Meillä oli pitkästä aikaa normaali sunnuntai. Aaaah, kun tuntui hyvältä!! Kirkon (kiva pieni kyläkirkko täällä!) jälkeen suuntasimme pienille syksyfestareille (ilmainen sisäänpääsy) lounaalle, ja ehkä tunnin verran kiertelimme ympäriinsä, ennen kuin suuntasimme kotiin (kyllä, tilapäinen vuokratalo alkaa tuntua kodilta).
Lapset hirvikeinutuolissa :) Anna ei halunnut ylös sisarusten syliin, oli sen verran korkea keinu.
Huhtikuun, osan toukokuusta ja kesäkuun olimme täällä Mainessa, ja vaikka silloin mökissä oli vielä keittiö, se ei oikein kutsunut isoja kokkailemaan ja leipomaan - jopa uuninluukun avaaminen oli työn takana. Osa toukokuusta reissailimme, kuin myös heinäkuun, elokuu oli muuttokuukausi, joten en ole kunnolla keittiössä puuhannut pitkiin aikoihin (mitä nyt muutaman kerran tein rommikakkua, heh heh).
Omenapiirakoista on jäljellä yksi pieni pala, ja eilen koululaiset toivat mökin pihasta neljä uutta pussillista omenia. Millään ei huvittanut alkaa väkertämään uusia piirakoita (iso työ!), joten tuumasin Scottille että etsin netistä omenareseptin, jota varten ei tarvitse kuoria ja pilkkoa omenia.
Kun Scott, Grandpa (tuli eilen putkitöihin mökille, lähti tänään) ja pojat menivät takaisin mökkiin töihin, me Saaran kanssa päätimme kokeilla omenahillon tekemistä crockpot-padassa. Suomessa en ole törmännyt näihin patoihin, mutta tosi käytännöllisiä. Aamulla saa laittaa raa'at ainekset pataan, pata seinään kiinni, ja illalla ruoka valmista. Olen käyttänyt crockpot-reseptejä myös kaasuhellallani, edellisen kodin hellalle sai ihan pikkiriikkisen liekin, joka hitaasti kypsytti ruoan päivän aikana valmiiksi.
Saara-ihanainen kuori omenat minulle, minä paloittelin siivuiksi, ja täytimme padan 3/4 täyteen (ehkä 15-20 omenaa?). Lisäsin 1/2 kupillista vettä, 1/2 kupillista hunajaa ja teelusikallisen kanelia, ja laitoin hautumaan. Neljän tunnin jälkeen sekoitin lusikalla seoksen hyvin, omenat ihan hajosivat hilloksi, ja lapset ja Scott söivät sitä iltapalaksi kulhoista (kovin amerikkalaista). Amerikkalaiseen tapaan tarjoilen omenahilloa myös porsaanlihan kanssa, ja ihan hyvin maut sopivatkin yhteen :)
Omenahillon kypsymisen aikana tein myös jauhetusta kalkkunasta tacoja itsetehdyn guacamolen kanssa (nam), sekä kaksi kurpitsapiirakkaa. Tacoista ei tullut mieleenkään ottaa kuvia, ja hillosta ja piirakastakin napsin vain nämä kännykkäkuvat, mitkä eivät taida palvella tarkoitustaan ollenkaan :-P En edes saa kuvia kääntymään oikeinpäin, plääh.
Kurpitsapiirakkaa en maistanut vielä, koska tämä resepti maistuu mielestäni parhaimmalta kylmänä. Mutta tiedän mitä aion syödä kahvini kanssa aamulla :) Tämä kurpitsapiirakka on toinen amerikkalainen herkku, josta en koskaan ole tykännyt. Kunnes löysin tämän reseptin, jonka salaisuus on appelsiini. Suosittelen! Resepti löytyy täältä.
Niin, ja huomenna on tarkoitus pitää kotikoulupäivä, ja syödä viikonlopun herkkuja, eikä kokkailla mitään uusia :-D
Hauskoja noi hirvet!
VastaaPoistaMun mielestä Suomestakin saa nykyään jotain slow cookereita, mielestäni olen nähnyt, on meinaan ollut suunnitelmissa semmoinen hankkia, kunhan saan vähän isomman keittiön :-)
Mekin melkein jo keväällä ostettinkin, mutta jäi vielä.
VastaaPoistaIhana kuulla, että asiat alkavat normalisoitua.
Täällä urheillaan puolukoiden kanssa, ja sekin huomattiin tänään, että karpalot olivat myös kypsiä.
Mutta nyt on päänahka täynnä sarvia, hirvikärpäsiä aivan tuhottomasti !!! ... ja kutiaa...:(
Soile, vähän tekisi mieli tuollaista hirveä omaankin pihaan :-D
VastaaPoistaJa juu, jos löytyy slow cooker, niin kannattaa hommata! Netistä löytyy paljon reseptejä.
Auts, äiti!! Hirvikärpäset on kamalia :-/ Auttaako mikään?
Sluuuuuuuuuuuuuuuuurps miten hyvän näköinen kurpitsapiirakka!! Minä olen vain yhtä maistanut kerran, kun oltiin Kanadassa Halloweenin aikoihin, ja se oli HYVÄÄ! Ehkäpä otan ja testaan tuon sinun löytämäsi reseptin - meilläkin on nyt kunnon keittiö ja uuni, missä leipoa ja kokkailla :)
VastaaPoistaOmenapiirakat on ihan parasta! Meillä lähti kesällä Suomesta mukaan tällainen omenankuorimaväline, lapset veivaavat omenia tosi nopsaan, suosittelen! Lasten mielestä niiden veivaaminen on niin kivaa, että pitää jo ihan toppuutella jatkuvaa veivaamista, ettei joka paikka ole täynnä kuorittuja omenoita :)
VastaaPoistaSe siis kuorii, pilkkoo spiraaliksi ja ottaa omenan kodan pois. Kätevää kaikin puolin!
http://www.acehardware.com/product/index.jsp?productId=2447184
MaaMaa, minusta tää on paljon parempi kuin tavisresepti, mutta Scottin äiti ei ole samaa mieltä - eli jos teet, niin kerro kummasta tykkäsit. Uskon, että jos oikeasti tykkää kurpitsanmausta se tavis voi silloin maistua paremmalta.
VastaaPoistaMirja, meilläkin on tuollainen! Jossain... Hmm... Ei aavistustakaan missä :) Mutta ainakin sillä meidän omalla kantsi vain kuoria isohkoja sopuhsuhtaisia omenia, nämä meidän puun omenat ovat pieniä ja kippuraisia - en tiedä onnistuisiko sillä kuorijalla.