Nyt on heinäkuu ja minä olen viljaa

Tuttu biisi tuli väistämättä mieleen, kun Cisu singahti tänään kesken iltaulkoilunsa pellonpientareen uumeniin. Sinne katosi puoli kissaa ja siellä kuivan heinän keskellä Cisu olisi kai vieläkin, ellei häntä olisi käyty noukkimassa pois.

Ennen sukellus-/loikoiluhetkeä pojat olivat hiippailleet ja saalistaneet yhdessä tuumin.

Ja kun nyt siteeraamaan lähdettiin, niin pitääpä taas mainostaa Kirsi Kunnaksen oivallista heinikkohiippailurunoa, joka on ollut tässä blogissa aiemminkin esillä - mutta joka tulee aina mieleen heinähiippareista. 

NIITYLLÄ PILIPILIPOM
 

Niityllä kissankellot
pilipilipom
ja sirkat sirisirisom
kun katalina
matalina
hiipivät meidän kissat
Tiiu ja Tom.

Ja hiiret hinkuivat hii hii hii
ja myyrät vinkuivat vii vii vii
ja linnut lensivät selälleen
pii pii pii
pelästyneinä
kun kahisi heinä
kun kuuruluurua
katalina matalina
hiipivät Tiiu ja Tom.

(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly, 1991)

Cisu ja Toto ovat iloinneet kovasti helteiden paluusta ja ulkoilleet tänään moneen otteeseen. Tiedättehän, katalina matalina...

Lemmenpari

Älkää huolestuko. Vaikka kuvassa näkyy viinilasi ja vaikka Cisu on aivan ketarat ojossa ja muutenkin sekopäisen oloinen, hän ei ole nauttinut kissaa väkevämpää.

Hän on nauttimassa ihmisiskän rapsutuksista eli maailman parhaista rapsutuksista. Cisulla on tapana heittäytyä miehen eteen tai syliin selälleen useita kertoja päivässä ja pyytää superrapsua.

Rapsutusta on aivan ihanaa saada mahaan (niin ihanaa, että usein on pakko tehostaa rapsun lumoa nuolemalla mahaa kesken rapsutuksen)

ja leuan alle.

Nämä kuvat ovat siitä harvinaisia, että Cisu on sallinut minun olla paikalla todistamassa tärkeää rapsutustapahtumaa. Yleensä Cisu pakenee närkästyneenä paikalta, jos tulen häiritsemään hänen ja miehen hellää hetkeä - siksi kutsunkin heitä toisinaan lemmenpariksi. 

Cisu on noista lemmenhetkistä aivan riippuvainen. Kun mies oli alkukesästä muutaman päivän reissussa, Cisu joutui kolmantena päivänä pyytämään superrapsutusta jopa minulta. Yleensä minä kelpaan kyllä silittämään, sylittämään ja mm. nukkumakaveriksi, mutta minun eteeni ei kuulu heittäytyä selälleen, ei ainakaan koskaan syliini tuolla ketarat ojossa -meiningillä. 

Totokin tykkää rapsutuksesta, vaikkei niin maanisesti sen perään olekaan. 

Oijoi, niskarapsua!

Ja saan minäkin osakseni yllin kyllin kissahellyyttä, vaikken Cisun luottorapsuttaja olekaan. Eilen olin lukemassa kirjaa, kun sylinvaltaajat iskivät kovalla pörinällä. 

Tottiaiselle oli tullut juuri sellainen olo, että nyt tarvitaan torkut ja ne otetaan mamman kaulalla. Eipä siinä sitten muuta kuin antamaan toiselle hyvän unen silityksiä. 

Huomenta!

Nyt on kyllä ilta, mutta on silti pakko jakaa tällaiset aamukuvat. Ihminen ei voi kuin hihitellä (taas vaihteeksi), kun häntä odottaa aamulla tällainen näky keittiössä.

Huomenta vaan! Lopeta hihittely ja täytä ruokakuppi, me odotetaan aamupalaa.

Muunkinlaisia hassuja näkyjä on havaittu viime aikoina. Toto löytyi betonilautaselle sammahtaneena. Kunnon blogikissan tavoin hän piti tassuilla kiinni tietokoneesta.

Uneksin ajasta, jolloin kaikki hassutteluni eivät päätyisi saman tien nettiin...

Ainakaan vielä tuo aika ei ole käsillä, vaan tämäkin poteropäiväuni päätyy nettiin juuri n-y-t.

Katto Kattisen kotiinpaluu

Sunnuntaina olin retkeilemässä unelmieni paikassa, Klovharun saarella. Äkkiä puhelimeeni tupsahti suoraan Koratiasta yllä oleva kuva. Mukana oli Toton viesti: "Kissanmintussa on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla."

Hetken päästä puhelimesta löytyi tällainen Cisu, kissa kuumalla katolla:

Ja sittemmin pojat ovat rentoutuneet viettämällä aikaa taljoina taljalla:

Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? No ainakin se, ettei olla autossa

Reissukissa reklamoi.

- ja että ollaan kotona.

Reilu pari viikkoa sitten Cisulle ja Totolle nimittäin kerrottiin pahaenteinen määritelmä: ihmisen kesäloma on kissan työtä. Heidät pakattiin autoon... ja kylläpä he ovat sitten kulkeneetkin! Pari viikkoa viivähti poissa Koratiasta, kauemmin kuin koskaan. Mummolat on katsastettu, on kokeiltu kyläilyä oman väen kanssa (sujuu missä vain), hoidossa oloa (sujuu, mutta aiheuttaa myös öisiä itkukohtauksia sekä valtataisteluja) ja ties mitä. Raportoimme kustakin reissusta lähiaikoina tarkemmin.

Nyt raportoimme, että kuningas Cisu on palannut Koratiaan. Kenties suivaantuneena siitä, että varakunkku Toto yritti syöstä hänet vallasta hoidossa, Cisu on asennoitunut kotiinpaluuseensa todellisen pomon ja hallitsijan elkein. Heti kärkeen hän pyydysti pihalla hiiren: täällä eivät hiiret hyppele heinikossa, vaikka kissaparka joutuisikin olemaan pois kotoa. Sitten hän vietti ensimmäisen kotiyön nautinnollisesti mamman päällä rötköttäen ja unisssaankin huristen. Seuraavana päivänä minttupöllyt ja kattoloikoilua - ei ihme, ettei jaksa enää olla riidoissa veljen kanssa. Päinvastoin, veli on paras lenkki- ja leikkikaveri sekä tyyny.

Koratiassa siis kaikki hyvin. Ja vaikka ihmisten loma vielä jatkuukin, kissatkin saavat nyt lomailla.

Paitsi - mjouuuuuuu, aaaaargh, vvWÄY! kuuluu juuri keittiöstä. Minä en taidakaan olla täysin lomalla, vaan menen nyt pikaisesti antamaan moukuloille murkinaa. (Luulemme, että hoidossa olossa oli hyvää ainakin se, että hoitohenkilökunta asennoitui palvelustehtäviin kotiorjia pedantimmin.)