Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Tärkeää ei ole syöminen eikä eläminen, vaan se että tietää miksi söi ja eli.

Tässäpä kirjanen minun makuuni, ja vielä lähes uunituoreena suomennoksena. Ranskalaisen Muriel Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema on herkullinen sekoitus suolaista ja makeaa, elämän kaikkia aromeja. Tarjottimelta löytyy niin sashimia, papulihaa ja kaalipataa kuin vasikanmaitopaistia, merikrotinsiivuja hummerinpyrstössä, salottisipulihilloketta ja haudutettua meriahventa sinisimpukoilla.

Elämänsä viimeisiä hetkiä elävän ruokakriitikon elämästä kertovat tarinat on kuorrutettu monilla ihmissuhteilla ja parilla eläinystävällä, höystetty ihmiskohtaloilla ja maustettu ripauksella tyylikästä kepeyttä ja hivenen ironialtakin tuoksahtavaa huumoria. Ajoittain lukija aistii kertomuksessa myös karvautta, etenkin päähenkilön sukulaissuhteista puhuttaessa. Teosta ei kuitenkaan voi moittia pohjaanpalaneeksi missään kohdin, vaan se on tasapainoinen sekoitus makeaa ja kirpeää.

Tämä kirja on kirjoitettu alkupalaksi Siilin eleganssille, mutta sen voi nauttia myös yksinään. Sellaisenaan se sopii pieniksi välipaloiksi - kehotan maistelemaan yksittäisiä sanavalintoja - tai myös pitkän kaavan mukaan nautittavaksi. Sivuja on niin vähän, että kirja menee yhdellä ahmimisella. Teoksen jälkimaku on pirskahtelevan piristävä ja myös aavistuksen viipyilevä. Kirja voi aiheuttaa lukijassa nälän tunteita, ruoanlaittohalua sekä Siilin eleganssin muistelua. Barberyyn nokkeluuteen tottumattomat saattavat saada hieman närästystä, mutta todennäköisempi seuraus pn tavanomaisten ruokailutottumustensa kyseenalaistaminen ja sitä seuraava halu päästä Ranskaan hyvän ruoan ääreen.


Tekstinäyte sivulta 108. Bon appetit! Ruokajuomaksi suositellaan lasillista jääkylmää, hienostuneen hedelmäistä kuivaa valkoviiniä:

Muutama suloisen pehmeä, paksu, vihreä parsa. "Jotta jaksatte vartoa, kun ruoka lämpiää", kiirehtii nuori nainen selittämään, koska kaiketi luulee, että ihmettelen niukkaa pääruokaa. "Voi, nämä ovat herkullisia", minä sanon. "Hieno säväys, viljava ja niityn raikas." Nainen punastuu, nauraa ja livahtaa pois.

Selkeäsanaisemmin tästä kirjasta ovat kertoneet esim. Joana, Katja / Lumiomena ja Amma.

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema. (Une gourmandise). Gummerus, 2011. Suom. Lotta Toivanen

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Joskus on kiva olla väärässä. Esimerkiksi tästä kirjasta minulla oli vahva kielteinen ennakkokäsitys: höttöä, lässytystä ja kikkailua, ei ole mun kirja. Pidin käsityksestäni kiinni aina siihen saakka, kunnes luin Hreathemuksen arvion.

Ja nyt olen lukenut kirjankin ja myönnän, että se on mun kirja. Luin tämän parissa päivässä ja muistan tämän – mikä ei ole kohdallani ollenkaan sanottua kaikkien kirjojen kanssa – varmasti kauemmin kuin pari päivää.

Siilin eleganssi on ollut niin paljon esillä, että lähtöasetelma lienee monille tuttu: ollaan Pariisissa ja keskitytään yhden kerrostalon elämään, tarkemmin viiskymppiseen tympeänankeaan ovenvartijaleskirouvaan ja 12-vuotiaaseen, itsemurhaa hautovaan tyttöön. Sitten taloon muuttaa japanilainen mies, ja kaikki mullistuu. Löytyy ystävyyttä, maailman kauneus näyttäytyy, jopa elämän tarkoitus paljastuu.

Ymmärrän kyllä, että väärässä mielentilassa lukiessa tämä kaikki voi ärsyttää suuresti: teini-ikäinen itsemurhakandidaatti on kovin tiedostava ikäisekseen eikä kirja ole muutenkaan kovin uskottava. Ovenvartijarouva on raivostuttava ja loppuratkaisukin oli vähän pliisu. Mutta mitä siitä? Minä annoin paljon anteeksi jo siksi, että kirjassa puhuttiin paljon ranskalaisuudesta ja japanilaisuudesta – eikös Ranskan ja vähän Japaninkin kirjallisuus ja muu kulttuuri olekin usein vähän hassua tai erikoista, samanaikaisesti kevyttä ja raskasta suomalaisen mielestä? Kirjassa oli mielenkiintoisia havaintoja kummankin maan kulttuurista. Ihastuin siihenkin, että kirjan kantava idea kautta linjan oli kirjallisuuden ja kulttuurin merkitys. Kummallisesta lähtökohdastaan ja synkeistä teemoistaan huolimatta kirja oli kaiken kaikkiaan kepeää ja jotenkin hyvin ilahduttavaa, pienimuotoisella tavalla tyylikästä luettavaa. Mitä sopivin syysviikonlopun kirja: tähän on helppo uppoutua.

Jouduin muuttamaan käsityksiäni myös kirjan rakenteen suhteen. Kirjassa oli kaksi vuorottelevaa kertojaa, enkä usein pidä sellaisesta. Tässä kirjassa se kuitenkin toimi hyvin. Plussaa siitäkin, että eri kertojilla oli eri fontti. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joutua lukiessa setvimään, kenen tarinaa tässä nyt edes luetaan.

Kaiken kaikkiaan: ajatuksia herättävä ja viehättävä kirja!

Muriel Barbery: Siilin eleganssi ( L'Élégance du hérisson). Gummerus, 2010. Suom. Anna-Maija Viitanen.

P.S. Kirjasta on lukunäyte kustantajan esittelyssä.