Epätodellista liikettä

 

Opin paljon muutamassa päivässä. Ainakin tämän: pitää rakastua sellaiseen, joka tietää huonot puoleni, mutta rakastaa minua niin kuin niitä ei olisi. Onneksi se, jota rakastan, ei ole vielä ymmärtänyt samaa. Tai sitten hän vain odottaa kypsymistäni.

Olen niin kova itselleni, että välillä olen sitä muillekin, aivan huomaamatta. Lupaan olla tulevaisuudessa armollisempi. Jos en itselleni, niin ainakin muille. Ehkä sitä kautta opin hyväksymään omatkin virheeni.

 

Muisti on petollinen, se puhuu välillä kanssani eri kieltä. Kun kaikuluotaimen taajuus on delfiinin, siitä tulee melusaastetta. Epätodellisuus on välillä ollut ystävä. Värien lisäksi olen pitänyt liikkeestä.

Aloitan uuden matkan, ja uskon, että siitä tulee jännittävä. Jansson kirjoitti Taikatalvessa revontulista ja siitä, miten epävarmuus tekee levolliseksi. Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Jos selittäisin kuvasarjan, selittäisin siitä liikaa.

Mitä sitten, kun jääkaappi ei enää huuda öisin? Pitää hankkia:

• lattelusikat
• sänky
• kattila
• yleiskone
• hupullinen kylpytakki
• tummanvihreät hait

Teeksä mun kaa

Yksi sana: cheezy.
Things we'd do together ei ole vielä aivan yhtä kattava kuin Just Little Things.
Alku kuitenkin lupaa hyvää.
Yksin on vaikea nukkua.

Onnenpäivä

Perjantaina kolmastoista päivä tammikuuta olin itsestäni ylpeämpi kuin koskaan.

Viittasin viikontakaisessa kirjoituksessani johonkin suureen juttuun. Kyseessä oli kesätyöhaastattelu lafkaan, jonka palveluksessa työskentelemisestä olen haaveillut vuosikymmenen ajan. Tärppäsi.

Iltavuoron jälkeen, jo lauantain puolella, joimme isän kanssa skumppaa ja söimme brie-juustoa (jääkaapista ei löytynyt muutakaan syötävää). Olin jo saanut ruusujakin.

En olisi uskonut yltäväni tähän. Suupielet mutkuavat väkisinkin ylöspäin.

Kun soitin Jussille huoltoaseman parkkipaikalta, taisin huutaa luuriin vähän turhan kovaäänisesti. Voi miesparka.

Toivottavasti en enää koskaan joudu menemään yksin nukkumaan niin usein kuin viime kesänä.

Laitoin työkoneen toisen näytön taustakuvaksi kuvan juhannukselta.
Ensi kesänä vietän aikaa paljon enemmän näiden kahden kanssa.
Tosin savolaisen peltomaiseman sijaan Lotta riekkuu merellisemmässä maastossa.

Kuihtuvia ja kalajuttuja

Sienireissu, elokuva ja kunnon lenkki koiran kanssa. Kuulostavat kivalta ja rennolta, mutta käytännössä olivat mahdottomia toteuttaa tällä energiattomalla tilalla.
Tärkeämpää: hymyilin tänä viikonloppuna enemmän kuin pitkään aikaan. Nauroin huonoille vitseille.

Uskomatonta, että kaiken tämän jälkeen minulla on edelleen joku, jonka huonoille vitseille voin nauraa. Tarkoitan sekä koiraa että kanssaomistajaa.
Kukaan ei enää muista pihalla kuihtuvien kasvien nimiä. Keltainen pallo ja se laventelinsininen, jota käytettiin aiemmin kukkakimpuissa. Eikä kimppujakaan muista enää kukaan muu kuin minä.
Hädintuskin kävin ulkona koko viikonlopun aikana, enemmän kuin useana vapaapäivänä tänä kesänä, silti. Kesää on jäljellä siihen asti, kunnes kesätyöt loppuvat, vaikka syksyltä tämä tuntuu. Kaksi viikkoa siihen, että voin nukkua kainalossa kuten viime yönä. Paremmin kuin aikoihin.

Monta haukea olen nähnyt, mutta kuvattu oli kaikista tapaamistani suurin. Paras kalajuttu ikinä, ajattelivat kissat. En tiedä kaloista mitään, en edes sitä, menettävätkö kalat makunsa kasvettuaan liian suuriksi. Vähän niin kuin kesäkurpitsat, tiedättekö?

pieni väli

varpaiden kasvaessa yhteen
kasvaessa juuriksi hänen nukkuessaan
katuvalot kelluvat hiessä

maatkoon selällään
raskas hengitys elossa
pimeässä huoneessa


neutraalit verbit ovat turvallisia
kirjoitusopas ja sosiaalipornoa
minä valvon, etten unohtaisi.