Keittiön tasoilla oli tänään siistiä, ei kuulunut astioiden kilinää,
pata ei porissut eikä pannulla tirissyt mitään. Minulla oli "vapaapäivä".
Kävimme lounaalla paikassa, jossa
olin käynyt viimeksi 1996. Paikkahan ei ollut muuttunut
miksikään, samat kalusteet ja sisustus. Kuluneemmat tosin.
Samat tiskit ja ruoka samantyyppistä. Täällähän ei mikään
muutu. Mikä kerran on hankittu, se pidetään hamaan tappiin saakka.
Yksi muutos sentään oli, kahvikonekeskus, siitä saisi cappuccinoa, lattea ja espressoa.
En valinnut lounaslistalta ruokaa, valitsin kanakorin. Sehän maksoi
hieman enemmän kuin lounaspaketti.
- Kuuluuko tähän alkusalaatit, kysäisin.
- Ei, ne kuuluvat vain lounaspöytään.
Tyydyin asiaan, eikä se tosiaankaan pettymys ollut, kun vilkaisin salaattipöytää.
Uskalsin kysyä, kuuluuko kahvi kuten lounaspöytään.
- Ei, se kuuluu vaan lounaan valitseville.
- No, ei se haittaa otankin noista erikoiskahveista cappuccinon.
- Voi, se ei ole mahdollista, kahvikone on nyt rikki. Mutta saatte ottaa
kahvia lounaspöydästä.
- Voinko ottaa suklaamoussea jälkkäriksi, kysyin ja katsoin täynnä olevaa kulhoa.
- Ei, se kuuluu vaan lounaspöytään.
Istuuduin pöytään ja sain pian kanakorin eteeni. Pyysin kumppaniani,
hän valitsi lounaan, ottamaan kaksi lusikkaa. Sainpas maistaa jälkkäriä.
Se oli vain liian makeaa, että pari lusikallista riitti.
Kanakorissa ei ollut moittimista.
Mikä ihme säännöstö vallitsee kuppiloissa, vai onko palvelu ja järjenkäyttö kielletty,
kun kömpelöllä kohtelulla halutaan karkottaa asiakkaat.
Vietin illan yksin ja herkuttelin. Valkohomejuustoa, viinirypäleitä ja pähkinäsuklaata.