Kesäkirjavinkit julkaistu

Kokosin juuri kesäkirjavinkkini erilliselle välilehdelle blogin yläpalkkiin. Tervetuloa katsomaan ja kommentoimaan!

Odottelen parhaillani postista paria kiinnostavaa kirjaa ja kunhan saan ne, kerron, mitä itse aion lukea tänä kesänä. Tosin kun selailin äsken kirjoja tuota kesäkirjavinkkikoostetta varten, aloin kaivata juuri noiden vinkkikirjojen lukemista.

Uusia välilehtiä

Blogilla on niin kiva leikkiä!

Lisäsin tuohon sivun yläosaan kaksi välilehteä: kissakirjat ja kevätkirjat. Täydennän listoja sitä mukaa, kun uusia kirjoja tulee vastaan. Ja lisään myös muut vuodenaikakirjavinkit omiksi välilehdikseen vuodenkulun mukaan. Kiitos hyvästä ideasta, Hanna, kun kyselit kevätkirjojen perään! Ja kiitoksia kaikille kirjavinkkejä antaneille! :)

Kevätkirjoja

Hanna esitti jokin aika sitten kiinnostavan kysymyksen: mitä kirjoja suosittelisin kevätkirjoiksi? Olen nyt viettänyt tovin jos toisenkin kirjahyllyä tuijottaen, ja tällaiset kirjat valikoituivat kevätlukemistoksi meidän hyllystä. Harvan kirjan muuten muistaa tai mieltää siinä kuvatun vuodenajan kautta, mutta nyt halusin, että näissä olisi kevät mukana jotenkin muutenkin kuin että kirjat sopivat minun mielestäni keväiseksi lukemiseksi. Sen sijaan, että itse kuvailisin kirjoja, annan sitaattien puhua puolestaan ja yritän itse höpistä vain vähän.


Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
Kevät on uusi, mutta kaltaisensa.
- Älä säikähdä, Birk, Ronja sanoi. -Nyt tulee minun keväthuutoni!
Ja Ronja kirkaisi, kirkkaasti kuin lintu, huusi riemuhuudon niin että se kuului kauas metsään.

Yhdessä kaikkien aikojen suosikkikirjassani kevät ja ystävyys voittavat kaiken. Eikö se kerro myös kaiken tämän kirjan tärkeydestä?

***

Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta
Tämän kevään mä olisin tarjoilija ja toukokuussa mä pyrkisin yliopistoon kirjallisuutta lukemaan. Mä olin lopultaki uskaltanu tehdä jonkulaisen päätöksen.

Uusi vuodenaika tuo usein nostalgisen fiiliksen. Olen lukenut lähes koko Anna-Leena Härkösen tuotannon. Akvaariorakkautta teki minuun yläasteikäisenä suuren vaikutuksen sekä kirjana että leffana: kirjassa nuorelle naiselle tapahtuu paljon lyhyessä ajassa. Pystyn palauttamaan etenkin elokuvasta monet kohtaukset ja vuorosanat vieläkin mieleen. Ja millainen kampaus Tiina Lymillä olikaan, puhuimme siitä kauan kaverini kanssa!

***

Mari Mörö: Vapaasti versoo. Rönsyjä puutarhasta
Kasvien pistokkaiden, juurakoiden ja siementen jakaminen tuo mieleen ruisleivän taikinajuuren lahjoittamisen ja levittäytymisen. Käsien kautta kulkien se sitten jatkaa elämäänsä, monistuu, kasvaa edelleen. Viherturaaja silmäilee kukkapenkkejään ja tavoittaa välähdyksiä sieltä täältä. Juuri mitään ei ole näkyvissä, mutta yhä sentään muistaa, mitä pitäisi kevään mittaan nousta ja minne.

Juuri tämän enempää en olekaan Mari Mörön puutarhaesseitä lukenut, mutta ostin kirjan juuri itselleni juuri kevätkirjaksi. Myös "oikeat" puutarhakirjat ovat tietenkin tähän vuodenaikaan mitä sopivimpia.

***

Irma-Riitta Järvinen ja Markku Tanttu: Pieni lintukirja. Suomalaista kansanperinnettä.
Jos haarapääsky tulee Suomeen jäiden aikaan, se ennustaa kylmää kesää. (Pielavesi 1973)

Lintuhavainnointi on tärkeä osa monen kevättä, ja tästä kirjasta voit tarkistaa, millaisia uskomuksia eri lintuihin Suomessa liittyy.

***

Katri Vala: Kootut runot
Hiljainen ilta.
Räystäitten itku on vaiennut,
ja aurinko sukeltautunut pois.
Hämärä - sininen, äänetön -
on upottanut itseensä maisemat.
(runosta Huhtikuun viimeinen ilta)

Luonto ja vuodenajat ovat läsnä monissa Katri Valan runoissa, tämä huhtikuusta kertova runo aloittaa kokoelman.

***
H. E. Bates: Oi ihana toukokuu
Pappa vain nauroi ja antoi auton käydä. Oli vuoden ensimmäinen kuuma päivä, ja toukokuun auringon paahteessa rekan nokkapelti loisteli kirkkaan emalinsinisenä. Laakson läpi mutkittelevan tien molemmin puolin näkyi silmänkantamattomiin omenatarhoja, joissa myöhään auenneet omenankukat näyttelivät vaaleana konfettina terälehtiään.

Pappa nauraa ja aurinko paistaa läpi koko kirjan, joka on oikea hyvän mielen, lämpimien perhesuhteiden ja reippaan ruokahalun ylistys!

***
Toni Lahtinen ja Markku Lehtimäki: Äänekäs kevät. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus.
"Kevään ääniä ei enää kuulunut."

Kirja alkaa tällä amerikkalaisen Rachel Carsonin teoksen Äänetön kevät sitaatilla. Carsonin teos kertoo ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta luontoon, ja tämä Äänekäs kevät taas siitä, miten kirjallisuutta voidaan tutkia ekokriittisestä näkökulmasta. Oltuani koko viikonlopun lamaantuneessa mielentilassa Japanin luonnontuhojen ja ydinonnettomuuden takia, tuntui, että tämäkin teos ansaitsee paikkansa kevätkirjalistalla, juuri tänä keväänä. En ole lukenut tätä kirjaa (vieläkään) kunnolla, mutta luen toivottavasti tänä keväänä. Toivon myös, ettei kirjallisuutta vain tutkita siten, että miten ympäristöarvot näkyvät siinä, vaan että myös kirjallisuus voi omalta osaltaan vaikuttaa ihmisten arvoihin niin ympäristö- kuin muissa asioissa. Toivottavasti tämä ei ole lukutoukan utopistista haihattelua...


Muita vinkkejä kevätkirjoiksi? Vai vaikuttaako vuodenaika teillä lukemiseen? Minulla vaikuttaa ainakin siten, etten koskaan lue mitään talvesta tai joulusta kertovaa keväällä tai kesällä.

Käännöskirjallisuuden verkkolehti

Pitää laittaa heti vinkki eteenpäin: löysin juuri netistä Maailmankirjat, käännöskirjallisuuteen keskittyvän verkkolehden. Vaikuttaa kiinnostavalta, käykää kurkkaamassa!

Bloggarin ja kirjailijan valta

Osallistuin Avaimen järjestämään mukavaan ja mielenkiintoiseen kirjabloggaajien tapaamiseen.  En ollut saanut moiseen aiemmin kutsua, joten tunsin oloni oikein etuoikeutetuksi, kun tulimme näin noteeratuksi kirjallisuuspiireissä.

Illan aikana tuli puhetta mm. siitä, ovatko kirjablogit tärkeitä kustantajien kannalta. Valitettavan harvat kustantamot antavat kirjabloggareille arvostelukappaleita tai esim. kutsuvat  heitä kirjanjulkistustilaisuuteen oma-aloitteisesti, mutta meistä bloggareista näin pitäisi tietenkin tehdä. Olen viime aikoina nähnyt netissä montakin keskustelua siitä, että kirjablogit ovat monille – niin bloggareille kuin muillekin lukutoukille – ensisijaisia tai ainakin hyvin tärkeitä kirjavinkkikanavia. Eivätkä blogit kilpaile esim. lehtien virallisten kritiikkien kanssa, sillä lehtien kirja-arviot kirjoitetaan  useimmiten neutraalista ammattikriitikon näkökulmasta, kun taas me bloggaajat kirjoitamme usein hyvinkin subjektiivisesti ja joka tapauksessa mistä kirjasta ja miten tahansa.

Sen sijaan kirjailijat eivät saa kirjoittaa vapaasti. Keskustelimme siitäkin, että kaunokirjallisiakin teoksia arvostellaan (lähinnä kai niissä "oikeissa" kritiikeissä) usein siitä, kuinka totuudenmukaisen kuvan ne antavat esim. tietystä kulttuurista tai maasta. Tiukimpien arvostelijoiden mukaan kirjailija ei saisi kirjoittaa kuin siitä, mitä hän on itse kokenut ja tietää varmasti todeksi. Mitä ihmettä? Jos kirjailija saisi kirjoittaa vain omakohtaisen varmoista asioista, aika köyhäksi menisi kirjallisuus. Ei voisi olla historiallisia kertomuksia, scifistä ja fantasiasta puhumattakaan. Ylipäätään ei taitaisi olla kaunokirjallisuutta enää ollenkaan – ja kuka niitä kaikkia henkilökohtaisia päiväkirjoja lukisi, mitään muuta ei oikein jäisi jäljelle. Ajatus on hyvin hämmentävä.

Kaiken kaikkiaan koko bloggaritapaaminen oli hauska ja monipuolinen. Palaan iltaan ja sen herättämiin mietteisiin varmasti vielä usein – kenties  blogissa, tai ainakin ajatuksissani. Kiitos kutsusta!

Olipa kerran...

Luonto, ihminen, viittaus, asenne, ihmissuhde, aikakausi, ahdinko ja uni sekä aamu, huoneet ja liike, muun muassa. Olipa kerran alku, kaiken a ja o.


Olen ahminut koko viikonlopun kirjallisuustieteellistä uutuutta, Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen laajaa tietoteosta Aloittamisen taito. Se esittelee kuuluisia ja vaikuttavia kirjanaloituksia Suomesta ja maailmankirjallisuudesta ja pohtii, mihin niiden voima perustuu.


Kirja on oikea lukutoukan toiveopus! On mielenkiintoista ja kiehtovaa lukea tuttuja aloituksia uudestaan ja tutustua uusiin teoksiin. Tämä on juuri sellainen kirja, joka kasvattaa lukutoivelistan kilometrien pituiseksi ja saa kaipaamaan myös jo kertaalleen luettujen kirjojen ääreen. Teos käy myös kirjoittamisen oppaasta. Todellakin, tekstin voisi aloittaa jopa hajun kuvauksella. Patrick Süskindin Parfyymi ei kuitenkaan tee niin. Ehdin ajatella sitä itsekin ja kirjoittajat kertovat, että niin hekin, mutta ”hajukirjoista” tunnetuin alkaakin päähenkilön esittelyllä; yleinen kirjanaloitustapa sekin.


Lukuisien, monipuolisten ja lukuhermoja syyhyttävien kirjallisuusviitteiden lisäksi olen ihastunut tässä teoksessa siihen, että kirjoittajat esittävät myös omia ajatuksiaan ja tulkintojaan aloitussitaateista. Jotkut pohdinnat vaikuttivat hieman ylianalysoinneilta, mutta monista olin samaa mieltä – tämä kirja on kirjoitettu sopivasti tavallisen lukijan eikä yltiösivistyneen kirjallisuustieteilijän näkökulmasta. (Tiesittekö muuten, että tavallisuuden korostaminen, itsensä alentaminen eli humilaatio, on yksi puhetaidon ja kirjanaloitustapojen peruskeinoista sekin? Juice Leskinen käytti sitä taitavasti teoksessaan Siinäpä tärkeimmät.)


Mieltä jäi kutkuttamaan myös Neimalan ja Papinniemen väite, että suomalaisen pitää tunnistaa vähintään viisi kotimaista kirjanaloitusta: ”Raamatun, Kalevalan, Seitsemän veljeksen ja Linnalta kahden romaanin alku, ja hyvä olisi myös osata ne ulkoa.”


Jaa.... Mutta miksi se alku on niin tärkeä? Neimala ja Papinniemi huomauttavat, että alku on hyvässäkin kirjassa usein se, joka jää mieleen: alkuja siteerataan, loppuja ei . Alku on myös usein se, joka määrää, jatkaako lukija kirjan parissa. ”Kirjallisuus on viettelyä. Kirjailijan on saatava lukija avaamaan kirja ja jatkamaan lukemista, muuten millään mitä on kirjoitettu ei ole merkitystä.”


Tulin vietellyksi. Aloittamisen taito on jo nyt hiirenkorvilla. Ensin yritin kohdella sitä kunnioittavasti, mutta kymmenien sivujen väliin tungettujen paperilappusten jälkeen päätin, että tästä kirjasta saa tulla heti luetun näköinen: aion palata tähän etsiessäni lukuvinkkejä, tarvitessani taustatietoa kirjoista ja kirjailijoista – teoksessa on hyvä, selkeä hakemisto – ja kaivatessani innoitusta omiin kirjoitustöihini.


Tästä teoksesta pitää tietenkin esittää tekstinäytteenä kirjan alku (s. 9):


Moni on saanut – tai antanut - selkeitä neuvoja siitä, miten kertomus pitäisi aloittaa. ”Mene suoraan asiaan”, ”älä aloita repliikillä” tai ”jos ampaisee heti täyteen vauhtiin niin kuin tassunsa polttanut kissa, yleisö putoaa kärryiltä”. Kaikki ehdottomat ohjeet ovat väärässä, sillä aina voi aloittaa toisin ja silti hyvin. Ainoa yleispätevä ohje on: aloita. Aloita ihan miten tahansa.

Kaisa Neimala, Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito. Avain, 2010.






P.S. Olen kirjoittanut aiemmin samojen kirjoittajien niin ikään monipuolisesta teoksesta Lukukirja, kirja kirjoista.

Heinäkuun kirjalista: Hömppää

Helle on hömpättänyt myös pääni niin, että kuukauden kirjalista meinasi unohtua. Päätin kuitenkin hömppälistan teeman jo kuukausia sitten ja tässä vihdoin hömppäsuositukseni. Niitä olikin yllättävän vaikea keksiä, joten otan mieluusti vastaan vinkkejä. Joskus on kiva lukea kevyttä ja/tai hassua.

1. Anna-Leena Härkösen kolumnit

Nämä ovat pitkäaikaisia suosikkejani, ja etenkin Härkösen ensimmäinen kolumnikokoelma, Kauhun tasapaino, on mainio. Luin sen ensimmäisen kerran junassa ja sain purra hammasta, etten nauranut ääneen. Olen lukenut sen sittemmin moneen kertaan ja tämä on ainoita kirjoja, joita osaan siteerata ulkoa. Jos tykkäät Härkösen mustasta huumorista, pidät näistäkin. Vaikka kolumnit on kirjoitettu kieli poskessa, niissä on myös pointtia – ja ainakin taitavaa kielenkäyttöä.

2. Katja Kallio: Tyypit

Kirja koostuu pakinamaisista eri henkilötyyppien kuvauksista. Muistan naureskelleeni myös tämän kohdalla, enkä vähiten nasevan kielen takia. Jos haluat kirjoittaa humoristisesti, kannattaa lukea Härköstä ja Kalliota jo esimerkin vuoksi.

3. Virve Sammalkallio: Sinkkuleikki – Paula ja Klaus

Nämä kirjat luin vuosia sitten, mutta ainakin silloin ne viihdyttivät minua. Sinkkuleikistähän puhuttiin sen ilmestyessä paljonkin: se oli ensimmäistä suomalaista chick-litiä, Suomen Bridget Jones (eka Bridget on hyvää hömppää muuten sekin!) ja ties mitä. Sammalkallion myöhäisemmistä, hieman vakavammista kirjoista en niin piitannut, mutta nämä ovat jääneet mieleen.

4. Catherine Sanderson: Petite Anglaise

Tästä olenkin jo kirjoittanut. Sopii kesähömpäksi erityisesti bloggaajille!

5. Hanne-Vibeke Holst: Onnellinen nainen – Tosielämää

Tanskalaisen nuoren toimittajanaisen kokemuksia ihmissuhteista ja äitiydestä, ammatillisista asioista... Ei mitään laatulukemista, mutta sujuvaa ja lämminhenkistä.

Lisäksi pidän mukavina ja hieman, hyvällä tavalla hömpähtävinä ja viihdyttävinä Anna Gavaldaa, Amélie Nothombia ja Virpi Hämeen-Anttilaa (etenkin Hämeen-Anttilan ensimmäisiä romaaneja). Marian Keyes kirjoittaa sujuvasti ja istuu hyvin hömppägenreen. Miehistä olen pitänyt Ben Eltonin ja Nick Hornbyn kirjoista; Dan Rhodes on myös pieninä annoksina viihdyttävä.

Yksi viime vuosien hulvattomimmista lukuelämyksistä on Miina Supisen Liha tottelee kuria. Carol Shieldsin puoliviihteelliset novellit ovat hyvää lomalukemista, ja tätä listaa tehdessäni aloin suorastaan haaveilla Kaari Utrion historiallisista romaaneista. En ole lukenut Utriota aikoihin – haluan lukea heti! En siis pidä Utriota varsinaisesti hömppäkirjoittajana, mutta nautin hänen romaaneistaan kuin laatuhömpästä. Taatusti rentouttavaa ja viihdyttävää... Hmm, ehtisikö vielä tänään kirjastoon?

P.S. Lisää lukuvinkkejä Hömpän helmistä.

Kaksi kesäkirjaa yli laidan

Kesäkirjapino on madaltunut jo ennen elokuista lomaani. Snellman ja Auster on jo luettu, ja nyt kaksi muutakin kirjaa on poistettu pinosta. (Snellmanin Parvekejumalista ilmestyi muuten juuri hyvä arvio Kirjasiepon blogissa.)

Ensinnäkin joudun jo palauttamaan kirjastoon Doris Lessingin omaelämäkerran toisen osan, Varjoissa vaeltajan. Harmittaa kovasti. Jonotin kirjaa kauan, mutta nyt en vain ehtinyt lukea sitä omalla lainausvuorollani, eikä kirjaa saa lainata uudestaan. Koska haluan lukea tämän ihan ajan kanssa, palautan kirjan kiltisti ja lainaan uudelleen joskus, kun aika on parempi. Onneksi minulla on kotona parikin lukematonta Lessingin romaania lohduksi.

Toiseksi jätin kesken Joanne Harrisin Karamellikengät Liian paksu, liikaa suklaata, liian makeaa. Ostin kirjan parillakymmenellä sentillä kirjaston poistomyynnistä ja ajattelin, että se olisi kelpo kesäkirja.

Se ei ole. Ensinnäkin kyseessä onkin Suklaapuodin jatko-osa; onneksi olen sentään nähnyt sen elokuvana. Tämän jatkonkin näkisin mieluusti elokuvana. Vaikka kirja on ihan sympaattinen, en nyt jaksa sitä, että parinsadan sivun aikana ei ole tapahtunut oikein mitään. No, on perustettu suklaapuoti (taas), vaihdettu identiteettiä, autettu epävarmaa teiniä, puhuttu Pariisin katumaisemista... Kaikki mukavia teemoja, mutta miksi niitä varten tarvitaan tiiliskiven paksuinen kirja. Jos tämäkin suklaapala on saatavissa leffana, nautin sen mieluusti niin, mutta kirja ei vie mukanaan. Ihmettelen, miksi Harrisin kirjoja oli kuulemma suositeltu jollakin luovan kirjoittamisen kurssillakin. Tämän kokemuksen perusteella ne ovat lämpimiä mutta aika höttöisiä, kuuluisivat ehkä genreen "aikuisten sadut".

Olen siirtynyt lukemaan Inan vinkistä novelleja, Venäläisiä kertojia. Niitä jaksan!

Elämäkertojen kesä

Blogiparka: Jos ei ehdi lukea, ei voi blogata. Ja kun lukee kirjoja, ei voi samaan aikaan blogata...Niinpä blogissa vallitsee joka tapauksessa hiljaisuus. Nyt olen vielä lomaviikon kunniaksi lähdössä parin päivän reissuun, mutta yritän kirjoittaa kirja-arvioita jo muutaman päivän kuluttua. Siltä varalta, etten taaskaan ole niin ahkera kuin kuvittelen, mainitsen jo nyt, että Markus Nummen Kadonnut Pariisi, Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja Lionel Shriverin Syntymäpäivän jälkeen ovat kaikki hyviä ja kiinnostavia. Aivan erilaisia, mutta kaikki suositeltavia - ja palaan niihin kaikkiin vielä tarkemmin lähiaikoina.

Nyt vain kuva kesäkirjapinostani. Lukemista piisaa! Huomaan, että täksi kesäksi on valikoitunut monta elämäkertaa, sekä omaeläkerrallisia että muista kirjoitettuja. Aion lukea Aila Meriluodosta, Lauri Viidasta, Veikko Huovisesta, Doris Lessingistä ja Virginia Woolfista - ja Woolfilta olisi vihdoin luettava Oma huone, jonka olen omistanut ja halunnut lukea iät ajat. Kesäkirjapinossa on myös Paul Austerin Kuun maisemissa sekä Anja Snellmanin uusin teos Parvekejumalat. En ollut ajatellut lukea sitä ainakaan ihan heti, mutta se oli salakavalasti tyrkyllä, kun menin Prismaan ostamaan juhannusruokia. Ja kyllä minua Snellmanin teokset aina kiinnostavat, vaikken ole niistä kaikista pitänytkään; monista olen kuitenkin ollut todella vaikuttunut.

Myös lähikirjasto oli laittanut kirjoja tyrkylle 20 sentin poistomyyntihintaan. Hankin sitten Joanne Harrisin ja Joyce Carol Oatesin kirjatkin, ihan kuin kotona ei olisi lukemattomia lukemattomia kirjoja... Ja kun lukemisiin lisätään vielä se, että kesällä on pakko lukea Tove Janssonin novelleja, niin lähiaikoina on vissiin turha kitistä, että mitä mä lukisin.

Saa nähdä, moniko noista kirjoista on oikeasti syyskuuhun mennessä luettua. Kesäkirjoja on joka tapauksessa joka vuosi yhtä houkuttelevaa haalia: silloin olo on niin innostunut ja toiveikas, on (muka) kesä aikaa lukea! Mutta vaikka lukisinkin, lupaan välillä myös kirjoittaa. Onko kukaan jo lukenut noita kesäpinostani löytyviä kirjoja tai kirjailijoita?

Toukokuun kirjalista: Elämäkerrat

Tiedän ihmisiä, joiden mielestä elämäkerrat ovat kirjoista parhaimpia. Itsekin pidän niistä kovin, mutta en jaksa lukea niitä, jos ne ovat kovin luettelo- tai oppikirjamaisia. Silloin kiinnostavastakin henkilöstä kertova teos jää helposti kesken. Kun ajattelen lukemiani elämäkertoja, parhaiden listalle nousevat kaunokirjalliseen ja osin jopa fiktiiviseen tyyliin kirjoitetut elämäkerrat.

1. Rakel Liehu: Helene

Tämä Helene Schjerfbeckistä kertova romaanimuotoinen elämäkerta teki minuun suuren vaikutuksen, kun luin sen vuosia sitten. Vannoin lukevani teoksen uudestaan, mutta vielä en ole sitä tehnyt... Muistan, että teos herätti runsaasti kysymyksiä paitsi Schjerfbeckistä itsestään myös kirjailijan oikeudesta kertoa kohteestaan: kuinka syvälle toisen elämään saa sukeltaa, mitä kaikkea saa (edes kuolleen) toisen ihmisen nimissä esittää todeksi? Hieman samantapaisia mutta ei yhtä mullistavia lukukokemuksia olivat Helena Sinervon teos Runoilijan talossa, joka kertoo Eeva-Liisa Mannerista, sekä Barbara Mujican Frida, jonka aiheena taas on Frida Kahlon elämä. Kummatkin ovat nk. fiktiivisiä elämäkertoja.

2. Simone Berteaut: Piaf. Jumalani, kuinka olen elänyt!

Pariisin harmaavarpusen, Edith Piafin kummallinen elämä jaksaa kiehtoa. Luin tämän ensi kerran teini-iässä ja toisen kerran aikuisena, ja vieläkin pidin kirjasta, joskin se on myös hyvin surullinen. Miten joku voi olla niin lahjakas ja suuri ja silti niin pieni, sairas ja onneton?

3. Doris Lessing: Ihon alla

Doris Lessingin puolesta lukijan taas ei tarvitse huolestua ollenkaan, Lessing on luja nainen ja pärjää kyllä! Olen kirjoittanut Lessingin omaelämäkerran ensimmäisestä osasta jo aiemmin, toista osaa, Varjoissa vaeltaja, odotan yhä kirjastosta.

4. Erno Paasilinna: Timo K. Mukka & Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka
Nämä kirjat kannattaa lukea tietenkin silloin, jos Timo K. Mukka tai Pentti Saarikoski kiinnostavat, mutta suosittelen niitä myös hyvinä ajankuvina sekä kirjallisina teoksina. Mukka-elämäkerrasta olenkin jo kertonut blogissa. Kilpikonna ja olkimarsalkka taas sai minut kiinnostumaan sekä Tuula-Liina Variksen itsensä että etenkin Pentti Saarikosken tuotannosta, jota tunnen suorastaan hämmästyttävän vähän. Teosta voi lukea taiteilijaelämäkerran lisäksi myös hankalan avioliiton kuvauksena. Samantapaisin sanoin suosittelisin myös Märta Tikkasen miehestään Henrikistä kirjoittamaa teosta Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta.

Yläasteikäisenä muistan lukeneeni hyvin kiinnostuneena Marie Curien elämästä. Kaikkein kiehtovin lapsuuden elämäkertamuisto on kuitenkin taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin elämästä kertova Punainen mylly. En tiedä, kuinka nuorena luin sen, mutta ilmeisesti aika varhain, koska suuri lukumotivaattori oli vanhempieni kielto, ettei siinä iässä voinut vielä lukea tuollaista kirjallisuutta. Luin teoksen siis salaa ja ehkä juuri siitä johtuen muistan vieläkin, millaista oli ramman kääpiötaiteilijan elämä Pariisin pahamaineisissa paikoissa.

Alkuvuoden kirjalöytöjä

Yritin viime vuonna pitää blogissa lukutoivelistaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen palannut epäjärjestelmälliseen muistikirja-, post it -lappu- ja tekstiviestiluonnos-muistiinpanotekniikkaan. Tässä kuitenkin joitain viime aikoina netistä bongattuja kiiinnostavia kirjoja. Kiitos kanssabloggaajat, teiltä saa ihanasti ja melkein liiaksikin lukuvinkkejä!

Kaunokirjallisuutta
Richard Powers: Muistin kaiku - kuulostaa kiinnostavalta ja koskettavalta ja lísäksi hyvältä lukuromaanilta
Patricia A. McKillip: Serren metsissä - välillä pitää lukea satuja


Dekkari (!)
Yrsa Siguardottir: Kolmas merkki - puolustuspuhe: olkoon vaan dekkari, mutta kertoo Islannista ja noitavainoista. Pahoittelen, että kirjailijan nimi on kirjoitettu väärin.


Tietokirjoja laidasta laitaan
Maarit Leskelä-Kärki ym.: Aino Kallas. Tulkintoja elämästä ja tuotannosta.- Aino Kallas on kiinnostanut minua siitä asti, kun luin Sudenmorsiamen: olen jo kauan suunnitellut perehtyväni Kallaaseen paremmin.
Johanna Matero ym.: Lukupiirikirja - täytyyhän lukupiiriläisen tietää, mistä siinä on oikeastaan kyse!
Jorge Luis Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja - kirja vaikuttaa niin kummalliselta, että sitä olisi hauska vähintäänkin selailla
Ulla Ahvenniemi ym.: Mistä on omat talot tehty - en ikipäivänä haluaisi rakentaa tai rakennuttaa taloa, mutta olen aina ollut kiinnostunut taloista ja niiden tarinoista, myös tekniseltä kannalta
Anu Ranta: Hienohelma ja vanhapoika - rakkaat huonekasvit. - Olen ilmeisesti päässyt keski-ikäistymään pahasti, kun tämä kuulostaa minusta mukavalta kirjalta.


Mielessä on tietenkin myös kaikkea jo aiemmin löydettyä, ja lisäksi kirjakevät tuo tullessaan kiinnostavia uutuuksia. Voi voi. Ystäväni kysyi kerran, miksei ole askartelijan tai ylipäätään harrastajan ammattia. Minä voisin kysyä, miksei ole lukijan ammattia.

Oliko joku noista listaamistani teoksista tuttu? Myös muista houkutuksista saa vinkata.

K-blogin joulukirjavinkit

Ei joulua ilman kirjapakettia ja mieluiten useita paketteja, eikö vain? Tässä minun kirjavinkkejäni jouluksi. Olen ottanut mukaan vain niitä kirjoja, jotka olen lukenut tai joihin olen tutustunut tämän vuoden aikana, niin että kirjoja löytyy varmasti kirjakaupoista. Lahjansaajakategoriat ovat nyt vähän sekalaisia. Kaikista kirjoista Marjatta Kurenniemen teoksia lukuun ottamatta löytyy myös vähintäänkin maininta blogistani: selaa arkistoa ja tunnisteluetteloa sivun oikeassa reunassa.

Lukuromaanien ystäville
Melania Mazzucco: Vita, elämäni
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Margaret Atwood: Orjattaresi (+ muut Atwoodit)
Tommy Wieringa: Joe Speedboat
- Nämä kaikki kirjat olivat mielestäni hyviä, mutta mikään ei ole “viihteellinen perinteinen lukuromaani”, vaan vähän rankempi ja/tai erikoisempi, toim. huom.

Elokuvamaisen tiiviitä, mieleenjääviä ihmissuhdenovelleja
Helmi Kekkonen: Kotiin

Lapsille
Marjatta Kurenniemi: Oli kerran Onnimanni, Puuhiset
Leena Laulajaisen satuja, esim. Tulen ja jään saari
Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa (myös aikuisille!)

Nuorille ja hauskaa lukemista arvostaville:
Miina Supinen: Liha tottelee kuria
Riku Korhonen: Hyvästi, tytöt

Eläinten ystäville
Doris Lessing: Kissoista

Elämäkerroista kiinnostuneille:
Doris Lessing: Ihon alla
Erno Paasilinna: Timo K. Mukka

Nostalgiaa ja hyvää mieltä kaikenikäisille:
L. M. Montgomery: Marigoldin lumottu maailma, Vanhan kartanon Pat
Sisko Ylimartimo: Anna ja muut ystävämme (tietokirja)

Jos kieli ja kirjallisuus kiinnostavat:
Pekka Vartiainen: Länsimaisen kirjallisuuden historia
Ulla Piela ym., toim.: Kalevalan kulttuurihistoria
Raimo Jussila: Kalevalan sanakirja
Päivi Kosonen ym., toim: Tarinoiden paluu - esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta JA Imperiumin perilliset – Esseitä brittiläisestä nykykirjallisuudesta
- Imperiumin perilliset oli pari päivää sitten kirjastossa bestseller-hyllyssä. Mahtavaa, että kirjallisuudesta kertova kirja pääsee sinne!

Pelottomalle ja uutteralle lukijalle:
Volter Kilpi: Alastalon salissa

Vinkit oli siis poimittu blogistani. Olen hämmästynyt ja ilahtunut, että olen lukenut blogini olemassaolon aikana näinkin monta suositeltavaa kirjaa ja vieläpä kirjoittanut niistä.

Kerro lisää kirjalahjavinkkejä! Mitä aiot antaa tai toivot saavasi lahjaksi?

Kirjasyksyn ennakointia

Kuka haluaisi puhua syksystä keskellä kesää? En minä ainakaan - paitsi kirjasyksystä. Ohessa linkkejä kustantamoiden ennakkotietoihin syksyn 2009 kirjoista:

Otava

Gummerus

Teos

Avain

Like

Siltala

Karisto

Wsoy

Tammi

En uskalla juuri nyt tutkia kirjasyksyä sen tarkemmin: lukemattomia kirjoja on jo aivan liian korkea pino. Palaan asiaan myöhemmin kesällä. Mutta kerro sinä, mihin uutuuksiin aiot tarttua, tai lisää linkki kustantamolistaan! Yritän päivittää listaa muutenkin sitä mukaa, kun tietoja syksyn kirjoista tulee kustantamoilta.

Kesän lukuvinkit

Illalla on lukupiirin tapaaminen. Kuten aina kesäkuun tapaamisessa, vaihdamme kesäkirjalistoja. Silläkin uhalla, että minut erotetaan lukupiiristä (se olisi kyllä suunnilleen traagisinta mitä minulle vois tapahtua!), julkaisen kesäkirjavinkkini jo nyt ja vielä netissä. Kaikki kirjat on valittu sillä tavalla, että ne mielestäni sopivat hyvin juuri kesälomalukemiseksi, kiirettömäään, kepeään, mukavaan lukuhetkeen.

Novelleja

Yasinari Kawabata: Kämmenenkokoisia tarinoita
Kauniita, monta lukukertaa kestäviä miniatyyrinovelleja. Lue lisää täältä.

Tove Jansson: Kesäkirja
Jos tämä ei vie kesätunnelmaan, ei mikään! Erityisesti saaristossa kesäänsä viettävien pakollinen luettava. Muumikirjojen ystävät saattavat myös havaita tämän kirjan saaristokuvauksissa ja Muumien saariretkissä jotain yhteistä.

Carol Shields: Tavallisia ihmeitä
Lämpimiä, elämänmakuisia, fiksuja mutta silti lähes viihteellisen kepeitä kuvauksia tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä. Kuulostaa kenties tylsältä, mutta ei ole. Luin tämän itse viime kesänä ja sen jälkeen olen lukenut monta Shieldsiä. Sopii hetkeen, jolloin et halua lukea satuja mutta et myöskään klassikkoja.

Satuja ja lastenkirjoja

Minusta kesällä pitää lukea jotain hauskaa ja/tai nostalgista ja mieluiten samaa, mitä on lukenut lapsuudessaan. Kuten olen blogissa aiemminkin sanonut, aikuisetkin tarvitsevat satuja – ja esim. eläinkertomuksia.

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
Kaunis ja koskettava kannanotto sotaa vastaan ja luonnonsuojelun puolesta. Lue lisää täältä.

Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset
Luin tämän lapsena noin miljoona kertaa. Jännittävä kertomus siitä, miten kokonaisen metsän kaikki eläimet lähtevät muuttomatkalle rakennustöiden alta. Löytynee kirjastoista.

Anni Swanin nuortenkirjat tai muut vanhanajan tyttö- tai nuortenkirjat. Näitä pitäisi lukea vanhassa puutalossa, mieluiten mummolassa, sateen ropistessa kattoon, keskellä hyvänpahaa vanhan talon kosteaa tuoksua. Mutta kyllä ne vievät mukaan kotisohvallakin, testattu on!

Muuta:

Doris Lessing: Kissoista
Kirjoitin tästä juuri eilen, joten ei muuta kuin linkki kirjaesittelyyn.

Aino Kallas: Sudenmorsian
Mystinen satu Hiidenmaalta. Ihmissusia, rakkautta, jännitystä. Erikoisen lukukokemuksen ystäville.

Göran Schildtin matkakertomukset
Erityisesti purjehtijoille, seikkailunhaluisille ja historian ystäville. Näin olen ainakin ymmärtänyt, vaikken olen itse lukenut (vielä). Daphne-purjevene vie Schildtin Pohjolasta Välimerelle aikana ennen massaturismia: luvassa on mielenkiintoisia kertomuksia ja havaintoja, jotka saavat kesän etelänkohteen näyttäytymään uudessa valossa. Näin ainakin luulisin Schildtin kotimuseossa Tammisaaressa näkemäni dokumentin perusteella (jos museo on auki vielä näin Schildtin kuoltuakin, se on hyvä kesäretkikohde).

Mitä sinä aiot lukea kesällä? Tai mitä vinkkaat kesäkirjaksi?

Ranskalaista, merci

Nyt saa antaa vinkkejä ranskalaisesta (nyky)kirjallisuudesta, perustelujen kera tai ilman! Pääsen onnekseni elokuun alussa viikoksi Nizzaan ja lukisin siellä mieluusti jotain ranskalaista ja jotain matkalukemiseksi sopivan kevyttä.

Matkakirjaa miettiessäni huomasin, että olen kyllä lukenut jonkin verran ranskalaisia klassikkoja, mutta en juurikaan nykykirjallisuutta muutamaa Marguerite Duras'ta ja paria Anna Gavaldaa lukuun ottamatta. Ranskalaisten romaanien lisäksi tekisi mieli lukea Avain-kustantamon teos Tarinoiden paluu - esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta (Avain 2008, kustantamon teosesittely täällä). Tarinoiden paluu kuulostaa mielenkiintoiselta, eikä vähiten siksi, että se on Café Voltaire -sarjan ensimmäinen osa; toinen, brittiläisestä kirjallisuudesta kertova, ilmestyy näköjään syksyllä. Ehkä pysyttäydyn kuitenkin juuri hankkimassani kirjallisuushistoriikissa. Muuten käy niin, että minun on ryhdyttävä keräilemään Voltaire-sarjaa...

P.S. En saanut tehtyä yhtään kirjaesittelyä juhannuksena, mutta ensi viikon aikana on tulossa juttua ainakin A.S. Byattin Riivauksesta ja Doris Lessingin Kissoista-kirjoista - lupaan, vannon ja vakuutan.

Osallistu kirjavinkkikilpailuun

Kivalla, kätevällä Kirjavinkit-sivustolla on kilpailu. Voit voittaa kirjan, kunhan kerrot Kirjavinkeistä ja ko. kilpailusta esim. blogissasi. Minä kerron. Kilpailu löytyy osoitteesta http://www.kirjavinkit.fi/kilpailu/. Tervemenoa kilpailemaan ja etsimään lukuvinkkejä!

Kirjavinkkikirja

Luin jo jonkin aikaa sitten Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen kirjan Lukukirja, kirja kirjoista. Teoksessa käydään läpi tunnettuja kirjoja eri näkökulmista, kuten eri tunteiden tai tapahtumien (kuolema, syntymä, rakkaus) kautta. Esipuheessa kirjoittajat sanovat, että kyseessä on kirja, joka on "syntynyt lukemisen, löytämisen ja muistamisen ilosta". Opas ei ole olekaan kovin tieteellinen tai ainakaan raskaan akateeminen, vaan pikemminkin nopealukuinen ja sopivan kevyt teos sille, jota kiinnostavat uudet näkökulmat tuttuihin teoksiin ja lukuvinkit.

Itse löysin kirjasta mm. seuraavat lukuvinkit. Esittelytekstit ovat lainauksia kirjasta.

- Will Self: Suuret apinat. Kaikki lontoolaiset ovat simpansseja. Romaanin koominen voima piilee siinä, että sen henkilöt ajattelevat kuten ihmiset mutta käyttäytyvät kuten apinat.

- Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja. Kirja tutkii kielenkäytön periaatteita.

- Margaret Atwood: Kissansilmä. Koulukiusaamisesta. Atwood kirjoittaa havainnollisia ja hyytäviä kertomuksia siitä, miten järjestelmällisesti yhdeksän- ja kymmenvuotiaat lapset viitsivät ja osaavat rääkätä sitä, joka jotenkin eroaa joukosta.

- Margaret Atwood: Oryx ja Crake. Kertoo lähitulevaisuudesta, jolloin geentiteknologia on ensin mullistanut ihmisten elämän ja riistäytynyt lopulta käsistä. Tapahtumia todistamassa on enää yksi ihmislajin edustaja, kaikki muut planeettamme asukkaat ovat synteettisesti luotuja klooneja.

- José Saramago: Luola. Romaani kertoo savenvalajan ammatista perinpohjaisesti, esineiden suunnittelusta, valmistumisesta, kuljetuksesta, kauppaamisesta.

- Julian Barnes: 10 1/2 lukua maailmanhistoriaa. Alkaa Nooan arkkiin salamatkustajaksi soluttautuneen sanavalmiin tupajumin kertomuksella. Muut luvut ovat yhtä kekseliäitä.

- Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita -satukirja. Wildellä todellakin on hyppysissään liikuttamisen taito. Saduissa on myös silmäniskuja aikuislukijoille.

- Juhani Salokannel: Kirjojen Suomi. Häikäisevän kiinnostava kirjallisuusesseekokoelma.

- Kawabata: Kämmenenkokoisia tarinoita. Sisältää mahdollisesti maailmankirjallisuuden kauneimmat novellien aloitukset; ei lopetuksissakaan vikaa ole, ja hyvät ovat lukea keskikohdatkin.

Oletko lukenut jonkun näistä kirjoista. Kommentteja?
Kaisa Neimala, Jarmo Papinniemi: Lukukirja, kirja kirjoista. Otava 2008.