Voiko koskettavampaa tarinan alkua olla: kaksiviikkoinen orpo kissanpentu menettää silmänsä ankaran silmätulehduksen takia.Silmänsä, joita se ei koskaan ehtinyt avatakaan. Onnekas kujakollin alku saa rakastavan kodin Gwenin ja hänen kahden kissansa luota ja siitä kasvaa mallikelpoinen kotikissa. Alkaa tarina, jota kirjassa kestää 13 vuotta, tosielämässä se jatkuu tietääkseni yhä.
Kirjan alussa Gwen on floridalainen vastavalmistunut nuori, mutta elämä kuljettaa hänet ja kissat New Yorkiin. Uuteen kaupunkiin sopeutuminen olisi haasteellista sekä Gwenille että kissoille joka tapauksessa, mutta erityisen vaikeaksi sen tekee syyskuun 11. päivän terrori-isku. Gwen on iskun aikaan töissä ja kissat jäävät päiviksi loukkuun WTC:n lähellä sijaitsevaan asuntoon. Kurkkua ihan kuristi, sillä tietenkin tragedia kosketti myös lemmikkieläimiä, mutta en ollut koskaan ajatellut sitä... Onneksi kaikki kääntyy parhain päin ja kirjalla on onnellinen loppu.
Isompien ja järkyttävimpien tapahtumien, kuten silmien menettäminen ja terrori-isku, ohella mieleeni jäi erityisesti se, miten uskomattoman taitava sokea kissa voi olla. Homer todella korvaa puuttuvan aistinsa kaikilla muilla ja oppii mm. pyydystämään kärpäsiä korkealta ilmasta valtavalla puolentoista metrin loikalla. Se saa myös paljon (mies)faneja ja tekee urotekoja ja opettaa emännälleen yhtä sun toista elämästä. Mutta lukekaa itse, jääköön tapahtumat tämän enempää esittelemättä.
Homerin elämäntarinan lisäksi oli hyvin kiinnostavaa lukea amerikkalaisesta kissanpidosta ja esim. eläinlääkäriasioista. Gwen on hyvin vastuuntuntoinen kissanomistaja ja tekee kaikkensa karvaisten perheenjäseniensä eteen; luin kiinnostuneena mm. siitä, millaista on kissamamman elämä sinkkumarkkinoilla ja miten Gwenin perheenjäsenet, vannoutuneet koiraihmiset, suhtautuvat kissoihin, etenkin kun yksi on nk. erityiskissa. Aika pitkälti kissa-asiat kuulostivat samankaltaisilta Jenkkilässä kuin Suomessakin, joillekin asioille tosin hieman kohottelin kulmiani.
Kaunokirjallisesti kirja ei ollut huipputasoa, mutta se oli arvattavaa - eikä haitannut, tämäntyyppisiä kirjoja kun luetaan aiheen eikä kielen takia. Teksti oli kyllä hyvin sujuvaa, sillä Gwen Cooper on nykyisin romaanikirjailija.
Villikissa kirjoitti tästä kirjasta viikonloppuna ja linkitti Homer-videoihinkin! Kustantaja taas esittelee kirjan näin.
Gwen Cooper: Homer-kissan ihmeellinen elämä. Wsoy, 2010.
P.S. Keväällä on ilmestymässä lisää kissakirjallisuutta. Lupaan myös vihdoin ja viimein esitellä kissakirjakokoelmani pian - sanotaan, että viikon aikana!