Mistä aloittaisin? Huh, mikä päivä ollut. Ensinnäkin, nukuin todella huonosti viime yön, mikä ei ollut hyvä aloitus aamuun. Mutta joka aamu on armo uus'!
Olemme vuokranneet Mainen kotimme viideksi viikoksi, alkaen tänä lauantaina. Tänä vuonna mieheni löysi jokaisen viikon vuokralaiset (emme käyttäneet vuokratoimistoa), joten emme voineet käyttää vuokratoimiston siivouspalvelua. Ennen kuin lähdimme Mainestä, palkkasimme kaksi paikallista naista, ja heidän apulaisensa siivoamaan. Vuokralaisten välillä on vain muutama tunti, ja siivoojien pitää vaihtaa sänkyihin lakanat, pestä pyyhkeet, siivota talon ja mökit, ja viedä roskat kaatopaikalle. Paljon työtä.
Tänä aamuna saimme viestin, että yksi kerrallaan jokainen siivoaja oli päättänyt, ettei haluakaan siivota, joten nyt pitäisi löytää uusi tiimi. Jee. Rukoilin, ja tuli mieleen yksi ystävä kirkosta, joka tuntee kaikki pienestä kaupungistä. Selitin hänelle tilanteen, ja kysyin haluaako hän siivota tyttärensä kanssa, tai tietäisikö ketään, joka voisi auttaa. B kirjoitti minulle takaisin, ja oli hihkua riemusta - hän on menossa Costa Ricaan leirikouluun tyttärensä kanssa, ja he ovat yrittäneet kerätä rahaa reissua varten. Ja heillä on viisi muuta tyttöystävää, jotka voivat auttaa.
Kiitos Jeesus nopeasta rukousvastauksesta!
Seuraava "ongelma" oli Antilla. Antti lensi eilen Guatemalasta Floridaan, myöhään illalla, ja pikaisesti juttelimme hänen kanssaan. Kuulostaa siltä, että reissu oli onnistunut, mutta emme ehtineet vielä jutella pitkään siitä. Meidän piti antaa hänelle neuvoja kuinka mennä paikallisen yliopiston pääsykokeisiin. Floridassa lukiolaiset voivat ilmaiseksi opiskella yliopistossa lukion ajan, joten aiomme yrittää sitä syksyllä (siitä lisää myöhemmin). Lähetimme Antille neuvot kuinka aamulla tehdä harjoittelutesti ja mistä löytää opiskelumateriaalin.
Saimme häneltä tekstarin myöhemmin: netti ei pelannut koko aamuna, hän meni pääsykokeisiin ilman, että oli kurkistanutkaan oppimateriaaliin, tai harjoittelutestiin. Pelkkä hakemuksen teko kesti kaksi tuntia, ja minä autoin tarvittaessa vastaamaan kysymyksiin tekstarien kautta. Pääsykokeisiin pyydettiin varaamaan 2-3 tuntia.
Tuli rukoiltua aika hartaasti pojan puolesta. Täällä Usassa yliopistokoulutus on hurjan kallista, ja meiltä olisi neljä lähdössä opiskelemaan samana vuonna. Jos saisivat edes osan tehtyä lukion aikana ilmaiseksi, olisi iso asia meille. Jos Antti ei pääsisi pääsykokeista läpi, hän voisi yrittää uudestaan viikon kuluttua, mutta sitten hän olisi pohjoisessa, seuraavaksi Kiinassa, ja hyvin pian siitä koulu jo alkaisi. (Mies yrittää järjestää reissun Floridaan Kiinan reissun aikana, jotta kolme muuta teiniä voivat käydä pääsykokeissa, ja voisivat samalla etsiä meille vuokrakotia ensi vuodeksi. Emme voi/halua olla samassa kämpässä kuin keväällä.)
Noin klo 19 tuli tekstari Antilta - hän läpäisi pääsykokeet!!! Kiitos, Jeesus!!
Mutta, meni niin myöhään, ettei hän saanut enää nuorten pastorilta kyytiä takaisin kirkolle. Yritin saada ystävääni K:ta kiinni, joka oli luvannut auttaa kyydin kanssa, mutta ei vastausta. Ei auttanut muu kuin soittaa taksi pojalle:) Onnistui niinkin! (Ja nyt poika on nuorten pastorin luona. He vievät Antin lauantaina kentälle, ja me haemme pojan Bostonista illalla.)
Mutta ei siinä vielä kaikki. Vihdoin sain selville Kiinan matkan päivät, ja aloin järjestämään lentoja. Meillä on luottokorttien lentopisteitä niin paljon, että sain niillä liput Antille, Annalle ja minulle. Soitin ja yritin saada heiltä apua Mei-siskon lentolippuun, koska hän tarvitsisi lipun vain Kiinasta Usaan. Luottokortin matkakeskus oli oikein ystävällinen, mutta ei pystynyt auttamaan, minua neuvottiin varaamaan meidän muiden liput netissä, ja sitten soittamaan suoraan lentoyhtiölle, ja sitä kautta voin ostaa samalla luottokortilla Mei-siskon lipun, he lisäävät sen meidän lippuihin, ja myöhemmin voin netissä 'maksaa' lipun lentopisteillä. (Uskomaton rukousvastaus, että voimme käyttää pisteitä näihin ulkomaan lentoihin!)
Näin tein. Mutta kiinalainen lentöyhtiö vaatii passin numeron, jos heiltä ostaa suoraan liput. Mei on edelleen lastenkodissa, eikä hänellä ole passia, ennen kuin vasta noin vajaa viikko ennen kuin palaamme Usaan. Lentoyhtiö oli töykeä, ja heidän 'neuvonsa' oli ostaa lippu sitten Kiinasta. Ja toivoa, että lennoilla on vielä tilaa. Noukei. Olin jo valmis perumaan meidän liput, ja olisinkin voinut tehdä sen 24h tunnin aikana, mutta adoptiopalstalla kehuttiin kiinalaista lentöyhtiötä, se oli edullisin, seuraaviin meillä ei olisi ollut tarpeeksi maileja, ja heillä oli ainoa suora lento Usasta Kiinaan. Adoptiopalstalaiset kehoittivat ottamaan yhteyttä adoptiomatkatoimistoon, joten sen tein.
Ja rukoilin taas.
Kolmen tunnin kuluttua (pieni hetki sitten), sain vastauksen sähköpostiini, ja seuraavassa sähköpostissa oli jo ilmoitus, että Mei-siskolle on varattu lennot samoille lennoille meidän kanssa:)
Tänään Taivaan Isä vastasi hyvin konkreettisesti meidän epätoivoisiin rukouksiin!
Eli, ennen kuin kömmin sänkyyn, lähdemme keskiviikkona 22.7, ja seuraavana päivänä saavumme Pekingiin. Perjantaina käymme New Day sijaiskodissa, ja viikonloppuna kierrämme Pekingiä. Todennäköisesti sunnuntaina lento Mei-siskon osavaltioon (maakuntaan?), ja näillä näkymin saamme Mein syliimme 27.7. Alustavasti on puhetta, että voisimme käydä lastenkodissa myös. Elokuun 4. päivä meillä on Usan konsulaattiin aika Guangzhoussa, ja 7.8 lennämme Pekingin kautta takaisin Usaan.
Mutta nyt minä kömmin sänkyyn. On ollut pitkä päivä:)