Tapahtui yhtenä perjantaina

Puuh ja lääh, onneksi päivä alkaa olla pulkassa. Aamu alkoi aamu-uinnilla, ja Tuomaksen eilisten kouluhommien tarkastamisella. Sitten Annan kanssa teimme kouujuttuja yhdessä, ja ehdimme pelata pari peliä. Lounaan jälkeen alkoi kuitenkin työurakka. Saimme talon kuntoon taas, ja mökit siivottua. Kaikille riitti hurrrrjan paljon töitä (onneksi on tätä työvoimaa omasta takaa, heh). Alla muutama kännykkäkuva alakerrasta, saimme vihdoin hyllyjä eteisen komeroihin.

Sillä välin kun mahdolliset vuokralaiset tulivat katsomaan taloa (olivat tykänneet, muttemme tiedä vielä aikovatko vuokrata), vein lapset kirjastoon, jätskille ja puistoon leikkimään. Kotona odotti pernasoppa hellalla:) Ja Annan kanssa pelasimme Bingoa.

Nyt vain odotellaan viikonloppuvieraita New Hampshirestä saapuvaksi. Hyvää viikonloppua kaikille!



PS. Mothership-blogista löytyy kaksi uutta blogipostausta jälleen: herkkupostaus ja hyppypostaus:)

PS2. Luin syyskuun blogipostaukset viime vuodelta. Vaikka edelleen työtä riittää, ollaan me jo voiton puolella. Oli viime syksy aika rankka.

PS3. Oikein paljon onnea äidille ja isälle lauantaisen hääpäivän johdosta!!!

Blogipostauksia

Blogi-into ollut edelleen hukassa, paitsi tänään sain kolme postausta tehtyä Mothership-blogiin, jee.

- Tässä linkki postaukseen Annan lukemisen oppimisesta

- Tässä linkki postaukseen, jossa tsekkaamme matikan kirjoja isojen kanssa

- Ja tässä postaus Saaran purjehtimiskokemuksista

Muita kuulumisia:

- tänään oli pojilla toinen oppitunti Usan hallituksesta, jossa heillä on netissä opettaja ja luokkakaverit, kotiläksyjäkin riittää, ja tunnille pitää 'mennä' kerran viikossa netissä. Tunti kestää 1 1/2 h, ja heidän mielestä koko juttu on vähän ugh (minusta ei:)

- Annakin on tehnyt vaikka mitä koulujuttuja jo heinäkuusta lähtien, mutta ei me silti olla vielä virallisesti aloitettu koulua, jee

- kotimme on ihan järkyttävässä kaaoksessa, ja mahdolliset ensi kesän vuokralaiset ovat tulossa huomenna katsomaan taloa, plus vieraita on tulossa viikonlopuksi, ugh (siis se, että talo on kaaoksessa ja vieraita tulossa:)

- mies tulee laittamaan taloa valmiiksi lasten kanssa, sillä minulla meni selkä alkuviikosta, (jee) ugh...

- saimme tällä viikolla myös kirvesmiehet meille takaisin, he ovat tehneet meille hyllyjä eteisen komeroihin, jee!!!

- mikä tietty tarkoittaa sitä, että pitäisi alkaa organisoimaan kamoja, ugh

- kevennysprojekti jatkuu, ja nyt päälle mahtuu vanhat farkut jo, jee!!

- kokkaus-ja leipomisinto jatkuu, suosikkini on ollut suklaan tekeminen (yllätys yllätys), resepti löytyy facebook-sivulta, mikä tietty on ollut vähän hankalaa kevennysprojektin kanssa, tulen liian nopeasti täyteen, ugh

- viime viikolla kävimme tyttöjen kanssa mustikassa, ja heti kun selkä paranee, niin uudestaan taas mustikkapellolle!

- Antti on alkanut uuden jousiammuntaharrastuksen, mutta siitä lisää myöhemmin:)

PS. Juuri huomasin, että olin laittanut kollaasiin vahingossa kaksi kuvaa vierekkäin: Antti jousiammunnan kanssa peurojen vierellä:) Meidän naapuristo on tosin rauhoitettu, joten täällä ei saa metsästää, joten Antilla on maalitaulu

Annan kuulumisia

Pitkästä aikaa Annan kuulumisia. Tämä kesä on ollut hurjaa kasvun aikaa. Niin monella lailla.

Koossa tietty, kaikki pienen tytön vaatteet alkavat olla pieniä, tosin housuissa menee vielä koko viisi, joita löytyy myös pienten tyttöjen osastolta (täällä 5T - toddler). Vyötärö ja takamus ovat kovin pienet, mutta pituutta alkaa tulla.

Iso uusi kehityksen askel on ollut sosiaalisuudessa. Alkukesästä Anna sai uuden ystävän kirkosta, 8-vuotiaan L:n, jonka kanssa ystävyys on jatkunut. Myös Nantucketissa ja anoppilassa miehen perhe kommentoi kuinka paljon avoimempi Anna on ollut. Hän leikki serkkujen kanssa, ja jopa vastasi sukulaisten kysymyksiin:) Täällä Mainessä kirkossa ei ole kesäisin pyhäkoulua, joten saa nähdä kuinka syksyllä sujuu pyhäkouluun meno ilman äitiä. Kirjaston kerhokin alkaa pian, mutta sinne Anna menikin jo ihan reippaasti.

Anna on myös alkanut leikkimään! Siis niin muiden kanssa, kuin yksin myös. Olen aina välillä ollut vähän huolissani, kun lelut eivät ole koskaan kiinnostaneet Annaa, mutta nyt on tullut leikkimisvaihe päälle. Hän leikkii niin legoilla, playmobil-hahmoilla kuin nukeillakin. Hahmot juttelevat toisilleen, ja Anna hoivaa vauvoja, ja vaatettaa isompia nukkeja. Tietokone ja eri pelit kiinnostavat toki edelleen, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Mikä ilo nähdä hänet leikkimässä!

Saara-sisko on edelleen kovin tärkeä, ja oi sitä iloa kun sisko opettaa eri käsitöitä, tai mennään yhdessä jonnekin tyttöjoukossa. Kuten mustikkareissulle maanantaina (ja huomenna taas, jos sää sallii). Anna tykkää myös auttaa keittiössä Saaraa, niin keittiöaskareissa, kuin leipomisissa. Muutenkin Anna on kovin auttelias, auttaa veljiä myös siivoustouhuissa.

Harmi kun tuo meidän järvivesi on niin kylmää! Jos olisi vähän lämpöisempää, Anna varmaan olisi oppinut uimaan tänä kesänä. Hän rohkaistui hyppäämään laiturilta veteen tällä viikolla, ja ui kyllä pelastusliivien kanssa, mutta vesipyrähdykset ovat aika pikaisia kylmyyden vuoksi.

Vaikkemme vieläkään ole virallisesti aloittaneet uutta kouluvuotta (täällä Mainessä alkaa tulevana keskiviikkona), Anna melkein päivittäin haluaa tehdä koulutehtäviään. Juuri teimme matematiikkaa kahdesta eri kirjasta, ja toista hän on saanut tehtyä jo 80 sivua!!! Eihän sitä voi lopettaa, kun intoa löytyy:)

Olen ollut todella tyytyväinen Annan ekaluokan kotikoulumatskuun, ainoa poikkeus on enkunkirja. Opettajaystäväni katsoi sitä viime viikolla (?), ja sanoi, että se on ihan liian vaikea ekaluokkalaiselle, joka ei lue vielä. Joten päätimme jättää sen kirjan hyllylle, ja muuten harjoittelemme lukemista. Anna pystyy lukemaan aloittelijan lyhyitä kirjoja, joissa on lähinnä 2-3 kirjaimisia sanoja. Oi sitä onnistumisen iloa:)

Tällaisia kuulumisia meidän pian 6 1/2 vuotiaalle. Hän edelleen rukoilee itselleen pikkusiskoa (niin hellyttävää), lauleskelee iloisia lauluja itsekseen, rakastaa kaikkea makeaa (tällä hetkellä itsetehdyt mehupuikot ovat suosikkeja), edelleen varmistaa, että tietää missä mama on (joka hetkellä), istuu edelleen turvaistuimessa autossa, koska matalammalla tulee matkapahoinvointia. Meidän ilopillerimme!

Onnea Vaarille!!!

Oikein hyvää syntymäpäivää rakkaalle Vaarille!!! Aiomme täällä juhlia mustikkapiirakan kera (sekä appivanhempien ja miehen isoäidin). Olisitpa sinäkin mukana ;-)

Kuulumisia

Järkkyä kuinka nopeasti nämä päivät vilisevät ohitse! Olisi tietty ihanaa, jos jaksaisin tehdä postauksia meidän ihanista kesälomapäivistä, mutta taidan olla jonkinlaisella blogilomalla myös.. Netti on pelannut vähän paremmin, ja jonkin verran olen päässyt muidenkin blogeihin kurkistamaan, mutta selvästi täällä eletään auringon tahtiin, eli tietokoneella ei tule paljoa oltua kauniilla säällä. Ja hyvä niin, tietenkin.

Eli, lyhyesti kuulumisia:

- aamuni alkaa ensin aamuhartaudella (suosittelen raamatunlukua, sekä Jesus Calling ja Dear Jesus-hartauskirjoja)

- sekä aamu-uinnilla, kestää noin 30 minuuttia, saa nähdä kuinka käy kun vesi ja ilmat kylmenee..

- kunnon kevennysprojekti alkoi (odotan nälkää, lopetan syönnin kun tulee pikkasen täysi olo, ja joo -
on tämä ihmeellinen idea:)

- lasten kanssa paljon: uimista, hyppelyä laiturilta, leipomista ja kokkaamista, lukemista, kirjastoreissuja, pelien pelaamista (Boggle ja Sequence viime viikoilla), naapuruston teineihin tutustumista

- olemme olleet todella sosiaalisia: ystävät New Hampshirestä tulivat muutamaksi päiväksi, menimme naapuriin pippaloihin, tutustuimme kaksiin muihin naapureihin, ja toiset tulivat meille käymään, toiset meille, ja me heille (ja siivoamista aina siinä välissä että voi näyttää remontoitua taloa, ugh)


- tietty purjehtimista, tänään yritimme ottaa osaa kisoihin, ei ihan onnistunut, mutta kivaa oli

- kirkon juttuja, eli aamulla jumikseen

- koulunaloitusajatuksia, Tuomas aloitti tänään koulun, ja teki samantien kahden päivän koulutyöt.. Annakin on aloittanut koulutyöt, mutta kaunista ilmaa on luvattu vielä tulevalle viikolle, joten tuskin aloitamme virallisesti koulun vielä...

- ajatuksia syksystä - emme pääse syksyksi Floridaan, niin kuin oli tarkoitus, nyyh, mutta saa nähdä kuinka nämä tulevat kuukaudet järjestyvät - ainakin olemme täällä pohjoisessa syyskuun

- tällä viikolla olisi myös tarkoitus päästä mustikkaan!

Että sellaista kolmenkolkkalaisille... Adoptioprojekti on kovasti myös mielissä ja rukouksissa, mutta valitettavasti vielä hyllyllä - liian paljon epävarmuutta vielä ilmassa.

Unohdinko mitään?

Siunausta jokaisen loppukesään/alkusyksyyn, etenkin koulun/töiden alkuihin!

Ei, tämä oli!

Siis lauantai oli kesän upein päivä, ei viime sunnuntai:)



Aamulla pojat auttoivat daddya laittamaan purjeveneen valmiiksi.



Taneli lähti ensimmäisenä isänsä kanssa kokeilemaan järvelle.



He tulivat piakkoin takaisin, ja nappasivat Antin mukaan.



Antti oli saanut kokeilla trapetsia ensimmäisenä, ja ilmeestä päätellen oli ollut aika hauskaa:)



Kuin myös isällään:)



Itse asiassa meillä kaikilla oli tosi mukavaa :-D







Jopa maakrapu haettiin purjehtimaan, eikä pahoinvointi vaivannut kuin vain muutaman tunnin jälkeenpäin :-P



Eikä siinä kaikki. Tutustuimme tällä viikolla naapureihin (kolmen mökin päässä), joilla on 14-vuotias poika. He kutsuivat neloset veneilemään, tai siis tuubailemaan :-D En siis tiedä miksi tätä kutsutaan, kun vene vetää tuubia perässään, ja siellä tuubin päällä 'lentelee' muksut.



Tämän perheen vanhemmat eivät olleet kotona tuona lauantaina, mutta isosisko ja poikaystävä, sekä tämä 14-vuotias poika tulivat meille hodareille ja paahdetuille vaahtokarkeille.



Aika täydellinen kesälomapäivä siis!

Lisää purjehduskuvia täällä.

Kesän upein päivä?

Siis mikä päivä meillä oli! Ei taida olla sanoja kuvata sitä intoa ja iloa mikä meiltä tänään löytyi:) Aioin ensin kirjoittaa poikien onnellisuutta, mutta kyllä sitä löytyi koko perheeltä (noh, vähiten Saaralta, mutta ei se haittaa - eihän meidän kaikkien tarvitse joka asiasta tykätä:)



Rakas mieheni aloitti kilpapurjehduksen 9-vuotiaana, ja harrasti sitä monta vuotta. Kahtena kesänä neloset kävivät purjehdusleirillä, ja oppivat purjehtimaan pienemmillä purjeveneillä (optimistijollilla?). Siitä lähtien pojilla on ollut haaveena oma purjevene (Saarakin kyllä tykkäsi silloin), ja kyllä se on tainnut olla daddynkin unelma monta vuotta.



Mies on puhunut purjehtimisesta, ja sen ilosta kaikki nämä yhteiset vuodet, ja olen kyllä tiennyt kuinka paljon hän rakasti lajia, mutta en koskaan ennen nähnyt miestäni purjehtimisen parissa (hän ei siis enää kilpaillut tai harrastanut kun me tapasimme toisemme - mikä oli melkein 20 vuotta sitten!!!).



Oli todella vaikuttavaa katsoa miestäni, joka näytti tietävän tarkalleen mihin jokainen kaapeli ja naru meni ja näyttävän pojille kuinka eri solmuja tehtiin. (Vähän myöhemmin hän kyllä tunnusti että hänen oma purjeveneensä oli vähän erilainen, eikä hän ollut ihan satavarma menikö kaikki paikalleen). Kovasti kehuin kyllä ja yritin flirttailla tämän komean purjehtijan kanssa ;-)



Toinen vaikuttava juttu oli kuinka kärsivällisesti ja kannustavasti daddy opetti poikiaan, niin purjeveneen kokoamisessa kuin myös tämän vähän isomman Laser II-purjeveneen purjehtimisessa.



Tosin tämän päivän oppitunnit olivat vain kuivalla maalla. Kuvista ei ehkä näe, mutta järvessä oli vaahtopäät, eikä opettaja halunnut päästää aloittelijoita veteen ihan vielä.



Sekä tämä käytetty paatti tarvitsee aika lailla huoltoa ennen kuin se saadaan järveen. Osia on jo tilattu:)



Vaikkeivat nelostet ole ihan aloittelijoita, heidän purjehtimissaan veneissä ei ole ollut tätä trapetsia, eli se oli ihan uusi kokemus.



Voi sitä iloa, kun hoksasivat kuinka systeemi toimii! Sain kunnon kameralla otettua parempia kuvia heidän loistavista kasvoistaan, ja kunhan ehdin, laitan ne Mothership-blogiin (nyt löytyy:). Nämä postauksen kuvat ovat kännykällä napsittuja Instagram-kuvia (joihin ottamiseen olen ihan ihastunut, ehkä joku on jo huomannutkin, köh köh:).

Niin, ja Annakin imi itseensä opetuksen, en yhtään ihmettelisi vaikka hänkin innostuisi kilpapurjehtimisesta.



Oppitunnin jälkeen laitettiin purje pakettiin, jatketaan siitä sitten taas joku toinen päivä!

Sunnuntaiaamuna

On se jännä, kun vähän tahti hidastuu, niin on aikaa ajatellakin. Tulee luettua raamattua ihan eri lailla, on intoa bloggailla, ja saiskohan intoa valokuvaamiseenkin taas? Migreenikin on pysynyt poissa, kokonaan.Tällä viikolla olen lukenut koskettavia kohtia Jesajasta:

Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.  Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;

mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Jesaja 40: 28-31

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. 41:10

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. 42:3

Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. 43:1-2

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. 43:18-19

Olen lukenut raamattua läpi, joka päivälle on tekstit vanhasta ja uudesta testamentista. Täältä löytyy päivän tekstit, eli voin lukea tekstit niin tietokoneelta, kännykästäni, kuin myös paperiraamatusta.

Kyllä sitä on tainnutkin olla aika tiukilla viime viikot (kuukaudet?). Ja vaikka töitä riittää, juuri nyt voin hengähtää hetkeksi aikaa. Pitääkin, teinien kesäflunssa iski mieheen ja minuun, ja Anna-ressulla on ollut kuumettakin, ja haukkuvaa yskää (en nyt muista mikä nimi sillä on suomeksi).

Tänään jätämme paikallisen kirkon väliin, mutta katsomme jumiksen Floridan kirkostamme netin kautta. Siunattua sunnuntaita!

Ihania lomapäiviä

Oih, näitä päiviä! Leppoisia, onnellisia yhdessäolopäiviä. Ja sitä omaa aikaa myös (edelleen uin aamuisin nauttien hiljaisuudesta ja järven kauneudesta). Eilen vietimme koko aamun laiturilla (hyppykuvia täällä), ja tänään menimme kajakkireissulle. Valitettavasti saimme vain viisi mahtumaan kahteen kajakkiin, joten Tuomas ja mies jäivät kotiin.



Menimme läheiseen lahden poukamaan, jossa pysähdyimme yleiselle laiturille uimaan ja lapset pyydystivät pikkukaloja.



Sieltä Antti ja Taneli halusivat uida takaisin kotilaiturille, joten me tytöt seurasimme kajakeilla läheltä, jos olivat tarvinneet apua. Eivät tarvinneet:)



Ja tämän jälkeen ruoka maistui:) Onneksi olin paistanut lättyjä aamulla (postaus Mothership-blogissa).



Iltapäivällä pelasimme pelejä, kävin miehen kanssa kävelyllä, enkä vieläkään saanut komeroita järjestettyä (enkä laskuja maksettua). Ehkä huomenna, heh?



Tänään meillä oli niin putkimies kuin sähkömieskin. Yläkerran vessassa toimii pesualtaat, jee! Saadaan tuoda hammasharjat ylös miehen kanssa. Tuohon keskelle on tulossa vielä yksi peili ensi viikolla, suihkua ei vielä ole, ja muuta pientä hyllyä ja komeroa pitää vielä tehdä loppuun.

Nyt juuri saimme Pink Panther-elokuvan loppuun, oli kiva katsoa koko perhe yhdessä.

Oikein hyvää elokuuta jokaiselle!