Markus Bennemann on saksalainen toimittaja ja televisiokäsikirjoittaja. Tässä kirjassa hän esittelee varsin yleiskielisesti eläinmaailman saalistaja-uhri-pareja kaikkialta maapallolta. Osa eläimistä on varsin tuttuja tyyliin leppäkerttu ja kirva, mutta monet aika eksoottisia, kaikista en ollut edes kuullut. Ja vaikka olinkin, olisi ollut kiinnostavaa, jos mukana olisi ollut enemmän kuvia. Avaraa luontoa katsellessa hahmottaa asiat helpommin kuin kirjaa lukien.
Kirja oli kuitenkin kiinnostava, ja voisin kuvitella, että jollekin oikein kaikenmaailmanmönkiäisistä ja huimista eläinkertomuksista innostuneelle tämä olisi varsinainen aarre - ehkä jollekin pikkupojalle tai vaikka vähän isommallekin pojalle; nelikymppinen miespuolinen kaverini on vannottanut, että haluaa lainata tämän teoksen, kunhan vihdoin saan sen luettua!.Ja jos katsoisin itse yhtään enemmän tai edes säännöllisemmin luontodokumentteja, pitäisin tämän kirjan aina sohvapöydällä. Siitä voisi sitten hakea taustatietoa, mikä se seepia olikaan tai millainen on ampujakala. Miksi kärppä tanssii kaneille?
Esimerkki kirjan kerronnasta, mielestäni yksi mieleenjäävimmistä tarinoista. Kuva on vähän epäselvä, eikä vähiten siksi, ettei sen pääosan esittäjää, haarahaukka, näy. Tämä kuva kiinnitti kuitenkin huomioni ja sai minut heti katsomaan, mistä on kyse.
Haarahaukka osaa sytyttää tulipalon.
Murhaaja: haarahaukkaUhri: pensaikkojen pieneläimet
Rikospaikka: Australia
...havaitsi haarahaukan, joka otti kynsiinsä kytevän tikun, kaarsi taivaan halki kuin Prometheus soihtuineen ja pudotti kepin muutaman sadan metrin päähän kuivalle ruohokentälle. Se pysytteli (yhdessä muutaman lajitoverina kanssa, jotka näyttivät tuntevan tempun) lähistöllä puun oksalla, kunnes ruoho syttyi tuleen, ja napsi sitten kumppaneineen kaikki epätoivoisesti liekkejä pakenevat hyppyrotat, pussirotat, sisiliskot ja heinäsirkat. (s.204)