Silmänrajausten kestopigmentointi ja kulmien 3D kestopigmentointi - kokemuksia ja alekoodi

Blogi-yhteistyöpostaus

Piipahdinpa tuossa päivänä muutamana ElinaK:ssa meikkiostoksilla,
ja samalla tuli puheeksi Elinan uusin tuote, eyeliner pigmentointi. 

Itse meikkaan lähes päivittäin ja tykkään muutenkin huolitellusta lookista,
joten pigmentointeja olen miettinyt aina välillä jo useamman vuoden ajan.
Meikkaaminen ei ole mulle mitenkään "pakollista",

 mutta lähes päivittäin tulee jotain ehostusta käytettyä,
koska siitä tulee itselle kiva fiilis.
Niinpä, noin 0,2 sekunnin harkinnan jälkeen päädyin varaamaan ajan 

sekä kulmien että silmänrajausten kestopigmentointiin
-  kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla!

Tavoitteena on menevään elämäntyyliin sopiva, aamurutiineja helpottava 

mutta suht. luonnolllisen näköinen lopputulos.
Iän myötä kun nuo kasvonpiirteet ovat vähän haalistuneet ja valahtaneet,
pieni ryhdistys ilman veistä tuntui ihan sopivalta joulu- + synttärilahjalta itselleni.
(mies ei onneksi pistä pahakseen valmiiksi valittuja lahjoja) ;). 

 
Nyt pärjää hyvin sävyttävällä huulirasvalla ja suojakertoimen sisältävällä kevyellä meikkivoiteella
rinteessä, leirintäalueella telttailemassa, ja muissa ulkoilupuuhissa ihmisten ilmoilla,
ja arkiaamuisinkin riittää muutama tuote vähemmän 

(ripsarista, luomiväristä ja poskipunasta tuskin luovun jatkossakaan).

 

Rajaukset tulee silmiin melkein joka aamu vetäistyä, 

joten valmiit rajaukset olivat minulle erittäin houkutteleva vaihtoehto.

Toki mietin sitäkin että jos niistä tulee ihan karseat,

niin peruutusnappia ei ole, vaan viivat pysyvät naamassa seuraavat pari vuotta,

ainakin sen uusintakerran jälkeen
(pigmentointeihin tehdään vahvistus n. kuukauden kuluttua ensimmäisestä käsittelystä).

 

Toisaalta, Elina on ammattimeikkaaja,
niittänyt mainetta bodypainting kisoissa,meikannut lehtijuttuihin, leffoihin ja musiikkivideoihin

- eiköhän hän yhdet kivannäköiset linerit ja kulmat osaa piirrellä!

Ja osasihan se!

Itse valitsisin tunnetun, laadukkailla aineilla ja välineillä työtä tekevän, 

viimeisimpiä tekniikoita käyttävän ammattilaisen
vaikka ei tuttua tekijää olisikaan ollut.

Ammattilainen osaa valita oikean sävyn, ja luonnollisen kasvoihin sopivan mallin,

sekä hyvältä näyttävän, huomaamattoman määrän epäsymmetrisyyden korjaamista.

 

Eyeliner kestopigmentoinnin teko

 

Eyeliner kestopigmentoinnista käytännössä.

Väriä pistellään viisi kierrosta työkalulla jossa on pieniä rinnakkaisia neuloja.

Värjäyksen tekijällä on sen verran varma ja pitävä ote käsiteltävästä alueesta 

 ettei silmää saa räväytettyä auki kesken käsittelyn.

Koska silmäluomen iho on hyvin ohut väri laitetaan melko pintaan.
Yleensä väri häviää lähes kokonaan ensimmäisen kuukauden aikana,
ja vasta toisella käsittelykerralla väri saadaan "väsytettyä" ihoon.

Tämän jälkeen pigmentointi kestää ihotyypistä riippuen 1-3 vuotta.

Väri laitetaan aivan ripsen tyveen ja ripsien väliinkin,
jolloin omat ripset näyttävät tuuheammilta ja intensiivisemmiltä.

 

Rajaus tehtiin ohueksi ja ripsien linjaa seuraavaksi,

vain ulkonurkasta päädyttiin nostamaan linjaa aavistus muutaman millin mitalta

jolla vältettiin väsynyttä ilmettä ja avattiin katsetta hieman.

 

Kulmien 3D kestopigmentoinnin teko

 

Ja kun vauhtiin päästiin tehtiin myös kulmat.
Ensin piirrettiin peilin edessä kulmien malli.
Ne mukailevat omien kulmakarvojen mallia jolloin ei tarvitse kuin nyppiä muutamat hajakarvat,
mutta kevyesti myös korjattiin epäsymmetriaa 

(sekä nyppimällä aiheutettua että luonnollista kasvojen epäsymmetrisyttä).
 

Aluksi väri näyttää "palkki-efektiltä", 

mutta väri haalistuu noin 50% ensimmäisen viikon aikana.

Kulmien vahvistuskerralla voidaan vielä säätää kulmien muotoa ja väriä.
ja lopputuloksena väri on karvoja mukailevina viivoina luonnollisen näköisesti.

Kulmien kestopigmentoinnista Elina kertoo sivuillaan seuraavaa:
3D- kulmakarvatekniikassa kulmat piirretään kasvoihin ns. karva kerrallaan, 14 rinnakkaista pientä neulaa mahdollistavat luonnollisten kulmakarvojen aikaansaamisen. Tämä tarkka, erittäin hellä ja hienovarainen tekniikka ei lävistä ihoa yhtä syvältä kuin perinteinen konetekniikka. Hinta sisältää värin vahvistuksen 6-8 viikon kuluttua.

Voit lukea lisää infoa täältä.

 

Alkaa olla valmista

Miten pigmentoidun ihon kanssa sitten aluksi toimitaan?

Kestopigmentointi pitää tehdä kaksi kertaa, 

uusintakerta reilu kuukauden päästä ensimmäisestä kerrasta.

Kaksi viikkoa käsittelyn jälkeen pitäisi malttaa olla meikkaamatta silmiä sekä uimatta
ja viikko saunomatta, hikoilematta ja ottamatta aurinkoa,
sekä pitää kaikkiaan silmien alue puhtaana.

(Joululoma löhötyyliin sopi siis erinomaisesti pigmentoinnille!)

Ensimmäisenä vuorokautena iho oli käsitellyltä alueelta hieman arka ja turvoksissa,

mutta mitään varsinaista kipua ei ollut.

Ennen / Jälkeen heti käsittelyn jälkeen

No sattuiko se pistely sitten?

Kyllähän se epämiellyttävältä tuntui.

Eyelinerin laitto tuntui pistelyltä, kulmakarvojen piirtäminen taas raapimiselta.

Ei millään lailla sietämättömältä kuitenkaan, 

veri ei lentänyt ja samalla jutskailtiin kuulumisia ja naureskeltiin.

Käsittelyn aikana lotrailtiin myös useamman kerran puudutusainetta, 

joka vähensi kipua vaikka ei kokonaan tuntoa poistanutkaan.

Sanoisin että pigmentointi sattuu huomattavasti vähemmän kuin synnytys tai tatuoinnin ottaminen,

epämukavuus on ehkä samaa luokkaa kuin kulmien nyppimisessä, 

kasvojen mekaaninen puhdistuksessa kosmetologilla tai sokeroinnissa.

 

Eli ei varsinaisesti kivaa, mutta asioita joita ollaan valmiita tekemään "kauneuden eteen".

Elina lupasi että lopetetaan heti jos niin sanon,

ja vaikka kipukynnykseni on aika alhainen ei tullut oloa että olisi pitänyt lopettaa.

Pari kertaa kyllä taisin sanoa voimasanan ja kertoa että "kohta on se hetki kun lyön sua!",

mutta nekin olisin jättänyt väliin jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin yksi parhaista ystävistäni.

2 vuorokautta pigmentoinnin jälkeen

Ja nyt, olen ihan mielettömän tyytyväinen Lopputulokseen!

Muutama hetki epämiellyttävää oloa on aika pieni hinta siitä
ettei pariin vuoteen tarvitse eyelinereitä piirrellä kuin ehkä juhliin voimakkaamat versiot,

ja rajaukset on aina tasaiseet ja symmetriset!

Eikä enää vinkkeliin nypittyjä kulmia, kulmien värjäilyä ja ryhditöntä kasvojen lookkia.

Tykkään!

Ennen / Jälkeen 2 vuorokautta pigmentoinnista

Ja sitten ElinaK:n tarjous teille lukijani:

Kaikki tammikuun aikana varatut ajat kestopigmentointiin 

koodilla KOTOMO:

- 20 % alennus eyelinereiden tai kulmien kestopigmentoinnista!

 

Pari vuotta sitten olen tehnyt myös postauksen Elinan tekemistä kestoripsari-käsittelyistä joka löytyy täältä.

Käy ihmeessä lukaisemassa myös se!

Mikäli kiinnostuit niin rohkeasti kyselemään Elinalta lisää aiheesta,

ja on tuo kauppa muutenkin piipahtamisen arvoinen!

terkuin Taina

 

Liike sijaitsee Tampereen keskustassa

PS. Kyseessä on yhteystyöpostaus, jossa olen saanut alennusta, jota olisin saanut muutenkin, kiitoksena postauksesta, jonka olisin tehnyt muutenkin.

PPS. Kuvia katsellessa huomasin että kylläpä nuo omat silmäkulmat näyttää ryppyiseltä!
Mutta naururypythän kertoo vain siitä että hauskaa on ollut ja elämästä nautittu!
Myönnettävä kyllä on, että muutama viikko sitten meinasi iskeä ikäriisi.
Olen siis tyytyväisenä kertonut koko vuoden olevani 37-vuotias
- minusta ei ole mitään syytä miksi naiset eivät voisi ikäänsä kertoa,
vaan pitäisi osata olla tyytyväinen siihen ikään joka sattuu menossa olemaan.
Miehellä oli synttärit joulukuun alussa, ja lasten kysyessä kertoi täyttävänsä 39.
Minä siihen inttämään, että et suinkaan sinä vielä niin paljon täytä, mehän täytetään seuraavaksi 38!
(Olen siis syntynyt helmikuussa, mies joulukuussa,
eli syntymävuoden perusteella on minua vuoden vanhempi mutta käytännössä muutaman kuukauden.)
Mies kehotti laskemaan vähän tarkemmin, jonka jälkeen totesin,
että minähän täytänkin ihan kohta 39, eli alan käydä NELJÄTTÄKYMMENTÄ,
vaikka luulin olevani viriili 37-vuotias.
Huhhei, aivan silmissä vilahti yksi kadotettu vuosi elämästä!
Mutta äkkiä koko juttu jo vain nauratti,
ikähän on vain numeroita ja ikinä en ole enää niin nuori kuin tänään,
joten ehkä näillä kilometreillä nuo uurteet kasvoissa kuuluvat kuitenkin jo asiaan. :)

Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?

 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.

Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,

ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.

Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.

Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta

ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 

työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.

Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita

- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 

 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.

Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.

Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,

ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.

Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 

Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.

Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,

ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3

Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 

Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.

Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.

Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.

Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa

Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.

Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä

että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää

niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.

Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,

mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.

Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,

lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.

Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!

Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,

ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.

Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.

Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,

 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,

joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,

ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä

Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 

joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,

roudasin kotiin.

Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 

ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana

seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.

Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,

joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.

Se on kyllä mukavaa!

Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen

Torstaina minäkin menin töihin,

isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 

josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut

(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.

Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.

Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 

ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille

sekä hampparille.

Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.

Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut

ja lupauduin tuuraamaan.

Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,

mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.

Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,

mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.

On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,

kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,

joka on todella vaikeaa.

Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,

lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika

kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,

muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin

kun lapset ovat vielä vähän isompia,

kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 

kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 

kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta

Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan

ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.

Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,

kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 

eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.

No, muut olivat kyllä ahkerampia,

minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,

hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,

peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta

Illalla rentoiltiin miehen kanssa,

maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,

katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 

punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 

Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma

johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.

Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,

mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,

sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen

kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,

sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.

Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,

koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,

ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.

Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,

eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 

Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,

ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.

Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.

Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.

Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,

joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.

Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,

mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,

ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,

niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.

Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 

syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.

Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 

tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015

Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä

(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!

Taina

Viikon asut ja selfie-kimara sekä haasteen heitto!

keskiviikko aamu

Olen blogeissa toisinaan törmännyt näihin päivän asu-viikko postauksiin.

Tämähän nyt ymmärrettävistäkään syistä EI ole mikään muotiblogi,

mutta ajattelin että on hauska idea kuvata viikon mitä sitä tulee oikeastaan päälleen kiskottua.

Omaksi haasteekseni otin pukeutua muihinkin vaatteisiin kuin farkkuihin ja neuleeseen jotka usein tulee
varsinkin arkiaamujen kiireessä vetäistyä niskaan.

Kekkasin tän idean keskiviikkona,
jolloin kuin sattumalta oli uusi tunika-mekko-härpäke päällä, 

joten siitä aloitetaan.

Soyaconceptin kietaisumekon ostin oikeastaan kesäksi Olgan Puodista, neuletakki äidin vanha
(ostettu 47 v. sitten mutta yhä toimii, mulle)

farkku-legginssit ja pitkätoppi jotain vanhaa Seppälä-alea.

Illalla MLL-liikkarin ohjaus juniorin kanssa sekä olkkarijoogailut muksujen kanssa vielä ennen saunaa vanhoissa Seppälän lastenosaston alesta ostetuissa lökäreissä ja Peakin hupparissa
(tulianen mieheltä jostain ulkomaan outletista).

Torstaina pyöränkorissa kuskasin töihin (Olgan Puodista ostetut) Masain-solmupaidan ja mustat trikoo-pitkikset sekä korun jonka olen saanut mieheltä lahjaksi joskus v. 2000 (Pilgrim)
- nämä vetäisin niskaan pika-suihkun jälkeen.

Illalla pyöräilin vielä likkoja hakemaan baletista, eli työmatkat ja iltaa kuljin myös iki-tyylikkäästi tuulipuvussa.
Kuvat surkeita kännykkä räpsyjä, sori.



Töissä pääasiassa istun, ja työpariani lukuunottamatta 99 % työpäivän aikana tapaamistani ihmisistä on miehiä
joista iso osa on sonnustautunut neon-värisiin työvaatteisiin.

Töissä ei tarvitse noudattaa mitään pukeutusmiskoodia,
mutta pyrin siistiin ja "ei provosoivaan" lookkiin ja vaatteisiin joissa on mukava istua.

Perjantai aamupäivällä oli lääkäriä (olkapään kroonistunut tulehdus kiusaa yhä)
ja muuta "pakollista" asiointia kaupungilla ja marketissa,

iltapäivä lasten kanssa kotona hengailua, siivoousta ja leivontaa,

ja illalla oli kylässä ystäväperhe muksuineen,
kahviteltiin myös viikonlopun synttärisankaria jonka kummeja ovat.
Vaatteina oli Onlyn pillifarkut ja tunika (Olgalta joskus ostettu, laput leikattu). 

Lauantai alkoi pojan 8-vuotis juhlallisuuksilla
ja aamulla saatiin viikonloppulainaan pieniä serkku-tyttöjä.
Päivää käynnisteltiin Tampereen Suomalaisen Klubin brunssilla joka meni lounaasta kaikkine herkkuineen,
ja siitä mentiin puistoilemaan ja puuhailtiin muita muksujen hommia.
(ja otettiin myös yksi parkkisakko, ei pitäisi maalaistollojen lähteä isolle kirkolle..)
Marketista piti hakea vielä lisää ruokaa ja leffatkin käytiin illalla vuokraamassa.
Vaatteina päivän puuhissa Seppälän mekko ja Hennesin neule.



Testasin myös kauan haaveilemani ja vihdoin investoimani juoksuvaatteet.
Stadiumin aleista takki, housut, sukat ja kengät yhteensä 71 €.
Mielestäni ihan hyvä sijoitus itseensä, noissa kamoissa kun kuljen myös työmatkaa.
Vielä kun jostain saisi ostettua kuntoa, motivaatiota ja juoksu-flowta esimerkiksi kätevästi pillereinä 
niin olisin tosi tyytyväinen.. ;)



Sunnuntai alkoi futismutseillen kuplahallilla klo 8.
Julman aikanen herätys kellojen siirron jälkeen poikia kuskamaan ja huoltajana hääräämään mutta kyllä noi tapahtumat vaan on niin mukavia kun lähtöjen vaikeuksista pääsee yli!
Ei pystynyt muuhun kuin farkkuihin (Levikset ostin Amsterdamista Outletista) ja neuleen (Ralph Lauren, miehen tuliainen jenkeistä) sekä huivin (Tallinan torilta ostettiin siskojen ja äidin kanssa kesällä).

Iltapäivällä vietettiin pojan kaverisynttäreitä.
Siellä oli Olgan Puodista ostettu Soyaconceptin musta Tunika ja mustat pitkikset.

Illalla oli oma baletti ja kävin samaan vauhtiin salilla.
Baletissa on hyvä olla suht ihon myötäistä vaatetta että opettaja näkee korjata asentoja.
Laiton miehen jenkeistä tuliaisena tuoman paidan ja vaparin ale-laarista joskus bongatut rikoot.



Maanantaina perus päivä - töitä, lasten harrastuksia, kauppa käyntiä
ja sekä varastojen pöllytystä talvikamoista kesäkamoihin.
Löysin muuten talvikamoja pyykkäillessä pojan talvitakkien taskuista kalaöljy kapseleita - viissin kuskannut aamupalapöydästä taskuun ja unohtanut heittää ulkona pois... ei voi kun nauraa, täytynee alkaa tarkkailla tarkemmin että ne D:t ja kalaöljyt tosiaan syödään aamulla... :D

Housuina jälleen super-mukavat mustat trikoo pitkikset,
paitoina kerroksittain seppälän ale toppi, siskolta peritty Espritin kietaisu trikoopaita ja kevään uusi hankinta Olgan puodista - Masain oranssi trikoo-jakku.
Koru Amsterista viime kesänä.



Tiistaina poljin töihin ja pikasuihkun jälkeen puin super-mukavat lökärit jotka ostin Seppälästä nykyisen duunin työhaastatteluun tullessani 6,5 vuotta sitten, Soyaconceptin topin ja Creamin neuleen jotka on ostettu Olgan puodista, vanhat Vagabondin ballerinat on työkengät ja koru hankittu joskus Glitteristä.

Töiden jälkeen jumppaillessa urheilualusasussa pyöräilyn jälkeen totesin että jumppakaverini on kyllä aika paljon söpömpi, eikä asu paljon kaunistunut kun lähdin pihaa haravoimaan..



Oma karderoopi koostuu pääasiassa vaatteista jotka eivät ole järin muodikkaita,
mutta mukavia päällä, yhdisteltävissä keskenään ja mielellään niissä saa olla joku juju.
Tykkään myös valita korut asuun sopivaksi,
minulla onkin paljon erilaisia halppis hiluja joista voi valita asun tyyliin ja väritykseen sopivat killuttimet.
Viimeaikoina olen tykästynyt "helmi" korviksiin.
Myös kengät pitää sopia asuun, ja töissäkin niitä on ihan varalta muutamat..



Yhdistävä tekijä vaatteilleni on myös se etten juuri osta mitään oikeaan hintaan.
Olgan Puodissa tulee käytyä koluamassa ale-rekkiä ja tutkailemassa trendejäkin,
tykkään siitä että on oma luotto-vaatekauppa jossa myyjä muistaa mun maun ja tyylin,
sekä sanoo myös suoraan mikä vaate näyttää tai ei näytä hyvältä.
Edullisissa ketjumyymälöissä (Seppälä, Hennes jne) teen hankintoja perus-vaateista.
Kalliimmat merkkivaatteet meille tuo mies työmatkoilta.
 Saan myös paljon vaatteita siskoiltani,
ja iltaisin kotona tulee oltua usein parhaat päivänsä nähneissä vaatteissa ja erilaisissa lökäreissä.

Ja myönnetään, minä meikkaan ja käytän tuoksuja oikeastaan joka päivä.
Ei siksi että niin täytyisi tehdä, vaan siksi että minusta se on kivaa.
Rakastan kaikkea bimboa hömppää,
onneksi on kavereita kosmetiikka-alalla töissä...

Olispa hauska kuulla miten muut "tavis" bloggarit tykkää pukeutua!
Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan..?
En käy tässä ketään erikseen haastamaan,
mutta olisi huippua jos tekisitte vastaavia postauksia ja linkittäisitte niitä tän postauksen kommentteihin!
Katsotaan saadaanko tästä oikein blogistania-liike aikaan!
Tai jos ei aiheesta bloggaaminen innosta niin kerro kommenttiin! :)

Ja kuten todeta voi ei nämä poseeraukset nyt hääppöisiä ole eikä mallikaan ihan mitoissaan
(pituutta kaikki 155 cm ja mukavan elämän pehmentämä keskivartalo).
Mutta olisi hauska nähdä ja kuulla miten te tykkäätte pukeutua,
millaisista puuhista viikkonne koostuu ja miten se vaikuttaa pukeutumiseenne!
Rohkeasti vaan mukaan, eikös juu! :)


Seuraavaksi postailen taas aivan muista aiheista kuin vaatteista! :) 

Mukavaa viikon jatkoa, mukavissa vaatteissa!
Toivottelee Taina

Kestoripsarikäsittely-tarjous lukijoille! (Tampereella)

 Yksi rakkaimpia ystäviäni ikinä on Elina K.

Yhteiseen historiaan mahtuu niin opettaminen samassa tanssikoulussa
kuin tanssikeikat sekä ne ihan omat nuoruusvuosien "keikat" ympäri suomen..
Elina oli myös kaasoni, silloin 10 vuotta sitten.

 

Nykyään Elina on tunnettu meikkitaiteilija niin body paintingin Suomen mestaruuksista
kuin lehtien, elokuvien, musiikkivideoiden ym. meikeistä.

Nyt mun ihana Elina on perustanut Tampereen keskustaan Meikkistudio ElinaK:n 

jossa myydään Make Up Factoryn tuotteita,
järjestetään suosittuja meikkikouluja
sekä tietenkin tehdään meikkejä, kynsiä ja ripsiä.

Itse pääsin kokeilemaan uutta tuotetta kestoripsaria Maxcaraa.

Mulla on sellainen hassu -näillä mennään- periaate että en halua itseeni mitään muovisia lisäosia
(vaikka ne epäilemättä parantaisivatkin tämän mamman lookkia)
kuten irtoripsiä, rakennekynsiä, tekohiuksia, silikoonia tai muitakaan täytteitä
vaikka ne muilla usein hyvältä näyttääkin.
Toki tykkään meikata, käyttää kivoja vaatteita, koruja jne.

Tähän liittyy myös syvempiä esimerkillisiä tarkoitusperiä tytön äitinä olemisessa ja
kasvattamisessa itsensä hyväksymiseen mutta silti omasta naisellisuudesta nauttimiseen
sekä monenlaisen kauneuden arvostamiseen. :)

Tämä on kuitenkin eri juttu kuin ne liimattavat irtoräpsyt,
omat ripset vain päällystetään vähän kestävämmällä ripsarilla.

Itse olen välillä ripsiä värjäyttänyt mutta tykkään kyllä laitetummasta lookista,
ja tämä käsittely tuo juuri sitä volyymia ja näyttävyyttä mitä pelkällä värjäämisellä ei saa.

Tällä ei mitään hämähäkinjalka- efektiä tule,
vaan näyttää kuin ripsissä olisi kokoajan siistit "luonnolliset" ripsarit.
Käsittelyn tulos kestää pari-kolme viikkoa.

Meillä on tänä vuonna vielä kylpylä- ja laivailu reissuja tiedossa
ja niihin ajattelin kyllä nämä ripsaroinnit Elinalta hakea!
Ja tietenkin talven laskettelu lomalle!
(ja parit meikkituubitkin shoppasin) ;)

Nyt Elina K tarjoaa Kotomon lukijoille 

Maxcara käsittelyn  

vuoden loppuun asti tarjoushintaa 39 €!

Ei muuta kuin kipin kapin kokeilemaan 

jos Tampereen keskusta osuu reiteillesi!

Ja tietysti tuo meikkikoulu on tosi hyödyllinen ja kiva juttu,

mikä ettei tyttöporukalla vaikka pikkujoulujen aloitukseksi... 

Loppuun vielä pari kuvaa vuodelta 2011 jolloin käytiin mutristelemassa 

Elinan meikkimallina toisen rakkaan ystiksen kanssa.
Toki mietin kannattaako tällaisia kuvia itsestään nettiin laittaa,
mutta toisaalta, netissä ne jo ovat, joten:

Ja jos lapsella on nälkä meikkikuvauksissa niin lapsihan syötetään meikkikuvauksissa,

sanoi erä hc-imettäjä lisänimeäkin kantanut.. ;-)

Tällä viikolla pyörähdän vielä Kouvolassa yökyläilemässä ystävällä kun se reitille sopivasti osuu

(ja voi kuinka maailma tuleekaan taas parantumaan!) ;)

ja viikonloppuna sitten kyläillään ja juhlistellaan perheenä.

Mukavaa viikon jatkoa toivotan,

ja menkääs nyt ihmeessä tutustumaan Elinan myymälään, 

tuotteisiin ja palveluihin sekä käyttäkää tuota huippua tarjousta!

Terkkuloin Taina