Kissa sisustaa ja ulkoilee

Synkän ja myrskyisen yön jälkeen Koratian aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana. Sekin oli oivallista, että ensin ihan oikea harakka koputti keittiön ikkunaan ja sitten havaittiin, että tilukset ovat täynnä pikkulintuja. Ei auttanut kuin vetää valjaat niskaan ja lähteä bongaamaan.

Ikävä kyllä linnut huomasivat harmaat hiipparit ja siirtyivät läheiselle pellolle. Se havaittiin liian mutaiseksi hienoille koratintassuille, joten tassujen omistajat tyytyivät tarkkailemaan tirppoja pellon laidalla. Jännää oli sekin - ties mitä olisi tapahtunut, jos hallitsijat eivät olisi olleet valppaina valvomassa siivekkäiden puuhia!

Sitten tutkittiin ruusupuskien aluset. Toto ei ollut aivan tyytyväinen siihen, että riuhdoin fleksiä ja koetin kuvata häntä.

Ota nyt se kuva ja anna mun sitten olla rauhassa... Huoh, olisi siihen nyt voinut ottaa hännänkin mukaan!

Jaa, se sisustaminen? Kotiin tultuaan Toto näytti, mikä on sohvapöydän todellinen tehtävä: kannatella tyynyä.  Sohvan suojana oleva kangas taas voi suojata paitsi sohvaa kissalta myös kissaa häiritsevältä emännältä. Peitonalusmöykkynä on hyvä nukkua.

Toton videotervehdys

Nyt kun Cisu on muiden somettajien tavoin alkanut ottaa selfieitä, Toto haluaa kertoa, että hän on oikeastaan videobloggaaja eli vloggaaja. Ei ole montakaan päivää, kun Toto otti ulkoillessaan tälläisen pätkän, jossa hän vain istuu näennäisen rauhallisena - mutta jos katsotte tarkasti, on kissamaisen valpas koko ajan, totta kai.

Nyt täytyy tunnustaa, että puhun palturia. Vaikka olisikin hauskaa ajatella, että Toto oli työntänyt kuonollaan kameran oikeaan paikkaan, painanut tassulla nauhoituksen päälle ja kipittänyt äkkiä videomalliksi, minä toimin kuvaajana. Ja tunnustan senkin, että oikeastaan tämän videon julkaisussa rikotaan kirjesalaisuutta. Toto nimittäin lähetti ensin videon vain Naukulan Sulolle, jonka kanssa hän tuntee hengenheimolaisuutta. Sulokin on sellainen iso pieni ja pieni iso sydämellinen rohkea mammanpoika. Lisäksi Toto luullakseen vähän kadehtii Suloa, koska Sulo tuntee koiria. Kesällä Totoa oli hoitamassa erään suuren mustan emäntä, ja kiinnostava suuri musta kävi Koratian ovellakin. Toto oli jo menossa moikkaamaan - Cisu ei todellakaan - mutta aivan viimehetkellä häntä alkoi jännittää liikaa. Mutta näistä tapahtumista kerromme tarkemmin joskus toisella kerralla.

Vastataika

Oletko sinäkin joutunut kissojen yötaikojen uhriksi? Tässä Koratian ihmisten eilen ilalla kehittämä vastataika, joka takaa rauhallisen yön koko porukalle:

Odota iltaan asti ja vie kissasi sitten ulos. Tarjoa sille jotain mieltä kutkuttavaa katseltavaa, kuten hernepellossa loikkiva peuraemo vasoineen. Jotta kissasi voimat kuluisivat, kehota sitä kuitenkin jatkamaan matkaa...

Kutsu paikalle pesäänsä kovaäänisesti vartioiva lintu. Toivo, että se kaartelee yllänne ja asettuu sitten lähistölle tarkkailemaan tilannetta.

Vaikka kissasi ei kuuntelisi juuri ihmisten toiveita, hänelle saattaa tulla arkajalkakohtaus, kun lintu käskee.

Koettuaan suuria elämyksiä kissasi saattaa kerrankin olla sitä mieltä, että oikeastaan onkin mukavaa mennä vapaaehtoisesti kodin turvaan ja lämpöön.

Jos taika onnistuu täydellisesti, kissasi on kaikesta ilta-U:ssa kokemastaan voipunut, että se menee nukkumaan ennen sinua ja nukkuu kellon ympäri.



Tämän vinkin antoi Koratian kirjuri, jolla ei ole enää aivan niin voipunut olo kuin eilen ja joka aikoo viedä Cisun ja Toton tänäänkin iltaulkoilulle ovelasti juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

Metsän kuninkaat

Minun piti tänään bloggailla jostain aivan muusta, mutta Cisu ja Toto päättivät toisin.

Oikeastaan he päättivät toisin jo eilen, mikä johti tähän kuvasarjaankin. Maanittelin iltaruoan jälkeen miestä metsäkävelylle, mutta hän kieltäytyi. Sen sijaan hän ehdotti, että veisimme kissat ulos... Cisu ja Toto olivat ilmeisesti kuunneelleet keskustelua, sillä katsokaa, miten kävi: Koratian kunkut suuntasivat suoraan metsään ja ylös vuorelle! Teimme lähes tunnin kallio-, metsä- ja heinikkoulkoilun. 


Kuvat puhuvat puolestaan. Oli jännää - ja kun koti näkyi, oli kiire juosta Koratian linnaan!

Kuka eka kotona!

Kyllä maalla on mukavaa

Mummin kanssa metsään.

Viime päivityksessä kerroimme kissojen vappumarssista, ja nyt ollaan mökkimarssilla. Kävimme pitkästä aikaa saaristossa, ja tässäpä havainnollistusta, että Koratian kunkun jalka nousee reippaasti myös siirtomaavisiitiillä.

Varakunkkuakaan ei juuri epäilyttänyt. Pois alta risut ja männynkävyt, kirjaimellisesti...

Cisu hassuttelee ja vaanii kiven takaa Totoa.

Kunkulla ei kyllä ollut juurikaan hassutteluaikaa. Siinä missä hänen pikkuveljensä vetäytyi tuon tuosta nokosille, kuningas Cisu hoiti velvollisuutensa mallikkaasti. Tässä hän istuu alamaistensa kanssa pöydän ympärillä ja opastaa kotiväkeä, mummia sekä vaaria, miten kissavaltakunnan ihmisten pitää käyttäytyä. Mökillä ne tuntuvat Cisusta käyttäytyvän aina paljon rennommin ja miellyttävimmin kuin Koratiassa, jossa saa usein todella tehdä töitä, että saa äänensä kuuluviin. Mökillä saa paljon enemmän huomiota. Joku on melkein aina ylinau'uttavissa ulos, leikkimään tai harjaamaan.

Kuninkaan osa ei silti ole helppo siirtomaallakaan. Se on niin rankka, että kunkku voi jopa nukahtaa valtaistuimelleen takan huipulle.

Totoa ei nukuttanut myöhään illalla. Ihmisten nukkumaameno viivästyi, kun joku otti epähuomiossa käteensä kaislan, joka pisti Toto-paran aivan sekaisin. 

Mökillä tapahtui paljon muutakin mukavaa, mutta kerromme niistä erillisessä postauksessa. Nyt olemme hieman uupuneita Cisun johtaman automatkan jälkeen... Myöskään Cisun alaisten osa ei ole aina helppo.

Vappumarssilla

Koratian ihmisväen ei ole pitänyt poistua vapun aikaan kotipihaa kauemmas, ja silti olemme todistaneet aikamoista vappuhulinaa.

Nuoret ja reippaat koratmiehet voivat nimittäin yhden ja ainoan vappumarssin aikana...

vetää ruohoöverit, 

niin että ensin on pakko lepuuttaa multakasalla - ja varmistaa, että harmaus lisääntyy entisestäänkin - 

ja sitten antaa periksi: ruohoykän paikka.

Oliko pakko katsoa ja kuvata?!

Nuorempi koratherramme näyttää, miten toimitaan, kun luonto kutsuu. Kuka sitä nyt sisävessaa käyttäisi...etenkään sellainen, joka on monen vuoden ihmettelyn jälkeen oppinut pissaamaan ulos kuten kuka tahansa kova kundi!

Vappuun kuuluu sekin, että voi saada yhtäkkisen puuhepulin

...tai ihan muuten vaan hepulin. 

Onpa ollut mukavaa! 

- Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää, tuumaa Toto.

 - Mä olisin jo kesässä, ellette te muut olisi aina niin toivottoman hitaita, vastaa Cisu.

Koratian ihmisväen ajatukset ovat olleet omien hömppäpömppien lisäksi tietenkin poloisessa Naukulan Helmissä. Mutta miten ihmeellistä ja lohduttavaa surun keskellä on, että Helmi on läsnä Koratiassakin, yhä edelleen. Meillä on paljon Helmin antamia kissantarvikkeita ja Cisu ja Toto käyttävät niitä päivittäin. Toto on kurittanut tänäänkin Helmin lahjoittamaa hiirtä ja molemmat ovat kiipeilleet Helmin antaman kissantolpan päälle. Kiitos Helmi - kaikesta. 

Siepparit heinäpellossa

Tultiin vaan kertomaan, että meillä on ollut niin paljon kevätpuuhia, ettei olla ehditty bloggailla. Käymme koko ajan U:ssa  - sisällä vain nukumme tai karjumme U-huutoa - ja saalistamme mm. sisiliskoja (vaikka se on kiellettyä) ja autamme pihatöissä kaivamalla kuoppia. Tämä se on kissan elämää. Nukkuessammekin puhumme unissamme ja heiluttelemme tassuja: kevät tekee kissoille sellaista.

Kerromme tarkemmin kuulumisistamme lähiaikoina!

t. Cisu ja Toto, kiireiset heinähatut

Blue(s) Brothers

Vielä vuosien jälkeenkin Cisun ja Toton samankaltaisuus paitsi ulkonäön myös asentojen suhteen jaksaa hihityttää. Eilen aamulla eteisessä oli kaksi huolestunutta siniveljestä. Kuten kuvasta näkyy, he olivat leikkineet tossullani ja hiuslenkilläni, mutta sitten asettuneet jonoon murehtimaan ja odottamaan.

Ai miksi? No siksi, että kaikista Koratian asukkaista on ihanaa ja hermostuttavaa, että on jo melkein kevät. 

Tässä Toto yrittää sulattaa lunta katsellaan: hus lumi, tahdon seikkailemaan!

Pojilla on jo selvästi kevätmieli, milloin he eivät kökötä murehtimassa.  U:hun pitäisi päästä koko ajan, kotona on parasta kytätä ikkunassa öisinkin, olo on hyvin valpas ja riehakas. Pahimmilta yöralleilta ollaan toistaiseksi säästytty, mutta lienee vain ajan kysymys, milloin kissat maaliskuussa -yöt alkavat.... Viimeistään maaliskuussa, veikkaisin.

Ruokajono

...eli ruuhkaa salaattibaarissa.

Siirsimme tänäkin vuonna pakkasten tultua yrttiruukun ulkoa keittiön ikkunalle ihan vain Cisun takia. Cisun aamu alkaa hyvin, kun hän saa nuuskuttaa yrttejä ja multaa ja sitten haukkaista valitsemastaan kasvista. Melkein aina Cisu valitsee mintun. Minttu kasvaa sisätiloissa ohuena huitelona, mutta se ei Cisua häiritse. 

Joskus Totokin koettaa, voiko kissa oikeasti syödä salaattia aamupalaksi. Ei voi. Kamera ei pysynyt perässä, kun Toto suoritti pikahaukkauksen ja pakeni paikalta. Isoveli pitäköön oudot viherpiiperryksensä, tosikissat syövät hiiriä ja lintuja!

Yök, en todellakaan syö!

Tai ainakin haluaisivat syödä. Koratian aamu on alkanut verrattoman keväisesti, kun ulkona on havaittu maata kuopsuttava mustarastas. Se on näky, joka tekee kissan melkein villiksi.

Muutenkin on ollut mukavaa. Eilen Cisu ja Toto auttoivat minua ensin kädenkuntoutusjumpassa parhaansa mukaan. On hieman erikoinen tunne, kun voimistelee kyljellään ja yhtäkkiä saa nuuhkivan kuonon korvaansa. Tai kun on selällään lattialla ja yhtäkkiä tuntee, että joku kiskoo ja nuolee hiuksista. Siitä, että minulta yritettiin tuon tuosta anastaa pilatesrulla - uusi ja oivallinen ostos, näin sivumennen sanoen - en hämmästynyt, mutta kieltämättä vähän hätkähdin, kun Toto pääti parantaa jumikättäni imemällä sormenpäästä. Ei ole ainakaan kissojen auttamishaluista kiinni tämä paranemisprosessi.

Eilen illalla Cisu ja Toto pääsivät vielä pitkästä aikaa kylään vanhemmilleni. Siellä oli niin hauskaa, että pojat tekivät kaikkensa, että olisivat voineet jäädä yökylään. Toto yritti torkkua hattuhyllyllä ja Cisu pakeni sängyn alle. 

Kotiin kuitenkin päädyttiin. Nyt menemme katsomaan, onko U:ssa niin keväisen tuoksuistakin kuin ikkunasta katsottuna näyttää. Lumi on sulanut talon ympäriltä ja Cisukin pääsee kiertämään kuninkaanlinnansa. Toto on tehnyt sitä lumessakin, mutta hänet tunnetaankin nykyisin reippaiden ulkoilutapojensa takia nimillä hullu lumikissa sekä pikkuhullu (koska Toto on meidän pikkukissa, vaikka onkin jo iso viisivuotias).