...ei niinkään Cisusta ja Totosta, vaan enemmänkin yleisiä.
Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa kissanäyttelyssä, nimittäin Surokin näyttelyssä Wanhassa satamassa. Myönnän olleeni etukäteen epäluuloinen: ajatus kissoista häkeissä ei ole ollut kovin kiva. Näyttelyssä oli kuitenkin todella hauskaa ja kiinnostavaa, eikä kissoilla tuntunut olevan hätäpäivää, päinvastoin. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä eri rotuja luonnossa, koska en ole tavannut oikeastaan kuin muutaman koratin ja maatiaisia. Mm. norjalaisten metsäkissojen ja siperiankissojen jälkeen alkoi tuntua, että meillä asuu kotona puolikaljuja pikkuisia hippiäisiä... Koratejakin nähtiin muutama, mutta kaikki koratialaiset olivat tyynesti rullalla nukkumassa juuri silloin kuin osuimme paikalle, eikä koratihmisiäkään näkynyt. Vieressä olisi ollut egyptin mau -osasto, mutta siellä ei ikävä kyllä ollut yhtään kissaakaan paikalla. Yhden tuomaroinnista palaavan maun saatoin nähdä kauempaa.
Näyttelyssä, ja samoin viimeviikkoisella visiitillä erään maatiaiskissan kotona, havaitsin ilahduttavan asian: minulle ei tule enää kissoista allergiaa! Tästä allergia-asiasta voisin kirjoitella vaikka kuinka, mutta totean lyhyesti, että olen sairastunut aikuisiällä moniin ruoka-aine- ja siitepölyallergioihin, enkä olisi koskaan kuvitellutkaan eläväni ainakaan kissojen kanssa. En olisi elänytkään, ellei Cisu olisi etsinyt kiireisesti uutta kotia sukulaisen vielä pahemman allergian takia. Koska tämä tapahtui marraskuussa eli ei siitepölyaikaan, uskalsimme ottaa Cisun yökylään... No, kaikki tietävät, miten siinä sitten kävi. :) Tuolloin juttelin muutaman allergisen ja jopa astmaattisen tutun kanssa, joilla tiesin kuitenkin olevan kissoja. Moni sanoi,että oireet voivat pahentua, mutta vain kuukaudeksi - niin kävi minullekin Cisun kanssa; Toton tulosta en huomannut saavani yhtään uusia oireita. Nykyisin joudun ottamaan "apteekin allergialääkkeitä" ehkä hieman useammin kuin muuten ottaisin talvisaikaan. Homeopaattisia allergialääkkeitä käytän päivittäin, mutta niin käytin jo ennen kissojakin. Aika ajoin tukkoinen olo ja vähän suurempi määrä lääkkeitä on kuitenkin pieni kiusa siihen nähden, kuinka paljon iloa noista ihanista harmaaveljeksistä meille on! Ja näemmä he ovat siedättäneet minua niin, etten saa enää automaattisesti oireita kissoista. En voi sanoa, että kaikki allergiset voivat varmasti elää kotieläimen kanssa, mutta jotkut meistä voivat, siitä olen varma. Ehkä palaan tähän allergia-asiaan vielä joskus, tämä löpinä riittäköön aiheesta tällä kertaa.
Näyttelyssä ja muutenkin tällä viikolla on saatu nauttia myös siitä, miten iloisiksi lapset tulevat eläimistä. Melkein kaksivuotias, vilkas kummipoika meni tänään ensin aivan mykäksi, kun näki kerralla niin monta kissaa. Hetken pohdittuaan hän esitti arvion, että täällä on "mil kii" eli miljoona kissaa ja oli sitten tietenkin hyvin innoissaan. Vaikka joillakin kissoilla oli kyllä asiat huonosti: jostain syystä kaikki täysvalkoiset kissat näyttivät pojasta nälkäisiltä ja niille olisi pitänyt antaa puuroa ja viinirypäleitä, eli suuria herkkuja. Yksi kissa ymmärsi sentään laittaan "pään tyynyyn", mutta ei ottanut peittoa päälle, vaikka sillä sellainen häkissään olikin. Merkillistä... Cisu ja Toto taas saivat loppiaisveraiksi kaksi leikki-ikäistä tyttöä, ja sen parempaa leikitystä ja passausta heillä on tuskin koskaan ollut. Me aikuiset emme tarjoile kissoille ruokaa heidän majaansa emmekä myöskään laula heille lauluja - pojilla oli oikein superiltapäivä superhoitajien seurassa. On hauskaa, että kissat ilahduttavat pieniä vieraita niin paljon, ja kissatkin tuntuvat aina vähintäänkin ottavan aivan tyynesti kaiken ihailun, välillä jopa oikein innostuvan siitä. Kun fanitytöt poistuivat, Toto oli tosin niin väsynyt, että kirjaimellisesti sammui keskelle eteisen lattiaa. Kävimme vähän ravistelemassa ja nostelemassa Totoa, mutta sitten ilmeni, että hän on aivan kunnossa, mutta vain todella, todella väsynyt.
Niin ovat kai näyttelykissatkin, kun kotiin pääsevät. On rankkaa olla niin hieno, että kaikki ihailevat. Mutta onneksi noita hienoja piisaa, kaikenlaisia!
t. nimim. Melkein tekisi mieli mennä huomennakin ihmettelemään erilaisia kissoja
Meidän piti olla siellä tänään Epun kanssa, mutta Eppu tuli kipeäksi ja jouduimme jättämään väliin. Piipahdin kyllä itse paikalla viemässä saikkelapun ja tervehtimässä tuttuja maukulaisia. Paikalla oli Maunon isä Simba ja Iltavillin D-pentueesta Tappy (Eppu on tietysti E-pentueesta).
VastaaPoistaKiva kuulla että olet viihtynyt näyttelyissä :) Niin sitä vain tempautuu mukaan siihen tunnelmaan. Ehkäpä jatkossa näemme joskus koratveljeksetkin näyttelyhäkissä? ;)
VastaaPoistaSe on kyllä hienoa miten ihminen voi siedättyä eläimiin, tai ainakin jotkut voivat. Minulla ei ole koskaan ollut allergioita, mutta mieheni on kissa-allerginen. Hänenkin allergiansa on parantunut huimasti omien kissojen myötä - nykyisin ei tarvitse lääkkeitä aina edes kissanäyttelyissä.
En siis nähnyt Eppua enkä ketään muutakaan "tuttua" kissaa, mutta ehkä vielä joskus. En usko, että meidän pojat alkavat enää "vanhoilla päivillään" näytellä, mutta uskon, että minä saatan käydä kissanäyttelyssä toistekin, niin hauskaa ja mielenkiintoista oli. Oletteko muuten huomanneet, että Nelosen nettisivuilla on video ko. näyttelystä?
VastaaPoistaJoo, kyllä ihminen todellakin voi siedättyä ainakin omiin eläimiinsä, itseni lisäksi tunnen muitakin. Se on tosi hienoa! Toki edelleen neuvoisin miettimään tarkasti, ottaako eläimen allergisena (ellei se vain tupsahda elämään, kuten meille kävi), mutta lievä allergia ei liene useinkaan este. Nythän tämä on jo ihan virallisen terveydenhoidon kantakin, se on hienoa! Cisun ja Toton vakihoitajatkin ovat allergisia/astmaattisia, mutta ovat silti olleet vain tyytyväisiä, kun ovat saaneet karvaisia vieraita pari kertaa. :)