| Broiler- mango salaatti |
vihdoin uudenvuoden jälkeen pistää syömiset ja liikkumiset järjestykseen.
Uudenvuoden postauksessa kirjoittelin enemmänkin tähän päätökseen johtaneista syistä.
Vuodenvaihteesta aloitin sokerittoman, alkoholittoman ja roskaruuattoman kauden,
ja toiselta viikolta sitten Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa valmennuksen.
Intoa ja motivaatiota puhkuen suunnittelin ruokia ja sovittelin liikuntakertojani perheen kalenteriin,
ja tsemppi säilyi lähes loppuun saakka, joskin hetkittäin vähän hammasta purren.
Kuinka projekti sitten kohdallani eteni?
Alla muutamia ruokakuvia arjen tilanteista sekä kokemuksiani valmennuksesta.
Selvennyksenä haluan todeta, että postaus ei ole minkään sortin yhteistyöpostaus,
vaan haluan kertoa miten tämä omalla kohdalla onnistui,
samalla vastaten ystävien ja tuttavien uteluihin.
Mitään valmennuksen tarkemmasta sisällöstä, ruokien määrästä tms. ei ole luvallista jakaa,
eli mikäli tämä kiinnostaa suositan tutustumaan Fitfarmin tarjontaan.
| Aamun kaurapuuro |
Ruoka:
Ohjelma sisälsi kattavat ohjeet annosten koostamiseen.
Viisi kunnollista ateriaa pitivät tällaisenkin suursyömärin tyytyväisenä, nälässä ei tarvinnut kärvistellä.
Korvaavuuslistan avulla valmennus oli mahdollista toteuttaa oman ruokavalioni mukaisesti
eli gluteenittomana ja kasvispainotteisena.
Patukoita, jauheita tai muita korvikkeita ei tarvinnut käyttää,
viitamiineja syön paljon muutenkin joten ne pidin ennallaan.
Kompastuskivet:
Muutaman kerran mokailin ruokien kanssa - kasvisproteiineissa piti käyttää laskukaavaa,
yksinkertaista sinänsä mutta joskus jälkikäteen tajusin että joku ajatusvirhe oli tullut.
Välillä punnasin kypsää lihaa ja tajusin syötyäni että olisi pitänyt olla raakapaino.
Toisinaan salaatin tilalta oli lämpimiä kasviksia.
Nämä aiheuttivat välillä 10-20 gramman heittoja ravintoaineen määrään ja jakaumaan,
mutta en usko sen vesittäneen valmennusta kokonaan.
Harmitti kuitenkin vietävästi, koska olin päättänyt,
että yhtään ruokaa ei tuon neljän viikon aikana suuhun mene kuin puntarin kautta,
ja ohjeita olin päättänyt noudattaa "pilkulleen".
Kokemukset:
Teoriassa ruuat ovat arkiruokia, joita koko perhe voi syödä.
Käytännössä kuitenkin omat riisit, lihat, ja hiutaleet täytyy punnita raakapainoina,
eli valmistaa myös eri kattiloissa kuin muun perheen ruuat että määrät menee oikein.
Yleensä teinkin muutaman annoksen valmiiksi kerralla omissa kattiloissa ja pakkailin purkkeihin jääkaappiin.
Perheelle tietenkin piti valmistaa ruoka myös,
toki mies myös kokkaa ja lapset syövät välillä mummolassa,
mutta kyllä siitä tiskiä tuli ja aikaa meni.
Suuria ahaa-elämyksiä tai muutoksia ei varsinaisesti ruokailuun tullut.
Isoimpana erona omalla kohdalla oli se, että hedelmää syötiin tässä vähemmän,
marjoja ja proteiinia vähän enemmän.
Toki viikonlopun pizzat ja punaviinit puuttuivat listalta,
mutta nekin oli mahdollista korvata uunileivillä ja light limulla tiukan paikan tullen.
| Pitkän työpäivän eväät |
Eväitä sai pakkailla mukaan huolella.
Monesti ilta menikin siihen, että valmisti, punnaili ja purkitti seuraavan päivän sapuskoja.
Ruuhkavuosirumban tiimellyksessä ei aina olisi huvittanut tai jaksanut,
mutta päätös on päätös.
Toisaalta seuraava päivä oli helppo, kun ei tarvinnut enää miettiä mitä söisi.
Työreissuillakaan ei tullut junaan napattua työpäivän päätteeksi kallista evästä,
kun kylmälaukussa kulki harkitut sapuskat mukana.
Monet meistä varmasti toimii niin, että suunnittelee aterioita etukäteen,
käy isosti marketissa muutaman kerran viikossa, ja valmistaa ruokia useammaksi päiväksi kerrallaan.
Samalla suunnitelmallisuudellla pärjää tässäkin,
kun suunnittelee ne omat ruuat ja perheen ruuat aina muutamaksi päiväksi eteenpäin.
| Härkis salaatti |
Liikunta:
Valmennus sisälsi sopivan määrän liikuntaa - 3 lihaskuntoa ja pari aerobista viikossa.
Tämä oli vielä joten kuten toteutettavissa vaikka kiireistä elämää eläisikin.
Itselleni parasta antia oli juuri saliohjelmat ja niihin liittyvä informaatio.
Jokaisesta liikkeestä oli video oikeaoppisesta suorituksesta,
sekä valmentaja tsemppivideoissa vielä lisätietoa siitä miksi asioita tehdään juuri niinkuin tehdään.
Oma treenailu salilla on ollut sellaista ilman ohjelmaa tehtävää,
mielestäni ongelmakohtiin ja voimistusta kaipaaviin alueisiin keskittyvää.
Oikea, haastava treeniohjelma oli mahtava, ja salilta tullessa olin väsynyt mutta onnellinen,
aivan fiiliksissä ja lihakset mukavasti kipeänä.
Kokemuksia:
Olen pitänyt itseäni liikunnallisena ja melko hyväkuntoisena,
mutta tästä ohjelmasta sain kaipaamaani tsemppiä ja motivaatiota,
sekä huomasin omat ongelmakohtani.
Erityisesti hiit-tyyliset treenit olivat minulle vaikeita, joten niitä pitää lisätä jatkossakin ohjelmaan.
Salikorttikin on varmasti käytössä vähintään sen kerran viikossa vastaisuudessakin.
Tykkään siitä ajatuksesta, että tunti liikuntaa päivässä on vain 4,2 % vuorokaudesta,
ja kalenteriin merkityillä treeneillä ja suunnitelmallisuudella myös vanhemmat
saavat pidettyä kunnostaan huolta.
Käytännössä jos laskee 8 h työpäivään, 1 h työmatkoihin, 8 h lepoon,
ja siihen klo 17-21 välille sijoittuvan elämän yhteisine aterioineen perheen kanssa
omakotitaloon liittyvät askareet, pyykit, kauppakäynnit, ruuanlaitot,
lasten harrastuskuskauksiin liittyviin kimppakyyteihin liittyvät omat vuorot,
sekä muut oikomishoito-vanhempainilta-kaverisynttäri-ym ym menot ja kyyditsemiset,
kokeisiin kyselyt ja läksyjen tarkastamiset, omat ja puolison työreissut,
niin melkoista kalenterointia se vaatii eikä silti joka vuorokaudesta löydy sitä aikaa.
Salireissun matkoihin, vaatteiden vaihtamisiin ym. pitää laskea puoli tuntia,
ja pisin ohjelman treeneistä vei minulla melkein 2 h viikosta kerrallaan (+se puoli tuntia).
Vaikka nautin tästä liikuntamäärästä ja treeneistä suunnattomasti,
en usko että ihan tällaisena pystyn sitä jatkossa viikottain toteuttamaan.
Myös omille lajeille, lähinnä tanssille,
sekä lasten kanssa liikkumiselle varaan jatkossa taas enemmän aikaa,
ja sehän on ajallisesti siellä salilla huhkimisesta pois.
Viikonloppuisin käytiin silti laskettelemassa valmennuksenkin aikana,
eli jäi niille omillekin lajeille vielä aikaa ja energiaa.
Homma alkaa rullata jo aika mukavasti.
Ruokailurytmi on helppo pitää ja kaupasta osaa tuoda riittävän määrän maitorahaa.
Alkuhuuma alkaa kuitenkin olla haihtunut, ja välillä homma jo ärsyttääkin.
Illalla klo 22 olisi kiva käpertyä miehen kanssa katsomaan lempi sarjaa,
sen sijaan keittiössä tulee häärättyä ruokavaa'an ja eväspurkkien kanssa.
Paino ei ole hievahtanut uudesta vuodesta grammaakaan (välillä käväissyt kilon alempana).
Olo on kuitenkin selkeästi hoikempi ja vatsa on pienempi.
Alan oikeasti sisäistää sen, että jos painon haluaa putovan rasvasta
pitäen kropan terveenä ja sporttisena, ei siihen ole vippaskonsteja,
ei oikotietä onneen.
Vain oikein koostettu, oikeaan aikaan vuorokauteen sijoitettu ja säännöllinen ruokailu
pitää aineenvaihdunnan hyvällä tasolla säilyttäen lihakset, mahdollistaen rasvan tirisemisen.
Ohjelma tuntuu järkevältä, ja parin viikon kohdalla tuntuu vahvasti siltä,
että tätä linjaa aion jatkaa valmennuksen jälkeenkin,
toki ilman salaatinlehtien punnaamista ja perheen tarpeita enemmän kuunnellen.
hehkutusta ryhmän tuesta.
Yllättävästi kuitenkin oli tosi mukavaa vaihdella kuulumisia tuolla valmennuksen omassa FB-ryhmässä!
Ehkä tähän pätee se sama kuin ekan vauvan kanssa,
että on kiva keskustella aiheesta sellaisten kanssa joiden ajatukset pyörii niissä samoissa jutuissa kuin omat,
on se sitten sopivat vaatteet vauvalle vaunupäikkäreille tai se,
millaisia annoksia ja eväitä muut ovat keksineet kostaa valmennuksen ruuista
tai miten treenit ovat sujuneet.
Erittäin tärkeäksi informaation lähteeksi ovat muodostunut myös valmentaja Koistisen videot,
kunnon faktapläjäyksiä ruokavalion, liikunnan ja hyvinvoinnin tiimoilta.
Maalaisjärkistä tietoa oli tarjolla mm. siitä,
miksi kaloreiden laskeminen tai hiilareiden kokonaan pois jättäminen,
hullunlailla urheilu tai pikadietit
eivät ole parhaita ratkaisuita terveyttä ja toimivaa kroppaa tavoiteltaessa.
Treeniohjelman lisäksi ehdottomasti parasta antia, faktatietoa on todellakin tarjolla!
Olen ollut erittäin kiinnostunut ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvistä asioista aina,
ja ensimmäinen minulle tehty vastaavanlainen ruokavalio on ollut jo lukioikäisenä tanssijana.
Uskoisin tietäväni asioista kohtalaisen paljon,
vaikka toteutus sitten ei olekaan ollut ihan mallikasta viime vuosina.
Toisaalta silloin nuorena tuli tanssityön tiimoilta pyörittyä samoissa porukoissa
kehonrakantaja- ja fitness tyyppien kanssa, vaikka en itse sellainen ikinä ollutkaan.
Silloin jo päätin, että en tule ikinä päästämään omaa elämääni sellaiseksi,
että ajatukset pyörii liikaa sen oman navan ja rahkapurkin ympärillä,
vaan keskitän aikaani ja energiaani muuhunkin.
Mielummin vaikka hyväntekeväisyyteen kuin hauiksen mittailuun.
Tämän valmennuksen kautta oli taas hyvä hakea tasapainoa siihen,
mikä on lopulta se sopiva määrä ajatuksia ja aikaa millekin elämän osa-alueelle.
Onhan omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen lopulta myös lasten etu!
Ehkä olin jumittanut liikaa valmennuksen nimessä,
ja toivonut vaakalukeman olevan neljässä viikossa viisi kiloa pienempi.
Kun painoa pudotetaan rasvavarastoista,
ja liikutaan kuitenkin normaalipainon sisällä,
ottaahan se aikaa eikä kärsimättömyys ole tässä kohtaa paikallaan.
Päivä kerrallaan oikeita valintoja, muu ei auta.
Lohduttaudun myöskin oheisilla netti"faktoilla".
Treenaaminen on ihanaa. Ruuat tuntuu ja maistuu hyvältä.
Välillä on nälkä, mutta ei mikään nääntyvä olo.
Ruokien kanssa nysväämiseen kuluva aika kypsyttää.
Olo on energinen, uni syvää ja hyvää,
tuntuu kaikkiaan niin hyvältä että fiilistelen tätä uutena elämäntyylinä kuurin sijaan.
Paino nousee kolmantena viikkona hetkeksi kilon aloituksesta joka tosiaan ärsyttää
mutta neljännen viikon maanantaina vihdoin humpsahtaa aloituspainosta
alas kilon ja keskiviikkona toisen.
| Omena-kalkkuna salaatti |
Takapakki
Neljännen viikon puolessa välissä menin tayssiin hoitoon liittyen kroniseen kipuun ja näihin terveydellisiin haasteisiin.
Keikka ei mennyt ihan putkeen, vaan pötköttelin sitten tuntikausia tipassa,
tulin pumpatuksi täyteen lääkkeitä,
ja sairaalavuorokaudeksihan se homma sitten eskaloitui.
Kun pystyin syömään, mätin suuhun kaikki ne sairaalasapuskat mitään eteen kannettiin:
vaaleat leivät, jälkkärit ja kaffet punaisella maidolla.
Tuon reissun jälkeen oli kroppa tietenkin sekaisin kuin seinäkello,
sekä olo hutera, huono ja masentunutkin.
Neljännen viikon loppuosa
Sairaalaepisodin jälkeen voimat oli loppu, oli lämpöä ja muuta,
ja energiaa ei löytynyt heti valmennuksen jatkamiseen
vaikka ruokavalioita voisi ihan hyvin kipeänäkin toteuttaa.
Lapset olivat kovasti odottaneet että äidin kuntokuuri loppuu ja leivotaan pizzaa.
Niinpä muutama päivä meni niin, että ruokavälejä en jaksanut tarkkailla
enkä suurinta osaa ruuista tehdä valmennuksen mukaisesti tai ainakaan punnita.
Oli pizzaa ja punaviiniäkin,
ja tyttären leipomaa juustokakkua.
Viikonlopun jälkeen, valmennuksen jo virallisesti päätyttyä
kuitenkin pakkailin töihin punnaillut eväät.
Joulukuussa olin päättänyt, että 4 viikon" ihmiskoe" riittää,
mutta näitä ruokia syöden töissä tosiaan jaksaa paremmin
joten halusin vielä jatkaa hommaa omaan tahtiin.
| Herkuttelut äidin kuntokuurin loputtua |
Kannattiko, mitä jäi käteen neljän viikon jälkeen?
Vaikka välillä punnaaminen ja eri ruokien valmistus kypsytti,
ja urheilemaan ehtiminen vaati aikataulutusta ja miehen suurta vastuun kantoa arjen pyörityksestä
olen ehdottoman tyytyväinen valmennukseen
ja siihen että tämän myötä keskityin taas huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani!
Näillä ruuilla ja liikkumisilla olo oli energinen, kevyt,
ja fiilis siitä että teki asioita oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen oli huikea!
Vaikka en jatkovalmennusta lopulta lunastanut,
aion jatkaa rennommalla otteella tämän suuntaista, säännöllistä arkisyömistä,
ja varata aikaa riittävästi monipuoliseen urheiluun sekä riittäväään lepoon.
Tästä sai eväitä ja hyvän rungon oman terveyden ylläpitämiseen pitkäksi aikaa!
| Broileria tomaattikastikkeessa, gluteenitonta pastaa, avokadoa ja salaattia |
Lähtikö ne 5 kiloa?
No eipä lähtenyt.
Normaalipainon rajoissa liikuttaessa sillä ei myöskään ole kovin suurta merkitystä terveydellisestikään.
Kiloja karisi juuri loppuvalmennuksesta muutama,
mutta takapakki tuli sairaalareissun jälkeen myös painon osalta.
Olo sen sijaan on paljon solakampi!
Tarkaan en sitten muistanut enää niitä mittauskohtia, mutta
senttejä lähti vatsamakkaran kohdalta 4, reidestä ja peffan ympäryksestäkin pari.
Eli sitä vaakalukemaakin tärkeämpänä kehon muokkautuminen sporttisempaan
ja vähemmän lössähtäneeseen ja keskivartalosta pönäkkään muotoon.
Parin vuoden takaiset lempparit, sittemmin kaapin perälle tavoitehousuiksi hautautuneet pitkikset
sai ottaa taas käyttöön!
Oma päätös on ollut jo pitkään,
että takapuolesta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä,
ja tällä tyylillä se on helppo pitää yllä.
Ja projekti ei toki tähän alkustarttiin lopu,
vaan jatkan saman tyyppistä linjaa kesää kohti.
Siis heti lomareissun jälkeen.
Suosittelenko?
Kyllä!
Muista kuitenkin, että pelkkä valmennuksen ostaminen ei tee vielä mitään.
Työ sinun täytyy tehdä ihan itse!
Jutta, Bull ja Koistinen kyllä tsemppaavat videoilla ja tarjoavat paljon tietoa asian ympäriltä,
suunnittelevat erittäin hyvät ruuat ja treenit, mutta eivät ole pitämässä kädestä.
Varmista että elämäntilanteesi on sopiva - juhlat ja matkat toki kuuluvat aina elämään,
mutta aikaa ja motivaatiota pitää molempia löytyä edes hitusen.
Itsellenikin yllätyksen taisin vähän myös hurahtaa tähän Fitfarm touhuun.
Konsepti on hienosti hiottu toimivaksi,
ja rahalle saa oikeasti vastineen.
Tuskin tämä jää itselläkään viimeiseksi Fitfarm valmennukseksi.
Täydellä salilla ei peiliselfien ottamiseen pokka sitten riittänyt,
mutta tässä kevyellä palauttavalla lenkillä kälyn ihanalla issikalla.
Paljon onnea voittajalle, laitoin sinulle sähköpostia!
Kannaattaa hyödyntää hoitoihin ja lahjakortteihin oleva alennuskoodi
joka on voimassa ystävänpäivään saakka! Löydät sen täältä.
Pitäkäähän itsestänne huolta!
Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina