Äkkiä se muutama viikko miehen työreissua vierähti.
Vahvasti tämä nyt on ollut läsnäolemista,
lasten kanssa on puuhasteltu pääsiäisvalmisteluita ja ulkoiltu.
Pieniltä kommelluksilta ei toki olla vältytty,
mutta kaikesta on selvitty
- jopa siitä tilanteesta kun poika soitti töihin että
"Äiti mitä mä teen kun kaveri tippui jäiden läpi järveen?"
(Pieni kylmänhiki-momentti siinä pukkasi päälle,
mutta siinä vaiheessa poika oli jo kuivilla,
rannassa oli onnistunut dippaamaan jäiseen veteen
ja onneksi pääsemään heti omin avuin ylös..)
No, kävin nopeasti viemässä kastuneen pojan kotiin
ja soitin tietenkin vanhemmille.
Säikähdyksellä onneksi lopulta selvittiin.
Ehkä pojat jotain ottivat opikseen!
Toivottavasti ainakin sen että varoitukset ja kiellot on olemassa syystä,
ja että AINA pitää uskaltaa soittaa ja kertoa aikuiselle
vaikka mitä olisi hölmöilty.
Paljon on tuosta tilanteesta puhuttu kotona,
siitä mitä olisi voinut käydä,
ja kuinka vaarallista olisi ollut jäädä märissä vaatteissa pakkaseen.
Ja että kaveriporukassakin pitää uskaltaa sanoa
jos joku homma ei tunnu viisaalta,
ja lähteä pois.
Ja että lapsi ei ole tyhmä vaikka joku teko olisikin.
Näitä vanhemmuuden hommia. ;)
Huutamiset jätin väliin,
eiköhän säikähdys ja keskustelu hoitanut opin menemisen perille.
Enpä olisi uskonut että oma lapsi on se joka lähtee
kavereiden kanssa rantaan jäitä hajottamaan..
Siitä en ylpeä ole,
mutta siitä kuitenkin poikaa kiitellyt
että kavereiden kielloista huolimatta soitti ja kertoi tilanteen.
No,
Joukossa tyhmyys tiivistyy
ja pojat on poikia
ja mitä kaikkia näitä nyt oli.
Tämän episodin jälkeen töissä kahvipöydässä muisteltiin omia
nuoruuden hölmöilyitä
ja miehet miettivät että mitenhän on yleensä mahdollista
että aikuisia miehiä on edes olemassa
sen verran paljon oli kommelluksia kaikilla takana..
On meillä vähemmän dramaattisiakin kuulumisia. :)
Viime viikonloppuna vein neidin serkkulaan
ja samalla pääsin heppailemaan.
Jäälle ei sentään lähdetty vaikka siellä paljon hiihtäjiä ja pilkkijöitä näkyi,
tyydyttiin kurkkimaan rannalta ja jatkettiin metsäteitä ja polkuja.
Tällaisesta ei kevättalven päivät enää parane!
Ja serkkulassa saa aina ihastella muitakin söpöjä eläinystäviä.
Heppailun jälkeen lähdettiin pikkupoikien kanssa rinteeseen,
ja sunnuntaina sama homma.
Kummasti sitä vaan neljän tunnin lipun verran viihdytään ihan tuossa
paikallisessa pikkumäessäkin!
Ja huomenna virpomisten jälkeen suunnataan taas samaan paikkaan.
Toiset hehkuttaan kesän lähestymistä,
me nautitaan vielä täysillä talvilajeista.
Nyt on rinnekelit oikeastaan parhaimmillaan!
Pääsiäisvalmistelutkin on hyvällä mallilla.
Rairuohoja on kasvateltu,
tänä vuonna vaihteeksi munankuoriin ja pestyihin säilykepurkkeihin.
Ja suklaamuniakin on hankittu kasa,
pääsiäisaamuksi lapsille piilotettavaksi (omille ja yökyläilijöille),
ja tietenkin virpojille palkoiksi.
Virpomisiinkin ovat lapset valmistautuneet,
alakerrassa on ollut jo monta päivää melkoin kaaos ja sutina
kun lapset kavereineen ovat siellä vitsatehdasta pitäneet.
Isommat ovat auttaneet pienempia
ja ihan hyvän määrän he ovat noita aikaiseksi saaneet.
Tänä vuonna en ostanut mitään uusia koristelutarvikkeita,
vaan päätin samalla hoitaa askartelukaapin siivous / tyhjennys homman.
Hyvin sieltä kaapin uumenista on silkki-, kakku- ja kreppipaperita,
höyheniä ja rusettinauhan pätkiä löytynyt
ja vielä tarvikkeita jäi vallan riitävästi kaappiikin.
Kerrankin myös pojat innostuu vapaaehtoisesti askartelemaan
- olkoonkin suklaan kiilto silmissä ja palkkojen toivossa!
Lähitaloissa ja tutuilla saa toki virpoa
jos huolella tehdyn vitsan joka taloon antaa,
ja mielellään meilläkin ovi pienille virpojille avataan ja palkat annetaan.
Lapsille innostuin värkkäämään taas noita banaanidelfiineitä,
hauskoja, helppoja, ja hedelmiä menee kuin itsestään vähän normaalia isompi satsi.
Mukavasti kevätaurinko tuo virtaa oloon,
terveellinen syöminen ja kuntoilu maistuu.
Työelämässäkin on mukavaa säpinää.
Kuun alussa titteli vaihtui myynti ja koulutuskoordinaattoriksi.
Kivoja juttuja ja vähän uusia tuulia siis työrintamallakin.
Ja työkampaukset äiskälle laittaa yleensä oma tytär.
Kätevää!
Hyvillä fiiliksillä siis pääsiäiseen,
mukavaa pääsiäisoloa sullekin!
Ja varokaahan niitä heikkoja jäitä
ja kerratkaa taas lastenkin kanssa miksi niitä pitää varoa!
Terkuin Taina