Työpaikan vaihtaminen ja muita talven kuulumisia, sekä mokkapalaresepti (gluteeniton, maidoton, munaton)

Hei ystävät!

Aika on vierähtänyt kuin siivillä edellisestä postauksesta!

Uudessa työpaikassa aloittaminen on ollut sen verran intensiivinen puristus,

että vapaa-ajalla on tullut keskityttyä lähinnä perheen kanssa olemiseen.

Että mitenkös se työpaikan vaihtaminen on sitten sujunut?

Irtisanoutumisen jälkeen pakersin vielä kuukauden vanhassa duunissa.

Motivaatio oli välillä jo vähän niin ja näin,

mutta toisaalta ehdin hyvin siirtää ja ohjeistaa kaikki työt ja tehtävät,

tyhjäillä koneet ja pöydät

ja hyvästellä työkaverit useammalla eri toimipisteellä, viettää useampia läksiäisiäkin.

Käytiin hienosti syömässä..

 

Ja toisella porukalla mökkibileitä rymyämässä..

 

Huomasin taas olevani sitä tunteita purskahtelevaa tyyppiä, 

joka itkee sanoessaan ettei voi pitää puheita ettei ala itkeä.

Viimeisen kerran ajaessani jo kyllästymiseen saakka ajamaani reittiä Järvenpäästä Tampereelle

itkeä kollotin kuin vesiputous. 

Linnatuulesta pysähdyin ostamaan lisää Nessuja.

Kyllä siinä kävi monia tunteita pinnassa,

halailtuaan vikat heipat työn merkeissä monille ihanille tyypeille, 

ja miettiessään, että olenko nyt ihan oikeasti tehnyt oikean valinnan.

Haikeutta, luopumista, epävarmuutta.

Siinä tutussa ja turvallisessa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompi pysyä.

Meemifanina näitä tuli keräiltyä noina viikkoina talteen läjäpäin.

 

Entisiltä työkavereilta saadulla Iittalan lahjakortilla päätin ostaa jotain täysin omaa,

en mitään viisasta, kuten täydennystä kodin astiastoon,

vaan jotain hyvää mieltä tuovaa, ihan omaa höpöä.

Päädyin ostamaan vaaleanpunaisen Vitriinin,

jossa säilytän korviksia vaatehuoneessani.

Joka aamu ja ilta se tuo hyvää mieltä, 

ja muistuttaa kivoista tyypeistä, hetkistä ja muistoista.
Ja onhan se nyt tosi söpö!

Muutama lisäkuva vaatehuoneesta tähän. :)

 

 

 

Mutta kyllä minä kuulkaa olen viihtynyt uudessa duunissa!

Uusi työ oli alussa haastavaa.

PC:stä Maciin siirtyminen, kaikki uudet ohjelmat, ihmiset, toimintatavat..
- Kunnon aivojumppa!

Tehtävät ovat monelta osin saman kaltaisia, 

mutta ne on pitänyt opetella tekemään uudella tavalla.

Nimiketasolla muutos oli myynti- ja koulutuskoordinaattorista

Johdon assistentiksi ja myynti- ja markkinointisihteeriksi.

Ja päivääkään en ole katunut! 

Viihdyn, tykkään, olen ihan liekeissä!

Maanantaiaamuisin ei v*ta lähteä töihin.

Silloin kun lähden, jos en jää pitämään etäpäivää.

Työhuonetta olen kevyesti järkkäillyt omaksi kotikonttoriksi.

 Ja ilman asennne-lasinalusiahan ei voi töitä tehdäkkään.

 

Pelko siitä, voiko missään muualla olla kivoja kollegoita oli turha.

Kyllä niitä hyviä tyyppejä on uudessakin työpaikassa.

Ihan tosiaan nyt tuntuu, että olen löytänyt unelmaduunin.

Tällä kertaa ruoho siis oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella!

Vaikka vilpittömästi toivon kaikkea hyvää vanhoille kollegoille,
ja olen paljosta kiitollinen vanhalle duunipaikalle,

se ei enää ollut mun juttu.

Rohkaisenkin kaikkia,

jotka pohtivat työpaikan vaihtamista

- tee se siirto, käännä se kortti, kuuntele sydämen ääntä!

Serkukset ja parhaat ystävykset

Vaan on tähän alkuvuoteen sentään muutakin mahtunut kuin mun töitä.

Perheen "isot pojat" ovat olleet paljon partio hommissa- ja leireillä.

On vietetty  6- ja 13-v. synttäreitä ja kaikkien lasten yhteisiä sukulaissynttäreitä.

6-vuotis synttärit vietettiin päiväkodin juhlassalissa peuhuten,

vuokra oli erittäin kohtuullinen ja menoa ja riemua piisasi.

Sukualaisten kanssa juhlittiin kaikkien lasten synttärit yhdessä rytäkässä.

Lapset toivoivat sateenkaarikakkua, joka on joskus onnistunut ihan hyvinkin.

Alkuhan meni ihan mallikkaasti..

Kakkua valmistaessa katselin lasten kanssa samalla Putousta,

joten en vissiin toiminut ihan riittävän ripeästi.

Täytteet ehti jässähtää vähän turhan paljon ennen kumoamista...

 Mutta hyväähän tuo oli kuin pentele,

valkosuklaa-kerma-juttu,

ja peittyi kivasti kynttilöihin joita oli se 6+11+13. :D

Eikä lopputuloskaan ollut sentään tarjoilukelvottoman ruma.
Resepti täällä.
Meillä tehtiin tietysti pohja gluteenittomista kekseistä.

Ensi viikolla keskimmäinen poitsu täyttää 11 vuotta.

Mies on nyt Atlantassa työmatkalla ja tuo sieltä lahjan.

Itse olen tilannut käsilaukun ja lompakon,

ja lapsille tietysti paljon vaatteita.
Siellä vaan on niin paljon halvempaa!

Hienoja tuo on osannut ainakin aiemmin valita, joten viikon päästä on meillä pieni joulu. :)

Ja niin, omia synttäreitä vietin kanssa. Silloin päivitin Faebookkiin näin:

Iloista ystävänpäivää kaikille! <3 Kiitos että olette kaikki siellä, hiekkalaatikko kavereista uusiin tuttaviin. Olette tärkeitä jokainen, vaikka ruuhkavuosibuugiessa ei yhteyksiä aina ehdi pitää. Kiitos ymmärryksestä. Mummuina ja pappoina sitten. <3 Ja kiitos synttäri onnitteluista! Tämän lähemmäksi neljääkymmentä ei pääsekkään olematta 40. Jaa mitenkäs sitä juhlapäivää on vietetty? Aamulla heräsin onnittelulauluun ja halikasailuun. Poika hiihti kavereiden kanssa kouluun. Kivaa asua riittävän maalla. On ollut ihania viestejä, soittoja, lahjoja, ruusuja, ystävä lounaalla. Päivän vietin letkeästi lempi-veloureissa kotikonttorimeiningeissä. No, päivän viimeisen työtunnin tein hieman illemmalla, haettuani laturinjohdon työpaikalta jotta kone taas toimi. Vanhuus ei tule yksin. Uudessa työssä nyt kuukausi takana – alan olla käryillä, tiedän jo mitä pitäisi tehdä vaikka en kaikkea ehdi tai heti osaa. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä. Lähimmäksi juhlahumua taisin päästä siivotessani tyttären luokan järjestämän discon jäljiltä koulun salia. Vaan onhan tähän lähiviikkoihin mahtunut juhlahumuilua ystävien kanssa ihan riittävästi näinkin. Kiitos vielä niistä! Elo on vähän kuin tässä kuvassa jonka nappasin tänään discoilijoita kyyditessäni – väriä, valoa, varjoja, kerroksia, kauneutta, pilviäkin taivalla mutta vaaleanpunaisilla reunoilla varustettuja melkein kaikki. Nyt pötkähdän ukon kainaloon sohvanmutkaan ja otan mukin viiniä. Siinähän tuo on pysynyt rinnalla jo yhden täysi-ikäisyyden verran. Ei olla teinejä enää. Mutta elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin, juuri tämän ikäisenä.

(mulla on muuten nykykään koneeseen laturit kotona ja töissä) ;)

Laskettelemassa on käyty paljon. 

Huippua, kun perheen nuorinkin pärjää jo rinteessä niin kuin muutin, 

jaksaa ja haluaa laskea koko päivän, ja lähes kaikista rinteistä.

Yksi viikonloppu vietettiin perheen kesken Himoksella.

 Muuten on ollut aina sekalainen seurue lastenkin kavereita mukana.
Onneksi on tila-auto.

 

Pääsiäisenä sitten lähdetään katselemaan vielä löytyykö Lapista lunta,

Tampereen seudulla alkaa olla jo aika keväistä.

Ensi kuussa vanhempani muuttavat meidän kadulle valmistuviin rivareihin,

ja lapsuudenkotini saa uudet asukkaat.

Vähän sisustelu- ja pihahommiakin olisi vireillä.

Enköhän minäkin tästä tieni takaisin bloggeriin löydä,

kun elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa.

Aikaa jää taas tasaisemmin myös ystäville, harrastuksille ja rentoilulle.

Tanssitunteja en tänä keväänä ohjaa,

mutta baletissa olen käynyt,

 ja koittanut muutenkin liikuskella fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa.

Laitetaanpas loppuun vielä meidän tämän hetken suosikkiresepti:

Mokkapalat 

gluteeniton, kananmunaton, maidoton

Pohja:

8 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)

6 dl sokeria

4 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

2 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)

4 dl vettä

7 rkl kaakaojauhetta
 

Kuorrutus:
100 g margariinia (maidotonta)
9 dl tomusokeria
10 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään

lisää rasva ja vesi 

Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperillä peitetylle uuninpellille.

Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Anna pohjan jäähty ja valmista sitten kuorrute. 

Lisää kahvi sulatettuun margariiniin,

sekoita loput aineet keskenään ja lisää vähän kerrallaan margariiniseoksen joukkoon, 

sekoita tasaiseksi. 

Voit säädellä kuorrutteen paksuutta tomusokerin määrää muuttamalla. 

Levitä kuorrute pohjan päälle, koristele nonparelleilla ja anna kuorrutteen jähmettyä. 

Taipuu vaikka jalkapallo-aiheiseksi "synttärikakuksi".

Tai herkuttele muuten vaan.

Iloista ja onnellista oloa ja kauniita kevätpäiviä toivotellen,

Taina

Pukeutumishuone järjestyy. Ja kaikki muukin.

Ei, hedelmät ei liity pukeutumishuoneeseen.

Tällainen tarjotin väsättiin lasten kanssa kun ulkona sateli

ja meillä oltiin vähän kipeänä.

Sellaiset päivät ovat juuri omiaan järjestelyhommiin sisällä.

Neidin kanssa tehtiinkin sellainen projekti

että tyhjennettiin meidän vaatehuoneet,

pyyhittiin hyllyt ja nurkat,

laitettiin loput talvivaatteet varastoon

ja kesävaatteet kaappiin.

Ei meillä mihinkään KonMari meininkeihin päästä,
mutta pitäähän nuo välillä myllätä läpi.
Tyttö järjesti itse omat vaatteeensa (hänen vaatehuoneestaan ei kuvia täällä)
ja huima määrä lähti vaatetta uusiin kotehin.

Ihan kohta on neiti jo minun kokoinen (toki puolet kapeampi),
kenkä jo samaa numeroa!
Toisaalta, 155 cm ja kengän numero 36
ovat aika monelle saavutettavissa 12 vuoden iässä,
mutta on se silti jotenkin huimaa.



Oma vaatekaappi oli päässyt hieman mullinmallin,

ja tarkoitus oli saada aikaan värijärjestys,

mutta mun garderobi on sen verran riemunkirjava että vaikeaahan se on..

Laatikossa on neuleet omana kahtena rivinä,

muut paidat kolmena.

Henkarikaapissa on toisessa reunassa neuletakit,

keskellä puserot, tunikat ja mekot
ja laitimmaisena maximekot.
Ja muut laatikot samaan henkeen.
 

Isosiskot varmaan tunnistaa kuvista monta siskosten välillä kierrätettyä vaatetta!

Tarkoitus oli karsia kaapista kaikki vaatteet

jotka ovat väärää kokoa tai joita ei ole tullut käytettyä.

Mutta sitten minä kuitenkin armahdin vielä joitakin kivoja yksilöitä.

Kun ne on siististi silitettynä esillä

eikä laatikon perällä piilossa rynttynä

niin josko niitä tulisi käytettyä..?
Ja jos minä kumminkin kapenisin hieman
niin että muutama kiva vaate taas istuisi..?

Syksyllä lupaan pistää pois kaikki ne 

joita ei kesän aikana tule laitettua kertaakaan päälle.

Minä tykkään napata päälle myös aina asuun sopivan korun.

Korutaulukin oli vaan päässyt villiintymään..

Vähän karsintaa ja järjestelyä,

siistiytyi sekin hieman.

Onhan noita koruja vielä aika paljon,

mukana myös niitä jotka tunnearvon vuoksi 

ovat tuossa aamu- ja iltahetkiä ilahduttamassa.

Lahjoja ystäviltä, matkamuistoja, lasten tekemiä ihanuuksia..

Mutta muistoesineissä pitäydyn koruissa, 

vaatteita ja kenkiä en sentään tunnearvon vuoksi haudo.

Paitsi 14-vuotiaana ostettuja ratsastushousuja,

tahdon nähdä kauanko niinhin saan tunkeuduttua.

Uudet ratsastushousutkin ovat olleet harkinnassa,

tuntuu että hieman alkaa kumpparit ja stretsit vuosikymmenten saatossa hapertua

- ehkä siinä syy miksi ne vielä jotenkuten sopii! :D

Muutenkin on tullut fiilis että haluaa laittaa elämää järjestykseen.

Olisiko se tämä kevät?

Paljon pieniä ja suurempiakin suunnitelmiaja asioista innostumisia
mahtuu lähiviikkoihin.

Itsellä on kaikki hyvin ja siitä olen kiitollinen,

ja silloin koen että on ilo, mahdollisuus ja vähän velvollisuuskin auttaa muitakin. 

Vapaaehtoispuuhat ovat tänä talvena jääneet,

niinpä aloin Pelastakaa Lapset ry:n ja Punaisen ristin kuukausilahjoittajaksi.

Muutama kamu, ihanat yrittäjä-naiset, 

ovat saaneet minut innostumaan syksyn projekteihin. 

Koti Puhtaaksi yrityksen Saana kutsui mukaan

hauskaan kierrätys- ja hyväntekeväisyystempaukseen loppukesälle / syksylle,

siitä lisää blogissa myöhemmin.

Ja Fiilis Fitnesin Siiri

innosti minut palaamaan tanssiliikunnan ohjaamisten pariin.

Syksyllä siis pidän joitakin Latin Fever tunteja

- jännää, haastavaa, ihanaa!

 

Hetkellisesti on sellainen fiilis,

että kun vaatehuoneen voi saada järjestykseen,

mitä vaan voi saada järjestykseen!

  Onneksi kesällä vähän aikataulut helpottaa.

Työreissuja ei ole, eikä lasten päivittäisiä menoja.

Tällä viikolla olenkin ajellut yli 700 km työajoa,

paljon on toki saatu aikaankin

ja useampi äänikirjakin kuunneltu.

Ainoastaan Tommy Tabermannin lukemat runot olivat huono valinta autoon,

rauhallisella hunajaisella ääneellä luetut runot ovat turhan rentouttavia

pitkille yksinäisille ajomatkoille. 

Murhia, huumoria tai menevää (mukana laulettavaa, koska yksin) musiikkia,

niillä jaksaa kyllä ajella ja ihastella samalla maisemia!

Pihalla kukkii ja tuntuu kesältä,

muutama kiva reissu on ihan kulman takana,

kohta on koululaiset kesälaitumilla...

Alkaa olla jo ihan kesäfiilis!

Vaan mitäs siellä kukkien takana pilkottaa..?
Terassihommatkaan ei oo valmiina,
mutta luulen että viikonloppuna meillä on silti
vähän kuorikkeen levittämis puuhiakin tiedossa.

Iloista oloa toivotellen,

Taina

Viikon asut ja selfie-kimara sekä haasteen heitto!

keskiviikko aamu

Olen blogeissa toisinaan törmännyt näihin päivän asu-viikko postauksiin.

Tämähän nyt ymmärrettävistäkään syistä EI ole mikään muotiblogi,

mutta ajattelin että on hauska idea kuvata viikon mitä sitä tulee oikeastaan päälleen kiskottua.

Omaksi haasteekseni otin pukeutua muihinkin vaatteisiin kuin farkkuihin ja neuleeseen jotka usein tulee
varsinkin arkiaamujen kiireessä vetäistyä niskaan.

Kekkasin tän idean keskiviikkona,
jolloin kuin sattumalta oli uusi tunika-mekko-härpäke päällä, 

joten siitä aloitetaan.

Soyaconceptin kietaisumekon ostin oikeastaan kesäksi Olgan Puodista, neuletakki äidin vanha
(ostettu 47 v. sitten mutta yhä toimii, mulle)

farkku-legginssit ja pitkätoppi jotain vanhaa Seppälä-alea.

Illalla MLL-liikkarin ohjaus juniorin kanssa sekä olkkarijoogailut muksujen kanssa vielä ennen saunaa vanhoissa Seppälän lastenosaston alesta ostetuissa lökäreissä ja Peakin hupparissa
(tulianen mieheltä jostain ulkomaan outletista).

Torstaina pyöränkorissa kuskasin töihin (Olgan Puodista ostetut) Masain-solmupaidan ja mustat trikoo-pitkikset sekä korun jonka olen saanut mieheltä lahjaksi joskus v. 2000 (Pilgrim)
- nämä vetäisin niskaan pika-suihkun jälkeen.

Illalla pyöräilin vielä likkoja hakemaan baletista, eli työmatkat ja iltaa kuljin myös iki-tyylikkäästi tuulipuvussa.
Kuvat surkeita kännykkä räpsyjä, sori.



Töissä pääasiassa istun, ja työpariani lukuunottamatta 99 % työpäivän aikana tapaamistani ihmisistä on miehiä
joista iso osa on sonnustautunut neon-värisiin työvaatteisiin.

Töissä ei tarvitse noudattaa mitään pukeutusmiskoodia,
mutta pyrin siistiin ja "ei provosoivaan" lookkiin ja vaatteisiin joissa on mukava istua.

Perjantai aamupäivällä oli lääkäriä (olkapään kroonistunut tulehdus kiusaa yhä)
ja muuta "pakollista" asiointia kaupungilla ja marketissa,

iltapäivä lasten kanssa kotona hengailua, siivoousta ja leivontaa,

ja illalla oli kylässä ystäväperhe muksuineen,
kahviteltiin myös viikonlopun synttärisankaria jonka kummeja ovat.
Vaatteina oli Onlyn pillifarkut ja tunika (Olgalta joskus ostettu, laput leikattu). 

Lauantai alkoi pojan 8-vuotis juhlallisuuksilla
ja aamulla saatiin viikonloppulainaan pieniä serkku-tyttöjä.
Päivää käynnisteltiin Tampereen Suomalaisen Klubin brunssilla joka meni lounaasta kaikkine herkkuineen,
ja siitä mentiin puistoilemaan ja puuhailtiin muita muksujen hommia.
(ja otettiin myös yksi parkkisakko, ei pitäisi maalaistollojen lähteä isolle kirkolle..)
Marketista piti hakea vielä lisää ruokaa ja leffatkin käytiin illalla vuokraamassa.
Vaatteina päivän puuhissa Seppälän mekko ja Hennesin neule.



Testasin myös kauan haaveilemani ja vihdoin investoimani juoksuvaatteet.
Stadiumin aleista takki, housut, sukat ja kengät yhteensä 71 €.
Mielestäni ihan hyvä sijoitus itseensä, noissa kamoissa kun kuljen myös työmatkaa.
Vielä kun jostain saisi ostettua kuntoa, motivaatiota ja juoksu-flowta esimerkiksi kätevästi pillereinä 
niin olisin tosi tyytyväinen.. ;)



Sunnuntai alkoi futismutseillen kuplahallilla klo 8.
Julman aikanen herätys kellojen siirron jälkeen poikia kuskamaan ja huoltajana hääräämään mutta kyllä noi tapahtumat vaan on niin mukavia kun lähtöjen vaikeuksista pääsee yli!
Ei pystynyt muuhun kuin farkkuihin (Levikset ostin Amsterdamista Outletista) ja neuleen (Ralph Lauren, miehen tuliainen jenkeistä) sekä huivin (Tallinan torilta ostettiin siskojen ja äidin kanssa kesällä).

Iltapäivällä vietettiin pojan kaverisynttäreitä.
Siellä oli Olgan Puodista ostettu Soyaconceptin musta Tunika ja mustat pitkikset.

Illalla oli oma baletti ja kävin samaan vauhtiin salilla.
Baletissa on hyvä olla suht ihon myötäistä vaatetta että opettaja näkee korjata asentoja.
Laiton miehen jenkeistä tuliaisena tuoman paidan ja vaparin ale-laarista joskus bongatut rikoot.



Maanantaina perus päivä - töitä, lasten harrastuksia, kauppa käyntiä
ja sekä varastojen pöllytystä talvikamoista kesäkamoihin.
Löysin muuten talvikamoja pyykkäillessä pojan talvitakkien taskuista kalaöljy kapseleita - viissin kuskannut aamupalapöydästä taskuun ja unohtanut heittää ulkona pois... ei voi kun nauraa, täytynee alkaa tarkkailla tarkemmin että ne D:t ja kalaöljyt tosiaan syödään aamulla... :D

Housuina jälleen super-mukavat mustat trikoo pitkikset,
paitoina kerroksittain seppälän ale toppi, siskolta peritty Espritin kietaisu trikoopaita ja kevään uusi hankinta Olgan puodista - Masain oranssi trikoo-jakku.
Koru Amsterista viime kesänä.



Tiistaina poljin töihin ja pikasuihkun jälkeen puin super-mukavat lökärit jotka ostin Seppälästä nykyisen duunin työhaastatteluun tullessani 6,5 vuotta sitten, Soyaconceptin topin ja Creamin neuleen jotka on ostettu Olgan puodista, vanhat Vagabondin ballerinat on työkengät ja koru hankittu joskus Glitteristä.

Töiden jälkeen jumppaillessa urheilualusasussa pyöräilyn jälkeen totesin että jumppakaverini on kyllä aika paljon söpömpi, eikä asu paljon kaunistunut kun lähdin pihaa haravoimaan..



Oma karderoopi koostuu pääasiassa vaatteista jotka eivät ole järin muodikkaita,
mutta mukavia päällä, yhdisteltävissä keskenään ja mielellään niissä saa olla joku juju.
Tykkään myös valita korut asuun sopivaksi,
minulla onkin paljon erilaisia halppis hiluja joista voi valita asun tyyliin ja väritykseen sopivat killuttimet.
Viimeaikoina olen tykästynyt "helmi" korviksiin.
Myös kengät pitää sopia asuun, ja töissäkin niitä on ihan varalta muutamat..



Yhdistävä tekijä vaatteilleni on myös se etten juuri osta mitään oikeaan hintaan.
Olgan Puodissa tulee käytyä koluamassa ale-rekkiä ja tutkailemassa trendejäkin,
tykkään siitä että on oma luotto-vaatekauppa jossa myyjä muistaa mun maun ja tyylin,
sekä sanoo myös suoraan mikä vaate näyttää tai ei näytä hyvältä.
Edullisissa ketjumyymälöissä (Seppälä, Hennes jne) teen hankintoja perus-vaateista.
Kalliimmat merkkivaatteet meille tuo mies työmatkoilta.
 Saan myös paljon vaatteita siskoiltani,
ja iltaisin kotona tulee oltua usein parhaat päivänsä nähneissä vaatteissa ja erilaisissa lökäreissä.

Ja myönnetään, minä meikkaan ja käytän tuoksuja oikeastaan joka päivä.
Ei siksi että niin täytyisi tehdä, vaan siksi että minusta se on kivaa.
Rakastan kaikkea bimboa hömppää,
onneksi on kavereita kosmetiikka-alalla töissä...

Olispa hauska kuulla miten muut "tavis" bloggarit tykkää pukeutua!
Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan..?
En käy tässä ketään erikseen haastamaan,
mutta olisi huippua jos tekisitte vastaavia postauksia ja linkittäisitte niitä tän postauksen kommentteihin!
Katsotaan saadaanko tästä oikein blogistania-liike aikaan!
Tai jos ei aiheesta bloggaaminen innosta niin kerro kommenttiin! :)

Ja kuten todeta voi ei nämä poseeraukset nyt hääppöisiä ole eikä mallikaan ihan mitoissaan
(pituutta kaikki 155 cm ja mukavan elämän pehmentämä keskivartalo).
Mutta olisi hauska nähdä ja kuulla miten te tykkäätte pukeutua,
millaisista puuhista viikkonne koostuu ja miten se vaikuttaa pukeutumiseenne!
Rohkeasti vaan mukaan, eikös juu! :)


Seuraavaksi postailen taas aivan muista aiheista kuin vaatteista! :) 

Mukavaa viikon jatkoa, mukavissa vaatteissa!
Toivottelee Taina