Tässä mainio kirja eläinten, tarinoiden ja kansanperinteen ystäville. Oivallinen kesäkirja ja hyvä mökkituliainen, monipuolinen ja hauska tietoteos! Ole siviä sikanen esittelee vanhaa suomalaista, koti- ja villieläimiin liittyvää kansanuskoa. Jotkut eläimet ovat tuoneet onnea, jotkut epäonnea, toiset taas olivat esim. shamaaneille tärkeitä.
Äidilläni oli tämä mukana viimeviikkoisella yhteisellä matkallamme. Odysseus-taistelun ohessa minun piti kadehtia, että jollain muulla oli noin kiva matkakirja, ja lukea sitä vähän itsekin. En ollut aiemmin edes kuullut koko opuksesta, mutta nyt aion hankkia sen itsellenikin.
Koska luin kirjaa vain vähän ja sieltä täältä makustellen, en osaa kertoa siitä tarkemmin. Kerron sen, että kieli oli sujuvaa, ote asiantunteva ja kirjan eläinhakemisto monipuolinen. Juttua oli niin kissoista ja koirista kuin muistaakseni myös siskonpojan lempilinnusta naakastakin, lisäksi monista villieläimistä.
Kissaihmisenä tarkistin heti, mitä kissoista sanotaan. Kauheita sanottiin: heti ensimmäisessä uskomuksessa kissaparka keitettiin. Seuraavassa kerrottiin, että jos morsian piilottaa vihkiseremonian ajaksi kissan vihkijakkaran alle, ei avioliitossa tarvitse pelätä lastentuloa. Ehkäisykeino ei ole kuitenkaan varma, sillä mikäli kissa karkaa kesken vihkimisen, parille voi syntyä kissamaisia, jopa hiiriä rouskuttelevia, lapsia! Entä tiedättekö, miksi koirien sallittiin entisaikaan kölliä ihmisten sängyissä? Ajateltiin, että karvaturri vie mukanaan kaikki sängyn kirput. Tämäkään teoria ei mielestäni ole aivan aukoton.
Niin tai näin, tästä kirjasta riittää luettavaa ja jutun juurta monenikäisille. Lisää juttua teoksesta löytyy Hesarin sivuilta.
Heikki Lehikoinen: Ole siviä sikanen. Suomalaiset eläinuskomukset. Teos, 2009.