Hiihtämässä

Hiihtämään on tehnyt mieli jo muutaman viikon. Löysin käytetyt sukset ja monot edullisesti facebookin kautta ystävältä, ja eilen sukset saapuivat apen mukana meille. Heti teki mieli mennä kokeilemaan, mutta eilinen oli hektinen päivä: kuskasin lapsia laskettelemaan, hain takaisin, appi tosiaan tuli ja meni, ja sain viikon kirjanpitotyöt miehen firmoille tehtyä. Migreeni taustaili koko päivän, ja kun illalla sain istuttua vihdoin, se löikin päälle niin että menin nukkumaan ennen lapsia.




Tänään oli pakkaspäivä, mutta sukset, auringonpaiste, ja järvi kutsuivat.




Luisti hyvin, voi kuinka nautin! Pari kertaa moottorikelkkailijat tulivat vastaan, muuten koko järvi oli minun. Olin ajatellut käydä puolen tunnin kokeiluhiihdolla, mutta en malttanut kääntyä ympäri.



Kun vihdoin pysähdyin niistämään nenää, vähentämään vaatteita (hiihtäminen on täysi kuntoilua, huh sentään!), ja lähdin takaisin päin, huomasin, että rakot on kantapäissä. Yhtä tuskaa oli takaisintulo, ja kun pääsin kotiin oli kantapäiden iho rullalla. Auuts.



Kuvasta ei näe, mutta ihan pää punaisena saavuin takaisin mökille. Mies nappasi kuvan ikkunasta. Heti taas uudestaan ladulle, kunhan keksin jotain näille kantapäille. Jalassa oli ihan liian paksut sukat, eli seuraavalla kerralla kahdet ohuet, ehkä? Laastareiden kera..

Näin muuten sai tosi kätsysti sitä kaivattua omaa aikaa! Ostimme kyllä toisetkin sukset samalta ystävältä, eli ensi kerralla saattaa joku pojista tulla mukaan.

Uutisia!!

Voi hyvin olla, että Kolmenkolkassa alkaa taas tapahtua....!! Miehen kanssa päätimme, että otamme selvää uuden adoption aloittamisesta, eli voimmeko aloittaa prosessin täältä pohjoisesta käsin. Vähän empien asiasta kirjoitan, koska voi olla, että tulee seinä vastaan, mutta se on isoa jo se, että mies on valmis aloittamaan prosessin (yksi tanssii täällä snoopy-tanssia onnessaan)!!

Olen kirjoittanut Annan adoptiosta täällä, ja ajatuksia uudesta adoptiosta täällä.

Adoptioprosessi on aika lailla erilainen täällä Usassa, kuin Suomessa, etenkin erityistarpeisen lapsen adoptoiminen. Prosessin keston tämänhetkinen arvio on noin vuosi, riippuen siitä kuinka nopeasti kotiselvityksen saa tehtyä, mutta saattaa tietty mennä pidempikin aika. Kotiselvityksen meidän pitää tehdä Floridassa. Kiina-osio adoptiosta on tietty sama niin Suomessa kuin Usassakin.

Haluan kirjata ylös joka askeleen, vaikka kuinka pieni olisikin. Mietinkin täällä nyt kirjoitanko adoptioaskeleet tänne Kolmenkolkka-blogiin omalla tunnisteella, vai aloitanko erillisen blogin, joka linkittyisi puolin ja toisin..

Jos perustan erillisen Kolmenkolkka-adoptioblogin, prosessia voisi olla helpompi seurata, mutta toisaalta, onko sille tarvetta? En tiedä... Mutta haluaisin pian päättää, jos vaikka tämä adoptio tästä lähtisikin käyntiin:)

Hmmm... Mielipiteitä? Voi vastata kommentteihin, ja/tai vastata kyselyyn blogin sivupalkissa. Kiitos:)

Jäätyneet saippuakuplat

Tämähän alkaa jo nolottamaan, kolmas postaus samalle päivälle, kääks! Mutta tulin vaan linkittämään Mothership-blogiin, koska meillä oli niin hauska saippuakuplakokeilu pakkasella. Uudestaan, ja pian! Käykää kurkkaamassa, siellä on enemmän kuvia.

Blogiasiaa vielä

Näin kipeänä olen usein tosi tehokas blogien suhteen. Joko tulee pari postausta päivässä, tai teen kaikenlaisia blogiuudistuksia, tai löydän uusia blogeja. Tällä kertaa tuota kaikkea on ehtinyt tapahtumaan:)

Näiden kahden eri blogihaasteen myötä lähdin seikkailemaan blogimaailmaan pitkästä aikaa, ja löysin vaikka kuinka monta herkullista ihanaa uutta blogia lukulistalle. Piristänyt todella paljon!

Olen tainnut olla vähän 'metsässä' (hehheh) itse viimeiset pari vuotta, ensin kun elämä meni ihan sekaisin kotikoulun ja reissaamisen myötä, sitten vielä kodin myymisen myötä viime vuonna. Olen blogannut kyllä, mutta into on ollut hakusessa jonkin verran, ja olen vain jaksanut seurata muutamaa vanhaa (toki ihanaa!!) blogia.

Nyt ihan tuntuu siltä, että Kolmenkolkka on saanut herätä uuteen eloon, ja on ollut ilo löytää niin paljon uutta luettavaa. Laitoinkin osan uusista blogeista sivupalkkiin, ja ihan tekee mieli kirjoittaa ja kertoa meidän elämästä uudella innolla, kun meidän historiakin on vanhassa blogissa, mikä ei ole enää julkisesti auki.

Te kaikki vanhat ihanat rakkaat lukijani olette jaksaneet kannustaa ja rohkaista kirjoittamaan, ja siitä olen kiitollinen - Kolmenkolkka-blogia ei varmaan olisi enää ilman teitä. Kiitos ja (((halit))) teille jokaiselle - tiedätte ketä te olette!!

Kysymys vielä niin vanhoille kuin uusillekin lukijoille. Minä (kuten jokainen bloggaaja) rakastan saada kommentteja, ja yritän aina vastata kommentteihin kommenttilootassa. Aion jatkaakin vastailemista, mutta olen myös huomannut blogistaniassa uuden trendin: bloggaajat vastaavat sähköpostilla suoraan kommentoijalle, jos heillä vain on blogger-tili (tai google-tili?). Haluaisitko sinä, että vastaisin kommenttiisi sähköpostilla?

Ja toinen (ja kolmas) kysymys. Google on muuttumassa, esim. Picnik-kuvienkäsittelysivut ovat katoamassa huhtikuussa. Tietääkö kukaan onko myös googlereader tai tämä lukijoiden friend connect - onko nekin menossa pois? (Toivottavasti ei!) Osaisiko kukaan suositella Picnik-tapaista ohjelmaa tämän tilalle? Käytän mac-tietokonetta. Mies on vähän lupaillut Photoshopin ostamista, mutta kun se on kallis. Ehkä myös vaikea oppia käyttämään?

Niin, ja vielä: lämmin tervetulorutistus jokaiselle uudelle lukijalleni! Tervetuloa seuraamaan Kolmenkolkkalaisten elämää:)

Yksin***

Olen yksin mökissä - mitä luksusta! On melkein syyllinen olo, että nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta näin paljon. Onhan minulla ihana perhe, eikä kenelläkään edes ollut känkkäränkkää tänä aamuna.

Paitsi ehkä ihan vähän minulla, kun koko yön tuuli paukutti yhtä ovea makuuhuoneemme ikkunan ulkopuolella - herätessäni olin valmis murhaamaan oven, piti ihan kysyä mieheltä etteihän se ole synti, jos haluaa oven murhata? (Eihän?)

Mutta aaah... Taas sain kokea kuinka usein, yleensä, kärsimyksilläkin on se kääntöpuoli - se siunaus. Tänä aamuna sain kokea tämän vatsataudin siunauksen: olin liian voimaton lähtemään kirkkoon perheen kanssa aamulla, ja sainkin tämän lahjan - tämän tunnin hiljaisuutta ja rauhaa. ((Ihanuus))



Auringonvalo ja varjot lumessa kutsuivat ulos kameran kanssa. Kauan en jaksanut, olo on todella heikko, toisaalta ei ihmekään - edelleen ei ruoka maistu (eli sen tietää, että olen kipeä - rakastan ruokaa:).

Ja kävin myös potkimassa yöllä paukkuneet oven kiinni (auts). Ei pauku enää.


PS. Uutisissa kirjoitettiin kuinka täältä meidän osavaltion rantavesistä oli nostettu 3-vuotiaan lapsen kokoinen hummeri. Ja me uidaan näissä vesissä kesällä? Kääks!

PS2. Sain kirjoitettua bannerin alle uuden sivun. Jos kiinnostaa, niin käy lukemassa kuinka tulin uskoon ja millaisessa kirkossa käymme:)

***Lisäys: PS3. Hih, mies on niin seurallinen, että taas taisi jäädä suustaan kiinni kirkossa. Sain toisenkin tunnin hiljaisuutta, hallelujah!!! :-D

Kevät, ei kun talvi tuli

Yhdessä Narnia-elokuvassa elämä palaa takaisin kevään muodossa, meillä tänään taas talven myötä:)

Sain kun sainkin vatsataudin, mikä iski torstaiyönä. Ja juu, se oli raju (molemmista päistä, sekä menkat vielä), ja vatsatauti laukaisi migreenin, mikä oli paha myös. Ongelma oli, että tarvitsin ruokaa vatsaan, että pystyin ottamaan vahvimman migreenilääkkeeni, sekä kofeiniia auttamaan kipuun, joten söin paahtoleivän ja join kupillisen vahvaa teetä. Noh, eihän se vatsa siitä tykännyt ollenkaan, mutta migreeni alkoi onneksi hellittämään.

Minun ei ole tarvinnut lähteä kokeilemaan tippahoitoa ensiavussa täältä metsästä, mutta voin vain kuvitella kuinka tuskainen reissu se olisi, sairaalan ollessa yli tunnin ajomatkan päässä. New Hampshiressä asuimme viiden minuutin päässä sairaalasta, ja auts kuinka joka monttu ja tärähtely autossa oli tuskallinen.

Mies ei ole vielä tullut kipeäksi, ja sanoo ettei aiokaan. Toivottavasti ei saakaan tätä tautia!



Aamulla heräsimme talveen, jee! En ole noussut vielä sängystä (heh), mutta tietsikan mukaan saimme 13 - 25 cm lunta, ja edelleen tulossa. Mies arvelee 23 cm - juttelee juuri isänsä kanssa, appi lupaili tulla käymään tällä viikolla, ja tuo tullessaan uudet (käytetyt) sukset, jotka ostin ystävältä, jippii! Kouluaikaiset traumat pakkohiihdosta alkaa vihdoin olla ohi kahdenkymmenen vuoden jälkeen :-D

Olette kyllä ihan uskomattomia!! Jonna tiesi mikä kuva-arvoituksen toka kuva oli! Minulla oli crockpotissa hiljalleen kypsymässä jugurtti, ja koko pata piti kääriä pyyhkeeseen yön yli. Eka kerta, kuin kokeilin jugurtin tekoa, aineina vain puoli gallonaa maitoa ja puoli kuppia jugurttia. Näytti hyvältä eilen aamulla, mutta en ole vielä kokeillut tämän vatsataudin takia.

Hyviä arvauksia tuli myös Annan piirustukseen. Kaarina arvasi keilaamisen. Kyseessä oli Annan toivelista tulevia 6-synttäreitä varten. Hän siis toivoi perhereissua keilaamaan, laskettelemaan, ja kotona wii-pelin pelaamista. Ylhäällä vasemmalla on kuva limsapullosta, ja sitten kakusta. Hymyilevä tyttö on Anna itse:)

Kiitos kaikille rukouksistanne - kyllä elämä taas voittaa kolmenkolkkalaisillekin. Aion nousta sängystä tänään suihkuun - isot tavoitteet päivälle ;-)

Strong Enough

Matthew West - Strong Enough

You must  
You must think I'm strong  
to give me what I'm going through

Well, forgive me  
Forgive me if I'm wrong
but this looks like more than 
I can do on my own

I know I'm not strong enough 
to be everything that I'm supposed to be  
I give up I'm not strong enough  
Hands of mercy won't you cover me
Lord right now I'm asking you to be  
Strong enough strong enough  
For the both of us

Well, maybe  
Maybe that's the point  
To reach the point of giving up

Cause when I'm finally
Finally at rock bottom  
Well, that's when I start looking up  
And reaching out

I know I'm not strong enough to be  
Everything that I'm supposed to be
I give up I'm not strong enough  
Hands of mercy won't you cover me  
Lord right now 
I'm asking you to be
Strong enough  
Strong enough

Cause I'm broken
Down to nothing  
But I'm still holding on to the one thing  
You are God and you are strong  
When I am weak

I can do all things
Through Christ who gives me strength  
And I don't have to be  
Strong enough  
Strong enough
I can do all things  
Through Christ who gives me strength  
And I don't have to be  
Strong enough  

Strong enough

Oh, yeah

I know I'm not strong enough to be  
Everything that I'm supposed to be
I give up I'm not strong enough  
Hands of mercy won't you cover me  
Lord right now I'm asking you to be
Strong enough  
Strong enough  
Strong enough

Lyrics from here.

I can do all this through him who gives me strength. Phil. 4:13

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil. 4.13

Tämä raamatunlause on antanut voimaa minulle monesti elämässäni - järisyttävin hetki oli leikkaussalissa, kun neloset syntyivät - enkä epiduraalin takia tuntenut hengittäväni - ja olin valmis paniikkikohtaukseen. Ei siis ihmekään, että tästä Matthew West'in laulusta on tullut yksi suosikeistani.

Kaksi kuva-arvoitusta

Kuva-arvoitus A:



Tarviiko vinkkiä?

Kuva-arvoitus B:



Hih, oikeasti ihme jos joku arvaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä:)

Yksi päivä pulkassa (taas)

Huoh, selvittiin taas yhdestä päivästä. Harmittavan sitkeä tauti, Taneli, Tuomas ja Saara eivät vieläkään ole 100% kunnossa. Yritimme pitää kotikoulupäivää, mutta siitä mitään tullut, joten komensin oppilaat lepäämään. Mutta vaikka kuinka vaikeita nämä päivät ovat, niin eivät lähelläkään nelosten vauva-aikoja - etenkin sairastelujen aikaan....! Voi kun pääsisikin käsiksi vanhoihin kuviin (anoppilassa laatikoissa muun omaisuutemme kanssa), tässä tietsikalla on vaan 'kauniita poseerauskuvia'. Kyllä meillä oli muutama muistorikas tauti lasten kanssa, kuka muistaa joulun 1999?



***** Tämän kuvan nappasin vanhasta blogista, edelleen poseerataan, mutta eikös kuvasta aisti kuinka kaikki ovat valmiita lähtemään omille teilleen?:)

Jonkin verran tuli ei itkua, mutta hammastenkiristystä, kun kuulivat etteivät pääsekään viikonlopputalvileirille kaverien kanssa New Hampshireen (n. viiden tunnin ajomatkan päähän). Mutta ei vaan voi. Vaikka nämä kolme olisivat täysin parantuneita aamulla, Antti ei vielä tule olemaan (jos seuraa muiden tahtia), ja oikeasti mies ja minä saatetaan tässä vielä sairastua. Mieluiten täällä mökillä, kuin tien päällä, tai ystävien luona viereisessä osavaltiossa:)



Antti nousi suihkuun nyt illalla, ja vatsassa on pysynyt kaksi paahtoleipää.. Hän ei oksentanut enää aamulla, mutta valitettavasti vatsatauti ei ole ohi :-/ Mies ja minä edelleen ok, mutta Annalla ja minulla nenä valuu.. Toki mieluiten otan nuhataudin kuin vatsataudin (eihän molempia, eihän??).

Mutta. Saa riittää tätä meidän sairaskertomusta. Jos fiksu olisin, niin pysyisin hiljaa, tai laittaisin lyhen viestin, että täällä sairastetaan, palaan takaisin kun on tervehditty:)

Toisaalta, välillä bloggaajia moititaan siitä, että kuvataan sellaista kiiltokuvaelämää, jota ei oikeasti missään kenelläkään ole. Minä kyllä yritän kirjoittaa millaista meidän perheen arki oikeasti on, iloineen ja suruineen, mutta ei tämä ole paikka, jossa likapyykkiä tuulettaisin. Paitsi näin vatsataudin aikaan, heh heh. Yritän keskittyä positiiviseen elämässä, haluan jakaa kauneutta kanssanne, mutta ihan normiperhe täältä meiltäkin löytyy, vaikka onkin outo ja erilainen. Selvää, kuin muta?
En tiedä mitä oikeasti yritän sanoa, ehkä vaan että kirjoitan mistä kirjoitan, seuratkaa tai ette:)

Takaisin päiväämme:

Annan kotikoulun eskarivuosi on oikeasti ollut aika tilkkutäkki erilaisia opetusmenetelmiä. Teemme aina silloin tällöin koulumaisia aakkos-ja numeroharjoituksia, mutta paljon on eskarimme leikkiä ja pelejä. Tänä iltana opettelimme isompia numeroita Bingo-pelin avulla.



Varsinkin metallisen bingo-vempaimen pyörittäminen on kivaa:)




Mielessä on tänään ollut myös vahvasti adoptio, olisin niin valmis aloittamaan uuden prosessin. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä.. :) Toinen asia on meidän usko, työn alla on pieni sivu tuonne bannerin alle, jos joku haluaa tietää enemmän mihin uskomme ja niin pois päin. Kysymyksiä? Voi laittaa kommentteihin tai sähköpostiin, niin tietäisin mitä kirjoittaa..

Lopetan tähän, seuraava postaus on kuva-arvoitus, pian tulossa:)

Ihmisten ilmoille

Kotiäidin pahin painajainen: suurperheellä vatsatauti yhden vessan pikkumökissä ilman pesukonetta.

Se on nyt koettu ja selvitty, tai ollaan puolessa välissä, ja edelleen elossa. Su-per-äi-tiiii!!!!!!!!!



Annan kanssa jätettiin sairastupa taaksemme, ja lähdimme ihmisten ilmoille. Juu, ihan pesulaan asti päästiin:)

Kolme makuupussia, ja muutkin pyykit, eli viisi konetta laitettiin pyörimään samaan aikaan. Pesun aikana kävimme postissa, ja kuivureiden pyöriessä kävimme kyläkaupassa hakemassa lisää inkiväärilimsaa ja suolakeksejä - jopa kassaneiti kysyi ollaanko meilläkin vatsataudissa - tämä tauti kuulemma on kiertänyt ympäri kaupunkia, ja kestää kolme päivää per potilas. Annalla ei niin kauan, mutta muilla lapsilla kylläkin, vaikkei onneksi oksennusosa ole niin pitkä.



Tanelin, Saaran ja Tuomaksen olo alkaa nyt iltaa kohti olemaan paljon parempi. Vähän jo söivätkin. Eiköhän huomenna ihan normipäivä heille. Mies ja minä edelleen kunnossa, ja anoppilassa kaikki hyvin myös. Antilla alkaa tauti nyt illalla tai yöllä, näen sen jo. Hänellä jäi iltaruoka kesken - ei hyvä merkki, etenkin kun oli lempikanapataa.. Ja on käynyt istuskelemassa ulkona raitista ilmaa hengittelemässä. Oksuyö tulossa, eli takaisin pesulaan parin päivän kuluttua taas!

Ihan vertailun vuoksi muuten, yksi koneellinen pesulassa maksaa kaksi dollaria, ja kuivurissa 40 minuuttia on toiset kaksi dollaria. Eli jos laitan viisi koneellista pyörimään, peseminen maksaa $10, ja kuivureihin yhdistän vaatteita (ne ovat isompia kuin pesukoneet) kuusi dollaria. $16 on noin €12. Pesulassa käyn 2 - 3 kertaa viikossa... Kovin siis odottelen, että saan pesukoneen käyttöön päärakennukseen!

PS. Ja ennen kuin sain postauksen loppuun, Antti alkoi oksentamaan..

Maanantai

Jos eilinen oli täydellinen, niin tänään ei sitten millään.

Tähän voisin laittaa listan kuinka turhauttava ja vaikea päivä meillä oli. Mutta en taida. (Ei kuitenkaan ollut niin ihana kuin eilinen ;-) Ja päivä oli paljon helpompi, kuin tämä ilta on ollut, koska:

- Ensin aloitti Taneli oksentamaan
- Sitten Saara
- Molemmilla myös vatsa sekaisin (Annalla ei ollut pe-la)
- Tuomaksella 'hassu' olo, ei syönyt illalla, meni aikaisin nukkumaan, eli todennäköisesti on seuraava

Olenhan maininnut, että olemme pikkiriikkisessä mökissä tällä hetkellä? Yksi vessa, ei pesukonetta..

Onneksi Taivaallisen Isämme käsivarret kannattavat, ja väsynyt saa Häneltä voimaa... Mutta saa muistaa meitä rukouksin:)

PS. Tässä sairaanhoitajahommien välissä yritän laittaa Mothership-blogiin kollaasin päärakennuksen remontista

Täydellinen sunnuntai (ja tervetuloa!)

Aah, en olisi eilisen sairastelemisen jälkeen uskonut, kuinka ihanan sunnuntain saimme.. Ensinnäkin, Anna nukkui koko yön, ei oksentanut enää, ja heräsi pirteänä. Minä taas päätin jatkaa nukkumista aamulla, ja sain nukuttua miltei yhdeksään! Pieni ihme täällä kahden huoneen mökissä viiden lapsen kanssa ;-)

Ja kun vihdoin maltoin herätä, jäinkin sänkyyn peiton alle tietsikan ja kahvikupin kanssa vielä tunniksi - siis mitä hemmottelua! Ei ollut kiire nousta kirkkoonkaan, kun olimme eilen päättäneet katsoa kirkon netistä (meilaa, jos haluat linkin Floridan kirkkomme jumikseen) sairastamisen vuoksi. Saaralla vielä aika kova nuha, muttei yhtä kurja olo kuin perjantaina.

Jumiksen ja lounaan jälkeen päätin pitää tehotunnin: kaikki saivat noin 15-20 minuutin kestävän työn, eli siivosimme (ja desinfioimme) mökit, ja päärakennuksen vessat (appivanhemmat asustelivat päärakennuksen yhdessä asuttavassa huoneessa, ja työmiehet käyttävät yhtä vessaa). Kokosin Annan petivaatteet, yövaatteet ja pehmolelut pussiin pesulaa varten (etenkin vatsataudin aikana olisi todella käytännöllistä, jos saisi pesukoneen ja kuivurin käyttöön...!!!), ja annoin Annan nauttia superpitkästä suihkusta. Ekassa kuvassa Anna suihkuraikkaana tietokoneella.



Kotitöiden jälkeen miehen kanssa lähdimme jäälle kävelylle. Teki hyvää jutella, ja saada raitista ilmaa eilisen kotona olemisen jälkeen.



Me:)


Mies päätti lähteä mukaani kaupunkiin pesemään pyykit pesulassa, ja niinpä nappasimme mukaan raamattupiirin (aloitimme torstaina viiden pariskunnan raamattupiirin avioliitosta) kotitehtävät. Suunnitelmana oli pyykin pyöriessä koneissa tehdä kotitehtävät, laittaa pyykki kuivuriin, ja sillä välin käydä kahdestaan syömässä thai-ravintolassa, mutta saimme niin puheliaan pesulan tädin seuraamme, että niin jäimme juttelemaan, ja vasta pesulan jälkeen kävimme syömässä. Mutta saimme raamismateriaalin käytyä läpi, ja antoisaa oli. (Voisinkin tehdä eri postauksen siitä tällä viikolla.)

Hauska juttu oli tämän tädin kuultuamme että meillä on neloset, hän sanoi, että joku täällä kävikin tänään, ja kertoi sinusta (minusta)!! Pieni kaupunki, ja onneksi oli positiivista palautetta, heh heh:)



Oli kyllä ihana päivä, ja tällaisella jaksaakin taas aloittaa uuden viikon. Jaksuja ja iloa teille jokaiselle myös!

Ja tervetuloa uusille lukijoille! Olen Seinäjoelta lähtenyt -92 vuonna au pairiksi Usaan, ja sille tielle jäänyt, kun tutustuin mieheeni. Meillä on 13-vuotiaat neloset, ja 5-vuotias pikkusisko, ja opetan heitä kotona, eli pidämme kotikoulua. Kotikoulun avulla perheemme pystyy matkustamaan paljon, ja osan vuodesta asummekin asuntoautossamme. Parhaillaan olemme pohjois-Mainessä, Kanadan rajalla, remppaamassa miltei sata vuotta vanhaa taloamme järven rannalla. Remontin aikana asumme pienessä kahden huoneen mökissä talon vieressä. Olemme täällä ainakin vielä maaliskuun, mahdollisesti osan huhtikuuta myös, ja sitten olisi tarkoitus suunnata Floridaan pariksi kuukaudeksi. Ehkä:)

Kelkkailemassa (ja sairastamassa)

Eilen lounaan jälkeen lähdimme moottorikelkkailemaan appivanhempien kanssa. Vain Tuomas ja Anna halusivat tulla mukaan. Saara heräsi nuhaisena, ja päivän mittaan olo huononi niin, että jätimme hänet mökkiin kahden veljen kanssa. Taneli oli kuulemma laittanut Saaran juomaan teetä kupin toisensa jälkeen, ja niin Saaralla on tänään ollut vähän parempi olo. Hyvä Taneli!!

Antti oli oikein tyytyväinen, ettei lähtenyt mukaamme, koska reissusta tulikin oletettua pidempi.. Kollaasista näkeekin, kuinka Anna nukahteli aina vähän väliä erilaisiin asentoihin:) Tuomaksella ei ollut hätää, hän rakastaa moottorikelkkailla, ja syötin suklaisia mokkapaloja (brownies) pojalle joka kerta kuin pysähdyimme.

En tiedä näkeekö kuvista, mutta yhdessä viitassa luki "Canada", eli jos olisimme jatkaneet matkaa, olisimme päätyneet Kanadaan! Meillä on edelleen lumen puutetta, joten kesken reissua päätimme kääntyä takaisin, koska reitit olivat niin huonoja paikka paikoin. Onneksi ei kaikki, joten oli meillä kaikenkaikkiaan hyvä reissu.

Täältä meidän mökiltä voisi periaatteessa moottorikelkkailla Kanadaan, mutta matkaa on kuitenkin sen verran, että pitäisi varmaankin varata hotellihuone jostain ettei ihan koko päivää tarvitsisi olla kelkan kyydissä.

Tänäänkin oli tarkoitus mennä vielä yhdelle reissulle, ennen kuin appivanhemmat lähtivät kotiin, mutta Anna yöllä heräsi oksentamaan, ja koko päivän on ressu ollut kipeä. Mikään ei ole pysynyt vatsassa, mutta sen verran olen saanut annettua sitruunaista lemonadea, ettei ole nestehukkaa. Tyttö on vain nukkunut, lepäillyt ja katsellut elokuvia koko päivän. Saaran olo on onneksi kohentunut iltaa kohden.

Jäämme kuitenkin kotiin kirkosta huomenna, ja aiomme lepäillä. Vatsataudit varsinkin kun menee niin helposti koko perheen läpi.. Miehen kanssa olimme raamattupiirissä torstaina, ja siellä ystävien tytär aloitti oksentamaan, eilen oli ok, mutta tänään uudestaan, eli varmaankin samaa tautia. Sunnuntaina tytöt olivat samassa pyhäkoulussa.

Saa kyllä rukoilla, ettei tämä tarttuisi meihin muihin. Tässä meidän mökissä on vain yksi vessa, ja meitä on seitsemän. Toisesta mökistä löytyy kyllä vessa, ja remontin keskellä olevassa talossa toimii myös pari vessaa, mutta eihän sinne voi sairaita lähettää. Ja vielä enemmän rukoilen ettei appivanhemmat (jotka lähtivät tänään) saa tautia, he nimittäin huomenna hakevat 95-vuotiaan isoäidin sedän luota takaisin heille kotiin. En voi edes kuvitella kuinka vaikeaa (ja vaarallistakin!) olisi jos Nanny-isoäiti sairastuisi.

Minun oli tarkoitus ottaa remonttikuvia tänään, mutta pikku potilas tarvitsi äitiä koko päivän. Yritän käydä ottamassa huomenna, siellä nimittäin tuli edistystä sen verran tällä viikolla, ettei kannata laittaa blogiin alkuviikon kuvia:)

Ja vipaksi vinkkaan Mothership-blogiin, sinne on aamuksi tulossa artikkeli "10 moottorikelkkailun vinkkiä tyttöystävälle", tosin englanniksi. Asiaa, vaikka pilke silmäkulmassa sen kirjoitinkin. Tänään laitoin sinne myös laskettelukuvia, mutta ne taitaa olla samoja kuvia, joita tänne laitoin muutama päivä sitten.

Kommentit

Ihan vaan pikaisesti - otin pois sanavahvistuksen molemmista blogeistani. Näköjään blogger vaatii kahden sanan tunnustamista nykyisin, ja ainakin minun kohdalla (vieraillesani muissa blogeissa) toinen sanoista on joka kerta ollut mahdottoman vaikea. Sitä antaa helposti periksi eikä jätäkään kommenttia..

Otin kerran aikaisemmin sen pois myös, mutta sain spammia kommentteihin, ja jos sama tapahtuu uudelleen, otan käyttöön kommenttien moderoinnin, jolloin minun pitää hyväksyä kommentit. Nämä sanavahvistukset ovat kamalia, argh:)

Hyvän mielen haaste

Listaa asioista, jotka tuo hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa, ja jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää:) Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle, ja kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Lähetetään blogistaniaan lisää hyvää mieltä, eikös?!

Tässä minun listaani:

1. ihana känkkäränkkäperheeni (nooh, vain kolmella tänään känkkäränkkää:)
2. kauneus ympärilläni
3. omat kaksi tyynyäni, joiden avulla uni tulee nopeammin
4. lämmin sähköpeitto, mikä tekee sängystä ihanan lämpöisen keitaan
5. uudet lampaannahkaiset pohjalliset Uggs-saappaisiini
6. uusi kirkko ja ystävät täällä Mainessä
7. teknologia, jonka avulla (blogi)maailma avartuu
8. aamukahvi
9. rauhallinen hetki
10. Taivaallisen Isän vapauttava armo


Haasteen ensimmäiset saajat ovat:

Soile Aidan Takana-blogissa
Riikkis Elämää-blogissa
Jaki Williä elämää-blogissa
Elisabeth Espanjan auringon alla-blogissa
Susa Mrs. Mizrahi In Sin City-blogissa

Jään innolla odottamaan hyvän tuulen postauksia:)

Blogeja!?

Sain Ciacylta haasteen listata viisi suosikkiblogia, joilla on alle 200 lukijaa. Kiitos haasteesta, Ciacy! Oli kiva löytää pari uutta suomalaista blogia luettavaksi tämän haasteen kautta:)

Itse asiassa olisi kiva saada vielä lisää blogivinkkejä, seuraan kyllä montaa amerikkalaista blogia, mutta vähemmän suomalaisia. Oikeastaan tajusin juuri, että monet vanhoista vakkareistani ovat aika lailla hiljentyneet kirjoituksissaan :-/


Ciacy, annan tämän takaisin sinulle - on ollut mielenkiintoista lukea eämästäsi Italiassa. Ciacyn blogi Benvenuti al Sud on aika uusi blogituttavuus minulle, mutta kiva löytö:)

MaaMaa Maailmalla - lukijoita tosin on varmaankin enemmän kuin 200, mutta koska blogissa ei sitä sanota, niin MaaMaa saa tämän myös:) Jos et ole jo tuttu, niin käy kurkkaamassa MaaMaan upeita seikkailuja, tällä hetkellä hän bloggaa Sveitsistä.

Viluinen Suomessa postaa asiaa, ja ihania kauniita kuvia - käykää kurkistamassa!

Vintage living-blogissakaan ei ole lukijamäärää, joten rohkeasti linkitän sen myös:) Kauniita kuvia, tuttua arkea remontteineen, poikia, myös nuorimmainen Kiinasta.. Ihana blogi!

dit un dat sitä sun tätä - blogissa Allu postaa niin Saksasta kuin eri reissuilta myös. Allun blogista löytyy siis sitä sun tätä mukavaa luettavaa ja katseltavaa :)


Nyt teidän vuoro laittaa haaste eteenpäin!

PS. Vieraita tulossa aamulla, miehen vanhemmat palaavat vielä pariksi yöksi:)

Hyvää Ystävänpäivää!

Amerikassa enemmän rakastavaisten juhla, mutta lapset niin koulussa kuin kotikoulussakin juhlivat kaveriensa kanssa. Saara oli tänään ystäviensä G&S:n luona ystävänpäiväkekkereillä, siellä oli ollut kuusi kotikoulutyttöä, ja herkkuja oli riittänyt (kuin myös eri leikkejä ja hauskanpitoa).

Herkkuja riitti kotonakin, Antti muistaakseni mainitsi pari päivää sitten, kuinka ystävänpäivässä ei ole mitään juhlimista kotikoulussa, kun ei saa karkkia (kuten koulussa aikanaan), joten ei kun herkkupäivää viettämään:)

Mutta, ennen kuin pääsimme herkkuihin käsiksi, pakko kertoa tästä kaoottisesta päivästä:

Aamulla, kello oli pari minuuttia yli seitsemän, olin vielä sängyssä peiton alla, lukemassa raamattua, kun appi käväisi ovella: hänen flunssansa on pahentunut, he aikovat lähteä kotiin heti aamupalan jälkeen. Pakko oli nousta ylös, ja kun olin pesemässä hampaita mies pyysi saisinko sen verran kirjanpitoa tehtyä tänä aamuna, että hänen vanhempansa voisivat käydä pankissa matkan varrella.

Eli yhdeksään mennessä olin saanut ison osan kirjanpitoa valmiiksi, shekit (jep, kivikaudella asutaan täällä, shekkejä käytetään vielä yleisesti) valmiina pankkia varten, aamupala tarjottu, ja appivanhemmat valmiina lähtöön. En toki ollut ehtinyt suihkuun vieläkään:)

Appivanhemmat veivät Saaran kutsuille matkansa varrella myös, mikä auttoi minua hurjasti. Jatkoin kirjanpitoa lounaalle asti, ja lounaan jälkeen kaksi pojista ja Anna lähtivät kanssani kaupunkiin. Jätin Antin ja Tuomaksen kirjastoon, ja Annan kanssa kävimme (taas) laittamassa kolme koneellista pyykkiä pyörimään pesulaan. Sieltä postiin, mutta unohdin, että posti sulkee ovensa tunniksi lounasaikaan. Niinpä kävimme hakemassa karkkeja kaupasta.

Kaupasta takaisin pyykkäämään, sitten hakemaan Saaraa, matkalla tankattiin bensaa autoon, haettiin puhtaat pyykkikasat, pojat kirjastosta, takaisin postiin, ja vihdoin kotiin. Viuh!

Mutta siis leipomaan. Tein kaksi pannullista brownies-suklaapaloja, hunajakakun, kiinalaisia dumplings-alkupaloja (ne piti vaan lämmittää), ja kiinalaista general tso'n kanaa illaksi. Ja kun karkkia oli tarpeeksi, niin kyllä herkuilla saatiin kiva ystävänpäivä aikaiseksi. Niin, ja mies tarjoutui viemään syömään minua, mutta halusin viettää päivää lasten kanssa, ja mennä kahdestaan jonnekin joku toinen ilta.

Kun oltiin ahmittu vatsat täyteen, ja keittiökin siivottua, niin olin ihan valmis kaatumaan. Nyt kellitäänkin sängyn päällä vatsojemme vieressä elokuvaa katsellen (Letters to Juliet):)

Lapset saivat tehtyä koulutehtäviään, mutta huomiselle jää, ennen kuin tarkistan yhtään mitään, zzz.... krooh pyyh..... Ai niin, iso kiitos teille ihanille lukijoilleni, kun jaksatte seurata meidän kaoottista elämäämme, ja kommentoidakin - toivottavasti ystävänpäivä oli ainakin makoinen:)

Kiirusta, vaihteeksi

Lauantaina daddy vei kaikki viisi lasta laskettelemaan, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ensin daddy lasketteli isojen kanssa, sillä välin Anna ja minä aloitimme neljän pesukoneellisen pyykin pesemisen, ja kun saimme pyykit kuivureihin, toin Annan rinteeseen laskettelemaan vuorostaan daddyn kanssa.



Vuoren huipulla olikin se kaikki lumi, mitä olemme laaksossa kaipailleet... Mainessä koululaiset, joilla on hyvät arvosanat koulussa, saavat edullisesti kausiliput. Niinpä tulostin kotikouluarvosanat parilta kuukaudelta, ja niiden kanssa marssimme lipputoimistoon. Kamojen kausivuokraaminen toisaalta olikin sitten paljon kalliimpaa, kuin oletimme... :-/



Onnistunut päivä oli kaikilla, tosin minulle ehkä stressaava kamojen etsimisen (ja uudelleen etsimisien), pyykkirumban ja ajamisien kanssa, sekä iltaruoan loihtimisen jälkeen. Normaalisti olisin varmaan tässä vaiheessa hakenut pizzan, tai antanut muroja kaikille iltaruoaksi, mutta...

Edellisen postauksen keskiviikko olikin meidän viimeinen rauhallinen päivä, torstaina saapuivat tehokaksikko anoppi ja appi, ja ovat meillä edelleen. Epäselvää, kuinka kauan ovat täällä. He oikeasti saavat aikaan yhdessä tunnissa, kuin tavalliset kuolevaiset koko kuukauden aikana. Toki omat vanhempani ovat myös energizer-pupuja, ja saavat yhtä lailla aikaan, kuin appivanhempanikin, mutta he yleensä lopettavat, jos pyydän, tai kun huomaavat, että minulla akku tyhjä.

Rakkaiden vieraittemme rakkauden kieli on palveleminen, ja kun täällä meillä on kaoottista remontin kanssa, he pystyvät runsain mitoin näyttämään rakkauttaan meitä kohtaan.



Pannarien teko mökissä on vähän hankalampaa, kuin edellisessä keittiössä. Onneksi Grandpalla on keinot!





Mothership-blogista tulee pian löytymään moottorikelkkapostaus. Kävimme perjantaina appivanhempien kanssa oikein kivalla reissulla, ja huomenna olisi tarkoitus mennä uudestaan.

Arkea

Hiljaista ja rauhallista arkea metsässä. Rutiinit alkavat löytyä, pyykkiä on pesty (itsepesulassa), sekä uusia alusvaatteita tilattu netistä ;-)

Mökkihöperyys voisi vaivata, mutta keskiviikkoisin ja torstaisin Saaralla on tanssia, joten lähdemme ihmisten ilmoille. Sunnuntaisin kirkkoon myös, ja eilen illalla kävimme miehen kanssa keilaamassa neljän muun parin kanssa. Huomiselle lupasin mennä myös kirjailtaan, saa nähdä löytyykö energiaa..

Muuten täytyy ihan miettiä ollaanko edes tehty mitään blogipostauksen arvoista.. Ei vissiin:) Alkaa olla arki ihanan tylsää täällä Mainessä!





Lisää kuvia täällä.

Ruokaostoksilla

Kertokaas teidän perheen ruokaostosreissuista. Kuinka usein käytte, kuinka kaukana on kauppa, kuinka paljon rahaa menee ruokaan?

Kun me asuimme New Hampshiressä, kävin kerran viikossa ruokakaupassa (noin. 15 minuutin ajomatkan päässä), ja kerran kuukaudessa tukkukaupassa (n. 20 minuutin ajomatkan päässä meiltä, eli 5 min ruokakaupasta kauemmas). Ruokakauppaan meni noin $200 joka viikko, ja tukkukauppaan $300-400. Silloin tällöin piti hakea jotain kaupasta, jota unohdin, mutta tuossa suunnilleen mitä meillä meni ruokaan vielä vuosi sitten.

Nyt asumme täällä korvessa. Kaupungissa (n. 15 minuutin ajomatkan päässä) on pieni ruokakauppa, josta saa kyllä melkein kaikkea mitä tarvitsee, mutta hinnat ovat hurjia. Aina menee $100, vaikka kuinka vähän ostaa. Ja vähän olen sieltä ostanut joka kerta, koska mökin jääkaappi on niin pikkuruinen. Ja käynyt kaupassa joka 2-3 päivän välein.

Vihdoin tällä viikolla saimme normaalikokoisen jääkaapin päärakennuksessa päälle, ja se ammotti tyhjyyttään. Eilen vihdoin pääsin Walmarttiin, eli supersupermarketiin. Tytöt lähtivät mukaan, koska tiesin, että tarvitsen kaksi ostoskärryä, eli apua kärryjen työntämiseen.

Kellosta katsoimme, ruokakauppaan ajo kesti 50 minuuttia. Mitään en unohtanut, mutta muutamaa juttua en löytänyt. Kun ostokset oli kasattu auton perään, meillä oli mennyt kaksi tuntia kaupassa. Kotimatkalle meni toiset 50 minuuttia. Missään muualla emme käyneet, eli reissu oli lähes neljän tunnin reissu. Ruokien poislaittamiseen meni ainakin yksi lisätunti.



Mökin keittiö - jääkaappi vasemmalla hellan alla.



Ison auton perä täynnä ostospusseja, yksi istuinkin on laitettu alas, ja kaikki maidot, ym. ovat siellä (ei näy kuvassa). Ja joo, minulla on kyllä kierrätyspussit ostoksia varten, mutta en tiedä missä tällä hetkellä.. Auto on iso myös, GMC Yukon XL, jonne mahtuu kahdeksan matkustajaa ja kunnon ostokset:)



Harmi, jääkaappi ei ole vieläkään täynnä, olisi pitänyt ottaa kolmaskin kärryjen työntäjä mukaan:)
Joudun ostamaan maidot 'pienissä' puolen gallonan tölkeissä (n. 2 litraa), koska mökin jääkaappiin ei mahdu normaalisti ostamani gallonan koko. Huomaa ylähyllyllä vasemmalla olevien kanapakettien koko.



$762. 10 meni ostoksiin... Viimeisinä oli kalleimmat ostokset: iso perhepaketti kananrintaa maksoi melkein $10, ostin pakkauksia kaksi. Iso porsaankyljyspaketti (kanapakettien päällä) oli $7. 76.

En koskaan ennen ole käyttänyt näin paljon rahaa ruokaostoksiin! En ostanut mitään erikoista, pelkästään ruokaa, talouspaperia, roskapussia ym. kotona tarvittavia. Mielestäni täällä Mainessä ruoka on kalliimpaa, mutta en ole ennen kahta kärryä täyttänyt... Toiveeni on, ettei tarvitse mennä Walmartiin uudestaan useampaan viikkoon!

PS. En jaksa nyt muuntaa kaikkia dollarimääriä euroiksi, mutta ruokakauppaan meni siis €579. 10.

Laiska töitään...

Laiska töitään luettelee, vai kuinka se menikään? Noh, en olekaan väittänyt etten olisi laiska:) Tänään oli sellaista menoa, että pakko tulla luettelemaan. Onneksi ei joka päivä ole tällainen! Tervetuloa seuraamaan yhtä kolmenkolkkalaisten päivää.

n. 4:00 herään päänsärkyyn (migreeniä?), otan lääkkeet
n. 7:20 herään uudestaan, työmiehet jo raksalla, ikkunoissa ei verhoja...
            raamatunluku, suihku, Saara ja Taneli aloittivat pannukakkujen teon (ja myös siivosivat keittiön!)



n. 8:15   teen itselleni aamupalapirtelön, kahvia, tsekkaan sähköpostit ja facebookin
n. 9:00   aloitan kirjanpitotyöt: molemmat firmat ja henk.koht. laskut myös
              lapset aloittavat kotikoulun (Anna katsoo tietsikalta elokuvaa)
n. 10:00 katson ikkunasta ulos, sataa lunta ja ulkona on ihanan näköistä: kerron lapsille, että voivat jättää koulujutut sikseen, ja mennä ulos nauttimaan lumesta
               yksi kerrallaan he suuntaavat ulos, ja pian tulee Antti sisälle ja pyytää minua ulos katsomaan jotain, joten päätän pitää pienen paussin ja mennä ulos





Ja ihana kun menin! Kaikilla viidellä lapsella oli niin ihanat lumileikit ulkona. Pulkalla laskettiin mäkeä, jäällä pyörittiin (Antti ja Taneli putsasivat lumen jäältä).

Sinne jäivät lapset vielä noin tunniksi, minä palasin kirjanpidon pariin.

n. 12:00 saan kirjanpitotyöt tehtyä, teen itselleni pinaattipirtelön lounaaksi, muu perhe syö hernekeittoa ja mitä muuta löysivätkään, Tuomas tiskaa lounasastiat (hyvä Tuomas!!)

n. 13:15 mennessä autoon on pakattu kaikki likapyykkimme, kaikki lapset, ja lasten tietsikat, Saaran tanssikamat sekä postitettavat kirjeet, ajamme kaupunkiin

n. 13:30 eka pysäkki posti. Jätän lapset autoon odottamaan

n. 13:40 vien lapset kirjastoon, sisälle asti, mutta sitten itse suuntaan pesulaan
              pesulan pihassa näen lapun ovessa: "kiinni torstaisin"
              katson kellosta - pakko ehtia kaupungin ulkopuolella olevaan pesulaan, sillä puolella perheellä ei ole enää puhtaita alusvaatteita...

n. 13:50 aloitan neljä koneellista pyykkiä - kestää yllättävän kauan saada vaihtorahaa, lajitella pyykit, selvittää kuinka koneet toimii, mutta ehdin kirjastoon kello

14:25, jotta sain itse viedä Annan kirjaston satukerhoon - muut kerholaiset saapuvat koulubussilla, Anna kävi kerhossa syksyllä, mutta nyt oli eka kerta tauon jälkeen, ja opettaja oli vaihtunut

14:45 vien Saaran jazz-tanssitunnille, ja jatkan matkaa pesulaan



Nappaan ajaessa kuvan, mutta unohdan ottaa pesulassa kuvan:)
Pesulassa siirrän neljä koneellistani kuivureihin, järkyttyneenä kuinka kallista koko touhu on - pesukoneisiin ja kuivureihin meni melkein $20.



15:20 palaan takaisin kirjastoon, saan puolen tunnin paussin, mikä menee hurrrjan nopeasti

15:50 lähden hakemaan Saaraa, ja matkalla soitan paikalliseen pizzeriaan ja tilaan pizzat



16:10 Saaran kanssa haemme pyykkimme pesulan koneista 

16:25 Saaran kanssa haemme pojat ja Annan kirjastosta

16:35 Haemme pizzat ja ajamme kotiin

Kotona ensin syömme ihanat pizzat, sitten aloitan pyykin taittelemisen.



6:15 pyykit laitettu pois, aloitamme elokuvan Groundhog Day - tänään täällä Usassa oli Murmelipäivä. Phil näki varjonsa niin elokuvassa kuin tänään oikeastikin, eli talvea on tulossa vielä kuusi viikkoa (täällä Mainessä varmasti kauemmankin, heh).

Nyt kello on 8:17 ja lopetan tämän, ja laitan lapset nukkumaan. Taidan mennä itsekin, ihan puhkipoikki olo. Ja päätä särkee taas :-/

Onneksi tosiaan ei kaikki päivät ole tällaisia:) Huomenna mahdollisesti pitää lähteä shoppausreissulle viereiseen kaupunkiin (tunnin ajomatkan päähän), saimme nimittäin laitettua isomman jääkaapin päälle päärakennukseen, eli nyt voin hakemassa autollisen ruokaa :) Mutta jos emme lähde, niin aion pitää niin rauhallisen päivän kuin mahdollista.

Oikein hyvää viikonloppua jokaiselle!!

PS. Niin saivat jokainen koululaisista kokonaisen koulupäivän silti tehtyä - jatkoivat ennen lounasta, vähän sen jälkeen, sekä kirjastossa.