Sokkelit kivitetty

Talon yleisilme on tällä viikolla muuttunut sokkelin kivityksen myötä.

(Ja kuinka loputtoman hauska sanaleikki se onkaan, "sokkelin kivitys".)

Mieheni ja isäni räiskivät aika monta päivää hiekkaa laastiin 

ja lopputulos on erittäin mieluinen.

Kova urakka tuossa oli,

eikä aineetkaan ihan halpoja olleet,

mutta kyllä talosta tulin nyt viimeistellymmän näköinen.

Koska katto on tumman harmaa päädyimme samaan väriin.

Käsityön ilme näkyy pinnassa, mutta sehän saakin näkyä.

Onhan tuossa eroa.

Omasta mielestä talosta tuli jotenkin ryhdikkäämmän näköinen.

Vielä on siivoamista ja terassin järjestelyä,

mutta mukava kun on saatu taas yksi homma tekemättömien töiden listalta pois

- vastahan tässä on viisi vuotta asuttu..

Onhan tuota hommaa vielä toki paljon,

esimerkiksi nuo alanpihalle menevien rappusten kaiteet pitäisi maalata valkoiseksi.

Mutta kaikki ajallaan, ei oteta ressiä.

Koululaisillakin alkoi sitten kesäloma!

Hyvää todistusta ja stipendiä kiikutettiin kotiin ja äiti pullistuu ylpeydestä!

(näköjään lähinnä keskivartalosta) (ja ei, en ole raskaana)

Omien työkavereiden kanssa starttasimme kesää

tiimipäivien merkeissä Repoveden kansallispuiston upeissa maisemissa.

Kesäksi on kivoja juttuja suunnitteilla,

ja reissujakin on tiedossa.

Kesäkuun alussa lähdetään rimpsalle Tallinnaan blogi naisten kanssa

ja saimmekin jo kutsun kauneushoitolaan.

 Paljon ihania hetkiä naisporukalla on luvassa,

ja Tallinna on niin paljon nähtävää että siihen ei heti kyllästy!

Muutama postaus sieltä jo löytyykin matkoista perheen ja äidin ja siskojen kanssa

mutta tästä reissusta tulee vähän eri tyyppinen

ja varmasti ihana!

(tulee sisältämään blogi-yhteistöitä)

Myös myöhemmälle kesälle on reissukarttaa piirrelty:

Saas nyt nähdä miten tuo reissu tehdään,

siskon perheen luokse Kalmariin ja mökille Öölantiin joka tapausessa,

ja telttailua sitten muuten. 

(ei tule sisältämään blogi-yhteistöitä)

Vielä parit työreissutkin sitä ennen olisi

ja pihahommia ja muita mukavia kesäpuuhia.

Omalla pihalla ihastelin tänään kukkivia koristekirsikoita

ja isäni synttärien vieton yhteydessä vanhempieni vehreää pihaa
ja kukkivia vanhoja omenapuita.
Niin kaunista!

Kyllähän tässä pysyy kokoajan sellainen elämänmakuinen meininkin yllä,

mm. eilen illalla käytiin poistattamassa lääkärissä keskimmäisen pojan silmästä

jotain pienen lasinsirun näköistä esinettä.

Tekeville sattuu!

Huomenna tarvinnee kuitenkin käydä terassien pesun ja pihan siivoilun kimppuun.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Taina

Koti 2 v.

Pääsiäisenä 2010 muutimme tänne, kotiin. nyt tuntuu kuin olisimme asuneet täällä aina.
Jos nyt ei kaikkia keskeneräisyyksiä lasketa.
Muistan kuinka joskus rakentamisen ärsyttävimpinä tai väsyttävimpinä aikoina mietin mielessäni että voihan tän aina sitten myydä kahden vuoden päästä jos pää leviää. Kaukaisesti muistan että sellaistakin on ollut, vaikka nyt tietysti tuntuu että kaikki ponnistelut olivat vaivan arvoisia.

Nyt toivon että tässä saisi asua vielä kun tämä on meidän lasten mummola. Kuten omat lapsuudenkotimme ovat lapsillemme. Ehkä se on ajattelumalli johon olemme tottuneet, mutta tuntuu mukavalta näin.

Heinäkuu 2009

Ensin uhosin miehelleni että me ei ainakaan ikinä rakenneta, ero siitä tulee.
Mutta pari vuotta taloja kierreltyämme totesimme että rahat ei riitä ostamaan sellaista mitä haluamme, sellaiselta paikalta.
Sitten uhosin että jos ikinä rakennetaan niin se on joku avaimet-käteen juttu, en tosiaan tee mitään itse enkä halua että mies asuu raksalla.
No, sitten rakentamisen edetessä tuli aina niitä tilanteita että maksetaanko "simppelistä hommasta" jollekin 1000 tai 5000 € vai tehdäänkö itte... ja tehtiin itte. Ja niitä simppeleiksi laskettavia hommia on kyllä aika paljon. Lapiointia, siivoamista, maalaamista jne.
Olihan siinä tekemistä, oli molemmilla työt, lasten päiväkodit, mies vielä opiskeli yliopistolla opintojaankin vähän eteenpäin. Ja tietysti oli oma terveys (ja mielenterveys), ystävät ja ennenkaikkea lapset jotka tarvitsee, ja joille haluttiin antaa aikaa ja huomiota, ihan joka päivä. Meillä sattui todella hyvä onni kaikkien rakennusmiesten ja yhteistyötahojen kanssa. Pitkään jahkattu päätös teettää talo "pitkästä tavarasta" paikallisilla ammattiylpeyden omaavilla rakentajilla minkään talotehtaan sijaan osoittautui nappi-ratkaisuksi.


Onneksi meillä on nämä tukijoukot läsnä. Asuimme mun vanhempien talon yläkertaa viimeiset kuukaudet, arjen pyöritys onnistui ja lapsilla oli aina läsnä aikuisia joilla oli aikaa. äiti antoi maailman parhaan joululahjan kun otti hoitaakseen meidän perheen pyykit moneksi kuukaudeksi kaiken muun auttamisen lisäksi. Appiukko oli sunnuntait raksalla meidän kanssa hommissa (ja usein isäkin, äiti oli lasten kanssa), kuunnletiin Groove fm:n Jazz Aamiasta ja tapiseerattiin. Isäni kävi sädehoitojen välissäkin ajamassa roskakuormia ja naputtelemassa parketteja paikoilleen. Miehen siskokin oli toisinaan hommissa vaikka lapsia oli 3 kotonakin.

lokakuu 2009

Parisuhteelle tämä teki yllättäen hyvää. Oli yhteinen projekti, huomasi kuinka taitava tuo toinen on, kuinka helppoa on olla, toimia, tehdä päätöksiä yhdessä. Että ei niitä pelotteluita raksa-eroista kannata kuunnella!

Tammikuu 2011

 Muistan kuinka kaksi vuotta sitten istuimme tuossa olkkarissa kaikkien muuttokuormien keskellä lasten mentyä nukkumaan. sohva ja telkkari oli tietenkin laitettu heti. Olo oli epätodellinen. Talo tuntui niin isolta, avaralta, rakkaalta. Katselin seiniä ja nurkkia, kaikki niin tuttuja ja itse maalattuja ja rapsuteltuja, silti mietin voiko tämä olla nyt meidän, onko tämä oikeasti totta? Ollaanko me nyt niitä aikuisia? Keski-ikäistä keskiluokkaa, omassa talossaan onnellisessa lähiössä. Väsyneenä mutta onnellisena.

Pääsiäinen 2010

Nyt on asuttu täällä kaksi tapahtumarikasta vuotta. Taloa on saatu valmiimmaksi, on rakennettu sauna, laitettu pinnat loppuihinkin huoneisiin, tehty ulkomaalaus ja vähän pihaakin. Yksi vauvakin on saatu aikaan. Paljon on kesken, ja toisesta päästä jo pitäisi ruveta korjaamaan. Lapset tuo elämän jälkiä, mutta saa niitä tulla. Tämä on meidän kaikkien koti.

Kahden vuoden jälkeen siis talon saisi myydä. Toivon ettei sitä tarvitse myydä ikinä. Ja mikä onni on ollut saada olla kotona lasten kanssa. Antaa elämän tasaantua leppoisiin uomiin, laittaa kotia, nauttia perheestä ja siitä mitä meillä on.
Niin paljon, niin rakasta.
Uhrauksiakin se on vaatinut, mutta kaikki sen arvoisia.

Tammikuu 2011

 Kodin laittelu jatkuu pikkuhiljaa. Terassi, autotalli, piha, Aatun huone....paljon on tekemättä. No, onhan tässä muutama vuosikymmen aikaa. :)
Huomenna vapaa. Ystäviä tulossa kylään, luvassa oleilua ja eteisen remppaa. Sarjassamme "odottanut pari vuotta tekijäänsä". Siitä lisää tuonnempana.
Rentoa maanantaita toivottelee Taina

Kiitosta, tervetulotusta ja pukeutumishuonetta

tämän viikon onnen-omenoita. 

Eilen tapahtui tän mun blogini kannalta aivan huisi käänne.
Olen jo pitkään ollut SisustusUnelmia-blogin lukija ja ihaillut Johannan sisustustyyliä ja tapaa kirjoittaa. Myös hänen kauppansa http://www.whitecoast.fi/ on aivan mieletön! Nyt on myös vaihdettu sähköposteja ja on ollut ilo tutustua Johannaan joka onkin aikas ihana lämpöinen ihminen! Juuri tuo Johannan blogi on ollut mulle inspiraationa niin monissa sisustushommissa kuin lopulta koko blogin perustamisessa. oon ollu sillee semisti "fani". ;) No, Johanna esitteli blogissaan mun blogia ja lausui aivan häkellyttäviä sanoja. Kiitos niistä!

Jaoin sitte ko linkin myös facebookissa, jossa en ollutkaan tästä blogista vielä huudellut.. Niinpä tästä mun harrastuksesta tuli kerta hujauksessa melko "julkinen", kaverit tietää ja moni sisustusblogien seuraajakin on löytänyt tänne. Tuntuuhan se tosi mukavalta, toivottavasti moni jää viihtymään mukana! Aiemmin kävijämäärät on päivätasolla laskuri raksuttanut kymmenissä, nyt pari päivää sadoissa... huh. No, eiköhän se siitä tasaannu, ja mukaan jäävät uskaltautuvat jättämään viestejä ja muistoja käynneistään kanssa. ;)

Mies tosin kysyi tulisinko onnelliseksi jos hän laittaisi netistä mun blogiin jonkun klikkaus ohjelman ja saisin vaikka 2000 klikkausta päivässä. :) no, ei se nyt ihan niin mee! :) Vuorovaikutteisuus ja uudet tuttavuudet, nehän on tässä bloggailussa just se juttu! Muutenhan sitä voisi pitää päiväkirjaa vaikka omalla kotikoneella vaan.

Toivotan siis uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi! <3

Multa on pyydetty postausta tosta mun omasta huoneesta, ja ajattelin josko vihdoin olisi sen aika.

Kun me päädyttiin rakentamiseen oli mulla muutamia juttuja jotka halusin. Että jos se vaiva nähdään että talo rakennetaan niin haluan ainakin: oman pukeutumishuoneen, leivinuunin, pyykkikuilun ja ison toimivan eteisen.
Edellisessä kodissa olin lievästi traumatisoitunut siitä tilan puutteesta - kun lapsia alkoi tulla oli äidin kamat lopulta tungettu elfa-koriin siellä ja ylähyllylle tuolla... (no, vähemmän hamsteri luonne olisi toki voinut mahtua ihan hyvinkin.) Eli halusin oman pienen huoneen, jossa olisi riittävästi kaappitilaa mun tavaroille - eri kausien vaatteet, kengät, laukut, korut, paperit, askartelutarvikkeet - omat romut kaikkiaan.
Mutta jotenkin siinä "pientä omaa vaatehuonetta" suunnitellessa lähti vähän mopo keulimaan (no, neliöitä ei oo montaa). Tottakai sen pitäisi olla ihana ja toimiva, mutta vähän saisi tietty olla sellainen oma rauhoittumispaikka jonka oven voisi vetää pariksi minutiksi kiinni.. että nättiäkin siellä saisi olla. Ja kerta nyt meikkauspöytä tulee, niin toki sellaiset hollywood-pallovalot. Vaikka siinä peilin edessä vetäisisi vaan ripsaria ja tummiin silmänalusiin peittovoiteet.

Kaapin kanssa meinasi käydä köpelösti. Suunnittelin ja mittailin sen jotenkin sillee pöljästi että liukuovet oli liian isot, laatikoita ei saanut auki ollenkaan. Onneksi uudet ovat tuli Remholzilta yhtä sujuvasti kuin kaikki muukin kiintokalusteisiin liittyvä heidän kanssaan hoitu.
Sitten kaapit vielä kertaalleen koottiin (ihan itte kattokaas) niin ettei edelleenkään isoja laatikoita saanut auki. Jostain näistä työvaiheista facbookin kautta jopa pyydettiin kuvaa kirjaan "Ei menny niinku Strömsössä". Mutta, mun kuvan lähettämiseni ei mennyt niinkuin Strömsössä, raksa kiireiltäni en ehtinyt ikinä mailata sinne kuvatekstiä ajoissa ja se jäi sitten kirjasta pois. hups.


Varsinkin nyt hoitovapaalla en todellakaan halua laittaa paljoa rahaa vaatteisiin. Suurin osa mun vaatteista on siskojen ja ystävien uffa-pusseista dyykattuja aarteita. Mun mielestä ihan ok arki asuja voi koostaa edullisestikkin. Kunhan nyt on sopivan kokoista ja ehjää, helppo imettää ja olla. Lapsetkaan ei onneksi oo kovin kriittisiä (vielä) äidin koti-lookin suhteen. Muutenkin kierrätys toimii kavreiden kesken hyvin - äitiysvaatteet, minit vauvan vaatteet, kantoliinat - eikun kavereille vaan ja sit taas saa itelle jotain kun sattuu jäädä yli toisaalla.

Asun saa kivaksi myös sopivalla korulla, silleen vähän huolitellumpi olo tulee vaikka venyiskin niissä koti leggareissa ja tunikoissa.. Siksi halusin noi mun kaikki Glitterin aleloora helyt hyvin esiin että voin aina napata siitä vaatteisiin sopivan korun.
Ensin harkitsin että olisin ostanut noita ikean peilejä kaksi ja ottanut toisesta vaan peilin pois. Tuli kuitenkin vähän edullisemmaksi teettää kehys ihan taide kehystämössä, ja sai vähän isommankin. Koukut on ihan ehtaa ikeaa. Ja tapeetit jostain poisto loorasta.

Sellaista tarinaa siitä huoneesta, toivottavasti vastasi kysymyksiin. :)

 Tänään alkoi joulukalenteri. Meillä lapset odotti sitä kuin kuuta nousevaa ja L ei sitten malttanutkaan nukkua kuin klo 5:20 asti. Ja koska tämän aamun pussukasta löytyi lappu jossa on tekstiä herätti tietenkin isosiskon lukemaan. Lapussa luki: "Kuka nukkuu vaunuissa?" (kaikki aarteenetsintä-meininki on parhainta). No, siellähän oli kauan haaveillut "ängriböördsit". Ihan ekan luukun kunniaksi arvokkaampi lahja. Tänään täällä on sitten leikitty ängriböördseillä, pidetty niille mm. ristiäiset.

Jatkossa on luvassa erilaisia tekemisiä (uimahallia, elokuva-iltaa kotisohvalla, leipomista) sekä pieniä tarpeellisia lahjoja kuten uudet hammasharjat, juomapullot, askartelutarvikkeita jne. Ehkä joskus 1 € säästöpossuun laitettavaksi.

Kivempi ripotella lahjoja pitkin kuukautta, vaikka se tarkoittaa että aattona ei sitten panostetakkaan lahjavuoriin vaan yhdessä oloon ja rentoiluun rakkaiden seurassa. Lahjat olen hankkinut hyvissä ajoin pitkin vuotta kun sopiva on tullut kohdalle. Musta vaan on tyhmää maksaa liikaa, kun esim tammikuussa myydän hävityksessä samoja Afrikan Tähtiä kuin joulun alla taas täyteen hintaan, ostan mielummin varastoon ja vähän piheilen. Omille ja sisarusten lapsille on lahjat, aikuisille ei ostellakkaan. Tänään vihdoin sain kaikki lahjat paketoitua ja ulkomaisen postitettua. 

Nyt vaan keskitytään glögin juontiin ja joulun odottelun fiilistelyyn. Tämmöstä kotomoon. :) Mukavaa jolukuun alkua kaikille toivotteleepi, Taina

Pyykkikuilu

Keittiön pikku-ikkunan uusi joulukoristus

 Ajattelin kertoa yhdestä kohdasta meidän kodista, joka ei laisinkaan ole kaunis tai kuvauksellinen mutta johon olen erityisen tyytyväinen. Se on tämä pyykki-huolto-osasto. Eteiseistä yläkerrasta tulee pyykkikuilu suoraan koneen viereen. Yllättävän hyvin saa lapasetkin likaiset vaatteensa osumaan kuiluun ulkoa kuraisina tullessaan tai illalla pyjamia vaihtaessaan. Yleensä ei pyykit seilaa epämääräisinä myttyinä pitkin eteistä ja rappukäytävää matkalla alakerran kodinhoitohuoneeseen. Tuosta pyykkikuilun kaapista nakkelen pyykit omiin lankakoreihinsa kaapin sisällä: on hienopyykki, vaaleat, punaiset ja tummat. Kun kori on täynnä kippaan sen koneeseen pyörimään. Kuivureista vetelen ne puhtaiden koreihin ja sunnuntai aamuna telkkarin ääressä viikkailen.

Uskomaton määrä aikaa ja vaivaa menee pikkulapsiperheessä pelkkään pyykkäämiseen! Siksi taloa suunnitellessa tämä oli asia jonka halusin miettiä loppuun saakka (koska mun hommia ne pyykki-jutut kummiskin pääasiassa on..). Ja suosittelen jokaisen talonrakentajan suovan ajatusta myös tälle vaikka sitä mietittävää siinä kohdassa onkin aivan järkyttävästi.

 

"pyykkikeskus"

kuilu eteisen kaapin sisällä

Alkaa olla perjantai-hommat hyvällä mallilla; koti imuroitu, vessat pesty, pyyhkeet ja tyynyliinat vaihdettu, viiniä ja suklaata haettu illaksi lasten nukahtamisen jälkeen nautittavaksi.. Vielä vähän siivoilua, illaksi ajattelin laittaa tacoja, ja sit viikonlopun viettoon!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Taina

kohti viikonloppua

Mitä enemmän tätä ajatusta pyörittelen, sen paremmalta se tuntuu. Kyllä, minä tarvitsen tän uuden harrastuksen, bloggailun. Viime vuosina blogielämä on vatvonut pitkälti tuolla vauvankakka-aiheissa, ja kavereihin tullut pidettyä yhteyttä facbookissa. Tällä tavalla uskoisin (ja toivoisin) tavoittavani paremmin just niitä tyyppejä jotka on kiinnostuneita samoista aihepiireistä ja tällaisesta kepeästä hyvänmielen kirjoittelusta.

Mehän tosiaan rakennettiin tämä talo itse. Kierreltiin ensin useampi vuosi katselemassa valmiita taloja, mutta sopivaa sopivalla hinnalla sopivalta alueelta ei tuntunut löytyvän. Lisäksi olimme jo kiintyneitä tähän alueeseen jossa asuimme jo aiemmin rivitalossa. Tontti saatiin ihan tästä vanhan kodin läheltä arvonnassa mielettömällä tuurilla 2008  ja rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2009 - muuttamaan päästiin pääsiäisenä 2010. Olin hokenut sitä ennen miehelleni n 10 vuotta että me ei sitten taloa ikinä rakenneta, varmaan riideltäisiin niin että tulee ero! Mutta toisin kävi, rakennusprojekti oli mukava yhteinen projekti jossa pääsi tekemään ja suunnittelemaan yhdessä, puhaltamaan yhteiseen hiileen, näki toisesta ihan uusia piirteitä ja taitoja, huomasi että toihan on oikeesti aika hyvä ja taitava tyyppi.

Toisaalta oli mahtavaa myös itse oppia uusia taitoja ja asioita. Ja kuinka rakkailta jokainen nurkka tuntuukaan kun niitä on itse tasoitellut, pohjamaalaillut, tapetoinut, listoittanut....

Mun sisko varoitteli aikanaan että pahin ei ole rakennus vuosi vaan vuosi muuton jälkeen, ja se on kyllä totta. Rakentaessa on tietty tavoite ja aikataulu, mitkä hommat on tehtävä että päästään muuttamaan. Mutta sen jälkeen sitä hommaa vasta onkin! Sitten on voimat loppu ja rahat loppu ja 1000 asiaa vaiheessa, pihat tekemättä jne. Siinä kohtaa sitä kärsivällisyyttä sitten kysytään. Pitää vaan yhdessä päättää ja sopia työmäärä, aikatalulu ja budjetti sellaiseksi ettei tule liikaa ressiä ja sopu säilyy. Nyt todella vasta ymmärrän senkin mitä tarkoittaa että omakotitalo on ikuinen projekti!

Mehän saatiin sauna valmiiksi vasta jouluksi, 9 kk joulun jälkeen, ja työhuoneeseen tapetit ja parketit viikko sitten, 1,5v muuton jälkeen. Nyt olen hoitovapaalla vielä yli vuoden ja tulot ovat siis minimaaliset. Kaikki suuret projektit ovat siis jäissä. sitten kun on taloudellisesti pakko mennä töihin jatkuu kodin laittokin: ostoslistalla on mm uusi iso valkoinen lasipintainen ruokapöytä, tuulikaappiin toimivien kalusteiden teettäminen, vessojen peilit ja kunnon valaistukset, autotallirakennuksen rakentaminen ja sitä pihan laittoahan riittääkin ihan loputtomiin..

Mutta kun rahat loppuu niin luovuus alkaa, ja tätä meidän "kotomon" laittoa tässä blogissa aioin rennnolla otteella seurailla. Kotiäidin elämä tietysti pyörii paljon lasten ympärillä joten sitä aihepiiriä tulee väkisinkin. Kun nyt on sattunut tekemään noi maailman parhaat lapset juuri itselleen, täytyyhän niiden rakkaidenkin hommia ja juttuja kirjoitella!

Täksi viikonlopuksi on suunnitteilla muutamia hommia. Olen tilannut Tampereen Pintavärin kautta Decosin takkapinnoitteita joten tuo muurarin rappaama pinta pitäisi vihdoin saada väriin. Ja tällaisella bimbo-otteella, kuinkas muuten kuin glitter-valkoiseksi. No, luukun syvennykset sentään maalataan mustalla tummumisen näkymisen välttämiseksi. Pinsiön taimistolta pitäisi käydä varaamassa taimia, varata niille kuljetus ja kaivaa kuoppia. Tontin rajalle laitetaan serbian kuusia ja pihlajaa, lisäksi tilataan puistosyreenin piiskataimia jotka istutetaan sitten lehtien pudottua. Jos olisi sitten keväällä jo vähän valmiimmalla mallilla tuo piha, tai edes sinneppäin että voisi alkaa kunnolla laittamaan.
Yksi pieni ompelu-projektikin tuossa viikonlopuksi olisi suunnitteilla. Rakkaan mummini vanha keinutuoli sai jo muuton yhteydessä uuden olkkarin uusiin tyynyihin mätsäävän DG:n kankaisen pehmusteen. Haluan koristella vielä sen reunan tupsunauhalla. vähän söpöstelyä siis. Kyllä sitten kelpaa kiikkustella takan edessä kirjaa lukemassa! Vuoden verran olen pyöritellyt tuota ajatusta - aivan täydellisiä, simpukankuori - helmi -hässäkkä reunanauhoja olisi löytynyt, tuolta 80-100 € hintaluokasta, joten yritän nyt päästä yli tästä mielleyhtymästä vanhemman keittäjän kalsarin väriin ja päättää että tämä 10 € /m maksanut tupsunauha on hieno, ja sillä sipulit.
Ja niin, minä en ole käsityö- enkä puutarha ihminen ollenkaan, mutta toiminnan ihminen olen. Niin, ainakin sille päälle sattuessani... Katsotaan siis mitä näistä tulee, yrityksen ja erehdyksen kautta! "Itte ku tekee saa justi sitä mitä sattuu tuleen!"
Lisäksi saadaa ihana kummityttö viettämään 9-vuotis syntymäpäiväänsä meille, eli kikattavia siskonpetiläisiä ja leivontaa olisi tiedossa. Lauantaina mun pitäisi raaskia erkaantua "vauvaasta" muutamaksi tunniksi, kampaamo käynnin ajaksi. Alkaa olla niin vauhdikas kaveri että tuollaisilla reissuilla on jo vähän vaivalloinen pitää mukana kun kipeää ja vilistää joka paikkaan silmänräpäyksessä. Kotijoukot pärjää kyllä, joten enköhän minäkin!
Sellaisilla meiningeillä tähän viikonloppuun!