Vastataika

Oletko sinäkin joutunut kissojen yötaikojen uhriksi? Tässä Koratian ihmisten eilen ilalla kehittämä vastataika, joka takaa rauhallisen yön koko porukalle:

Odota iltaan asti ja vie kissasi sitten ulos. Tarjoa sille jotain mieltä kutkuttavaa katseltavaa, kuten hernepellossa loikkiva peuraemo vasoineen. Jotta kissasi voimat kuluisivat, kehota sitä kuitenkin jatkamaan matkaa...

Kutsu paikalle pesäänsä kovaäänisesti vartioiva lintu. Toivo, että se kaartelee yllänne ja asettuu sitten lähistölle tarkkailemaan tilannetta.

Vaikka kissasi ei kuuntelisi juuri ihmisten toiveita, hänelle saattaa tulla arkajalkakohtaus, kun lintu käskee.

Koettuaan suuria elämyksiä kissasi saattaa kerrankin olla sitä mieltä, että oikeastaan onkin mukavaa mennä vapaaehtoisesti kodin turvaan ja lämpöön.

Jos taika onnistuu täydellisesti, kissasi on kaikesta ilta-U:ssa kokemastaan voipunut, että se menee nukkumaan ennen sinua ja nukkuu kellon ympäri.



Tämän vinkin antoi Koratian kirjuri, jolla ei ole enää aivan niin voipunut olo kuin eilen ja joka aikoo viedä Cisun ja Toton tänäänkin iltaulkoilulle ovelasti juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

Kevät toi, kevät toi kaaharin

...eli havainnollistusta siitä, millainen kissat maaliskuussa -ilmiö Koratiassa on tänä vuonna ollut.

Emme ole onneksemme havainneet yö- emmekä juuri päivärallejakaan, mutta aktiivisilta kissoilta ei ole vältytty. Yläkuvassa Cisu on elämänsä ekaa kertaa oven päällä. Alla Toto taas näyttää, miten hänestä on ollut mukava käyttää kissantolppaa näin keväällä. 

Vaikka on täällä levättykin. Cisu näyttää, että uni ei katso aikaa eikä varsinkaan paikkaa. Pöytäliinan allakin voi ottaa päikkärit, kun siltä tuntuu. 

Blue(s) Brothers

Vielä vuosien jälkeenkin Cisun ja Toton samankaltaisuus paitsi ulkonäön myös asentojen suhteen jaksaa hihityttää. Eilen aamulla eteisessä oli kaksi huolestunutta siniveljestä. Kuten kuvasta näkyy, he olivat leikkineet tossullani ja hiuslenkilläni, mutta sitten asettuneet jonoon murehtimaan ja odottamaan.

Ai miksi? No siksi, että kaikista Koratian asukkaista on ihanaa ja hermostuttavaa, että on jo melkein kevät. 

Tässä Toto yrittää sulattaa lunta katsellaan: hus lumi, tahdon seikkailemaan!

Pojilla on jo selvästi kevätmieli, milloin he eivät kökötä murehtimassa.  U:hun pitäisi päästä koko ajan, kotona on parasta kytätä ikkunassa öisinkin, olo on hyvin valpas ja riehakas. Pahimmilta yöralleilta ollaan toistaiseksi säästytty, mutta lienee vain ajan kysymys, milloin kissat maaliskuussa -yöt alkavat.... Viimeistään maaliskuussa, veikkaisin.

Sota ja (toivottavasti) rauha

Huolestunut ja pelokas Toto.

Juuri kun pääsin viime bloggauksessa kertomaan, miten mainiosti Koratian syksy on sujunut, tuli kaikkien aikojen takapakki. Cisu ja Toto riitautuivat viime sunnuntaina pahemmin kuin koskaan ennen.

En nähnyt riidan alkua, mutta miehen mukaan kaikki alkoi todennäköisesti väärinkäsityksestä, mitenkäs muutenkaan... Toto oli ollut ulkona kissanminttuaterialla, kun Cisu oli saapunut paikalle. Toto – ehkä minttupäissään? – ei ollut huomannut Cisun lähestymistä, vaan lopulta pelästynyt Cisua, hypännyt refkeksinomaisesti ja samalla ilmeisesti potkaissut Cisua.

Sitä Cisu ei voinut hyväksyä. Hän oli kehittänyt sellaisen raivon, että mies huusi minut apuun kissoja erottamaan! Hän lähti Cisun kanssa Koratian toiseen päähän ja minä vein Toton kauemmas kävelylle. 

Toto ei vain rauhoittunut. Häntä eivät kiinnostaneet linnut eivätkä metsän ihmeet, hän vain murisi ja oli aivan käyrä ja jäykkä. Kun otin Toton syliin, tuntui, että sylissäni oli valtavan kokoinen muriseva ja kivikova patsas. Toto pyrki takaisin omalle pihalle, vaikka oli aivan kauhuissaan. Joka talonkulmalla Toto tärisi pelosta, kurkisti sitten nurkan taakse, josko tie on selvä eli cisuton ja juoksi sitten matalana seuraavalle kulmalle. Näin saatiin kierrettyä koko talo, mutta siinä vaiheessa Cisu oli jo pyytänyt päästä sisälle.

Cisu oli muka jo rauhoittunutkin, mutta kun Totokin saapui kotiin, sota alkoi taas. Huomautettakoon, että meillä on kyllä totuttu hurjaankin menoon emmekä ole aiemmin erottaneet tappelupukareita toisistaan. Nyt näytti kuitenkin siltä, että jompikumpi tai molemmat taistelijat loukkaantuvat, ellemme puutu asiaan. Toto vietti lopulta huomattavia aikoja makuuhuoneen sängyn alla vavisten ja Cisu kyttäsi makuuhuoneen ovella. Jos mies meni Cisun lähelle, Cisu alkoi omahyväisesti keimailla hänelle: "Katsokaapa, tässä on hieno Koratian kunkku!" Ja jos Toto yritti tulla esiin, Cisu alkoi karjua selkä köyryllä.

Näin kului koko sunnuntai. Illalla löysin kylppäristä aivan uupuneen Toton, joka oli uskaltanut kuitenkin luikahtaa piilostaan ja kaivautua sitten pieneksi sykkyräksi pyykkien sekaan. 

Seuraava yö meni normaalisti, onneksi, mutta pari iltaa ja etenkin aamua taas muristen, hyökkäillen ja kyräillen. Vasta eilen illalla alkoi vaikuttaa, että pojat ovat aika normaaleissa väleissä, ja tänään aamulla kumpikin tuntui omalta itseltään kaikin puolin. Kukaan ei luimunnut kenellekään, pojat mahtuivat samaan huoneeseen, Toto uskalsi tulla normaalisti mukaan aamutoimiin jne.


Kyllä kissan sielunelämä on merkillisen monimutkainen. Ainoa selitys, jonka keksimme tälle välikohtaukselle, oli se, että se tosiaan alkoi väärinkäsityksestä, kun mitään ulkoista laukaisijaa kuten vierasta kissaa tms. ei ollut. Kenties riita pitkittyi siksi, että vaikka Toto pelkäsi Cisua, hän Cisun hyökätessä kuitenkin puolustautui eikä antautunut Cisulle kertaakaan. 


Huh. Toivokaamme, että tämä kolmipäiväinen sota oli ainutkertainen juttu niin kissoille kuin Koratian ihmisasukkaillekin.

Sinäkö se oot...

   

...niin monen hetken jälkeen muistatko mua?

Käykö muidenkin kissoille niin, että ne unohtavat joskus toisensa eivätkä tunnista välittömästi omaa kaverikissaansa?

Selailin lomakuvia ja löysin tämän kuvasarjan Cisusta ja Totosta mökkeilemässä. Olin tullut Cisun kanssa jo mökin pihamaalle, kun Toto ja mies saapuivat kauempaa tontilta. Cisu ei ollut oikein varma, kuka tuo toinen harmaaherra on - eikä se harmaaherrakaan ihan skarpeimmillaan tainnut olla.

Yläkuvassa Cisu on huomannut muukalaisen,

joka näyttää olevan hieman epäluuloinen.

Tuota noin, muistatko sä ton toisen kissan? Tunnenko mä sen?

Se vaikuttaa tulevan tänne määrätietoisesti, mutta se ei näytä ihan rennolta tai ystävälliseltä.

Mä meen sitä vastaan, vaikka itseänikin hieman arveluttaa...

Ai niin, se on mun pikkuveli! Moi Toto!

Hauska tavata pitkästä aikaa. Mitä kuuluu?

Hassukissojen puolustukseksi sanottakoon, että he eivät enää sekoile ollenkaan niin paljon kuin nuorempina, jolloin unohdus- ja tunnistusvaikeuskohtauksia ilmeni ulkoillessa tuon tuosta. Ja tätä nyt esiteteltyä kohtausta edelsi hyvin jännittävä metsä- ja rantaretki. Toto oli kovin jännittynyt jo matkaan lähtiessään, ja sitten ulkoillessamme kävi vielä niin, että metsästä lensi sankoin joukoin kauheaa ääntä pitäviä lokkeja. Se ei ollut hauskaa edes ihmisistä, saati kissoista. Onneksi linnut eivät olleet kiinnostuneita meistä, vaan jatkoivat pian matkaansa, sillä Cisu ja Toto kieltäytyivät liikkumasta tai edes olemasta sylissä lokkimetakan aikana. Kaikkea sitä...

Jaion tämän Toton kuvan jo aiemmin koratinomistajien Facebook-ryhmässä. Kuvatekstivalinta oli helppo: "I'm so excited, and I just can't hide it." 

Suursaalistaja!

Eräänä iltana Toto Tottiainen oli rauhassa nauttimassa vegaanista ruohoiltapalaa, kun... Parempi antaa Toton itse kertoa, sillä tämä tarina on Toton ikioma suurseikkailu.

Toto: "Olin siis tapani mukaan nähnyt paljon vaivaa eli joutunut juoksemaan huutaen ympäriinsä, että olin päässyt ulos. Lähdemme useimmiten ulos terassiovesta, ja silloin suuntaan aina terassin laidalle lyhentämään ruohoa, jota laiskat ihmiset eivät juurikaan jaksa trimmata.

Kesken salaattiaterioinnin huomasin, että veljelläni Cisulla on jotakin mielessä. Hän juoksi vauhdikkaasti talon toiselle puolelle.

Päätin lähteä perään. Jos olen hyvä jossakin, niin ainakin veljeni seuraamisessa.

Seuraa johtajaa -leikkimme kulki hieman erikoisia reittejä, sillä inhoamme märkää ruohikkoa. Kävelimme siis välillä toisiamme tönien kukkapenkin kivireunuksella.

Sitten tapahtui jotain sellaista, jonka jälkeen en olisi huomannut, vaikka olisin kävellyt vesilätäkössä kaatosateessa!

Cisu hyppäsi ruusupuskan alle, ähisi ja puhisi kovasti ja vaikutti kovin kiihtyneeltä. Menin selvittämään asiaa ja huomasin, että Cisu oli saanut saaliin. Salamannopeasti nappasin sen itselleni!

Cisu oli hieman hämmästynyt siitä, että hän teki likaisen päästäisennitistystyön, mutta minä vein saaliin. Minua työnjako ei yllättänyt. Olen jo ajat sitten päättänyt pysyä aina pikkuveljenä, koska on pienien etuoikeus rynnistää joka tilanteeseen ja sotkea kaikki asiat.

Niin minulla sitten oli uunituore, mehevä päästäispaisti. Se oli paljon parempi kuin vanha raato, jonka Cisu löysi pari viikkoa sitten ja jonka minä (hmmm, vein siis silloinkin Cisun saaliin) yritin salakuljettaa kotiin. Tämä saalis oli niin erinomainen, että päätin viedä sen kotiin vaikka väkisin.

Lähdin juoksemaan päästäinen suussani kohti kotiovea niin vahdikkaasti, etteivät ihmiset eikä kamera pysyneet vauhdissani mukana! Ovelle päästyäni ravistelin kiivaasti päätäni: Ovi auki, tuon aarretta! Mutta ihmiset olivat typeriä ja sanoivat sen kauhean sanan: Ei.

Koska en halunnut luopua ainutlaatuisesta löydöstä, vein sen piiloon talonnurkalle ja aloitin riemukkaan leikin. Taaskaan kamera ei pysynyt perässä, kun täppäilin ja heittelin päästäispoloa.

Olen lohikäärme ja nujerran sinut!

Ihmisiä alkoi pelottaa, että Cisu nujertaa minut. Hän oli ensin saalissieppauksestani loukkaantuneena lähtenyt aivan muualle päin valtakuntaamme, mutta äkkiä hän päätti lähestyä minua hyvin salakavalasti...

Cisu pääsi aika lähelle ennen kuin äkkäsin vihaisen kissakäärmeen vainoavan minua.

Olin kuitenkin niin tohkeissani päästäisestä, että jatkoin leikkimistä.

Tilanne raukesi. Cisu päätteli, ettei noin hölmöjen kanssa voi tapella. Hän käveli ohitseni ja pyysi päästä kotiin. Minutkin kutsuttiin mukaan, mutta en suostunut tulemaan. Aina kun olin melkein kotiovella, singahdin salamannopeasti takaisin päästäisen luokse. Lopulta jouduin kauhean kaappauksen uhriksi ja mamma kantoi minut sisälle. Jostain syystä hän kiitteli, että toisin kuin Cisu, minä en koskaan nuole tai pussaile ihmisiä... Höh, mielestäni se on ihmisille ikävä takaisku. Nyt vain Cisu sai minulta päästäisssuukkoja!

Oli kyllä mahtava seikkailu. Toivottavasti kohta on yhtä jännittävää! Arvelen nimittäin pääseväni U:hun taas ihan pian. Olen ainakin kampanjoinut aamukuudesta asti ensin aamupalan ja sittemmin ulkoilun puolesta.

Tarmokkain terveisin,

Suursaalistaja Toto 

(joka jo unohti, kuka ne saalitushommat Koratiassa oikeasti hoitaa)"

Kurrelassa

Tapahtui U:ssa eräänä iltana ja sen jälkeen joka ilta...

Cisu: Tule, Toto, nyt on kiire!

Mutta Totosta aina on aikaa yhdelle puisevalle syrjähypylle.

Toto: Nam, miten hyvä loikka! Nyt voin taas jatkaa matkaa.

Cisu: Minusta tuntuu, että alamme olla oikeassa paikassa.

Toto: Minäkin luulen niin. Jatkakaamme kuitenkin matkaa yhä syrjäisemmille seuduille.

Toto: Kautta häntäkarvojeni, minua alkaa hieman jännittää...

Onkohan SE tuolla?

Tai tuolla?

Missä se oikein on???

Cisu: Hetkinen...

Luulen, että SE on tuolla ylhäällä!

Ja se on. Ja jos käy hyvä tuuri, ei kuule vain oravan rapinaa ja havaitse liikettä puissa ja pensaissa vaan saa kuulla myös oravan naksutusta ja säksätystä. Ja juuri tällä kuvatulla retkellä kävi niin, että orava heitti pähkinän kissojen päälle.

Mikä mahtava kurreseikkailu. Vaikkei syksy oikein muuten olekaan kissojen mieleen, oravan ilmaantuminen on aina yhtä jännittävää.

Vaikka on täällä muitakin jännittäviä eläinelämyksiä koettu. Tänään vieras koira ihmisineen kävi kyselemässä kulkuohjeita eksyttyään melkein meidän pihalle. Cisu katsoi silmät pyöreinä, kun Toto näki tilaisuutensa tulleen: Kerrankin mä pääsen tutustumaan koiraan! Toto asteli aika lähelle isoa koiraa häntä pörrössä, mutta sitten koira haukahti tervehdyksen... Ja noin sekunnin sadasosa sen jälkeen meidän pensasaidan alta löytyi kaksi matalaa, pörröistä ja kauhistunutta kissaa. Mutta nyt Toto on kuitenkin toteuttanut yhden haaveensa ja tavannut koiran muutenkin kuin ikkunalasin läpi. Hänhän on aina kiinnostunut pihallamme kyläilevistä koirista, mutta Cisu on välillä jopa komentanut Toton pois ikkunasta: Kissat eivät seurustele tuollaisten kanssa.