Viuuuuh!!!!!

Viuuuh, meni yli viikko hujauksessa!!! Reilu viikko sitten lähdin anoppilasta siskon luokse Virginiaan, reissu meni hyvin, vaikka siskonpoika Eppu (6v) oli rukoillut Virginiaan lunta, ja sitä sitten satoi lentopäivänä, mikä yleensä sulkee lentokentät siellä päin maailmaa. Laskeuduimme, ja Saina haki, ja turvallisesti pääsimme takaisin heille.

Oli ihana viettää pari päivää siskon luona, ennen kuin tiistaiaamuna lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Mutta oli kyllä outoa olla yksin matkassa!!


Aamulla herätyskello soi neljältä, ja pääsimme lähtemään 4:45 Virginiasta. Saina alkoi ajamaan, ja ehkä kahdeksan maissa pysähdyimme vessaan ja aamupalalle Marylandin puolella. Sitten matka jatkui Delawaren läpi, kunnes New Jerseyssä pysähdyimme lounaalle ja tankkaamaan. Ajokeli oli ollut loistava koko aamun, ja lapset jaksoivat upeasti!

Lounaan aikana alkoi satamaan vettä, ja sitä satoikin koko loppupäivän (joskin vaihtui lumeksi viimeisen parin tunnin aikana). Minä ajoin vuorostani, ja ajoimme New Yorkin läpi Connecticutiin, jossa muistaakseni pysähdyimme kahdesti vessaan.

Massachusettsissa ja New Hampshiressä emme pysähtyneet ollenkaan, lapset eivät tarvinneet pysäkkiä, ja jollain konstin kuski pystyi odottamaan etelä-Maineen saakka;-)

Mutta sitten pitikin pysähtyä vessaan, syömään ja tankkaamaan. Sekä päättämään mennäänkö anoppilaan yöksi vai jatketaanko matkaa kotiin saakka. Jaksuja oli vielä, mutta lumi-jääsade odotti meitä pohjoisessa, ja appivanhemmat olisivat ottaneet meidät mielellään vastaan. Sainan lapsilla oli kuitenkin nuhaa vielä, emmekä halunneet tartuttaa isoäitiä, ja anoppilassa olisi ollut aika ahdasta nukkua. Koin, että osaan ajaa lumisateiden läpi (vaikka sisulla!!!), ja yksi ystävä asui matkan varrella, jos olisi tarvinnut pysähtyä. Sainan autossa on neliveto, muttei nastarenkaita. Meillä molemmilla oli sydämessä rauha matkan jatkamisesta, joten ei kun eteenpäin.

Alussa oli kova sade ja näkyvyys huono, mutta mitä pohjoisemmaksi ajoimme, sade muuttui jäiseksi, sitten lumeksi. Tiet muuttuivat valkoisiksi, näkyvyys surkea, ja hitaasti piti ajaa, mutta ei onneksi ollut liukasta, emmekä nähneet yhtään peuroja tai hirviä.

Kello 22:15 saavuimme perille, aaah ihanuutta!!! (Kiitos, Jeesus!!!)


Ja tämä viikko on mennyt ihan vilauksessa. Keskiviikkona raamattupiiri tuli meille, joten reissusta palautumisen lisäksi piti siivota jonkin verran. Pyykkiä riitti, sitä ei ollut mies tai tytöt pesseet poissaoloni aikana:) Pojat onneksi pesevät oman pyykkinsä.

Lapsilla on ollut ihanaa yhdessä, Anna käy välillä tankkaamassa äitihetkiä, mutta muuten onnellisena leikkii serkkujen kanssa. Isotkin lapset ovat kivasti olleet pikkuväen kanssa. Lunta on satanut melkein joka päivä, mikä on ollut etenkin Sainan lapsille luksusta. Oman pihan pulkkamäestä lasketaan, ja viikonloppuna pääsi Eppu (Sainan vanhin) moottorikelkankin kyytiin.

Perjantaina miehen kanssa veimme kolme teiniämme, plus Saaran ystävän B:n, viikonloppuleirille. Takaisintulomatkalla pysähdyimme kiinalaiseen ravintolaan treffeille, ja sen jälkeen kävimme ruokakaupassa:) Ja tänään haimme heidät takaisin kotiin uuden lumimyrskyn aikana. Viisi tuntia tuli istuttua autossa, ugh.. Mutta kiva kun on koko porukka koossa taas!

En tiedä kuinka paljon pääsen päivittämään blogia, meille on tulossa keskiviikkona (raamiksen jälkeen) yksi tuttavaperhe New Hampshirestä muutamaksi päiväksi moottorikelkkailemaan. Torstai-illalla ystäväpariskunta B&P (B lupasi kokata taas, jee!!!), ja perjantai-illalla kolmas perhe myös. Plus yksi ystävä, en tiedä vielä kenen mukana tulee. Eli loppuviikko tulee olemaan aika hulinaa, mutta kivaa sellaista:) Melkein joka peti käyttöön!

Lahja ja siunaus

Viimeinen ilta anoppilassa, huomenaamulla lennän siskoni luokse.

Appivanhemmat lähtivät pohjoiseen vasta torstaiaamuna, eli minulle jäi isoäidin hoito vain kahdeksi päiväksi, ja yhdeksi yöksi. Ja vaikka hän tarvitsi minua paljon, koko ajan, öisinkin, ja nyt tietysti väsyttää, niin ei voi muuta sanoa, kuin "lahja".

Tai siunaus. Palveleminen on väärä sana, mutten nyt parempaakaan keksi. Toisen palvelemiseen kätkeytyy siunaus, näin koen. Kynsien leikkaaminen tai silmätippojen laittaminen, ruoan pieneksi pilkkoaminen, kenkien jalkaanlaittaminen, kaikki, ovat pyhiä hetkiä.

Saan olla Jeesuksen käsinä ja jalkoina. Saan rakastaa. Saan antaa.

Kiitollinen tästä ajasta.

Hyvää ystävänpäivää!!!

Annan sanoin: Rakastan sinua, pekoni. Rakkaudella, Anna.

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille:)

PS. Terveisiä anoppilasta.

Tempaus!

Tai kaksikin. No, kolme, itse asiassa.

Huomenna lähden yksin anoppilaan. Pakoon remontin petsauskatkuja, sillä ne tapaavat laukaista migreenejä minulle (alakerran kahden uuden huoneen lattioita hiotaan ja petsataan, ja kellarin betonilattia maalataan). Sieltä taas tulevat appivanhemmat meille, koska katkut eivät heitä haittaa, ja tämä on loistava mahis heille tulla moottorikelkkailemaan pariksi päiväksi (heidän suunnitelmansa tulla meille pariksi viikoksi eivät onnistuneet), sillä minä jään heille hoitamaan mieheni 96-vuotiasta isoäitiä. Nanny on ollut heikossa kunnossa, ja vaatinut apua _kaikkeen_.

Ja varsinainen tempaus: lauantaina lennän Saina-siskoni luokse!! Eikä siinä kaikki. Ajamme yhdessä takaisin meille, Saina ja lapset ovat tulossa lumilomalle:) Jeee!!!!!!!!!

Ajoitus taas niin nappiin kuin vain voi - täytyy olla Taivaan Isän suunnitelmia, nimittäin Sainalaisilla on edessä remonttia vesivahingon takia, ja yksi vaihtoehdoista olisi ollut heidän hotelliin meneminen. Tottakai kivempi tulla meille :-D

Snoopy-tanssia!!!

Tavallinen viikko (ja viikonloppu)

Hups, niin meni viikko nopeasti. Vaikka olikin todella hiljainen viikko. Ihan tavallisia juttuja vaan, mikä sekin niin ihanaa. Kotikoulua arkipäivisin, yhdessäoloa viikonloppuisin. Maanantaisin Annalla on baletti, keskiviikkoisin Saaralla steppitunnit, ja illalla yksi kirkon raamattupiiri meillä. Torstaina Saaralla hip hop-tanssitunnit, sunnuntaina kirkko, ja noin joka toinen sunnuntai nuortenpiiri. Ei liikaa ohjelmaa kalenterissa, ihan sopivasti meille.

Viikonloppuvieraat peruivat tulonsa, miehen isän kuoleman vuoksi. Teineillä piti olla viikonloppuleiri, mutta sekin peruuntui talvimyrsky Nemon vuoksi, mikä loppujen lopuksi toi meille ehkäpä 30 cm lunta, jos sitäkään??

Perjantaina Taneli, Anna ja minä kävimme lumikenkäilemässä (kuvia täällä, kliks), sunnuntaina kaikki paitsi Saara moottorikelkkailemassa, ja tänään ennen Annan balettia mieskin tuli lumikenkäilemään. Tykkään todella paljon molemmista lumiharrastuksista.

Viikonloppuna iski leipomiskärpänenkin. Tein tällaisia hillokeksejä, mutta hunajalla, laskiaispullia, mokkapaloja (niin tavallisia, kuin vegaaneja myös - tosin en suosittele, heh), kalkkunapataa ja ison padallisen chiliä - molemmat simppelejä talviaterioita.

Lisäksi paljon lukemista, ja paljon pelejä yhdessä. Hyvä viikko, kaiken kaikkiaan! Nyt suunnitelmissa tempauksia, niistä lisää, jos onnistuu:)

Viikonloppukatsaus

Taas harmittaa, kun en muistanut ottaa enempää kuvia viikonloppuna, mutta meillä oli siis talo täynnä väkeä, ja todella hauskaa!

Perjantaina saapuivat vanhimmat (ensimmäiset?) ystävämme B&P New Hampshirestä, heti kun muutimme tuoreena avioparina tammikuussa 1994 New Hampshireen, ystävystyimme tähän ihanaan pariskuntaan. He ottivat meidät kuin siipiensä alle, me olimme kaksikymppisiä, he melkein neljäkymppisiä. Heidän tyttönsä olivat 5, 7 & 11, ja nyt kaikki kolme ihan aikuisia jo...

Heidän mukanaan tuli P:n sisko ystävänsä kanssa, ja illalla vielä saapui C-perhe, heillä 18-v poika ja vaihto-oppilas Kiinasta. Ystävämme B oli organisoinut ateriat, käynyt ruokakaupassa, ja kokkasi meille kaikille koko viikonlopun! Ja hän on todella hyvä kokki. Kävi tosin ilmi vasta lauantaiaamuna, että hän oli suunnitellut minun laittavan lounaat la ja su, ja mieheni maanantain aamupalan, mutta ilmeisesti unohti mainita asiasta meille, heh heh. Onneksi toi niin paljon ruokaa, että niistä saimme lounaat, ja mies tosiaan maanantaiaamuna laittoi pannareita ennen kuin vieraat lähtivät.

Lauantaina melkein kaikki lähtivät moottorikelkkailemaan, ja vaikka reitit olivat olleet aika jäisiä, kaikilla oli ollut kivaa. He olivat jopa nähneet kuusi hirveä! Minä jäin kotiin, koska autoin teinejä pakkailemaan kamojaan, ja vein heidät nuortenpiirin vetäjien luokse yökylään. Tytöillä oli ollut hauskaa (ja lämmintä) sisällä, pojilla hauskaa (ja kylmää) ulkona:) Täältä löytyy postaus heidän seikkailustaan.

Sunnuntaina toin kirkosta kotiin teinit, sillä välin suurin osa porukasta oli lähtenyt uudelleen moottorikelkkailemaan. Olin lauantaina leiponut suklaakakun, jonka kuorrutin sunnuntaina, oli nimittäin ystävämme P:n synttärit. Illalla meille tuli viikonoppuvieraiden lisäksi yksi paikallinen perhe katsomaan amerikkalaisen futiksen Super Bowl-peliä, eli meillä oli elämämme ekat Super Bowl-pippalot, mitkä ovat kovin tavalliset normaalissa amerikkalaisessa perheessä. Meillä ei, koska mies ei kiinnostunut urheilusta, vain Tuomas, joka siis missasi meidän perheen ekat pippalot!!

Niin väärin. Niin väärin.

Mutta tosi kivaa oli. Eilen päivä meni aika lailla pyykkiä pestessä (ja leväten), tänään olemme saaneet ahkerasti koulua käytyä. Tänään aloitin (taas) kevennysprojektia, sillä kaikki kilot, jotka syksyllä vihdoin sain pois, tulivat joulukuun ja tammikuun aikana takaisin. Huoh. Eli tänään kevyttä syömistä, ja paljon vihreää teetä. Yöks.