Aakkoshaasteen E-kirja oli helppo valita. Luin Jeffrey Eugenidesin Middlesexin heti kun se oli suomennettu vuonna 2003 ja tiesin jo silloin, että luen tämän vielä uudestaan. Kun alkuvuodesta päätin aloittaa aakkoslukemisen, oli selvää, että Middlesex pääsee sen turvin uudestaan luettavaksi.
Middlesexiä luonnehditaan takakannen tekstissä "täysin virtuoosimaiseksi tarinaksi nuoresta hermafrodiitista ja erään geenin mutkikkaasta matkasta läpi sukupolvien". Ensimmäiseltä lukukerralta muistankin sen juuri hermafrodiittiaiheisena romaanina, kiinnostavana ja koskettavana kertomuksena amerikkalaisesta Calliope-tytöstä, jolla havaitaan teini-iässä olevan molempien sukupuolten sukuelimet ja josta kasvaa mies nimeltä Cal. Muistan pohtineeni lukiessani mm. kasvatuksen ja ympäristön sekä toisaalta geenien vaikutusta ihmisen persoonaan, toisaalta myös sukupuolen vaikutusta siihen, miten ympäristö ottaa yksilön vastaan. Muistan, että Calliopen/Calin ääni oli niin vakuuttava, että lukiessa tunsin lukevani tosipohjaista elämäkertaa.
Tällä lukukerralla hämmästelin sitä, kuinka paljon muutakin tässä kirjassa on. Kirja muistuttaa Melania Mazzuccon Vita, elämäni -teosta ja Frank McCourtin romaaneja. Calliope/Cal kertoo sukunsa tarinan 1900-luvun alusta vuosisadan loppupuolelle. Hänen isovanhempansa joutuvat pakenemaan poliittisia levottomuuksia ja jättävät taakseen pienen, piskuisen kreikkalaiskylän, jossa lähes kaikki ovat tavalla tai toisella sukua toisilleen. Isovanhemmat, oikeasti veli ja sisko, päättävät lähteä laivalla siirtolaisiksi Amerikkaan. Laivalla kukaan ei tiedä heidän sukulaisuudestaan, joten isovanhemmat teeskentelevät tutustuvansa vasta laivassa: Amerikkaan he saapuvat avioparina. Amerikassa odottaa heidän serkkunsa, ja ajan myötä perheen sisäsiittoisuus lisääntyy edelleen; tuloksena on hermafrodiitti lapsi.
Romaanissa ei ole kuitenkaan kyse vain siitä, miten vaikeaa on olla hremafrodiitin kaltainen kummajainen: ei tarvitse olla hermafrodiitti, jotta voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Kirjaa voi myös lukea, vaikkei teema sukupuoliroolien ristiriidoista kiinnostaisi ollenkaan. Kirjassa on mielenkiintoista ajankuvaa mm. Detroitin (auto)teollisuudesta, viinan salakuljetuksesta ja salakapakoista, luokka- ja roturistiriidoista, menneestä maailmasta. Toisaalta se kertoo ihmisyydestä ylipäätään. Lainatakseni tällä kertaa kirjan etulievettä: "Kertomus muodonmuutoksesta ja kreikkalais-amerikkalaisen suvun värikkäistä vaiheista kasvaa mahtavan homeeriseksi panoraamaksi, yhtä aikaa komediaksi ja tragediaksi, jossa ylistyslaulunsa saavat niin syntymä, kuolema kuin sukupuoli-identiteettien ja kulttuurin kirjo".
Lyhyemmin tämän voisi sanoa: erinomainen lukuromaani.
Tekstinäyte s. 34-35:
Lääketieteen näkökulmasta minä vien voiton Gottliebistäkin. Siinä määrin kuin sikiöaikaiset hormonit aivojen kemiaan ja kudosrakenteeseen vaikuttavat, minulla on miehen aivot. Mutta minut on kasvatettu tyttönä. - - Minä osaan sanoa oikeastaan vain sen, että tässä kertomuksessa on miehisistä aivoistani huolimatta jotakin perusnaisellista kaartelua. Olen päälauseeseen päättyvän virkkeen viimeinen osa, ja virke alkaa kaukana menneisyydessä aivan eri kielellä ja se on luettava alusta saakka, jotta pääsisi loppuun eli minun syntymääni.
Jeffrey Eugenides: Middlesex. Otava, 2003. Suom. Juhani Lindholm
P.S. Lue myös Hesarin arvio!