| Kansi ja typografia Elina Warsta. |
Jokainen aamu oli minulle riemukas kehotus elää yhtä yksinkertaisesti - ja sanoisinko viattomasti - kuin itse luonto.
Kuten eilen kerroin, luin viikonloppuna Henri Thoreaun teoksen Walden - elämää metsässä ja pidin siitä valtavasti. Tuli mieleen jokin aika sitten keskusteltu juttu, että kirjoille pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Yritin nimittäin lukea Elämää metsässä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin hyydyin, koska teos oli mielestäni pelkkää pavunviljelyä. Tällä kertaa luin kirjan kertaheitolla ja tungin sivunvälit täyteen huomiolappuja, niin kiinnostava lukuelämys se oli. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko ensimmäisen kerran tahmeudesta johtui käännöksestä; nyt luin hiljattain ilmestyneen uuden suomennoksen.
Niin tai näin, suosittelen tätä kuulua teosta kaikille jo ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Suomentaja Antti Immonen kertoo teoksen jälkipuheessa että tätä filosofi Thoreaun (1817-1862) teosta pidetään nykyisin yleisesti luontokirjallisuuden ja ympäristöajattelun perusteoksena. Ympäristöasioiden lisäksi teoksesta saattaa löytää sankaruutta ja romantiikkaa - tai, kuten Antti Immonen sanoo, musiikkia, kevättä ja villiyttä.
Näinä aikoina, jolloin moni haaveilee downshiftauksesta ja kantaa huolta luonnon puolesta, tämä vuonna 1852 julkaistu teos tuntuu hämmästyttävän ajankohtaiselta. Thoreau toteuttaa todellisen irtioton muuttaessaan kirjan otsikon mukaisesti metsään. Hän rakentaa pienen asumuksen Massachusettiin Walden-järven rannalle ja asuu siellä kaksi vuotta; kirja kertoo ensimmäisestä vuodesta. Thoreaun tavoitteena on elää mahdollisimman omavaraisesti ja samalla säästeliäästi. Papuja, maissijauhoja... Thoreau puhuu jyrkästikin kasvissyönnin puolesta ja toisaalta tehomaataloutta (vaikka tuskin tuonaikainen maatalous meistä niin tehoisaa olisi) vastaan ja havainnollistaa omalla esimerkillään, että ihminen tulee vähällä toimeen.
Mutta vaikka ruokaa, rahaa ja materiaa on niukasti, voi elämä olla rikasta. Näin toukokuun alussa tuntuu vastaanpanemattomalta, että Thoreau sanoo yhdeksi metsään muuton syyksi halun nähdä kevään tulon kunnolla. Luonto tarjoaakin elämyksiä, niin järven jäätilanteen tarkkailuna kuin istuksia vaanivien murmeleiden ja talon alla asuvien jänistenkin muodossa. Toisinaan metsän ainoa ääni on pöllön huhuilu - lohdullinen, rauhoittava huhuilu.
Thoreau käy joskus läheisessä kylässä ja saa myös paikallisia maanviljelijöitä ja metsästäjiä vieraakseen, joten täysin erakkoelämästä ei ole kyse. Enempää sosiaalisuutta filosofi ei kaipaisikaan, vaikka sanookin pitävänsä ihmisistä: Minulla oli talossani kolme tuolia: yksi yksinoloa, kaksi ystävyyttä ja kolme seuranpitoa varten.
Tätä kirjaa lukiessa oli mielenkiintoista pohtia, miten itse eläisi, jos voisi pelkistää elämänsä Thoreaun tavoin. Minä en luopuisi kahvista enkä kirjoista! Thoreau luopui, mutta kirjoista vain aluksi: Ensimmäisenä kesänä en lukenut kirjoja vaan viljelin papuja. Oikeastaan Thoreau ei tee metsässä juuri mitään muuta kuin kunnostaa taloa ja viljelee ruokaa - ja, on. Kun lukee tällaista tekstiä, tulee mieleen, että hulluhan se onkin, joka kaipaa tämän monimutkaisempaa ja kiireisempää elämää:
Elämäntavassani oli tällainen etu - ainakiin niihin verrattuina, joiden on etsittävä viihdykkeitään kaukaa, seurapiireistä ja teatterista - koska elämäni oli muuttunut viihdykkeekseni, eikä siitä koskaan puuttunut uutuudenjännitystä. Se oli näytelmä, jossa oli monta näytöstä, eikä lainkaan loppua. - - Kotityöt tuntuivat miellyttävältä ajanvietteeltä. - - Mietiskelyni eivät häiriintyneet näistä puuhistani juuri lainkaan. - - Maistoin niitä (kirsikoita) kohteliaisuudesta luonnolle, vaikka ne olivat hädin tuskin syömäkelpoisia.
Kaiken kaikkiaan viehättävä ja moniulotteinen, tärkeä kirja, joka on varmasti uuden suomennoksensa ansainnut. En oikein ymmärrä vaatimuksia, että klassikot olisi suomennettava uudelleen vanhahtavien sanojen takia, sillä vanhoja tekstejähän ne ovatkin. Aiemmassa Elämää metsää -suomennoksessa oli kuitenkin kääntäjän jälkikirjoituksen mukaan ihan virheitäkin, ja lisäksi kääntäjä on tehnyt tarkennuksia tekstiin mm. kasvien tieteellisten nimien osalta.
Jo lukiessani ajattelin päättää kirjoitukseni tästä kirjasta sanoihin, jotka jälkikirjoituksen mukaan ovatkin usein siteerattuja. Se, mitä Thoreau ajattelee ja saa lukijansa ajattelemaan yksilönvapaudesta, kiteytyy hyvin näihin riveihin: "Miksi tavoittelisimme epätoivoisella kiireellä menestystä, vieläpä sangen epätoivoisin yrityksin? Ellei ihminen marssi samaa tahtia tovereidensa kanssa, se ehkä johtuu siitä, että hän kuulee toisen rummun äänen."
Olen varma, että luen tämän kirjan vielä uudestaan! Ensin tutustun kuitenkin Thoreau-instituutin sivuihin.
Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä. (Walden, or Life in the Woods). Kirjapaja, 2010. Suom. Antti Immonen