Joulu se tulla jolkottaa

Niin se on joulukuu mennyt melkoisella tohinalla!

Jouluvalmisteluita on tehty,

mutta paljon jää myös tekemättä

- keskitytään hyvään fiilikseen,

ei siivottuihin kaappeihin tai siihen mitä kaikkea "pitäisi olla".

Pikkujouluja on jäänyt väliin,
sauna on pesemättä,
ja muutenkin valitettavaa ruuhkavuosi-priorisointia on joutunut suorittamaan
- mutta näyttäisi se joulu sieltä onneksi tulevan kaikesta huolimatta. ;)

Korttikuvat lapsista jäi nyt ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ottamatta,

ja vaikka korttien postittamisesta tulee itselle hyvä ja jouluinen fiilis
karsittiin tänä vuonna "kortitettavien" lista minimiin.

Kortteja lähetettiin siis lähinnä sukulaisille jotka eivät ole somen tavoitettavissa.

Ne muutamat postitettavat kortit askarreltiin itse 

ja mukaan liitettiin kuvakollaasi tänä vuonna lapsista otetuista kuvista.

Parempi möyhennys jouluaskartelulaatikon uumeniin

osoittautui ihan hyödylliseksi,

ehkä noita -90 luvun toivotuksia on turha enää kaapissa hautoa,

ja omat lapsuuden aikaiset pukki-kiiltsutkin pääsi vihdoin käyttöön.

Joulukalenterina kuvakalentereiden lisäksi

on ollut perinteisesi aamu-ylläri-kalenteri,

jossa pieniä lahjoja on tullut koko joulukuun

- pyjamia, sukkia, euroja, nameja, koristeita..

Aatoksi jää vähemmän paketteja,

mutta joulun tunnelmaa on riittänyt koko joulukuuksi.

Meillä ei kovasti "harrasteta" shoppailua,
ja on ollut itsellekin ilo seurata
kuinka juuri se toiveiden Stabilo-paketti tai pörrösukat
ovat saaneet lapset onnelliseksi.

Toki "pizza-/ leffa-/ lautapeli-ilta" tyyppiset yhteiset tekemisetkin ovat kaikista mukavia,
vaikka koululaiset eivät erityisesti riemastu äidin
"kännykkäkielto kaikille" huomautuksista aamulla löytyvästä lapusta. ;)

Lapset tykkää kovasti kun aamulla on pieni aarteen etsintä.

Yhtänä viikonloppuaamuna, 

kun kummilikkakin oli meillä taas yökyläilemässä,

kompastuin tosin omaan näppäryyteeni:

Aarteenetsinnän viimeinen rasti oli postilaatikolla 

johon olin vienyt illalla pienessä paketissa kaikille uudet heijastimet. 

Suunnittelin näin saavani kätevästi myös lehden aamukahville.

Harmillisesti laatikon lukko olikin yön aikana jäätynyt jumiin,

ja siellä me sitten hytistiin koko sakki pihalla

kuumentelemassa avainta ja nitkuttelemassa postilaatikon lukkoa auki..

Paketti ja lehti saatiin lopulta ja naurua riitti pitkäksi aikaa!
(lähinnä siis minun kustannuksellani) ;D

 Jouluvalmisteluita on tehty lasten kanssa ja lasten ehdoilla

- koti on koristeltu jälleen "enemmän ON enemmän" tyylillä

- kaikki askartelut, värit, tontut ja enkelit ovat päässeet esille.

Suurin osa lasten askarteluista on tallessa ja kaivellaan joka vuosi esiin.

Niitä on paljon, mutta on ne vaan niin hellyttäviä.

Melkoinen sekametelisoppahan siitä muodostuu,
mutta meille jokaisella esineellä on tarinansa, jokainen on tärkeä.
Kuten nuo kauniit enkelit jotka rakas mummini aikaan ompeli.
Tai lasten tekemät pukit ja tontut.

Kuusenhakureissulla kävi tänään nuorimmainen vaarin kanssa,
mutta meidän perinteiden mukaan kuusi otetaan sisälle vasta aatonaattona
ja koristellaan aattoaamuna.
Joulukotikuvia siis tuonnempana.

Piparkakkutalo on jälleen lasten piirtämä ja koristelema.
Valitettavasti ensimmäisenä talo-talkoo päivänä taikina loppui kesken,
joten viimeistelyt taidetaan tehdä vasta jouluna.

Joulun viettoon meillä päästään rauhoitutaan vasta huomenna illalla.

Tehdään silloin piparkakkutalokin loppuun ja syödään sitten samaan vauhtiin!

Neiti on kova leipomaan
ja ystävänsä kanssa leipoivat tänään joulutorttuja.
Gluteeniton taikina oli sen verran vaikea työstää
että tytöt päätyivät tekemään silikonivuuilla
tuollaisia pieniä piiras-tyyppisiä torttuja luumumarmeladista.
Hirmuisen hyvän makuisia niistä kuitenkin tuli
vaikkeivät ihan perinteiseltä näytäkkään!

Keskeneräinen piparkakkutalo, gluteenittomat luumutorttuset sekä perinteiset joulutortut - kaikki lasten toteuttamia <3

Miehen kanssa meillä oli viime viikonlopuksi varattu treffi-ilta

ja lapsille mummolassa yökyläilyn ilo.

Lapset olivat tietenkin sitä mieltä ettei meidän enää tarvitse käydä treffeillä

kun me ollaan jo naimisissa,

mutta kyllä se tekee hyvää toisinaan viettää aikuisten aikaa ihan kahdestaan, 

ilman aikatauluja.

Edes vuorokauden verran.

Tällä kertaa jätettiin minilomailut ja bailaamiset väliin,

käytiin syömässä hyvin 

sekä Tampereen tornihotellin Sky Barissa maisemia ihailemassa.

Muten vietettiin aikaa ihan kotosalla kahden

joululahjoja pakkailen leffan ja viinin äärellä

ja nautittiin pitkään nukkumisesta ja hitaasta aamusta.

Jouluna on tarkoitus ottaa rauhassa

ja keskittyä viettämään kiireetöntä aikaa perheen ja läheisten kanssa.
Lomaakin on koko sakilla uudenvuoden yli
- tuntuu todella luksukselta kiireisen syksyn jälkeen.

Saas nähdä sitten kuinka rauhassa sitä saadaankaan ottaa

- viime yönä mitattiin ensimmäiseltä lapselta 39,8 astetta kuumetta

ja tänään olen itsekkin ollut vähän puolikuntoinen..

Mutta mielummin aina flunssa kuin vatsatauti!

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa,

toivottavasti joulusi on juuri sellainen kuin olet sen toivonut olevan! 

Toivoo Taina

Toipuilua, omppuruusuja, maalattuja syyslehtiä

Leikkaus on takana ja olo alkaa olla siedettävä.
Kiitos paljon teille tsemppauksista!

Viikko leikkauksen jälkeen tuli vielä takapakkia toipumiseen

mutta entistä ehommilla lääkkeilllä siitä selvittiin

ja nyt jo porskutellaan ihan ok tolkuissaan.

Toisinaan kunnollinen pysähtyminen tekee hyvääkin.

Kun kaikki suorittaminen, pärjääminen, ehtiminen ja muu ruuhkavuosihössötys karsitaan pois

on aikaa pysähtyä ihan oikeasti kuuntelemaan ja järjestelemään omia ajatuksiaan.

Minun toipumiseen kuuluu myös se etten SAA tehdä oikein mitään.

Siis nostaa, ponnistaa, juosta, touhuta.

Pientä liikuskelua vaan, sen verran ettei veritulppa iske.

Minulle on yllättävän vaikeaa se ettei voi kotona huseerata ja kokata

(tai voi jos joku muu nostelee kattilat ja muut "painavat")

ei tanssia ja urheilla

(en laske puolen tunnin rauhallisia kävelyitä urheiluksi)

tai tehdä kotona muutakaan järkevää.

Vaikka omasta mielestäni olen oppinut olemaan aika rento ja suurpiirteinen

ei muulla perheellä ole ihan sama käsitys riittävän siististä kodista

- ja se heille suotakoon.

En todellakaan ole luonnostani mikään sohvalla pötköttelijä tyyppi.

Ainakaan muutamaa tuntia enempää kerrallaan.

Olisi paljon kivempaa potea ja toipua niin

että saa tsemppata ja yrittää jaksaa vaikka hampaat irvessä.

Mutta hyvää elämänoppia tämäkin.
Leikkaus oli kertaluontoinen jos jaksan ottaa nyt iisisti.
Nyt todella muistaa taas arvostaa omaa ja lähimmäisten terveyttä
ja kunnioittaa ja tukea niitä joille terveys ei ole itsestäänselvyys.

Serkukset "vaarin huvipuistossa"

Toistakseksi olen pyrkinyt keskittymään hetkeen.
Lukenut runoja.

Miettinyt elämää.

Seuraillut luontoa.
Suunnitellut tulevaa.
Ollut kotona kun lapset tulee koulusta.

Kun pää alkaa olla vähemmän puuroa lääkkeistä ja olo vähemmän uupunut
ajattelin lukea pari hyvää kirjaa.
Ideoida vähän työhön liittyviäkin asioita. 

Pyrkiä olemaan läsnä. 

Kun on aikaa pysähtyä, huomaa arkista olotilaa vahvemmin

ne kaikki pienet, oikeasti merkitykselliset asiat ympärillään.

Lapset. Kuinka onnellinen olenkaan noista ihanista tenavista.

Ja siitä että niiden mielestä on kiva tulla koulun jälkeen kotiin kavereiden kanssa

leipomaan, puuhaamaan ja tekemään läksyjä

kun äiti on kotona.

Ja niiden kavereista.

Että olen saanut ja ehtinyt tutustunut noihin kaikkiin mahtaviin tyyppeihin joita täällä pyörii.

Oma ukko. Joka hoitaa lapset ja huushollin,

ja jaksaa passata sohvapottua päivästä toiseen.
Kantaa vastuun arjesta ja lepyttelee rouvaa jos pinna meinaa kiristyä.

Tuo kirjastosta kirjoja ja kauppareissulta ruusuja,
 uuden kännykän vanhan reistailevan tilalle,
Chisun uuden levyn kun tietää että kuluu lemppari laulajiin.

Ja käskee levätä.

Muutaman viikon päästä on hääpäivä.

Taisinpa sanoa ihan oikeassa kohdassa "tahdon" 12 vuotta sitten.

Kaikki seuraa ja apua tarjoavat frendit ja siskot.

Ei joudu eikä jouda himassa arkenakaan yksin masentumaan.

Yksi tuo lounasta ja toinen tulee kaivamaan kukkasipuleita pihaan.
Puhelin kilkattaa kuulumisten ja vointien kyselyitä.

Omat vanhemmat.

Joiden luokse voi kutsua itsensä ja perheensä milloin vaan,

jossa lapsille on omat hammasharjat että voivat jäädä mummolaan yöksi koska haluavat.

Ja käyvät kotonakin auttelemassa.

Ja nämä netti-ystävät kanssa.

Blogi-ladyt jotka kuskaavaat toipilaan ovelta ovelle naisten iltamiin,

välillä pötköttämään muualle sohvalle kotisohvan sijaan nauruterapiaa saamaan.

Jotka tuovat goodie bagejä päivän bloggari kierrokselta sohvapotulle iltamiin.

Kiitos Dammenberg ja Decoro! Piristitte bloggarin päivää ihanilla tuotteilla!

pyjamasankari maalaushommissa

Instagramia olen selaillut
ja toki muutama siellä näkynyt idea on pitänyt lasten avustuksella toteuttaa.

Syksyllä on aina mukava tehdä jotain pientä askartelua lehdistä.

Nämä maalatut lehdet ovat helppo ja hauska kausikoriste.

Kuivaa lehdet kirpapinon alla, maalaa molemmin puolin.

 Kotoa sattui löytymään harmaata ja vaalean violettia maalia.
Lehtien kaveriksi päätyi Tallinnasta ostettu keramiikka ruttupussi-ruukku ja pari talolyhtyä

ja niillä askartelukaapin päällinen sai syksyisen ilmeen.

Omenaruusut

Helppo ja hauska resepti on nyt tämän syksyn "some-hitti" omenaruusut.

Hyvä ohje mm. täällä.
Voitaikinaa, mikrossa 3 min. sitruunavedessä pehmitettyjä omenasiivuja,
aprikoosihilloa, kanelia
- rullaus ruusuiksi, muffinssipaperivuokiin muffinssipellille,
uunissa 180 asteessa 40 min.

Gluteenittomasta pakaste voitaikinasta ei ihan tullut priimaa 

(vaikea käsitellä, mutta vika saattoi olla tekijöissä 

kun lasten kanssa tätä säädettiin ja ehti ehkä lämmetä liikaa koko taikina..),

mutta on muuten todella hyvää!
Samaan vauhtiin muksut teki vielä openapiirakan.

 (Karkiton ja tipaton lokakuu on pitänyt mutta eihän lasten leipomusten maistamista lasketa..)

Loppun vielä hauska keskustelu meiltä.

Laitoin uuteen luuriin sormitunnistuksen näppäinlukon avaamiseen.

Neidin yökyläilemässä ollut kaveri totesi heti näppärästi,

että juu, meidän iskälläkin on,

lisäsin siihen salaa oman sormeni kanssa!

Turha visiin enää edes yrittää olla näitä diginatiiveja näppärämpi.
(Ja ko. iskällekkin oli asia kuulemma sittemmin kerrottu.)
 

Nyt ehtii aamuisin hipsiä hakemaan lehden
ja lukea sen rauhassa.
Nurmikko on ollut jo välillä kauniissa huurteessa.
Tulisipa kunnon talvi!

Leppoisia syyspäiviä
ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa

Toivottaapi Taina

Gluteenittomat / munattomat suklaamuffinssit, sekä piuha-tyypit

Sarjassamme "netistä bongattu ja pitihän se testata"

- kyllä, lego-ukkeleiden kädet on juuri passeleita piuhojen pitelyyn!

Meillä on tuossa keittiön kulmalla puhelinteline.

Oikein söpö, jossa toivoisin kaikkien puhelimien majailevan.

(Ei siis niin että kännyköitä killuu joka pöydän kulmalla 

ja tuo keittiön kulmaus kerää itseensä vain erinäisiä 

kasoja ja läjiä kaikkea muuta epämääräistä kamaa..)

Katsotaan innostaisiko tämä tuomaan puhelimet paikalleen.

Täytyy tunnustaa ettei nuo kovin tukevia johto-telineitä ole,

mutta ihan hauskoja joka tapausessa! 

Meidän nuorin on melkoinen herkkusuu

ja sitä myöten myös innokas leipuri.

Tänään kehiteltiin välipalalle uusi suklaamuffinssi resepti kotoa löytyvistä aineista.

Gluteenitonta ja kananmunatonta tietenkin,

kuten meillä allergioiden takia yleensä kaikki.

Gluteeniton, kananmunaton Suklaamuffinssi

5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1,5 dl Marianne Crush -piparminttusuklaarouhetta

2 dl sokeria

2/3 dl kaakaojauhetta

1 dl mantelijauhoa

3 tl leivinjauhetta

 

2 dl sulatettua rasvaa

2,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Vatkaa joukkoon vesi ja rasva.

Annostele muffinssivuokiin

 paista 200 C asteessa n. 13 min.

Helppo tehdä ja hyvin maistui!

Meidän perheen iskä lähti viikoksi työmatkalle.

4-vuotias auttoi iskää pakkaamaan:

matkalaukku oli täynnä leluja ja tekemistä soittimista pikkuautoihin.

Tuskin se ukko Amsterissa mitään muuta tekemistä toki keksisikään! 

Robottejakin pakkasi jotta ne voivat auttaa sitten iskää töiden tekemisessä.

Vaihtokalsarit ja hammasharja mahtuu kuulemma vaikka reppuun.

Meillä on tapana katsoa täältä missä iskän kone menee. 

Melkoinen kuhina tuolla ilmassa käy!

Ilta on mennyt kuulustellessa neidiltä biologian kokeisiin

- pakko myöntää että en taitaisi päästä vitosen kokeista enää läpi!

Melko hatarat on omat tiedot heinäsirkan ja hepokatin eroista,

tai kukkajääristä, tai edes yöperhosten luokittelusta.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Terkuin Taina

 

Gluteeniton kananmunaton munkki

Meillä menikin vappu vielä rauhallisemmissa tunnelmissa kuin olin suunnitellut,

koskapa meillä valitettavasti sairasteltiin.

Koko viikonloppu tuli siis vuoron perään maattua sohvalla ja syötyä
ja juniori kainalossa torkuin aika monta lasten elokuvaa läpi.
Koululaiset sentään saivat pelmuta pihalla kavereiden kanssa
sydämensä kyllyydestä!

Munkkeja kuitenkin paistoin,

ja laitanpa ohjeen tännekin.

Tämä taikina on aika haastava koska pitää lorottaa pussinkulmasta suoraan kuumaan öljyyn kauniin muotoiseksi 

(eli sekalaisia pökäleitä lähinnä mulla) 

mutta maku on hyvä!
Jos siis on tarvetta kaikille maistuville ja allergisillekin sopiville herkuille
tässä hyvä vaihtoehto.

Viimevuotinen making of- kuva ohjetta selkeyttämään- onpa mulla ollut muuten punainen tukka!

Gluteeniton, munaton, maidoton munkki

2 dl keitettyä ja 2,5 dl kylmää vettä
0,5 tl suolaa
1 tl kardemumaa
2 rlk juoksevaa leivontamargariinia (tarvittaessa maidoton vaihtoehto)
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
- sekoitetaan leivontakulhossa
1 pussi kuivahiivaa sekoitetaan 5,5 dl Semperin finmix jauhoihin
lisätään taikinaan ja vatkataan voimakkaasti.

Annetaan taikinan vetäytyä ennen paistoa puolen tunnin ajan. (unohdin)
Kattilaan reilusti auringonkukkaöljyä jotta munkit peittyvät,
öljyn pitää olla kuumaa, että munkit ruskistuu nopeasti.
Varo, ettei öljyä roisku päälle tai käsille! (kyllä, mulla on nyt rasvapalojälkiä käsissä..)
Laita taikinaa vahvaan pakastepussiin ja leikkaa reikä kulmaan,
taikina pitää valua ulos kevysti puristamalla.
Purista taikina kiehuvaan öljyyn, esim. pötkö tai rinkula.
(haastavaa saada mitään järkeviä kuvioita, mulla tuli erilaisia plönttejä,kiemuroita ja pökäleitä vaikka rinkuloita yritin)
Paista munkit ruskeaksi molemmin puolin,
nosta esim. reikäkauhalla ja valuta liika öljy pois.
Kierittele kuumat munkit sokerissa.
Kaada loppuöljy jäähtyneenä esim. tyhjään maitotölkkiin ja hävitä roskien mukana.

Lisäsin tuohon sivupalkkiin myös Instagramin linkin.

Instan puolelle heitän satunnaisesti kännykällä räpsittyjä kuvia.

Tervetuloa seuraamaan niin minäkin löydän teidät sitä kautta,

jos vaikka aktivoituisin hieman silläkin puolella!

Ja niin, grillikausikin avattiin!

 Me jatketaan ainakin huominen sairastelua,

pysykääs te terveenä!

Aurinkoista toukokuuta toivotellen,

Taina

Ylimääräinen lomapäivä

Tänään vietin vielä ylimääräisen (toki ennalta ansaitun) lomapäivän.

Päiväunet ja kotipuuhia lasten kanssa.

Arjen luksusta.

Leipään nakattiin reilusti rusinoita, siirappia ja omenasosetta

ja leivottiin se kakkuvuualla.

Meni kerta istumalta.

Pääsiäisenä maalaillut munat syötiin pois.

Muuten pääsiäiskoristeet keräiltiin laatikkoon 

seuraavaa vuotta odottelemaan.

Välipalaksi syötiin hedelmä-pizzaa,

vielä löytyi luomumansikkaa ja karhunvatukkaa pakkasesta.

Mukavan mausteen tuo Marianne-rouhe.

Itsellä loppui nyt pääsiäisen mässäily-löhöily kuuri,

paluu smoothieden ja treenin pariin on tehty.

Muutenkin loppuviikko menee sitten arkiseen aherrukseen,

työmatkoihin ja perus touhotukseen.

Tramppaan haettiin tänään uusi turvaverkko,

ehdittiin vielä illan lopuksi koota ja koepomppia.

Nyt on pääsiänen paketissa,

mutta johan se on vappu muutaman viikon päästä!

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottelee

Taina

Synttäreitä, pääsiäistä ja muita puuhia

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin keskimmäisen murun 9-vuotis synttäreitä.

Kun mieskin sattui olemaan työmatkalla päätimme järjestää kemut paikallisessa liikuntahallissa.

Olin kyllä todella tyytyväinen ratkaisuun

(ja hintaa juhlapaikalle kertyi omine neukkareineen ja pukkareineen kahdessa tunnissa kaikki 21 €).

Se energiataso ja metelin määrä joka tuon ikäisistä pojista lähtee, huhhei!

Mutta suloisiahan nuo ovat kuin mitkä

kaikessa hössötyksessään!

 Pojat pelasivat futista, hyppivät ponnulta jättipatjalle ja juoksivat,

herkut käytiin ahmimassa ja lahjat avaamassa - ja jatkettiin.

Sankari itse oli tyytyväinen juhliinsa

- sehän on pääasia!

"Kakkuna" oli pojan itse leipoma mokkapa-futiskenttä.
Toimi paremmin kuin perus täytekakku lastenkutsuilla eli teki hyvin kauppansa.

Valmis koristelusetti löytyi marketista.

Pakko laittaa muutama kännykkäkamera kuva tänne.

Ovat laadultaan luokattoman huonoja 

mutta mukavia muistoja liikuntahetkistä lasten kanssa yhtä kaikki!

Toissa viikolla oltiin pojan futisturnauksessa Järvenpäässä,

ja pojat hassuttelivat keväisen futis-auringon.

Maaliskuun lopulla osallistuin huvikseni (=lasketteluväline-ahneuksissani) # kotirinne-kisaan,

ja kavereiden hauskuutukseksi tämä kuva ilmestyikin

myös Radio Suomipopin instagramiin.
Kuva on otettu työnantajan tarjoamalla laskettelupäivällä
Messilän keväisen aurinkoisilla rinteillä.
Pisteet mun työnantajalle liikunnallisen elämäntavan tukemisesta!
 
Lasketteluvälineitä en tainnut kyllä tässä arvonnassa voittaa,
 mennään näillä parikymmentä vuotta vanhoilla siis jatkossakin. ;)

 
Pääsiäislomaa vietetään kotosalla,

nähdään ystäviä (ja mies päivystää).

Suurempia perinteitä meillä ei ole

ja muutenkin meno on aika maallista.

Naapurustokin tuli virvottua jo viikko sitten.

Nuorimmainenkin jo kulki pääsiäis-nallekarhuna kotikadulla ystäviensä mukana.

Itse pysyin kotona jakamassa pari lavaa suklaamunia

iloisille hyvän pääsiäisen toivottelijoille.

Jos vitsat on huolella tehty, asut, lorut ja käytös kohdillaan

on tuo virpominen mielestäni mukava perinne.

Loman ensimmäinen päivä uhrattiin suursiivoukselle.
Matot ja petivaatteet pihalle,
totaali raivaus ja kunnon siivoukset
ihan niitä listanpäällisiä, yläpölyjä ja koko kodin lattianpesuja myöten
jotka arki-siivouksissa tuppaa jäädä vähemmälle huomiolle.

Lapsetkin uhkailtiin, lahjottiin ja kiristettiin siivoamaan huoneensa,
ja nyt on kirjoituspöytien pinnatkin näkyvissä ja kaappeja järjestelty.

Urakan päätteeksi katsottiin kimpassa Uuno Turhapuroa
(tai Urpoturoa kuten 4-v. meillä sanoo)
ja syötiin suklaamunia.

Lasten mentyä maate sytyttelin vielä kynttilöitä
ja fiilistelin puhdasta kotia.

Tässä työpöydän ääressä ajattelin viettää vielä tovin blogeja surffaillen,
lomalla ei ole niin kiirus nukkumaan
kun lapsetkin nykyään osaavat vapaapäivinä nukkua vähän pidempään.

Mitäs teillä on pääsiäisen ohjelmassa?
Lomaa, perinteitä, herkutteluita?

Ja niin: Kotomon uusimmat päivitykset löytää nyt myös Tre-blogien FB-sivun kautta,
eli ei muutakö kipin kapin tykkäämään ja seuraamaan Tampereen seudun blogeja!

Oikein leppoisaa pääsiäistä toivotteleepi
Taina