Matkailevat marsut

Aamulla hypättiin autoon ja huristeltiin mökille. Ihme ja kumma, matka meni taas lähes huudotta, jo toista kertaa Cisun ja Toton autoiluhistorian aikana! Cisu istui koko matkan sylissäni, Toto pötkötti vieressä. Kumpikaan ei selvästikään nauttinut matkanteosta, mutta kesti kolmituntisen pakkosylityksen ja -kökötyksen silti.


Toton elekieli kertoo, että hän toivoisi olevansa jossain kaukana... Välillä kyllästynyt marsu-Toto käänsi selkänsä koko muulle matkaporukalle ja riiputti päätään ja huokailu surullisena. Mihin mä taas olen joutunut...

 Maukumisnäytteitä.

Perillä keksittiin heti ihan uusi temppu: ikkunan päälle voi kiivetä!

Ja sieltä pääsee kaapin päälle. Jihuu, sinne kaapille on yritetty joka kerta mökillä ollessa, mutta nyt vasta keksittiin, miten paikka on valloitettavissa.

Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu...

Tien päällä

Huom! Postaus sisältää koratin ääninäytteen.

Vappuna ihmiset pitivät kovaa mekkalaa siitä, että kissat olivat hiljaa. Kukaan ei ollut koskaan todistanut yhtä kauniskäytöksistä automatkailua Cisulta ja Totolta, sitä piti sitten päivitellä mennen tullen mökkimatkalla.

Matka kestää kolmisen tuntia suuntaansa ja yleensä ainakin Cisu on käyttänyt nuo tunnit huutaen. Nyt hän oli hyvin iloinen, että juuri ennen reissuun lähtöä mies palasi työmatkalta. Kun koko meidän sakki kömpi isäni auton takapenkille, Cisu kömpi heti miehen syliin.

Saan matkata iskän sylissä, niin käyttäydyn kiltisti.

Ei tämä nyt sittenkään niin hullua ole tämä autoilu.

Taidan ottaa pienet torkut.

Toto oli joko minun sylissäni tai kölli takapenkillä. Välillä Cisu tuli köllimään hänen kanssaan. Pojilla on siis valjaat ja niihin kiinnitetty turvavyöpätkä, suoraan koiratarvikeosastolta. Lisäksi pojilla on autossa vessa, jota Cisu käyttikin kummallakin automatkalla. Ruokaa tai juomaa he eivät koskaan ole suostuneet nauttimaan autossa.

Paluumatkalla Toto yritti kovasti kaapia ja kuopia takapenkillä ollutta vilttiä. Ihmettelimme, mistä on kyse, kunnes muistin, että Toto on usein ollut autossa peiton alla. Käärin hänet pieneksi huopapötkyläksi ja hän oli kiltisti koko loppumatkan.

Cisu havahtui melkein kotipihalla, että apua, hän on ollut kaksi ajomatkaa ihan hipihiljaa. Muodon vuoksi hän esitti, miten hän yleensä autossa käyttäytyy.

Jostain syystä hiljaiset automatkat tuntuivat paljon nopeammilta ja helpommilta kuin normaalit kiljumismatkat. Joskus Cisu on huutanut niin paljon, että Totokin on hermostunut siihen ja tuhissut ja mulkoillut vihaisesti, että ole nyt edes hetki hiljaa.

Saariston lapset

Cisu ja auringonlasku.

Jos kissat osaisivat puhua, Cisu ja Toto olisivat sanoneet eilen mökiltä lähtiessä samoin kuin siskonpoika meillä jokin aika sitten kyläillessään: "Muutetaan tänne päin." Harmaaveljekset olisivat aivan valmiita muuttamaan lähemmäs mökkiä tai mieluummin ihan mökille asti. Mökillä on aina kovasti puuhaa ja ylipäätään hyvin mukavaa.

Vaikka mökillä on käyty jo useita kertoja, sieltä saattaa aina löytää jotain uutta. Esimerkiksi huvimajan, siinä kukaan kissa ei ollut vielä käynytkään. Cisu kävi heti huvittelemassa, kun huvimajaa siivottiin kesäkuntoon ja sen ovi aukesi kutsuvasti.

Toisella ulkoreissulla Cisu huomasi, että talossa on toinenkin ulko-ovi ja sen takaa kuului kummaa lotinaa. Siellä siivottiin juuri saunaa! Miksei kukaan ollut kertonut, että mökilläkin on sauna?

Tämä sauna on erilainen kuin meillä kotona, täällä on puita ja varsin luonnonläheinen tuoksu.

Koska pojilla on telepaattinen yhteys, Toto oli havahtunut Cisun saunakeikan aikana ja vaatinut päästä ulos. Pian hänkin oli tutustumassa saunaan. Siellä oli mukavat kosteat jälkilöylyt ja siivouksen takia mielenkiintoisesti tavaroita pitkin lauteita.

Cisu, salaperäinen saunakissa, lauteiden alla hämärässä.

 Ja Toto, hänen mustavalkoinen pehmeä ystävänsä.

Parasta oli kuitenkin taas ulkoilu! Cisun olisi pitänyt syntyä laivakissaksi, niin paljon meri vetää häntä puoleensa. 

 Myös laiturinalus  houkutteli.

Totosta ei tullut nyt ulkoilukuvia, sillä hän oli tällä kertaa sitä mieltä, että jos ihmisillä on kerran kädet, niillä voi tehdä jotain hyödyllistä eli kantaa Totoa, ettei hän joudu sotkemaan kallisarvoisia tassujaan kaislikossa. Oli siellä ulkona muuten ihan kivaa, mutta se meri oli aika arveluttava ja sitten vielä korppi lensi taivaalla. Parempi siis pysytellä vaan sylissä.

Cisukin pysytteli, mutta vain sisällä. Hän oli hyvin hyvällä ja hellällä tuulella koko mökkeilyn ajan ja mm. päätti, että ihmiset nauttivat vappuaaton ilta-aterian niin, että vuoroin kukin saa pitää Cisua sylissä. Tässä tyytyväiset vaari ja Cisu nauttivat iltaläikästä.

Jos ei oltu sylissä tai nukkumassa, kytättiin tuuttuun tapaan parvenkaiteella.

Kiitos, kivaa oli. Me tullaan taas!

Todellinen kuningas

Niin on katoavaista mainen valta ja kunnia.


Palasimme juuri mökiltä, jossa Cisu esiintyi niin hallitsijan elkein, että ymmärsimme hänen pitävän mökkiä Koratian siirtomaana ja itseään arvatenkin siirtomaan kuninkaana.
Vaan kuinka ollakaan, heti Koratiaan saavuttuamme tapahtui vallankumous. Huomasimme näet, että Cisun ja Toton tyttöystävät Naukulasta olivat olleet romanttisella tuulella Englannin häähumun takia ja koratialaisia kosijoita silmällä pitäen ottaneet itselleen kuninkaalliset nimet. Tästä innostuneena hain Cisulle ja Totollekin omat kuninkaalliset nimet...

Ja saammeko esitellä:
HM King Toto Fergus Elliotcock of Koratiashire!

Toto Tottis Tottendahl onkin se Koratian todellinen hallitsija. Niinhän se on, etteivät ne, joilla on todellista arvovaltaa, pidä useinkaan itsestään liikaa meteliä. Itseään koko maailman kunkkuna pitävälle Cisulle jäi surkeasti vain prinssin arvonimi: Prince Cisu Bertie Koratcott of Espoobury. Hahaa!

Jos ihmettelette, missä Kuningas Toto läikkäilee kuvissa, niin tietenkin koiran päällä. Hän oli kovin ihastunut mökillä sohvan päällä pötköttävään piiiiitkään mäyräkoiraan ja omi sen itselleen.

Prinssi Cisu kyselee, saisiko hänkin tulla mäyriksen päälle.

Mutta ei. Prinssi tyytyköön pienempään koiraan.

Mökiltä olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta se odottakoon huomiseen. Koko kotiutunut porukka, mukaan lukien Kuningas Toton ja Prinssi Cisun sihteeri, orja ja palvelija Marchioness Jenni Ticky K-blogiskitt of Espooham, on nyt hieman voipunut ja menee saunaan. Kuningas siellä jo onkin, mutta toivon mukaan hän hyväksyy meidät alempiarvoiset alamaisensa mukaan löylyihin.

Kiipelit kiipeilevät

Heti lintu-tv:n lähetysten jälkeen mökillä on ihaninta kiipeily. On kaappeja, portaat, porraskaide, parvi ja takka sekä se naulakko, joiden päälle kivuta. Joskus vain ylös loikkaaminen on helpompaa kuin alas laskeutuminen, kuten yllä oleva kuva Totosta osoittaa.

Cisun ehdoton suosikkipaikka on takanhuippu. Se on keskellä taloa, joten sieltä voi valvoa kaikkea ja olla silti itse rauhassa. Niin, ja siellä voi syödä ötököitä!

Kas näin. Kurota tassullasi ötökkä hirrenraosta,

syö saaliisi huulia lipoen

ja pese lopuksi tassusi.

Toto kurkkaa yläkerran parvelta, pääsisikö hänkin mukaan huipulle. Mutta ei, ei sinne tuota reittiä voi mennä.

Ei niin, en mä taida päästä sinne, Toto huokaa.

Cisulla on ratkaisu: Hei odota, mä loikkaan ilman halki ja tulen sinne!

Vaan pian asetelma on ennallaan. Iso Cisu valvoo. Ja pikkuveli auttaa.

Pihabongausviikonloppu

Terveisiä mökiltä! Cisusta ja Totosta oli ihanaa päästä pitkästä aikaa paikkaan, jossa on aina paljon rapsuttajia, runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja erityisesti huomattavasti runsaammat lintubongausmahdollisuudet kuin kotona. Pojat asettuivat tuijotusasemiin heti kun päivä valkeni eli tirpat saapuivat aterioimaan ja pysyivät pitkiä toveja herkeämättä - välillä vaikutti, että jopa hengittämättä - tirppiksiä tarkkailemassa. Kauhean jänniä nuo lentopaistit!


Metsämökin ikkunasta kissa ulos kurkistaa...

Lintuja ei sovi katsella miten tahansa. On oltava vakaa asento,

hännänpäätä myöten harkittu!

Mietteliäät maatuskat.

Vaan tehtiin siellä muutakin. Toto loikkasi naulakkoon heti kun vain onnistui pujahtamaan tuulikaappiin!

Spesiaalitemppu oli saanut puolen vuoden mielikuvaharjoitusvaiheen aikana uuden lisäosan: kävely henkarien päällä. Ei siis tietoakaan siitä, että tämä kuonoton pupu jäisi tassustaan roikkumaan naulakkoon, ehei, trapetsitaiteilija Toto hallitsee temppunsa! Huomaa harottavat varpaat.

Mutta Cisu ei tätä vaan osaa, vaikka on muuten Totoa taitavampi hyppimään. Näimme Cisun heiluttavan peppua ponnistusasennossa, mutta lopulta hän ei uskaltanut edes yrittää naulakkopomppua. Hahah, sitäkin hauskempi temppu siis Totosta on!


Pääosin viikonloppu sujui hyvin leppoisasti. Mökillä on usein tullut vähän riitaa, jonkinlaista valtataistelua, mutta tällä kertaa ei tullut. Pojat olivat jopa rauhallisempia kuin kotona! Ei jatkuvaa painia ja rallia, kuten aiemmilla mökkikeikoilla, vaan seesteistä lintubongausta ja iloista leikkimistä. Etenkin Cisu leikki kovasti uudella lempihiirellään ja toi sitä ihmisillekin tuon tuosta.

Aiemmista kerroista poiketen pojat osasivat myös välillä rauhoittua päiväunille. Yötkin nukuttiin kiltisti, ei melskausta.

Valitettavasti emme voi kuitenkaan raportoida samaa matkanteosta, joka meni juurikin melskaukseksi ainakin Cisun osalta. Menomatkalla hän ehti ilmoittaa kolmen tunnin aikana arviolta 28 543 kertaa, että autoilu on ihan typerää. Toto tyytyi kertomaan sen ehkä vain noin 23 769 kertaa. Paluumatkalla Toto oli jo konkari ja huusi kiukkuisesti vain muutaman kerran. Cisu sen sijaan jatkoi valitsemallaan karjuvalla linjalla. Laskimme, että ensin häneltä meni viiteenkymmeneen AAAOUUUUUU! -huutoon kahdeksan minuuttia. Sitten vauhti kiihtyi ja sama huutomäärä mahtui neljään minuuttiin. Kotiin saapuessa me kaikki olimmekin väsyneitä ja Cisu lisäksi hieman käheä. Häntä ei selvästi pelota olla autossa, mutta etenkään moottoritiellä ja tunneleisssa ei saisi ajaa, siitä tulee heti moitteita. Seuraavalle reissulle taidetaan hankkia Cisulle kuonokoppa tai ainakin ihmisille korvatulpat.

Huipennus ja huojennus

Loma loppui ja arki alkoi. Ennen kotiinpaluuta ihmiset ehtivät nauttia mökillä venetsialaisista eli katsella huvilakauden huipennuksen kunniaksi sytytettyjä tulia. Cisu otti loman lopusta kaiken irti omalla tavallaan, mm. kiemurtelemalla kalliolla.

Loppulomasta Cisulla ei ollut enää pisuongelmia. Suurin ongelma taisi olla se, että kissoja inhottavasti härnäävät pääskyset menivät piiloon laiturin alle. Cisun olisi ollut ihan pakko päästä perässä.

Automatka kotiin sujui hyvin mutta kiljuen... Ehkei ne uudet turvavyöt kaikkeen tepsikään. Matkavarusteista taitaa puuttua vielä kuonokoppa.

Kotona Cisu ja Toto olivat hyvin hiljaisia ja vähän hämmentyneitäkin. Tämä oli eka näin pitkä pätkä (1,5 vkoa) pois kotoa ja sitten kotona odotti vielä remonttikin. Pian pojat kuitenkin rauhoittuivat ja menivät nukkumaan, ja kyllä sitä unta sitten piisasikin. On kuitenkin aina helpotus päästä kotiin. Aamulla teki mieli jo kehrätä ja jutellakin.

Mies kommentoi, että kotiutuneet karvaherrat näyttivät kovin hyväturkkisilta ja muutenkin hyvinvoivilta, mutta tuoksahtivat selvästi metsäneläimeltä. Sitä se kalliokiemurtelu ja kaislikkokahlaus teettää!

Vesipedot

Punkki- ja pisuharmit ovat nyt pysytelleet poissa, joten keskitytään loman kohokohtiin. Cisu näyttää, mistä tunnistaa vesipedon.

Vesipetous on rantaleijonamaista lönkyttelyä,

määrätietoista katselua,

patsasmaista tyyneyttä,

suuren suurta rohkeutta,

halua juosta laiturilla ja kiivetä veneisiin

ja taipumusta istua veneessä niin kauan kunnes ihminen tulee ja poimii pois. Silloin kiemurrellaan ja vihoitellaan. Veneessä on kivaa!

Mutta mistä on pikkuveljet tehty?

Halusta seurata isoveljeä,

tehdä kaikki samat jutut. Mutta omalla tavalla,

pienimuotoisemmin ja salaperäisemmin,

kuitenkin vesipetomaisesti, ihan yhtä rohkeasti. Totokin kahlaa, mutta kaislikossa!

Tästä kaikesta on vesipedot tehty.

P.S. Vesipedoilla oli jopa pelastusliivit mukana mökillä, mutta emme nyt taida kuitenkaan lähteä vesille. Ei enää mitään extremeä, joka voisi innostaa pissahäiriköintiin. Parempi, että tehdään vain tuttuja ja kivoja juttuja.