Ihan sama, millainen esitelmä ja missä tilanteessa – ennakkovalmistautuminen takaa itsevarmuuden.

Olin myös hieman pettynyt kirjatarjontaan. En tiedä, olenko nirsoontunut, vai oliko esillä olevista kiinnostavista teoksista vaan niin moni jo omassa hyllyssäni, että päädyin ostamaan vain yhden kirjan: pitkään metsästämäni Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Hyväkuntoinen, kovakantinen. Koska muuta en oikeastaan ostanut, ei parikymppiä hintana ollut turhan kova.

Väitökseeni viitattiin muuten tuoreimmassa Sarjainfossa:

Tarkkaavaisimmat ovat ehkä myös huomanneet tuoreimman julkaisuni. Se ilmestyi tässä aivan äskettäin, enkä ole sitä ehtinyt vielä edes tilata itselleni. (Osasyynä on se, että jostain syystä kirjoittajat eivät saa itselleen ilmaiskappaleita, ainoastaan alennusta.) Mutta tarkoituksena on hankkia se piakkoin.

Comics and Power. Representing and Questioning Culture, Subjects and Communities on sarjakuvatutkijoiden vertaisarvioiduista artikkeleista koostuva kokoelma, jonka tekoon osallistuneet ovat Pohjoismaisen sarjakuvatutkimusverkoston NNCOREn jäseniä. Oma artikkelini ”’Shades of Conan Doyle! A Lost World!’ Fantasy and Intertextuality in Don Rosa’s ’Escape from Forbidden Valley’” kertoo nimensä mukaisesti sarjakuvan intertekstuaalisista suhteista mm. King Kong -elokuvaan (1933) ja siitä, miten se jatkaa fantasian genren jo miltei sukupuuttoon kuollutta kadonneiden laaksojen tematiikkaa. Tämän artikkelin julkaisua on odoteltu jo kolmisen vuotta, joten oli jo aikakin! Teosta saa täältä.

Koulutusputkeni jatkuu myös. Aloitin viikonloppuna vajaa puolitoista vuotta kestävän sanataideohjaajakoulutuksen Kuopion Snellman-kesäyliopistossa. Ohjelmassa on siis viettää joitakin viikonloppuja Kuopiossa lisäkoulutuksen merkeissä. Olen tästä erittäin innostunut. Ainoa harmi liittyy viikonloppujen ajankohtaan. Totta kai ne sattuvat samoille päiville kuin Tampere Kuplii ja Ropecon. Voin siis jo nyt sanoa, etten ole puhumassa kummassakaan tapahtumassa. Katson, josko ehtisin piipahtaa Tampereella, sillä haluaisin niin kovasti nähdä Sarjakuva-Finlandian jaon livenä. Näin esiraatilaisena minulla ei ole lupa kommentoida valintaprosessia julkisesti, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen kärkikymmenikköön. Siellä on muutama ehdoton suosikkini. On myös ollut ihanaa lukea parin ensikertalaisen tuntoja valinnasta.

Toisaalta voin jo kertoa, että minua pyydettiin puhumaan Archipelaconiin! Paperini valittiin myös conin akateemiseen osuuteen, joten kaksi esitelmää kesäisellä Ahvenanmaalla riittää kyllä hyvin korvaamaan kevään harmit. Iloinen uutinen on myös se, että Alfred Kordelinin säätiö myönsi minulle matka-apurahan kesän reissuihin, mikä kattaa sekä Archipelaconin että Turun Fragile Subjects -konferenssin kulut. Odotan molemmilta paljon, varsinkin Archipelaconilta, jonne olemme tekemässä kolmen ystävän kanssa roadtripin. Idyllinen mökkimajoituskin on jo varattu. Kesällä on siis luvassa melkoista roadtrip-päivitystä neljän nörtin matkasta.

Laitoin abstraktin myös NNCOREn kesän konferenssiin, joka järjestetään kesäkuun alkupuolella Oslossa. Paljon tuttuja kollegoita on hakenut sinne ja olisi ihanaa kokoontua jälleen yhteen ja verkostoitua tulevaisuutta ajatellen.

Viime viikot ovat olleet täynnä apurahahakuja, esitelmien suunnittelua ja opetusta. Olen hakenut rahaa sekä omaan henkilökohtaiseen post doc -tutkimukseen (joka tietenkin liittyy sarjakuvatutkimukseen, mutta sangen laajasti) että yhteiseen projektihankkeeseen, joka myöskin koskee suomalaista sarjakuvatutkimusta. Meitähän on jo kolme kappaletta Jyväskylän Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella – kyseessä on siis melkoinen keskittymä.

Seuraava julkinen esiintymiseni on itse asiassa huomenna. Kotilukioni kutsui minut puhumaan urapolustani ja tutkimuksestani. En ole varmaan koskaan tehnyt niin monen dian esitelmää… Pohjois-Karjalan radio haluaa sen jälkeen haastattelun. Vientiä riittää siis vieläkin.