Joulupäivänä

Joulupäivä oli juuri niin ihana kuin vain saa ollakin. Nukuttiin myöhään, lapset saivat vielä nameja joulusukista, olimme pyjamat päällä koko päivän, söimme jouluaterian ruokia (ja muita herkkuja) silloin kun siltä tuntui, levättiin, luettiin, katsottiin elokuvia, nautittiin. Uloskin menimme, ja kuvia löytyy täältä (kannattaa kurkistaa!!). Ulkona nimittäin meitä odotti aika yllätys:)

PS. Täältä löytyy (englanniksi) ohje kuinka teimme riisipuuron tänä vuonna. Herkkua!

Jouluaatto Kolmenkolkkalassa

Ei joulu ole joulu ilman joulusaunaa! Tai siis... ilman joulu-uintia? Olisi se sauna ollut kiva, etenkin kun piti naapurin rantaan talsia kovassa tuulessa, oma ranta on liian kivinen ja matala (niin ja talsia sitten takaisin märkänä!). Äitini ja minä pulahdimme kunnolla järveen, jossa jääpaloja jo kellui pinnalla. Brrrrr...!!! Tanelikin tuli uikkareissa mukaan, ja kasteli jalkansa:)

Joulu-uinnin jälkeen söimme kanelipullia, minä heräsin aamulla aikaisin avaamaan valmispullarullia ja laittamaan leipomaan niitä uuniin. Kuvia ei ehditty ottaa, ennen kuin kaikki katosivat nälkäisiin suihin. Namnam! Supersalainen pillsburydoughboy-resepti!



Joulupukki taisi olla lähistöllä, meidän pihassa kävi porolauma. Niin päätin uskoa!



Suomalaisittain koristelimme joulukuusen aamulla, melkein tarkoituksella. Uskokaa tai älkää, mutta täällä korvessa olikin yllättäen vaikea löytää joulukuusta! Jopa Walmartin joulukuuset yli tunnin ajomatkan päässä olivat loppuneet kolme viikkoa sitten! Omasta metsästä mies etsi tyttöjen ja sahan kanssa, mutta ei onnea, eikä naapurin pihasta sitten ottaneet. Sunnuntaina vihdoin löytyi joulukuusifarmilta (mies ja Saara hakivat - eivät rontit ottaneet kuvia), ja eilen sitten koristelimme kuusen kauniiksi.



Kaunis Saara isona apuna joulukuusen koristelussa!



Tänä vuonna tein riisipuuron crockpot-padassani, ja hyvää tuli! Manteli mukana myös, ja sen sai tänä(kin) vuonna Taneli. Ensi vuonna naimisiin? Meidän tradition mukaan sai pienen mantelilahjan, josta tällä kertaa ilmestyi Letters to God-elokuva, sekä levy Fazerin sinistä. Ennen puuroa luin Turun joulurauhan julistuksen ensin suomeksi, sitten englanniksi.



Meidän ensimmäinen joulumme täällä Mainen kodissa.. Ihana, kun äitini oli täällä! Muita oli ikävä..

Iltapäivällä meillä oli pientä jännitystä ilmassa. Ei tosin joulupukin odotuksesta, vaan hukkaan menneistä vuorosanoista! Saimme pastoriltamme sunnuntaina kaksi paperia jouluaaton hartauden kynttilänsytytyksen sanoista, jotka kaksi pojistamme aikoi lausua kirkossa, mutta hukkasimme vuorosanat, ja pastori oli kipeänä sukulaisissa, emmekä saaneet häntä kiinni. Alkoi näyttämään jo koomisen epätoivoiselta, mutta onneksi löytyi tarvittavat paperit kirkonpenkistä, jonne me olimme ne jättäneet.

Aika iso lohko iltapäivästä meni kuitenkin sanoja metsästäessä! Ja viimeisiä lahjoja paketoiden - täällähän aatto on normaalipäivä, eli postissakin piti käydä katsomassa oliko puuttuvia lahjoja tullut sinne. Ja onneksi oli tullut osa, osa ei sitten ehtinyt meidän joulunviettoomme. Mies auttoi kalkkunanlaitossa, mutta muuten äitini kanssa laitoimme ruoan. Lapset sitten auttoivat keittiön siivoamisessa.



Meidän amerikkalaissuomalaiseen menuun kuului:

Jouluevankeliumin lukeminen (Luukas 2:1-20)
Kalkkunaa
Kalkkunan täytettä (stuffing)
Kalkkunan kastiketta (gravy)
Kinkkua amerikkalaisella sinapilla
Perunamuusia
Bataattimuusia (sweet potatoes)
Vihreitä papuja
Keitettyjä porkkanoita
Karpalohilloa
Sallaa kerman kanssa
Sinappisilliä ja kermasilliä
Itseleivottua leipää (kiitos äidin)

Kurpitsapiirakkaa
Rommikakkua (ja hunajaisia rommikuppikakkuja)
Karpaloappelsiinirommiglögi
Paljon hasselpähkinäkahvia



Paikallinen jouluaaton hartaus oli illalla (klo 19 - aika myöhäinen). Kauniita joululauluja, tunnelmallisia kynttilöitä, joulun iloinen sanoma - voisiko sydän enempää täyttyä? Poikien osa meni hyvin, vähän jännittivät, mutta puhuessa äänikin voimistui. Kirkko oli ihan täynnä, mikä oli upeaa!



Kirkosta sitten kotiin, ja kas vaan, sillä välin oli joulupukki käynyt! Kuusen alla oli paketteja, joita sitten innokkaat ja onnelliset lapset avasivat, ja vierellä äiti ja minä kyynelsilmin katselimme sitä iloa. Vaikkei oikeasti lahjoja ollut paljon, niin se vaan tuntui kuitenkin niin runsaalta..
 


Kello oli jo pitkästi yli 22, mutta Anna kovasti halusi alkaa kokoamaan legojaan.. Hetken jaksoi, sitten kannoin nukkumaan. Hyvä päivä oli.

Tänään mietimme äidin kanssa kuinka täysi se eilinen oli, ja kuinka hyvä tämä paikallinenkin tapa on joulukirkko aattona, joululahjat ja ateria joulupäivänä, mutta en kuitenkaan aio vaihtaa meidän perheen traditioita - meidän systeemillä saa joulupäiväpyjamapäivän!! Siitä lisää eri postauksessa:) Alla vielä kollaasi eri jouluaaton hetkistä kännykällä otettuna.
 
Siunattuja joulupyhiä jokaiselle!

Hyvää joulua!

Yritin löytää perhekuvaa meistä, kun tänäänkään ei saatu otettua kuvaa, mutta ilmeisesti vuosi 2012 ei ollut perhepotrettien vuosi. Yllä yritys kesältä, mikä kyllä kuvaa tätä kaaosta ihan hyvin:)

Päädyin tänä iltana tekemään kollaasin, jonka voin laittaa blogiin ja facebookiin, eli sen myötä jokaiselle oikin ihanaa ja rauhaisaa joulua jokaiselle! Me pysähdymme juhlimaan Vapahtajamme syntymäjuhlaa sopivasti suomalaisittain ja amerikkalaisittain.




Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Jesaja 9

Juhlaa:)

Ihan kännykällä (äidin ja omallani) napsittuja kuvia juhlasta. Taitaa olla pari kuvaa myös maanantai-illalta. Vaatimaton oli päivä - siis niin vaatimaton kuin vain voi olla viiden sankarin kanssa, heh.

Pienet olivat lahjat, kakku liian kostea (onneksi maistui hyvältä), illan spesiaaliateriaksi päätyivät hodarit, mies todella kipeä flunssasta, minulle tuli migreeni, emmekä siis päässeet pulkkamäkeen taikka postiin, mutta niin lapset illalla sanoivat, että oli ihana syntymä-ja adoptiojuhlapäivä. Ihanat. Uskon, että nauttivat siitä ettei ollut koulua, tai kotitöitä, lunta satoi, ja saivat olla tietsikalla paljon.

Jotenkin koen saman joulun suhteen. Äitini kyllä on jaksanut leipoa joulutorttuja ja pipareita, koristellut pipareita ja piparikylää lasten kanssa, ja muutenkin ollut meidän joulun hengettäremme täällä, mikä on ollut mahtava siunaus. En tiedä olisinko saanut leipomuksia tehtyä tänä vuonna. Todella vähän olen tehnyt mitään joulun suhteen, mutta kyllä se joulu tulee.

Päivät vilahtavat ohi. Joulun sanoma ei muutu.

Jumalan Poika syntyi luoksemme - ei tuomitsemaan, vaan tuomaan pelastusta. Armoa.

Armoa sinulla ja minulle.

Minäkin saan olla armollinen itseäni kohtaan. Sinäkin.

Joulu tulee näinkin.

Ja siis juuri nyt vieläkin loikoilen pyjamat päällä sängyssä:) Töitä toki riittäisi, mutta näin kerran vuodessa sallin itselleni pyjamapäivän ilman mitään syyllisyyttä. Jossain vaiheessa alkaa takamus puutumaan, ja nousen ylös - voisin vaikka alkaa paketoimaan joululahjoja. Remonttia on vielä parisen päivää, ennen kuin tulee taukoa loppuvuodeksi (!!!), eli ei sitä vielä kannata siivotakaan, eihän.

Armoa ja rauhaa sinullekin, kun valmistelet joulun juhlaa.

Joulukuun kuulumisia

Eka viikko Mainessä meni vilahtaen ohi, toipuen reissusta, sekä ahkerasti tehden kotikoulujuttuja. Saimme kirittyä niin, että voimme aloittaa joululoman, aah! Ainoa, mitä kaikkien viiden pitää tehdä joulunkin aikaan, on englannin kielen oppitunnit, niissä olemme jäljessä.

Perjantaina ja lauantaina tuli käytyä pikaisesti etelä-Mainessä, meidän piti palauttaa apen auto, ja hakea talvirenkaat omaan autoon. Lauantaille oli sitten kaikenlaista menoa, ja täysin olin unohtanut, että oli Annan kuudes Gotcha-päivä....! Onneksi facebookistä näin, kun reissukaveri päivitti asiasta. Ei saatu juhlittua, tulimme aika myöhään kotiin. Täältä voi lukea viime vuoden juhlasta Floridassa.

Huomenna kuitenkin juhlimme niin Annan adoptiopäivää, kuin nelosten 14-vuotissynttäreitä myös. Daddy on valitettavasti pahassa flunssassa, mutta me muut aiomme juhlistaa päivää. On vohveleita tiedossa, ei koulua, kakku jo tehtynä, lahjat paketoituna. Vielä on mietinnässä mitä kivaa voisimme tehdä yhdessä, riippuu vähän säästä.

Täällä on nimittäin satanut lunta sunnuntaista lähtien, eikä loppua ole näkymissä. Ihanaa!!! Muttemme aio kauas seikkailla, jos lunta sataa koko päivän, mutta ehkäpä edes pulkkamäkeen:)

Joulukin on saapunut meille koristeineen ja leipomuksineen - täytyy kyllä myöntää, ettei olisi tullut piparitaloa tai joulutorttuja, jos äitini ei olisi täällä...! Melkein kaikki lahjatkin jo hankittu, muttei niitä vielä paketoitu. Ehtiihän tässä vielä...

Nyt nukkumaan, huomenna on iso päivä! Joulurauhaa jokaiselle!

Kotona, Mainessä

Eilen, eli sunnuntaina pääsimme takaisin omaan kotiin Maineen. Toisaalta oli haikeaa lopettaa reissaaminen, toisaalta olin jo ihan valmis palaamaan pohjoiseen. Heti, kun lähdimme Sainan luota, en olisi yhtään jaksanut reissata enää. Mutta kieltämättä ensin oli haikea lähteä Floridasta, sitten siskon luota. En ehtinyt kyllästyä vielä asuntoautoelämään, mutta tällä reissulla olimmekin vain vajaat puolitoista kuukautta.

Mies oli haltioissaan, kun pääsi pohjoiseen. Ressu on kipeä, mutta silti onnellisena kävelee ympäri taloa suunnitellen remontin seuraavaa osaa. Anna ja teinitkin mielellään palasivat takaisin, ja teinien harmiksi sunnuntain nuortenryhmä oli peruttu. Olisi tietty ollut kiva nähdä kavereita heti. Äitini oli taatusti helpottonut, kun päästiin vihdoin perille:)

Pakkasta oli ihan pikkaisen sunnuntaina, ei lunta eikä järvi jäässä, mutta yön mukana tuli ohut lumipeite maahan, ja tänään on satanut niin lunta, sadetta kuin jäistäkin hilettä. Pulkkamäkeen ehtivät Anna, Taneli ja Antti kesken koulupäivän.


Pöh, ei voi olla totta!! Unohdin ottaa kuvaa laatikoista, joita mies haki postista. Kuukauden vitsi on ollut kotiinpaluu, ja postin hakeminen, tässä kuussa kun on kaikenlaista juhlapäivää, ja kun metsän keskellä ei ole shoppausmahiksia, tilaan niin lahjat, kuin myös kotitarvikkeet netistä niin paljon kuin mahdollista. En kehtaa tunnustaa montako laatikkoa oli, sanotaan nyt etten ole vielä kaikkia edes avannut :-D

Alla matkakuvia, kollaaseina. Ensin lähdimme Sainan luota aamulla aikaisin - kunhan saatiin ensin akku ladattua...



Anna sai tehtyä yhden ekaluokan matikkakirjoistaan (niitä on kaksi tälle vuodelle) loppuun asti Virginian ja Pennsylvanian välillä!

Pennsylvaniassa ei tullut otettua montaakaan kuvaa. Ystävien luona otin vain yhden, tuon ylläolevan kollaasin viimeisen kuvan. Pääsimme heille torstaina keskiyöllä (piti pysähtyä Philadelphian lähellä työkokouksen takia, ja Scrantonista mies kävi ostamassa antiikkipuuta remonttia varten), ja perjantain vietimme pakaten ja siivoten asuntoautoa. Niin ja mies kävi ostamassa toisen satsin antiikkipuuta.

Hän tuli takaisin automme niin täynnä puutavaraa, että hetken näytti siltä, ettemme pääsekään lähtemään pohjoiseen lauantaiaamulla. Autossa ei tilaa perheelle, asuntoauto jää varastoon Pennsylvaniaan.

Mitäs nyt?


Kyllä ne taas kummasti loksahti paikalleen ne meidän palapelin palaset (onhan tää monimutkainen elämä ihan normaalia, onhan???!!).

Lauantain ohjelma:

1) kuuden tunnin yöunien jälkeen herään migreeniin, en uskalla ottaa vahvempia lääkkeitä, että pystyn ajamaan ilman tokkuraista oloa

2) lähdemme ystävien luota, mies, lapset ja äitini asuntoautossa, minä ajan puukuormaa

3) matkalla pysähdymme Walmartista hakemaan jotain asuntoautonestettä viemäreihin

4) ajamme varastorakennuksen ohi, jätämme auton puukuormineen sinne

5) käymme tyhjäämässä asuntoauton likavesitankit, onneksi löytyi paikka noin 30 min päästä

6) mies heittää Tanelin ja minut lentokentälle, josta käymme hakemassa vuokra-auton: upean Chrysler minivanin, jossa jopa dvd-soitin - en pyytänyt mitään extroja, joten olimme ihan onnessaan. Tuolitkin mukavat nahkaiset, hyvät istua.

7) ajamme varastorakennukseen takaisin, mies siellä jo asuntoautoa laittamassa talviteloille. Siirrämme kamamme autoihin, ja jätämme hyvästit rakkaalle peltipurkillemme.

8) pysähdymme lounaalle, ja sitten lähdemme ajamaan kohti pohjoista. Kello on 13:40, mies ajaa puukuormaansa, minä Chryslerin kuskina.

9) ajamista oli 7 h, mutta pysäkkien kanssa pääsemme perille anoppilaan etelä-Maineen illalla noin klo 21 - en muista tarkkaan

Jossain väliä päivää migreeni alkoi hellittämään, ja itse asiassa nautin ajamisesta. Mikäs siinä oli, kun lapset tyytyväisinä katsoivat elokuvia takapenkillä, sain jutella äidin kanssa, ajokelit olivat hyvät, ja auto kiva ajaa. Mutta en todellakaan omissa voimissani - kiitos Taivaan Isän, kun antoi voimaa ja jopa iloa matkustamiseen! Ja täytyy myöntää, että olin ensin vähän kiukkuinenkin, kun piti lähteä autoa vuokraamaan ja kahdella autolla ajamaan takaisin, mutta koin, että sain siunauksen, kun en alkanut kiukuttelemaan, vaan päätin olla avuksi kahelille rakkaalle miehelleni:)

Eilen aamulla palautimme vuokra-auton, ja saimme lainaksi apen auton, että saimme tuotua puukuorman heti pohjoiseen asti. Ja täytyy myöntää, että upeilta näyttävät antiikkilaudat täällä vanhassa talossa!

Tasavallan presidentiltä

Tasavallan presidentin tervehdys ulkosuomalaisille yhteisöille 6.12.2012

Käymme juhlimaan Suomen 95. itsenäisyyspäivää ylpeinä vakaasta ja hyvinvoivasta isänmaastamme.
Maamme menestys on sidoksissa kehitykseen lähialueillamme ja kauempanakin. Omalta osaltaan Suomi on mukana edistämässä turvallisuutta ja hyvinvointia kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Yhteistyömme muiden Pohjoismaiden kanssa on viime vuosina entisestään vahvistunut.
Muuttuvissa kansainvälisissä oloissa tehtävämme on varmistaa, että Suomen hyvinvointi ja vakaus säilyvät myös tulevaisuudessa. Se tarkoittaa, että meidän on kyettävä uudistumaan alati muuttuvan maailman mukana, vahvuuksistamme ja perinteisistä arvoistamme samalla kiinni pitäen.
Turvallinen ja vauras yhteiskuntamme on rakennettu kovalla työllä monen sukupolven voimin. Menestyminen tulevaisuudessa edellyttää, että pidämme huolta suomalaisen työn kansainvälisestä arvostuksesta ja kilpailukyvystä. Tämän tavoitteen eteen meidän on tehtävä yhdessä hartiavoimin töitä: etsittävä uusia tapoja kasvattaa suomalaisen työn vientiä ja maamme houkuttelevuutta investointikohteena.
Yhä useammin suomalaisen tie vie ulkomaille jossain vaiheessa elämää opiskelun, työn tai eläkepäivien myötä. Erityisesti nuoremmalle sukupolvelle kansainvälinen liikkuvuus ja avoimuus uudelle ovat arkipäivää. Monella mukana muuttaa perheenjäseniä tai perhe perustetaan ulkomailla. Ulkosuomalaisperheissä kansainvälisyyteen kasvetaan luontevasti.
Osa ulkosuomalaisista palaa aikanaan takaisin Suomeen, osa jää uuteen kotimaahansa pysyvästi. Suomalaisuus pysyy kuitenkin keskeisenä osana omaa identiteettiä, ja yhteys Suomeen usein vahvana. Te ulkosuomalaiset toimittekin jokapäiväisessä elämässänne Suomen ja suomalaisen kulttuurin arvokkaina lähettiläinä.
Arvoisat suomalaiset maailmalla, tervehdin teitä ja läheisiänne lämpimästi juhliessamme maamme itsenäisyyspäivää.

Sauli Niinistö
Tasavallan presidentti

Virginian onnenpäiviä

Aaah, ihana olla täällä siskon ja siskon perheen luona! Ja äiti täällä myös odottamassa! Lähdimme ajamaan perjantai-illalla, ja jatkoimme lauantaina niin, että illalla olimme perillä.

Silja-vauvaa on saanut pitää sylissä, nuuhkia vastasyntyneen tuoksua, ihastella isoja haukotuksia ja kasvojen ruttuisia ilmeitä. Annakin on aivan onnessaan, ja aina säännöllisin väliajoin tulee tankkaamaan vauvaonnea. Annalla sujuu leikit hyvin serkkupoikien, ja Ellin kanssa, ja nelosetkin viihtyvät pikkuväen kanssa päivisin koulujuttujen lomassa, ja illalla istuvat aikuisten kanssa.


Sunnuntaina vietimme päivän Busch Gardens'in Joulukylässä, viime vuonna vietimme kaksi iltaa siellä, ja toivottavasti saamme tästä jokavuotisen perinteen. Hyvipuiston laitteita, kauniita jouluvaloja ja musiikkia, sekä erilaisia näytöksiä.

Niin mukava kuin olisikin olla kauemman aikaa, torstaina jatkuu meidän matka. Ensin Pennsylvaniaan, ja sitten Maineen. Toiveena on päästä perille asti sunnuntaina, mutta saa nähdä kuinka matkat sujuvat.

Matka kilometreissä (ilman ylimääräisiä mutkia, joita aina tulee):

- Floridasta siskolle noin 1339 km (832 mailia)
- Siskolta ystävien luokse noin 690 km Pennsylvaniaan (429 mailia)
- Pennsylvaniasta Maineen noin 776 km (482 mailia)

Yhteensä 2805 kilometriä, plus kaikki pakolliset ja ei niin pakolliset kiertoajelut:)

PS. Mothership-blogista löytyy lisää Floridan kuvia, ja tarkoitus on lisätä ainakin yksi satsi vielä. Suosittelen siellä myös lähettämään kenkälaatikoita lapsille, Usasta niitä lähettää Samaritan's Purse, ja Suomessa Patmos. Molempien organisaatioiden kautta voi myös koota laatikon netissä virtuaalisesti.

Pikapäivitys

Viikko rannalla on ollut ihanaa, mutta lähinnä ihania hetkiä siellä täällä, muuten täynnä kaheliutta. Emme vuokranneet autoa, joten aina kun miehellä oli jotain menoa, kaikki lähdimme asuntoautolla liikkeelle, ja muuten simppeleistä menoista tulikin kokopäivän reissuja. Keskiviikon pysyimme koko päivän leirintäaluella, muuten olemme olleet liikkeessä koko ajan.

Eilen asuntoauto meni huoltoon, haimme vuokra-auton päiväksi, kävimme miehen toimistolla, maksoimme laskuja jne. kun kävi ilmi, että asuntoauton pitää jäädä huoltoon myös perjantaiksi, jarrut piti vaihtaa, ilmastointia ja iskunvaimentimia huoltaa. Eli vuokra-auto toiseksikin päiväksi, hotelli yöksi, ja ehkä tänään tai huomenna lähdemme ajamaan kohti Virginiaa.

Kuvia on kyllä, ja eilen hotellissa olisi ollut netti, mutta migreeni iski:( Mutta nyt menoksi!

Kiitospäiväviikonloppu

Terkkuja St. Petestä taas!

Lähdimme ajamaan Key Westistä Orlandoon keskiviikkoaamuna, ja torstain Kiitospäivän vietimme ystäväperheen kanssa, joka myös muuttivat New Hampshirestä Floridaan muutama vuosi sitten. Neloset ja heidän kaksi vanhintaan leikkivät paljon yhdessä pikkuisina, ja hyvin jatkui yhteiset touhut vuosien jälkeen:) Anna viihtyi hyvin heidän 8-ja 6-vuotiaiden poikien kanssa myös.

Itse asiassa niin kivat jutut lapsilla olivat, että menimme takaisin eilen pizzailtaa viettämään.

Yövyimme leirintäalueella neljä yötä Orlandon alueella, ja siellä toimi netti niin hyvin, että me saimme jopa töitä ja kotikoulua paiskittua. Kotikoulun etuja tehdä koulujutut silloin kun meille sopii, ei silloin kun muut niitä tekevät, heh heh.

Eilen kävimme myös katsomassa Orlandon Titanic-näyttelyn.

Tänä aamuna ajoimme takaisin St. Peteen, ja jopa ehdimme omaan kirkkoon jumikseen. Nyt olemme hengailleet kirjakaupassa ja kohta pian suuntaamme leirintäalueelle. Näillä näkymin täällä tämän viikon, ja joko perjantaina tai lauantaina lähtisimme ajamaan pohjoiseen.

Key West II

Me ollaan niin huonoja turisteja. Jos ajattelee Key Westiä, mitä tulee mieleen? Ainakin:

- rannat
- Ernest Hemingway ja kuusivarpaiset kissat
- eteläisin kohta

Ei me mitään tällaisia kierretty. Tai no, kurkistettiin rannalle sen verran, että otin pari valokuvaa, ja sillä välin kun tein lounasta, lähetin kolme lasta hakemaan äidilleni simpukankuoria. Eteläisimmän merkin kohdalla käveltiin ohi (otin kännykkäkuvan joistain muista turisteista), jonkun meistä piti päästä epätoivoisesti vessaan, ja jono merkin kohdalla oli pitkä, jos halusi ottaa kuvan itsestään merkin edessä. Hemingwayn talon ohi menimme kiertoajelun bussilla, ja myöhemmin käveltiin ohi, mutta liput olivat kalliit, eikä porukkaa kiinnostanut paikka.

Oli uskomatonta kuinka saimme parkkeerata asuntoauton ekana päivänä, mutta sen jälkeen se ei enää onnistunut. Tokana päivänä maksoimme päiväkäynnin Fort Zachary Taylor-puistoon (ei kierretty linna-aluetta kuitenkaan), että saimme asuntoauton jonnekin, mutta sieltä kesti kävellä keskustaan kauan, ja puisto meni kiinni viiden jälkeen, eli piti tulla takaisin aikaisin :-/

Leirintäalueet olivat järkyttävän kalliita, mutta mihinkään ei saanut yöksi parkkeerata (niin kuin muualla Usassa voi), joten päätimme olla palaamatta kolmatta päivää, vaikka näkemistä olisi vielä ollut. Seuraavalla kerralla pitää tuoda vuokra-auto mukaan, ja sitten käymme ainakin Dry Tortugas-reissulla, ja junamuseossa (vaikka se on kuulemma pikkuriikkinen).

Mutta Key West oli kaunis, viehättävämpi kuin oletimme - olimme kuulleet, ettei sinne kannata lapsia viedä, kuulemma paljon bilettämistä, ja etenkin samaa sukupuolta olevien parien kesken. Parin ravintolan miestenvessoissa oli ollut kivoja kuvia, ja toki näimme vähän kaikenlaista, mutta oikeasti ei ollut niin paha kuin olisi voinut. Muttei me kauheasti liikuttu iltaisin. Me tykkäsimme, ja aiomme palata uudestaan.. Historia kiehtoi, vanhat rakennukset niin suloisen kauniita, meri turkoosi. Ensi kerralla snorklaus-ja sukelluskamat mukaan!

Yritän laittaa (todennäköisesti Kiitospäivä-torstain jälkeen) Mothership-blogiin postausta, ja meillä oli pari muuta saarta täällä Florida Keys-saarilla, joista tykkäsimme tosi paljon, eli lisää myöhemmin - tai toiseen blogiin:) Netti on ollut surkea, mutta aiomme olla loppuviikon Orlandon alueella, ja siellä pitäisi sitten päästä internettiin. Nyt olemme Key Largossa, eli näitten saarten pohjoisosassa.

Ja iso kiitos myös täällä teille kaikille, jotka äänestitte Mothership-blogin puolesta! Mothership Adventures voitti Parhaat kuvat kategorian Kotikoulublogien kisassa, kiitos teille jokaiselle äänestäjälle:)

Key West

Ekan päivän seikkailuja Key Westissä. Pikkuruisia katuja, joita mies rohkeasti ajoi isolla asuntoautolla. Ajellessa, eräs tyyppi pyöräili ikkunani viereen ja kertoi, että hänellä on samanlainen Airstream asuntoauto parin korttelin päässä, ja sanoi, että voimme seurata häntä, niin voimme parkkeerata viereen. Heh - niinpä seurattiin pyöräilijää - joka muuten pyöräili ruotsalaisella armeijapyörällä, ja parkkeerattiin meidän asuntoauto heidän omansa viereen. Taisi olla viisi vuotta vanhempi, vähän lyhempi, mutta kuulemma ihan samanlainen sisältä kuin meidän oma.

Kävelimme Key Westin keskustassa, söimme loistavan kalalounaan, ja mies ja lapset päätyivät purjehtimaan tämän Joshin ja hänen vaimonsa Hindu-laivalla. He pystyivät ottamaan vain kuusi mukaan, joten minä jäin nauttimaan yksinolosta ja Key Lime-piirakasta. Aaah...!!! Vielä ei nähty muita nähtävyyksiä, esim. sitä eteläisintä kohtaa, mutta ehkä huomenna? Eihän tässä mitään kiirusta:)

Long Key

Jätimme ruuhkaisen Miamin taakse eilen, ja saavuimme oikein rauhalliselle Long Key-saarelle. Kuvassa sininen pallo:) Matka jatkuu Key Westiin tänään, mutta näitä Long Key kuvia voi käydä kurkkaamassa täällä. Ja muutama Miamista löytyy täältä.

Miamissa!

Terveisiä Miamistä! Eilen lähdimme St. Petestä eteläänpäin, ja tänään miehellä on työjuttuja täällä. Ilmeisesti me muu perhe matkustamme asuntoauton mukana toimistosta toiseen, oujee. Eli ei mitään Miami Beachejä meille.

Tyypilliseen tapaan en ole varma mistä meidät löytää tänä iltana, mahdollisuuksina on täältä samalta leirintäalueelta, missä vietimme viime yön, tai sitten lähdemme ajamaan kohti Key Westiä, itärannikon eteläisin paikka - missä emme vielä ole olleet. 2010 pääsimme puoleen väliin Florida Keys-saaria, mutten enää muista miksi käännyimme pohjoiseen ennen Key Westiä.

Meillä on ollut tosi mukavaa asuntoautoillessa. Toki välillä on ärrimurripäiviä, ja jos niitä sattuu useammalle yhtä aikaa, niin sitten menetetään tietokoneen käyttöä tai muuta mukavaa, vanhemmat saattavat lähteä kävelylle, mutta oikeasti ei ole kovin paljon näitä hetkiä/päiviä ollut. Koska asuntoauto on (kuitenkin) niin pieni paikka, on pitänyt harjoittaa enemmän yhdessäoloa, kompromissejä ja kärsivällisyyttäkin - ei mitenkään huonoja juttuja:)

Kotikoulua on saatu tehtyä vähemmän kuin Mainessä, mutta joka päivä jonkin verran kuitenkin. En (vielä) murehdi, aina kun netti pelaa, lapset tekevät niin paljon kuin pystyvät, ja Mainessä talvella kiritään sitten. Eiköhän tässä matkatessa opita paljon kuitenkin.

Tänään on viimeinen päivä äänestää Mothership-blogiani, eli klikkaa äänestämään seuraavaksi:)

Ihana, ihana Florida!

En ole unohtanut tätä suomalaista blogiani, mutta on todella vaikea löytää nettiaikaa täällä Floridassa, etenkin kun suurin osa ajasta mennään vaan kännykkäyhteydellä.. Mokkulan varassa nyt, mutta tiks toks, ne minuutit pitää säästää miehen työntekoa varten.

Olen kyllä postaillut Mothership-blogiin, eli sitä kautta voi seurata missä mennään ja facebookissa on päivittäin pieniä päivityksiä. Ylläolevan kollaasin kuvat ovat lauantai-iltapäivältä, kun sain houkuteltua kolme lasta rannalle kanssani. Uimassakin kävimme, vaikka kylmää oli, brrr!!!

Syvät ovat aatokset täällä joka kerta, ja tajusin, että vielä ei ole ollut kertaa, kun olisin ollut valmis lähtemään pohjoiseen, rakastan olla täällä niin paljon! Tietenkin rakastan Mainen kotiamme, ja olen kyllä pohjoisen tyttöjä, mutta vielä ei ole tullut kyllästyttyä paratiisiin... Mies kokee aika lailla samoin, joka kerta kun olemme täällä miettii oman paikan ostoa, mutta ei se ole ainakaan tämän vuoden juttuja. Mutta sydämessäni toivon, että ensi vuonna.. Jos sitten voisi aloittaa sen adoptioprosessinkin, joka piti laittaa jäihin tänä vuonna.

Taivaan Isä tietää:)

Nämä postaukset löytyy Mothership-blogista:

- Kuvia ja kuvia

- Hetkiä tien päällä

- Floridassa



- 5 min rannalla

- VW Bulli Brigade

Ja Mothership-blogia voi käydä äänestämässä täällä, kerran päivässä joka vekottimelta! Kiitos - tiedän, että moni teistä äänestää, muuten ei voisi äänet kasvaa noin huimasti joka päivä:)

Tekin voitte äänestää:)

Ensinnäkin, pääsimme perille Floridaan maanantai-iltana! Tai no, leirintäalueelle Orlandoon yhdeksi yöksi, mutta tarpeeksi perille. Kuvakollaaseja matkalta löytyy Mothership Adventures-blogista. (Niin väsynyt nyt, etten edes saa kuvaa tähän postaukseen, ellen myöhemmin lisää...)

Kuten varmaan olette kuulleetkin, täällä on presidentinvaalit tänään. Varmasti monta teistä harmittaa, kun ei pääse äänestämään (muutama sentään pääsee lukijoistani!), en minäkään vielä voi... En ole vielä Usan kansalainen.

Mutta ei hätää, minulla on keinot kuinka pääsemme kuitenkin äänestämään! Matkustus-ja kotikoulublogini on mukana kisassa parhaista kotikoulublogeista. Se oli laitettu kategoriaan parhaat valokuvat. (Aika uskomatonta, olen niin amatööri valokuvaamisessa, ja yleensä kuvaan kännykälläni, mutta tykkään kyllä ottaa valokuvia.) Eli päästään kaikki äänestämään Mothership Adventures-blogia täällä:)

Äänestys loppuu 16.11, ja joka päivä saa käydä äänestämässä joka tietokoneelta/kännykältä/iPadiltä/tms. minkä omistaa. Säännöt löytyy täältä.

Suurkiitos äänistänne:)

Vauva-ja matkauutisia!!

Eilen syntyi Sainalle pieni prinsessa! Onnea rakkaalle siskolleni, ja koko perheelle!!!

Ja eilen kuusi vuotta sitten me saimme lapsiesityspuhelun Annasta, joten ihana päivä pikkuiselle serkulle syntyä! Pakko tunnustaa, että olisin itse asiassa unohtanut merkkipäivän, ellen olisi nähnyt facebookissa samalla matkalla olleen adoptioäidin postausta. Oltiin kaikki väsyneitä ajomatkasta, ja jännitettiin siskon synnytystä. Mutta juhlitaan sitten joulukuussa enemmän näitä merkkipäiviä:)

Eli terveiset Pennsylvaniasta! Tiistaina päätimme, että torstai-illalla lähdetään reissuun, ja keskiviikkona mies kysyi: "Mitäs, jos lähdettäis tänään?" Joten niinpä pistettiin isopyörä päälle, ja Halloween-illalla lähdimme ajamaan New Hampshireen. Eilen pääsimme tänne ystäviemme luokse, ja tänään päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi tänne Pennsylvaniaan, ja sunnuntai ja maanantai tulevat olemaan matkapäiviä.
Mothership-blogista voi lukea enemmän matkakuulumisia, ja facebookista. Twitteriakin saatan käyttää matkapäivityksiin:)

Kuvia myrskyn jäljiltä

Lisää kuvia Mothership-blogissa. Nyt sadetta, ukkosta, salamointia, eli laitan läppärin kiinni ja menen nukkumaan!

Myrskypäivitys

Todella järkyttävää tuhoa saanut aikaan tämä hirmumyrsky Sandy. Täältä voi katsoa kuvia. Kiitollinen mieli on, kun saa olla omassa lämpöisessä, kuivassa kodissa, ja rakkailla on kaikki hyvin. (Odottelen vielä kuulla kuinka Saaralla menee ystävien luona, mutta oletan, että kaikki on sielläkin hyvin.) Hurja oli myrsky ja tuuli meilläkin viime yön, vaikea kuvitella millaista oli pahimmilla alueilla..

Sähköt menivät poikki illalla, edelleen tuulee ja sataa, puita kaatunut omassa pihassa ja naapureiden, muttei näyttäisi olevan vahinkoja. Järvenpuoleisen kuistin muoviset ikkunat eivät pysyneet paikallaan illan kovissa tuulissa. Ensin yritimme tukea niitä paikallaan, ja lopuksi mies antoi periksi, poikien kanssa kantoivat kuistin huonekalut olohuoneeseen, ja laittoivat ikkunat alas. Aamulla oli todella märkä kuisti meillä, yhtä lammikkoa, mutta se on nyt mopattu kuivaksi. Taidamme jättää kuistin huonekalut olohuoneeseen reissun ajaksi.

Kunhan laantuu vähän menen tutkimaan ulos, ja laitan kuvia. Generaattorin avulla toimii kahvinkeitin, lämmöt, vesi ja netti:)

Saina-sisko edelleen yhtenä kappaleena, heillä toimii sähköt, ja pahin näyttää olevan ohitse.

Kiitos kaikille rukouksista ja muistamisesta!

Myrsky muuttaa menoa

Eli kirjoittelen tätä Mainen kodistamme - emme lähteneetkään vielä etelään. Perjantaiaamulla piti tehdä päätöksiä mitä teemme Floridan matkan ja New Hampshiren reissun suhteen, ja mitä enemmän luimme netistä hirmumyrsky Sandystä, päätimme siirtää Floridaan lähtöä noin viikolla. Tai ensin päätimme lähteä heti ajamaan etelään niin, että olisimme tarpeeksi etelässä myrskyn tullessa, mutta enemmän asiaa mietittyä se ei tuntunut kovin hyvältä vaihtoehdolta.

Seuraamme täältä pohjoisesta käsin miten myrsky etenee, ja milloin olisi turvallista lähteä. Jopa tänne meille asti pohjoiseen on luvattu kovia tuulia, sadetta, ja tulvia, mutta uskomme ja toivomme, että meidän on turvallisin olla täällä.

Siskoni Saina taas on Virginian osavaltion itärannikolla, mikä on hurrikaanin reitin varrella. Saina on tänään 39 viikkoa raskaana neljännen vauvansa kanssa, eli jännittää kuinka siellä selvitään tällä viikolla. Jopa ennustetut sähkökatkokset ja tulvat ovat pahaan aikaan.. Onneksi Sainan mies on kotona, ja he ovat valmistautuneet hyvin niin myrskyyn kuin tulevaan synnytykseen myös. Silti pyytäisin rukoustukea, että siellä selvittäisiin hyvin. (Tulkaa tänne!!!:)



Vaikka siirsimme Floridaan lähtöä, meidän piti silti tehdä pikainen New Hampshiren keikka, siksi en saanut päivitettyä tätä reissutilannetta aikaisemmin. Mies on mukana avioliittotyön lautakunnassa, ja perjantai-illalla oli organisaation 25-vuotisjuhla, illallinen, jossa puhui Rakkauden kielet kirjan kirjoittaja Dr. Gary Chapman.

Ja lauantaina olisi ollut avioliittoseminaari, missä meillä oli tehtävänä myydä kirjoja, ja lauantai-illalla miehen oli tarkoitus mennä isänsä kanssa Nantucketin kesäkotia laittamaan talviteloille, mutta molemmat jutut peruuntuivat meidän osaltamme.

New Hampshiren reissu oli ihan kiva, mutta sarjassamme tyypillisen kaheli reissu. Tytöt lähtivät mukaan, ajoimme koko päivän, veimme tytöt ystäviemme luokse, missä vietimme yön, ja viidessä minuutissa piti vaihtaa juhlakamat päälle, ja kiirehtiä illallisille. Mukava ilta oli, näimme tuttuja, Dr. Chapman on hauska puhuja, rahaa kerättiin avioliittotyölle, ja tilaisuuden jälkeen vielä seurustelimme ystäviemme kanssa, joiden luona olimme yötä.

He pyysivät Saaraa jäämään heille täksi viikoksi (hekin pitävät kotikoulua), ja aamulla heti lähtivät jalkapallokisoihin. Me lähdimme kanssa, ensin suuntasimme ostoksille (eihän täällä metsässä sitä voi harrastaa), mies pääsi lempikauppaansa myös (kollaasin vasemmalla ylhäällä) etsimään vanhoja lautoja ja muuta romua antiikkia remonttia varten. Minä sain Starbucksia kotimatkalle, aah!

 

Tänään yllätimme ystävät kirkossa - olimmehan sanoneet hyvästit jo viime viikolla:) Pojat pääsivät nuortenpiirin kanssa kiipeämään vuorelle, ja Anna ja minä päätimme pitää lepopäivää. Jos tästä jaksan nousta, pitäisi organisoida tätä ei-lähtöä - kaikki kamat ovat lähtövalmiina, joko lattialla tai pöydillä ja tasoilla odottamista asuntoautoon siirtymistä. Ei tällaisessa sotkussa voi viikkoa olla:)


Turvallista viikkoa jokaiselle, missä olettekin!

Huomenna lähtö, iiks!

Tänään on siivottu, pesty pyykkiä, pakattu, ja valmisteltu lähtöä kaikella lailla. Aamuksi jää vielä lähtöpäivän touhuja, mutta tarkoituksena oli aamupäivällä, niin aikaisin kuin mahdollista.

Mutta.

Usan itärannikolle on luvattu Frankenmyrskyä, joka on yhdistelmä hurrikaania, lännen tuulia, sekä pohjoisen kylmyyttä, kestäen useamman päivän, ja tuoden mukanaan kovaa tuulta, sekä lunta.

Apua.

Peltipurkkimme (aka asuntoautomme) ei ole oikein paras mahdollinen paikka myrskysäälle, viime vuonna liu'uimme ojaan lumisateessa.

Eli mies on nyt puhelimessa, yrittää uudelleen järjestää aikatauluamme, meillä on huomisesta illasta maanantaihin aika tiivis ohjelma Uuden Englannin alueella. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että olisi paras päästä eteläisiin osavaltioihin ennen sunnuntaita.

Saa rukoilla meille viisautta, sekä turvallisia ajomatkoja!

Twitterin ja Facebookin kautta saattaa löytyä päivityksiä ennen kuin pääsen blogiin kirjoittamaan.

PS. Tänään oli NIIN kaunis syyspäivä. Aamulla kylmä, mutta aurinko alkoi paistamaan, ilma lämpeni, ei tuulta, eikä pilviä. Vaikea uskoa että myrsky tulossa! Ja vähän haikea lähteä...

Omenapiirakkaa viisi vuotta sitten

Leivoimme tänään omenapiirakoita (pakko, koska ei voi olla syksyä ilman omenapiirakkaa, ja asuntoautossa ei uuni toimi...!) kirkon jälkeen, ja resepti löytyi vanhasta blogista. Olin juuri tuona syksynä aloittanut bloggaamisen, eli jos olet ollut kolmenkolkkalaisten seuraaja alusta lähtien, tämä alla oleva postaus on tuttu:)


Neloset olivat kahdeksanvuotiaita (melkein 9), ja Anna 1 1/2 vuotias.

Reseptin ohjeen poimin tämän postauksen kommenteista, ja laitan sen tuonne loppuun. Me ostamme piirakkapohjat valmiina, mutta minulla on resepti sille, jos joku sen haluaa. Kuin myös sokeriselle omenapiirakalle, tämä meidän Mummo Ankan omenapiirakka on hunajainen.


Mutta siis muistelemaan:)

*****************************************************************************

Sunnuntaina 21.10.2007

Futiksen lisäksi tänään leivoimme omemapiirakoita koko perheen voimin. Kaksi saimme valmiiksi, ja kaksi piirakkaa pitää vielä koota ja paistaa, mutta muuten ovat valmiit. Päätimme jättää niiden paistamisen huomiselle.

Omenapiirakka on muuten aika loistava päivällinen, ainakin näin me totesimme tänään :) Tässä kuvakokoelma jokasyksyisestä traditiostamme.

Saara ja Antti aloittavat kuorimalla omenoita. Saara omenia pestessään laski, että meillä oli 44 omenaa.


Saara ei halua haaskata edes omenankuoria, nam...!?


Tuomas kuorimassa:


Taneli keskittyy kuorimaan:


Antti mittaa ja sekoittaa omenapiirakan mausteita:


Isä viipaloi omenia, Anna auttaa:


Isä ja Anna työstämässä piirakanpohjaa:


Sitten täytetään pohja maustetuilla omenaviipaleilla:


Piirakanpohjakansi päälle, ja rutistetaan reunat (aina isin työ):


Viillot kanteen, neljä pidempää, neljä lyhyempää, aivan kuin Mummo Ankan piirakoissa:


Äiti sivelee piirakat kananmunanvalkuaisella:


Ta-Daa, piirakat ovat kauniin kullanruskeat uunista tullessaan:


Kaunokaiset:


Seitsemän ihmistä saivat ison lommon vajaassa 1/2 tunnissa! Illalla oli jäljellä vain vajaa puolet takanaolevasta piirakastakin... Sehän on parasta tuoreena lämpimänä!


Tervetuloa omenapiirakalle (mutta tule pian, en tiedä paljonko on jäljellä enää huomenillalla)!!

*********************************************************************

Mummo Ankan hunajaisen omenapiirakan resepti (miehen resepti)

noin 12 isoa Cortland omenaa viipaloituna
1/3 kupillista hunajaa (vajaa 100ml)
1.5 tl kanelia
1/8 tl muskottia
1/8 tl suolaa
n. 4 rkl. maissijauhoa (perunajauho ehkä kävisi myös?)
1 tl. vaniljaa
2 isoa piirakanpohjaa (Amerikassa deep-dish)
voita
munanvalkuista tai maitoa

Esilämmitä uuni 230C (450F) asteeseen. Sekoita omenat ja mausteet. Laita taikinapohjan päälle piirakkavuokaan, lisää muutama pieni voikimpale, laita toinen piirakanpohja päälle (Scott täyttää piirakan niin täyteen korkeaksi kuin mahdollista, omenat menevät kasaan piirakan sisällä uunissa). Rypistä reunat yhteen, tee viiltoja piirakan kanteen (että kuuma ilma pääsee pakenemaan), ja sivele kananmunanvalkuaisella tai maidolla.

10 minuuttia kuumassa uunissa, sitten alenna uunin lämpö 177C (350F), ja anna piirakan kypsyä n. 30-45 minuuttia, tarkista koska omenat ovat pehmeät.

Tarjoile vaniljajäätelön kanssa!