
Lumisade ja etenkin paluumatkalla Cisun kiivas kiljahtelu sekä ajoittainen koratialainen kuorolaulu leimasivat matkantekoa, kun ajelimme tänä viikonloppuna kissojen ja vanhempieni kanssa mökille.
Hieman ärsyttävästä automatkasta huolimatta mökille kannatti kuitenkin harmaaveljesten mielestä ehdottomasti lähteä. Siellä on aina hyvin hauskaa ja nyt siellä oli jotain, jonka pitäisi kuulua jokaisen kissan talvivarusteisiin vilttiteltan ohella: takka, jossa oli tuli lähes koko ajan.
Etenkin Toto teki lämmön palvomisesta lähes taidetta. Voiko tämän suurempaa nautintoa olla?


Voi: takkaköllötys yhdistettynä tassuhierontaan. Kun vaari kulki löhökissan ohi, tämä huudahti heti käskevästi ja ojensi tassunsa. Hurrr!

Cisukin tuli köllimään, mutta tyytyi ainakin välillä vain mattopaikkaan.

Cisusta takassa oli vielä lämpöäkin parempaa se, että sen päälle pääsi patsastelemaan ja valvomaan mökin tapahtumia arvokkaan kuninkaan tavoin. Harmi kyllä Totokin oli nyt kasvanut niin isoksi, että hänellä oli samat aikeet.

Hähää, pikkuvelikin pääsi huipulle!

Se oli pikkuveljeltä hieman varomatonta, sillä Cisu suuttui hänelle. Alas tultua Cisu ulvoi ja naksutteli leukojaan - aivan poikkeuksellista - ja teki kaikkensa, että Toto ei enää saisi lojua takan edessä.
Et tunge aina kaikkiin kivoihin paikkoihin!

Voi myös olla, että Cisua harmitti, että mummi lelli Totoa lämmittämällä hänelle koko ajan kauraryynilämpötyynyä mikrossa. Cisu ei juuri päässyt nauttimaan tyynystä, paitsi kerran, kun hän loikkasi sen päälle juuri sillä sekunnilla, kun tyyny otettiin mikrosta ja laskettiin hetkeksi sen päälle.

Riita meni ohi, kun tuli parempaa tekemistä. Hyvin teknistä tekemistä, nimittäin Brion vanhan puujakkaran pyörien pyörittelyä. Onneksi Cisu ei huomannut, että Toto oppi tämän tempun hetkessä, Cisu sen sijaan rimpuili jakkaran alla ja päällä kauan ja ihmetteli, miten pyörät toimivat.


Puuhaa siis piisasi. Kaiken riehumisen ohella Cisu ehti myös osallistua keittiöhommiin, kuten tiskausvalvontaan sekä tässä näkyvään lohkoperunoiden tekoon.

Edellä mainitun lisäksi pojat kunnostuivat myös tavanomaiseen tapaansa mattoja mylläämällä. Hieman erikoisempaa oli se, että he purkivat Trivial Pursuitin laatikon ja ryhtyivät pelaamaan noppapeliä keskellä yötä. Tänään aamulla heräsin kummaan kolinaan: pikkuinsinöörit olivat irrottaneet kaksi lautaa mökin piippuhormin ympäriltä! Toto myös tavattiin roikkumasta ryijystä sekä extreme-henkisesti yhdellä tassulla naulakosta. Hän oli loikannut taiteilemaan kapean vaatetangon päälle ja luiskahti sieltä sitten takkien ja seinän väliin, tosiaan vain yhden etutassun varassa sätkimään. Harmi, että kamera ei todellakaan pärjää mukana tällaisessa menossa.
Lopuksi vielä mökkeilyyn oleellisesti kuuluva lammasjuttu. Tällä kertaa Toto ei voinut raadella
huovutettua lammasta, sillä lammaspolo oli Toton kynsien jäljiltä yhä sairaalassa. Nyt takan päälle oli kaatunut ihmissilmän ulottumattomiin toisenlainen lammaskoriste. Näitä lampaita on siellä yleensä viisi, mutta neljä oli päässyt kaappiin kissoilta turvaan... Se viides löytyi sitten paljaspyllyisenä. Kaikki oli tapahtunut yön hiljaisuudessa, joten todisteita kummankaan kissapedon syyllisyydestä ei ollut. Ottaen kuitenkin huomioon, että Toto on huovutetun lampaan lisäksi tuhonnut myös lampaantaljoja, Cisu vapautettiin keritsemissyytteistä.
Teidän pojat on sitten ihania, aina hirmuinen touhu menossa! :D Paljon terveisiä minulta ja Bellalta.
VastaaPoistaIhana mökkeilyreissu pojilla! Tuo painikuva ilahduttaa, hyvä että kaveruksetkin painivat. Itselle kahden kissan touhujen seurailu on vielä niin uutta, että pelottaa onko Mäykysen ja Ellin painimatsit leikkiä vai kiusaako Mäykynen Elliä. Mutta kai ne leikkiä ovat. Välillä vaan tuntuu, että Mäykysellä on hiukan liian ronskit painiotteet.
VastaaPoistaHienon kuuloinen mökkireissu takana! Meillä on muuten ihan samanlainen "pyörä"tuoli ollut lapsuuskodissa :)
VastaaPoistaRuusu, kiitos terveisistä ja terveisiä teillekin! :) Kyllä, harmaakoheltajille on aina kova meno päällä, meillä näkyy aina Avara luonto livenä. Hirsimökin tuoksut ja kiipeilyyn kannustava arkkitehtuuri sekä se, että on tavallista enemmän ihailijoita ja palvelijoita, vielä innostavat poikia pistämään oikein parastaan juuri mökkeillessä. Mökiltä saapuukin sitten kotiin aika hiljaisia ja unisia tyyppejä...
VastaaPoistaMäykynen, painiminen kuuluu asiaan! Näin ainakin meillä. Vaikka C ja T nukkuivat vierekkäin jo ekana iltana, ensimmäisiin päiviin kuului myös jatkuvaa painimisista, juoksua ja toisen kyttäämistä, siis aivan kuten teillä, ja välillä vähän uhkaavaankin sävyyn. Ja vieläkin meillä painitaan vähintään kerran pari päivässä. Nyt mökillä C tosiaan ulvoi vihaisena T:lle, mutta yleensä painiminen on ihan leikkimielistä, aloittajana voi olla kumpi tahansa. Joskus kyse on siitä, että C ei kestä innokasta pikkuveljeä, joka seuraa kaikkialle ja täppäilee koko ajan hännänpäätä. Jos C pääsee hetkeksi ulos tai vaikka vain suljetun oven taakse Totoa pakoon, kaikki on taas hyvin. Esim. se, että ottaa C:n mukaan vaikka kylppäriä siivoamaan tai pyykkejä ripustelemaan, on jo hänen mielestään etuoikeutettua laatuaikaa kaksin ihmisen kanssa, ja saa rauhoittumaan. Ei ole helppoa olla johtajakissa. :)
Kyllä mökillä on ihanaa! Mullekin kelpaisi lämmin viljatyyny ja takkatuli koska tahansa. :)
VastaaPoista