Koronakevät

Koronakevään nallehaaste

Kuinka uskomattomalta tämä koronakevät olisi kuulostanut vielä puoli vuotta sitten!
Ja tässä sitä ollaan, kummallisesti ihminen lopulta sopeutuu, vaikka mihin. Koronakevääseenkin.
Tilanne on aiheuttanut inhimillistä hätää ja kärsimystä käsittämättömälle määrälle ihmisiä,
enkä aio tässä postauksessa lähteä politikoimaan, kauhistelemaan tai neuvomaan ketään sen enempää,
vaan haluan tehdä pieniä päiväkirjamerkintöjä siitä, miten tämä koronakevät on omassa
ja oman perheen elämässä näkynyt.

Töissä teen hommaa nettikaupan ja sähköisen markkinoinnin sekä ammatillisten blogien näkyvyyden kanssa,
joten tämä blogi on taas jäänyt heitteille kun vapaa-ajalle on halunnut ihan muuta...
nyt kuitenkin päätin jatkaa, ihan pienesti omaksi iloksi ja muistojen paikaksi,
ilman hakusanaoptimointia tai muita näkyvyystavoitteita.

Kotitoimisto- ja jumppahuone, huone, jota ennen myös vierashuoneeksi kutsuttiin.

Näihin neliöihin on tiivistynyt suuri osa hereilläoloajasta. Kotitöitä ja kotijumppaa.
Olemme nyt olleet miehen kanssa etätöissä kahdeksan viikkoa,
9.-, 7.- ja 2.-luokkailaiset lapset etäkoulussa kuusi viikkoa.
Etätöitä olemme tehnyt viikoittain tähänkin saakka joustavasti,
joten töiden kannalta ei meillä suuri mullistuksia ole.

Lasten koulu on sujunut yllättävän hyvin! Ei voi kuin hattua nostaa opettajille!
Lapset hoitavat hommat hyvin itsenäisesti, edes nuorimmalle emme ole opettajia nytkään,
vaan tunnit ja tehtävien palautukset hoituvat monipuolisesti eri sähköisiä välineitä hyödyntäen.
Ja onhan se vaan suloinen näky tuo pikkukoululaisten etäoppitunti,
rivi pieniä päitä kuulokkeineen kuuntelemassa, kun ope lukee satua aina koulupäivän päätteeksi.

Toki meillä lapset kouluun kaipaa (enpä olisi tätäkään nähnyt tulevaksi),
mutta nyt täällä talossa on välillä viisi eri etäpalaveria menossa ja päivällä syödään, ainakin välillä, yhdessä lounasta.
Tunnelma on yllättävän seesteinen.

take away- kouluruoka

Tervetullut helpotus etätyö-etäkoulu-aikatauluhärdelliin oli tällä viikolla alkanut take away -kouluruuan jakelu.
Ruuan valmistamiseen menee vaan tosi paljon aikaa, vaikka kuinka koittasi tehdä isoja satseja!
Ja kyllähän perhe myös ihan hyviä määriä syö, että ei se taloudellisestikaan mitätöntä ole.

Joissain kunnissa saa tarvikkeita ruuan laittoon, mutta mielestäni tämä on silti parempi,
että tulee tosiaan lämmin ruoka annoksina lisukkeineen kaikille lapsille,
erityisesti tietenkin niille, joiden kotona on hommat vinksallaan ja ongelmat lähteneet eskaloitumaan,
he ovat nyt huolestuttavassa asemassa.
Mutta kyllä minäkin tästä todella kiitollinen olen, vaikkei meillä mitään
taloudellista tai jaksamisen kriisiä tässä olekaan menossa.

Koronakeväänä on moni juttu peruuntunut ja koko perheen harrastukset tauolla,
mutta mulla ei ole ollut kyllä mitään vaikeutta saada kalenteria uudelleen täytettyä.
Enemmänkin tuntuu, että asioiden tärkeysjärjestykset on saaneet pienen päivityksen,
ja tämän jälkeenkin on ajankäytöstä taas turhaa karsiutunut pois ja aidosti tärkeää enemmän tilalla.

Toisaalta, nyt parin kuukauden sosiaalisen eristäytymisen jälkeen huomaan myös,
että kohtapuoleen jonkunlainen korona-ajan ilmoittautumislomakkeiden täytön estotoiminto olisi paikallaan.
Olen nyt osallistunut mm. lukemattomaan määrään nettijumppia ja webinaareja,
ja lisäksi seuraavat projektit ovat startanneet:

• 3 viikon meditaationhaaste
• 12 viikon elämäntaparemotti / kuntokuuri (FitFarmin Superdieetti)
• 1,5 vuotta kestävä HR-ammattilaisen oppisopimuskoulutus (sis. liiketoiminnan erikoisammattitutkinto)

Näihin olen tyytyväinen, kyllä, mut nyt sais nää innostavat ideat ja ilmoittautumiskaavaakkeet jo hetkeksi riittää!

Ulkoiltua on tullut nyt paljon, ja jonkun verran myös niiden kavereiden kanssa,
keiden lasten kanssa omat lapset ulkoilee, niin pysyy nuo kontaktimäärät aisoissa lasten ehdoilla.
Metsään tekee mieli joka päivä kun siihen rutiiniin on taas päässyt.
Välillä seuraksi saa myös ystävien lemmikkejä, koiria ja ponejakin.

Teineille tämä on kyllä tylsää aikaa, juuri nyt heidän kuuluisi kulkea kavereiden kanssa,
mutta sosiaaliset ympyrät ovat kutistuneet lenkkipoluille, frisbeegolf radoille, ja tietysti someen.
Nuorimmainen, joka ei ole joukkuelajityyppiä, on sen sijaan onnellinen,
kun kaverit ei koulun jälkeen ole treeneissä vaan kaikki ehtii olla ulkona, rakentaa majoja ja pelata katusählyä.
Hyvin on kuitenkin lapsetkin onneksi uskoneet, että muutama kaveri kerrallaan ja ulkona tavataan.

Itsellä on töissä ollut ainakin toistaiseksi hyvin tekemistä, jopa entistä enemmän vastuuta ja puuhaa.
Kiitollinenhan siitä pitää olla!
Oma duuni on IT-alalla, jossa digiaikaa etäkokouksineen ja -töineen on eletty jo pitkään.
Tosin, olihan tuo ensimmäinen kokonainen kokous- ja koulutuspäivä illanistujaisineen jotain ihan uutta itsellekin.
Yleensä mun homma on hoitaa tilat, ravintolat ja ohjelmat,
nyt virvokkeet ja tarjottavat kaikki hankki kotiin kuka mistäkin firman piikkiin,
ja pikkutunneille saakka kestänyt online-sessio spontaaneine levyraateineen ja musavisoineen
oli monen mielestä yksi hauskimpia iltoja pandemian aikana.

Tätä se nyt on toimistohommissa.

Joku jättää pitkää keskittymistä vaativan työn suosiolla viikonlopulle ja käy työpäivän aikana lasten kanssa välkillä ulkona,
toinen vie päivällä vanhempiaan lääkäriin ja kolmannen pitää kesken kokouksen mennä pyyhkimään.
Aloilla, joilla tämä on mahdollista, on tämä nykyään onneksi jo aika normaalia.
Koska normaaliahan se on, mahdollisimman hyvin yhteen sovitettavista elon eri osa-alueiden palikoista koostuvaa Elämää.

Tietenkin olisin toivonut, että etätyön yleistyminen, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen
olisivat tapahtunut vähemmän dramaattisissa merkeissä tässä isossa mittakaavassa,
mutta silti on pakko todeta, että tykkään todella paljon siitä suunnasta johon työelämä on tänä keväänä mennyt.

Vaikka nyt tulevaisuus näyttää loputtoman pitkältä poikkeusajalta,
luotetaan siihen, että maailma ei lopu tähänkään.
Toivon voimia ja jaksamista kovasti niille, joiden elämään tämä on vaikuttanut radikaalimmin tai dramaattisemmin.
Osaltani koitan tukea yrittäjiä mm. hakemalla take away -ruokaa, osallistumalla maksullisiin nettitreeneihin
ja suosimalla kotimaista kaikessa missä voi.
Nettiin ja telkkariin tullut lisääntynyt kulttuuritarjonta ilahduttaa toki myös!
Monia keikkojakin voi nyt katsoa kotisohvalla.

Me jatketaan täällä parevekeremontin kanssa, 10 vuodessa olivat kaiteet ja lattia uusimiskunnossa.
Lisäksi tälle sunnuntaille on ohjelmassa viikon markettireissu itselle ja vanhemmilleni sekä töitä, ja kotitreeni.
Huomenna on ensimmäinen virallinen koulupäivä 19 vuoteen, jännää ja innostavaa!

Rentoa ja elämänmakuista, täyteläistä, kriisitöntä koronakevättä just sulle!

Terkkuloin, Taina

Elämää kroonisen kivun kanssa, sekä juttua kevään juhlista ja kuulumisista

Kevät humpsahti nopeasti, kuusi viikkoa sitten vielä lasketeltiin,
ja nyt tuntuu että eletään jo aivan kesää!
Kevääseen on mahtunut paljon kivoja menoja kuten ystävän karonkka, 50-luvun teemabileet, vappu,
käyntejä eri museioissa ja Mamma Mia! musikaalissa, äitienpäivä.. niistä kertoilen tässä postauksessa.

Lisäksi ajattelin tässä sairauslomalla pötkötellessä avata hieman näitä terveysongelmia
joiden takia blogi on ollut paljon hiljaisempi kuin toivoisin sen olevan.

Osa teistä muistaakin varmaan, että minulle tehtiin alavatsan alueelle isohko leikkaus vuonna 2012,
samoja alueita korjailtiin verkoin 2015.
Kipuja on ollut viime leikkauksesta lähtien, mutta viime kesän lopulla kivut äityivät todella koviksi.
Syksy meni ihmetellessä ja tutkiessa kroonistuneen kivun syytä,
vuoden vaihteessa vihdoin syyksi paljastui liian kireä verkko joka "repii" ja kiristää kudoksia.
Siitä alkoi hoidot taysissa, puudutuspiikkisarjaa, fysioterapiaa, kipukynnystä nostavia lääkityksiä.
Kivut, hoidot ja lääkkeet ovat sekä aikaa vieviä että todella väsyttäviä.
Työpäivän jälkeen jaksoinkin usein juuri ja juuri perheen iltahommat ja simahdin usein samoihin aikoihin lasten kanssa.
Elämä kutistui väkisin, kun rasitusta vältteli automaattisesti kipujen pelossa
ja lääkkeet aiheuttivat väsymystä, "krapulaista oloa" ja muita sivuoireita.
Kaikki tämä aiheutti myös lievää painonnousua joka ei sinänsä nosta mielialaa.

Viime viikolla vihdoin päädyimme toteutamaan leikkauksen, jossa kiristävän verkon ankkureita katkaistiin.
Josko kiristys ja sen myötä kivut vihdoin loppuisivat.
Kipukynnystä nostavan lääkkeenkin saan ehkä lopettaa juhannukseen.
En muuten yhtään ihmettele että jotkut jäävät noihin kolmiolääkkeisiin koukkuun
- jos ne aiheuttavat jollekin samassa määrin hyvää oloa mitä minulle epämiellyttävää oloa,
niin varmasti on ihan huikeaa!

Oman kokemuksen perusteella suosittelen jokaista, joille verkkoleikkaukset ovat ajankohtaisia,
tutustumaan aiheeseen monipuolisesti ennen operaatioon menoa.
Itse nykytiedolla jättäisin väliin. Lisää esim. linkkejä aiheesta voi kysellä sähköpostitse.

Nyt olen sairauslomalla ja toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.
Joihinkin työsähköposteihin vastailin, mutta sain esimieheltäni ystävällisen kohotuksen
keskittyä nyt lepoon ja itsestäni huolehtimiseen.
Ja niin se on kai tehtävä.
Vihdoin myönnän itselleni, että ehkä tarvitsen tämän pysähdyksen myös henkisesti,
voimien keräämiseen, asian käsittelyyn ja yli pääsemiseen.
Tämän sairausloman jälkeen toivottavasti elämä jatkuu vihdoin
kivuttomana, voimaantuneena, luottavaisena, rohkeana ja tyynenä.

Uhriutumaan en ainakaan aio ruveta, vaan nauttia elämästä joka päivä!
Koen, että nämä vastoinkäymiset ovat nimenomaan lisänneet kiitollisuutta ihan jokaiseen päivään
- elämästä, terveydestä, kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä, hyvästä työnantajasta.
Sekä entistä rennompaa asennetta pieniä arjen kommelluksia ja pölykoiria kohtaan.

Paljon kivoja touhuja on onneksi terveysongelmien lisäksi kevääseen mahtunut.
Niistä toki jokaisesta olisi ollut kiva postaus tehdä jo tapahtuman aikoihin,
mutta kirjataan ne nyt tänne hyvän mielen päiväkirjaan mukavina muistoina ja kiitollisuuden aiheina.
(Tämän kevään jaksamisesta kertoo myös se, että kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja,
kameraa en ole jaksanut mukana kanniskella.)

Rakas ystävä, nuorimmaisen kummitäti väitteli tekniikan tohtoriksi.
Pääsimme hienoon karonkka juhlaan, joka oli kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Valkoisen Oksan Jenni teki meikin ja kampauksen, puvun sain lainaan ystävältä.
Juhla oli arvokas, ruuat herkulliset ja tunnelma mukava,
ja yö jatkui lopulta vielä yökerhoon jammailemaan iltapuvuissa ja tummissa puvuissa.
Olen niin ylpeä ystävästä joka teki upean urakan, muistot täydellisestä illasta säilyvät pitkään!

Toiset aivan upeat juhlat joihin olen saanut osallistua olivat ystävän 35-vuotissynttärit 50-luvun teemalla.
Järjestelyt olivat hulppeat, oli pitopalvelu, bändi, ammattilaisjakaja Texas holdem pokeriturnauksessa,
ja tunnelman toki krunasi se, että kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisesti.
Koko juhla oli niin lämminhenkinen, railakas ja iloinen, että juuri tällaisten naisten iltojen toivoisi jatkuvan ikuisesti
- ja aika myöhään (tai aikaiseen) siinä menikin ennnekuin sulka vinossa metsän poikki kotiin hilppaiasin.

Sairastumisien, matkojen, ynnä muiden muuttujien johdosta alkuvuoden syntymäpäivät kahviteltiin
sukulaisten kanssa vasta kevään korvilla.
7-, 12-, 14- ja 40-vuotiskakun sijaan järjestin jätskibaarin,
josta jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, tai useammankin.
Vieraista suurin osa oli kuitenkin pieniä serkkuja,
joten homma toimi oikein hyvin näinkin rennolla meinigillä!

Yhtenä huhtikuun viikonloppuna perheen "isot pojat" olivat partioleirillä ja neiti kaverillaan,
ja niinpä me eskarilaisen kanssa vietimme harvinaista laatuaikaa aivan kahdestaan.
Museokortti pääsi jälleen käyttöön kun teimme pienen Tamperen museokierroksen.
Itse ihastuin kovasti Tampereen Taidemuseossa Anita Snellmanin värimaailmaan,
ja tuon keskimmäisen taulun teoksesta "Suudelma" ostin myös postikortin jääkaapin oveen.

Nuorin nautti eniten Vapriikin pelimuseosta, ja hauskaahan se oli mm. kokeilla yhdessä flipperiä.
Illalla pelailtiin lautapelejä, halittiin ja herkuteltiin.
Ihania yhteisiä muistoja päivä täynnä!

Vappuna kävimme ensin päivällä työkaverini juhlissa,
ja loppupäivän vietimme meillä nuorimmaisen kummiperheen kanssa.
Hampurilaiset grillattiin ja munkit paistettiin porukalla,
lapset hyppivät trampalla ja touhusivat omiaan, kaiken ikäiset, tytöt ja pojat yhdessä.

Kevään kuvia selaillessa huomaan näissä meillä järjestetyissä kemuissa saman teeman
- ei oo paljon ressattu tai touhuttu tuhannen monimutkaisia tarjoiluita,
mutta senkin edestä nautittu yhdessä olosta läheisten kanssa.

Toukokuun alkupuolella tehtiin tosi hauska tyttöjen reissu neidin luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa.
Lähdettiin neljään likkaan junalla Helsinkiin, käytiin Mamma Mia! musikaalissa,
syötiin illalla hyvin ja mentiin hotelliin yöksi.
Tyttö sai uuden hyvä ystävän seiskan alussa,
ja hauska on ollut huomata että me äiditkin tullaan juttuun todella hyvin!
Uusia tyttöjen reissuja on siis jo suunnitteilla.

Tuo Mamma Mia! oli kyllä mahtava elämys!
Hieman jännitti miten noi biisit voi toimia suomeksi,
mutta Paula Vesala oli tehnyt todalla upea jälkeä suomennosten kanssa!
Ja Laura Voutilaisen lahjakkuudesta olin suorastaan äimistynyt - loistava tanssija, laulaja, ja mikä lavakarisma!
Tämä "eläkeläistanssijan" silmää hiveli myös taidokkaat tanssikohtaukset ja koreografiat.

Seuraavana aamuna seuralaisten piti kiiruhtaa tanssikilpailuihin,
joten meille tarjoutui neidin kanssa päivä ihan kahdestaan Helsingissä.
Rauhallisen hotelliaamisen jälkeen suunnattiin Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyyn.
Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus siitä, että Museokorttilaisellekin oli 3 € lisämaksu
- 14-vuotias sen sijaan pääsi sisään ilmaiseksi (kaikki alle 18 v.).

Tyttären sukupolvelle Barbiet ei ole olleet ihan yhtä kova juttu kuin omassa nuoruudessa,
mutta hyvä tovi tuolla vierähti silti näyttelyä yhdessä ihaillessa.
Oli julkkisten näköisnukkeja, erilaisia upeita nukkeja muotiluomuksissa
sekä tietenkin taloja ja muuta Barbien rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä.
Ehdottomasti suosittelen tutustumista! (avoinna 26.8.-18 asti)

Päivä jatkui kaupoissa kiertelyllä ja pienillä shoppailuilla.
Iltapäivästä haimme kaupasta evästä ja menimme piknikille Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalle.
Ihasteltavaa riitti jälleen niin pihalla kuin kasvihuoneissakin!

Sää oli kauniin kesäinen, niinkuin tänä keväänä on tavannut olla,
ja oli mukava viettää päivä turistina Helsingissä.
Ja mikä tärkeintä, aikaa, keskusteluita ja yhteisiä kivoja kokemuksia tyttären kanssa.

Ja sitten on tietenkin se yksi kevään kohokohdista, äitienpäivä.
Tämä vuosi oli unettavien lääkkeiden ansioista ensimmäinen vuosiin,
kun en maannut sängyssä  odottelemassa herättäjiä
ja kuuntelemassa keittiöstä kantautuvaa kilinää, kolinaa (ja kinaamista),
vaan oikeasti heräsin vasta lasten tullessa herättämään aamupalalle.
Lahjat sain sängyssä ja aamiaispöydässä odotti lämpimät sämpylät ja uunituore vadelmapiirakka.
Päivä meni leppoisasti mm. frisbeegolf kierroksella,
sekä tietenkin vieraillen myös minun ja miehen äideillä.

Muuten arkea on elelty ihan normaaliin lapsiperhe-ruuhkavuosi malliin.
Pojat ovat aloittaneet pihafutiskauden,
mukava oli nähdä että meidän eskarilainen uskaltautui ja innostui mukaan.
Että kentän laidalla seisoskelua taitaa täksikin kesäksi olla luvassa!

Ennen leikkausta aloitin myös työmatkapyöräilykauden, vaikka siitepölyt vähän vaivailevat.
Töissä on suihku, ja vaihtovaatteet ja eväät kulkee kätevästi mukana lasten mielestä "mummojen etukorissa".
Matkaa tulee kymmenisen kilometriä suuntaansa, ja työpäivä on mukava sitten aloittaa
suihkunraikkaana, liikunnasta, kauniista maisemista ja raittiista ilmasta reipastuneena.
Vähintään kotimatkalla koukkaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihastelemassa kukkaloistoa.

Nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää, ja olo on vielä melko kipeä.
Toivon todella, että tämä leikkaus olisi ratkaisu vaivoihin, ja pääsisin vihdoin jatkamaan kivutonta elämää,
ilman turruttavia ja väsyttäviä lääkkeitä, ja voisin tehdä asioita ilman pelkoa taas pahenevasta kivusta.
Tai sitten jatketaan ratkaisujen etsimistä ja elämää tämän homman ehdoilla.

Ihan hyvää elämää se on toki näinkin, aina voi omia vaivojaan pistää mittasuhteisiin,
isompia ongelmia ja vakavampia sairauksia löytyy aina eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas.

Pihalla on nyt niin kaunista, jopa tällaisen viherpeukalo keskellä kämmentä syntyneen piha kukkii!
Se on muutama hetki kun minä olen takaisin töissä ja lapset kesälaitumilla.
Toivottavasti sinäkin voit hyvin ja olet päässyt nauttimaan kauniista kesäpäivistä!

Aurinkoisin terveisin,
Taina

Kokemuksia viimeiset 5 kiloa valmennuksesta

Broiler- mango salaatti

Lähestyvät 40-vuotissynttärit ja Karibian risteily toimivat hyvinä motivaattoreina
vihdoin uudenvuoden jälkeen pistää syömiset ja liikkumiset järjestykseen.
Uudenvuoden postauksessa kirjoittelin enemmänkin tähän päätökseen johtaneista syistä.

Vuodenvaihteesta aloitin sokerittoman, alkoholittoman ja roskaruuattoman kauden,
ja toiselta viikolta sitten Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa valmennuksen.

Intoa ja motivaatiota puhkuen suunnittelin ruokia ja sovittelin liikuntakertojani perheen kalenteriin,
ja tsemppi säilyi lähes loppuun saakka, joskin hetkittäin vähän hammasta purren.

Kuinka projekti sitten kohdallani eteni?
Alla muutamia ruokakuvia arjen tilanteista sekä kokemuksiani valmennuksesta.
Selvennyksenä haluan todeta, että postaus ei ole minkään sortin yhteistyöpostaus,
vaan haluan kertoa miten tämä omalla kohdalla onnistui,
samalla vastaten ystävien ja tuttavien uteluihin.
Mitään valmennuksen tarkemmasta sisällöstä, ruokien määrästä tms. ei ole luvallista jakaa,
eli mikäli tämä kiinnostaa suositan tutustumaan Fitfarmin tarjontaan.

Aamun kaurapuuro

Ruoka:
Ohjelma sisälsi kattavat ohjeet annosten koostamiseen.
Viisi kunnollista ateriaa pitivät tällaisenkin suursyömärin tyytyväisenä, nälässä ei tarvinnut kärvistellä.
Korvaavuuslistan avulla valmennus oli mahdollista toteuttaa oman ruokavalioni mukaisesti
eli gluteenittomana ja kasvispainotteisena.
Patukoita, jauheita tai muita korvikkeita ei tarvinnut käyttää,
viitamiineja syön paljon muutenkin joten ne pidin ennallaan.

Kompastuskivet:
Muutaman kerran mokailin ruokien kanssa - kasvisproteiineissa piti käyttää laskukaavaa,
yksinkertaista sinänsä mutta joskus jälkikäteen tajusin että joku ajatusvirhe oli tullut.
Välillä punnasin kypsää lihaa ja tajusin syötyäni että olisi pitänyt olla raakapaino.
Toisinaan salaatin tilalta oli lämpimiä kasviksia.
Nämä aiheuttivat välillä 10-20 gramman heittoja ravintoaineen määrään ja jakaumaan,
mutta en usko sen vesittäneen valmennusta kokonaan.
Harmitti kuitenkin vietävästi, koska olin päättänyt,
että yhtään ruokaa ei tuon neljän viikon aikana suuhun mene kuin puntarin kautta,
ja ohjeita olin päättänyt noudattaa "pilkulleen".

Kokemukset:
Teoriassa ruuat ovat arkiruokia, joita koko perhe voi syödä.
Käytännössä kuitenkin omat riisit, lihat, ja hiutaleet täytyy punnita raakapainoina,
eli valmistaa myös eri kattiloissa kuin muun perheen ruuat että määrät menee oikein.
Yleensä teinkin muutaman annoksen valmiiksi kerralla omissa kattiloissa ja pakkailin purkkeihin jääkaappiin.
Perheelle tietenkin piti valmistaa ruoka myös,
toki mies myös kokkaa ja lapset syövät välillä mummolassa,
mutta kyllä siitä tiskiä tuli ja aikaa meni.

Suuria ahaa-elämyksiä tai muutoksia ei varsinaisesti ruokailuun tullut.
Isoimpana erona omalla kohdalla oli se, että hedelmää syötiin tässä vähemmän,
marjoja ja proteiinia vähän enemmän.
Toki viikonlopun pizzat ja punaviinit puuttuivat listalta,
mutta nekin oli mahdollista korvata uunileivillä ja light limulla tiukan paikan tullen.

Pitkän työpäivän eväät

Eväitä sai pakkailla mukaan huolella.
Monesti ilta menikin siihen, että valmisti, punnaili ja purkitti seuraavan päivän sapuskoja.
Ruuhkavuosirumban tiimellyksessä ei aina olisi huvittanut tai jaksanut,
mutta päätös on päätös.
Toisaalta seuraava päivä oli helppo, kun ei tarvinnut enää miettiä mitä söisi.
Työreissuillakaan ei tullut junaan napattua työpäivän päätteeksi kallista evästä,
kun kylmälaukussa kulki harkitut sapuskat mukana.

Monet meistä varmasti toimii niin, että suunnittelee aterioita etukäteen,
käy isosti marketissa muutaman kerran viikossa, ja valmistaa ruokia useammaksi päiväksi kerrallaan.
Samalla suunnitelmallisuudellla pärjää tässäkin,
kun suunnittelee ne omat ruuat ja perheen ruuat aina muutamaksi päiväksi eteenpäin.

Härkis salaatti

Liikunta:

Valmennus sisälsi sopivan määrän liikuntaa - 3 lihaskuntoa ja pari aerobista viikossa.
Tämä oli vielä joten kuten toteutettavissa vaikka kiireistä elämää eläisikin.
Itselleni parasta antia oli juuri saliohjelmat ja niihin liittyvä informaatio.
Jokaisesta liikkeestä oli video oikeaoppisesta suorituksesta,
sekä valmentaja tsemppivideoissa vielä lisätietoa siitä miksi asioita tehdään juuri niinkuin tehdään.
Oma treenailu salilla on ollut sellaista ilman ohjelmaa tehtävää,
mielestäni ongelmakohtiin ja voimistusta kaipaaviin alueisiin keskittyvää.
Oikea, haastava treeniohjelma oli mahtava, ja salilta tullessa olin väsynyt mutta onnellinen,
aivan fiiliksissä ja lihakset mukavasti kipeänä.

Kokemuksia:

Olen pitänyt itseäni liikunnallisena ja melko hyväkuntoisena,
mutta tästä ohjelmasta sain kaipaamaani tsemppiä ja motivaatiota,
sekä huomasin omat ongelmakohtani.
Erityisesti hiit-tyyliset treenit olivat minulle vaikeita, joten niitä pitää lisätä jatkossakin ohjelmaan.
Salikorttikin on varmasti käytössä vähintään sen kerran viikossa vastaisuudessakin.

Tykkään siitä ajatuksesta, että tunti liikuntaa päivässä on vain 4,2 % vuorokaudesta,
ja kalenteriin merkityillä treeneillä ja suunnitelmallisuudella myös vanhemmat
saavat pidettyä kunnostaan huolta.
Käytännössä jos laskee 8 h työpäivään, 1 h työmatkoihin, 8 h lepoon,
ja siihen klo 17-21 välille sijoittuvan elämän yhteisine aterioineen perheen kanssa
omakotitaloon liittyvät askareet, pyykit, kauppakäynnit, ruuanlaitot,
lasten harrastuskuskauksiin liittyviin kimppakyyteihin liittyvät omat vuorot,
sekä muut oikomishoito-vanhempainilta-kaverisynttäri-ym ym menot ja kyyditsemiset,
kokeisiin kyselyt ja läksyjen tarkastamiset, omat ja puolison työreissut,
niin melkoista kalenterointia se vaatii eikä silti joka vuorokaudesta löydy sitä aikaa.
Salireissun matkoihin, vaatteiden vaihtamisiin ym. pitää laskea puoli tuntia,
ja pisin ohjelman treeneistä vei minulla melkein 2 h viikosta kerrallaan (+se puoli tuntia).

Vaikka nautin tästä liikuntamäärästä ja treeneistä suunnattomasti,
en usko että ihan tällaisena pystyn sitä jatkossa viikottain toteuttamaan.
Myös omille lajeille, lähinnä tanssille,
sekä lasten kanssa liikkumiselle varaan jatkossa taas enemmän aikaa,
ja sehän on ajallisesti siellä salilla huhkimisesta pois.

Viikonloppuisin käytiin silti laskettelemassa valmennuksenkin aikana,
eli jäi niille omillekin lajeille vielä aikaa ja energiaa.

Fiilikset ensimmäisen kahden viikon kohdalla

Homma alkaa rullata jo aika mukavasti.
Ruokailurytmi on helppo pitää ja kaupasta osaa tuoda riittävän määrän maitorahaa.
Alkuhuuma alkaa kuitenkin olla haihtunut, ja välillä homma jo ärsyttääkin.
Illalla klo 22 olisi kiva käpertyä miehen kanssa katsomaan lempi sarjaa,
sen sijaan keittiössä tulee häärättyä ruokavaa'an ja eväspurkkien kanssa.

Paino ei ole hievahtanut uudesta vuodesta grammaakaan (välillä käväissyt kilon alempana).
Olo on kuitenkin selkeästi hoikempi ja vatsa on pienempi.

Alan oikeasti sisäistää sen, että jos painon haluaa putovan rasvasta
pitäen kropan terveenä ja sporttisena, ei siihen ole vippaskonsteja,
ei oikotietä onneen.
Vain oikein koostettu, oikeaan aikaan vuorokauteen sijoitettu ja säännöllinen ruokailu
pitää aineenvaihdunnan hyvällä tasolla säilyttäen lihakset, mahdollistaen rasvan tirisemisen.

Ohjelma tuntuu järkevältä, ja parin viikon kohdalla tuntuu vahvasti siltä,
että tätä linjaa aion jatkaa valmennuksen jälkeenkin,
toki ilman salaatinlehtien punnaamista ja perheen tarpeita enemmän kuunnellen.

Olen ehkä hieman salaa kummasttelut Fitfarm valmennuksia kehuneiden kavereiden
hehkutusta ryhmän tuesta.
Yllättävästi kuitenkin oli tosi mukavaa vaihdella kuulumisia tuolla valmennuksen omassa FB-ryhmässä!
Ehkä tähän pätee se sama kuin ekan vauvan kanssa,
että on kiva keskustella aiheesta sellaisten kanssa joiden ajatukset pyörii niissä samoissa jutuissa kuin omat,
on se sitten sopivat vaatteet vauvalle vaunupäikkäreille tai se,
millaisia annoksia ja eväitä muut ovat keksineet kostaa valmennuksen ruuista
tai miten treenit ovat sujuneet.

Erittäin tärkeäksi informaation lähteeksi ovat muodostunut myös valmentaja Koistisen videot,
kunnon faktapläjäyksiä ruokavalion, liikunnan ja hyvinvoinnin tiimoilta.
Maalaisjärkistä tietoa oli tarjolla mm. siitä,
miksi kaloreiden laskeminen tai hiilareiden kokonaan pois jättäminen,
hullunlailla urheilu tai pikadietit
eivät ole parhaita ratkaisuita terveyttä ja toimivaa kroppaa tavoiteltaessa.
Treeniohjelman lisäksi ehdottomasti parasta antia, faktatietoa on todellakin tarjolla!

Olen ollut erittäin kiinnostunut ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvistä asioista aina,
ja ensimmäinen minulle tehty vastaavanlainen ruokavalio on ollut jo lukioikäisenä tanssijana.
Uskoisin tietäväni asioista kohtalaisen paljon,
vaikka toteutus sitten ei olekaan ollut ihan mallikasta viime vuosina.

Toisaalta silloin nuorena tuli tanssityön tiimoilta pyörittyä samoissa porukoissa
kehonrakantaja- ja fitness tyyppien kanssa, vaikka en itse sellainen ikinä ollutkaan.
Silloin jo päätin, että en tule ikinä päästämään omaa elämääni sellaiseksi,
että ajatukset pyörii liikaa sen oman navan ja rahkapurkin ympärillä,
vaan keskitän aikaani ja energiaani muuhunkin.
Mielummin vaikka hyväntekeväisyyteen kuin hauiksen mittailuun.

Tämän valmennuksen kautta oli taas hyvä hakea tasapainoa siihen,
mikä on lopulta se sopiva määrä ajatuksia ja aikaa millekin elämän osa-alueelle.
Onhan omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen lopulta myös lasten etu!

Se, ettei paino ensimmäisten viikkojen aikana tippunut, ärsytti silti.
Ehkä olin jumittanut liikaa valmennuksen nimessä,
ja toivonut vaakalukeman olevan neljässä viikossa viisi kiloa pienempi.
Kun painoa pudotetaan rasvavarastoista,
ja liikutaan kuitenkin normaalipainon sisällä,
ottaahan se aikaa eikä kärsimättömyys ole tässä kohtaa paikallaan.
Päivä kerrallaan oikeita valintoja, muu ei auta.

Lohduttaudun myöskin oheisilla netti"faktoilla".

Fiiliksiä valmennuksen 2 viimeisen viikon aikana:

Treenaaminen on ihanaa. Ruuat tuntuu ja maistuu hyvältä.
Välillä on nälkä, mutta ei mikään nääntyvä olo.
Ruokien kanssa nysväämiseen kuluva aika kypsyttää.
Olo on energinen, uni syvää ja hyvää,
tuntuu kaikkiaan niin hyvältä että fiilistelen tätä uutena elämäntyylinä kuurin sijaan.
Paino nousee kolmantena viikkona hetkeksi kilon aloituksesta joka tosiaan ärsyttää
mutta neljännen viikon maanantaina vihdoin humpsahtaa aloituspainosta
alas kilon ja keskiviikkona toisen.

Omena-kalkkuna salaatti

Takapakki

Neljännen viikon puolessa välissä menin tayssiin hoitoon liittyen kroniseen kipuun ja näihin terveydellisiin haasteisiin.
Keikka ei mennyt ihan putkeen, vaan pötköttelin sitten tuntikausia tipassa,
tulin pumpatuksi täyteen lääkkeitä,
ja sairaalavuorokaudeksihan se homma sitten eskaloitui.
Kun pystyin syömään, mätin suuhun kaikki ne sairaalasapuskat mitään eteen kannettiin:
vaaleat leivät, jälkkärit ja kaffet punaisella maidolla.
Tuon reissun jälkeen oli kroppa tietenkin sekaisin kuin seinäkello,
sekä olo hutera, huono ja masentunutkin.

Neljännen viikon loppuosa

Sairaalaepisodin jälkeen voimat oli loppu, oli lämpöä ja muuta,
ja energiaa ei löytynyt heti valmennuksen jatkamiseen
vaikka ruokavalioita voisi ihan hyvin kipeänäkin toteuttaa.
Lapset olivat kovasti odottaneet että äidin kuntokuuri loppuu ja leivotaan pizzaa.
Niinpä muutama päivä meni niin, että ruokavälejä en jaksanut tarkkailla
enkä suurinta osaa ruuista tehdä valmennuksen mukaisesti tai ainakaan punnita.
Oli pizzaa ja punaviiniäkin,
ja tyttären leipomaa juustokakkua.
Viikonlopun jälkeen, valmennuksen jo virallisesti päätyttyä
kuitenkin pakkailin töihin punnaillut eväät.
Joulukuussa olin päättänyt, että 4 viikon" ihmiskoe" riittää,
mutta näitä ruokia syöden töissä tosiaan jaksaa paremmin
joten halusin vielä jatkaa hommaa omaan tahtiin.

Herkuttelut äidin kuntokuurin loputtua

Kannattiko, mitä jäi käteen neljän viikon jälkeen?

Vaikka välillä punnaaminen ja eri ruokien valmistus kypsytti,
ja urheilemaan ehtiminen vaati aikataulutusta ja miehen suurta vastuun kantoa arjen pyörityksestä
olen ehdottoman tyytyväinen valmennukseen
ja siihen että tämän myötä keskityin taas huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani!

Näillä ruuilla ja liikkumisilla olo oli energinen, kevyt,
ja fiilis siitä että teki asioita oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen oli huikea!
Vaikka en jatkovalmennusta lopulta lunastanut,
aion jatkaa rennommalla otteella tämän suuntaista, säännöllistä arkisyömistä,
ja varata aikaa riittävästi monipuoliseen urheiluun sekä riittäväään lepoon.
Tästä sai eväitä ja hyvän rungon oman terveyden ylläpitämiseen pitkäksi aikaa!

Broileria tomaattikastikkeessa, gluteenitonta pastaa, avokadoa ja salaattia

Lähtikö ne 5 kiloa?
No eipä lähtenyt.
Normaalipainon rajoissa liikuttaessa sillä ei myöskään ole kovin suurta merkitystä terveydellisestikään.
Kiloja karisi juuri loppuvalmennuksesta muutama,
mutta takapakki tuli sairaalareissun jälkeen myös painon osalta.
Olo sen sijaan on paljon solakampi!
Tarkaan en sitten muistanut enää niitä mittauskohtia, mutta
senttejä lähti vatsamakkaran kohdalta 4, reidestä ja peffan ympäryksestäkin pari.
Eli sitä vaakalukemaakin tärkeämpänä kehon muokkautuminen sporttisempaan
ja vähemmän lössähtäneeseen ja keskivartalosta pönäkkään muotoon.
Parin vuoden takaiset lempparit, sittemmin kaapin perälle tavoitehousuiksi hautautuneet pitkikset
sai ottaa taas käyttöön!

Oma päätös on ollut jo pitkään,
että takapuolesta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä,
ja tällä tyylillä se on helppo pitää yllä.

Ja projekti ei toki tähän alkustarttiin lopu,
vaan jatkan saman tyyppistä linjaa kesää kohti.
Siis heti lomareissun jälkeen.

Suosittelenko?

Kyllä!
Muista kuitenkin, että pelkkä valmennuksen ostaminen ei tee vielä mitään.
Työ sinun täytyy tehdä ihan itse!
Jutta, Bull ja Koistinen kyllä tsemppaavat videoilla ja tarjoavat paljon tietoa asian ympäriltä,
suunnittelevat erittäin hyvät ruuat ja treenit, mutta eivät ole pitämässä kädestä.

Varmista että elämäntilanteesi on sopiva - juhlat ja matkat toki kuuluvat aina elämään,
mutta aikaa ja motivaatiota pitää molempia löytyä edes hitusen.
Itsellenikin yllätyksen taisin vähän myös hurahtaa tähän Fitfarm touhuun.
Konsepti on hienosti hiottu toimivaksi,
ja rahalle saa oikeasti vastineen.
Tuskin tämä jää itselläkään viimeiseksi Fitfarm valmennukseksi.

Täydellä salilla ei peiliselfien ottamiseen pokka sitten riittänyt,
mutta tässä kevyellä palauttavalla lenkillä kälyn ihanalla issikalla.

Ja vielä loppuun arvonnan voittaja!

40 € lahjakortin Luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan voitti cupido.maxi(at)gmail.com.
Paljon onnea voittajalle, laitoin sinulle sähköpostia!

Kannaattaa hyödyntää hoitoihin ja lahjakortteihin oleva alennuskoodi
joka on voimassa ystävänpäivään saakka! Löydät sen täältä.


Pitäkäähän itsestänne huolta!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina

Laskettelu perheen yhteisenä harrastuksena

Muksut Ylläksellä

Osallistun blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaan omalta osaltani
kertomalla meidän perheen harrastuksesta laskettelusta.
Muita mukavia talviaiheisia postauksia löydät tuon linkin takaa käsitöistä ruokaan.


Miehen kanssa olemme tutustuneet laskettelureissulla vuonna -99 Levillä,
Samaan suuntaan on suksittu siitä lähtien.

Levillä miehen kanssa 18 vuotta ensikohtaamisen jälkeen

Yhdessä tekeminen, yhteiset reissut, eväsleipien mutustelu autossa rinnepäivän jälkeen,
raittiissa ulkoilmassa liikkuminen, kauniista luonnosta nauttiminen,
uuden oppiminen ja mukava urheilumuoto,
sitä kaikkea laskettelu meille on.

Ylläs

Nyt, kun kuopuskin on jo seitsemänvuotias, koko perhe pärjää ja jaksaa samoissa rinteissä ja koko päivän.
Useana vuonna olemme olleet laskettelureissuilla Lapissa kylässä vanhempieni mökillä
- Tästä pääset vanhaan postaukseen meidän perhelomasta Ylläksellä.

Tänä talvena panostamme lähirinteisiin,
ja ostimmekin koko perheelle kausikortit Sappeen alennuskampanjasta.

Useamman kerran on tuolla tälle talvelle käyty,
ja onhan niitä ruuhkia ja jonoja hisseille kun kausikorttilaisia on huima määrä,
mutta toisaalta ei harmita pyörähtää vaikka vain muutamaksi tunniksi mäkeen,
kun lippu on voimassa koko talven.

Mun poitsut Hervannassa

11-vuotias poika sai joululahjaksi kausikortin myös Hervannan rinteeseen,
kuten hänen paras ystävänsäkin.
Mielestäni on aivan mahtavaa että pojat menevät koulun jäkkeen iltapäiväksi rinteeseen,
tai viikonloppuna säällä kuin säällä,
sen sijaan että istuisivat pleikkarilla tai notkuisivat jossain ostareilla.

Onneksi Tampereen kaupunki ja Tampereen Rinteet pääsivät sopuun
edes yhden paikallisen keskuksen avaamisesta tänä kautena,
hetken jo pelättiin ettei mikään lähirinne ole tänä vuonna auki!

Onhan nuo lähimäet toki pieniä, mutta kyllä niissä on kiva käydä lasten kanssa
muutama tunti laskemassa vaikka työpäivän jälkeen!

Juniori Himoksella

Perheen lempipaikkoihin kuuluvat Ylläksen lisäksi monipuolisen rinnetarjontansa takia
etelässä Himos (kuva yllä) ja pohjoisessa Levi (kuva alla).
Molempia voi lämpimästi suositella monipuoliseen perhelomailuun
ja monen ikäisille ja taitoisille laskijoille!

Kaikissa Suomen laskettelukeskuksissa emme toki ole käyneet,
mutta varmasti muutkin kohteet panostavat kaiken ikäsiin ja taitoisiin vieraisiin ja harrastajiin!

Usein tarjolla on monenlaisia ravintoloita ja lounasvaihtoehtoja,
mutta myös tiloja eväiden syöntiin.
Me herkuttelemme välillä pizzoilla tai kaakaoilla rinneravintolassa,
mutta jos joka laskettelureissulla syö ulkona menee siihen talven mittaan euro poikineen.
Niinpä useimmiten eväät maistuvat reippaan ulkoilun lomassa.

Laskettelupäivän aamupalalla kun jokainen tekee mieluisat leivät evääksi omaan rasiaansa,
ja mukaan pakkaa valmiiksi viipaloituja hedelmiä, pähkinöitä, keksejä ja mehua,
ei nälkä pääse yllättämään.

Ihana Levi

Meillä lapset ovat suksille päässeet ensimmäisen kerran siinä kolme-neljävuotiaana.
Kaikille on puuha ollut mieleistä, ja kukin laskee tavallaan.
Neiti nauttii rauhallisemmasta kurvailusta,
poikien painaltaessa hurjaa vauhtia hyppyreissä ja metsäreiteillä.

Koko perhe käyttää kypärää,
ja pikkupojat myös takin alle henkseleillä sujahtavaa selkäpanssaria.
Onneksi nuo kunnolliset turvavarusteet ovat nykyään yleisiä.
Harvinaisempaa on nähdä rinteessä enää laskijoita ilman kypärää kuin kypärä päässä.

Lapset, kummityttö ja kaveri Sappeella

Iso auto on siinä mielessä kätevä,
että usein on omien lasten lisäksi laskettelureissuilla serkkuja ja kavereita mukana.

Välineitä kierrätämme mm. serkusten kesken,
sekä käytettyjen urheiluvälineiden kaupassa Tampereneen Pyörätaikureilla.

Myöskin laskettelurinteiden suksivuokraamoita kannattaa hyödyntää!
Mikäli kasvavat lapset käyvät muutaman kerran vuodessa rinteessä
eikä tuttujen kesken satu olemaan oikeaa kokoa lainattavana,
kannattaa välineet vuokrata.
Keväisin on monessa paikassa tyhjennysmyynnit,
niin että talven vuokrattavana olleet välineet myydään huollettuna erittäin edullisesti eteenpäin.
Suuri osa meidän välineistä vuosien varrella on ollut juuri näitä vuokraamoista keväällä ostettuja.
Samoin omat lajikokeiluni lumilautailu ja telemark oli juuri tuollaisilla halvoilla vanhoilla vuokravehkeillä,
mutta koska perus slalom on se omin juttu, lähtivät ne lopulta edelleen kiertoon.

mun ukkeli

Aikuisen ei kannatta suksia ihan summamutikassa hankkia,
koska sukset ovat viimevuosina kehittyneet huimasti,
ja eri tyyppisillä suksilla laskeminen on hyvinkin erilaista!

Me vuokrasimme miehen kanssa monia suksia ennen omiemme ostoa,
niin että varmasti tiesi mikä suksi toimii parhaiten omassa laskutyylissä.
Edelliset sukset palvelivat melkein 20 vuotta,
ja kyllä minä varmasti näillä uusillakin aika monta vuotta lasken.

Oma valinta oli Headin Absolut Joy rinnesukset,
jotka keulan rocker profiilin ansiosta kääntyy helposti joka kelillä
mutta ovat vakaat kovassakin vauhdissa.

Muikeana Ylläksen huipulla

Monessa laskettelukeskuksessa lastenrinteet ja mattohissit,
siis ne ensimmäisiin harjoittelukertoihin aivan riittävät mäet, ovat ilmaisia.

Niitä kannattaa hyödyntää,
ja ostaa liput vasta kun pysytään pystyssä ja huvittaa päästä jo kurvailemaan vähän pidemmästi.
Ja aika pian ainakin meidän pojille on tullut hinku päästä niihin hyppyreihin!

Mun poitsut Ylläksen hyppyreissä

Toki muitakin talvilajeja meillä harrastetaan,
mutta laskettelu on kyllä meille se mieluisin!

Viihdytkö sinä tai perheesi talvilajien parissa? Mitkä fiilikset laskettelusta?

Ylläs, lapsuuden ja nuoruuden maisema, nyt perheen kanssa nauttien

Kannattaa kurkata meidän blogisisarten talvipostauksia Kivemman blogin ja Oranssia blogin listauksien kautta,
sekä seurata #tervetuloatalvi ja #blogisisaret.
Edellisen postauksen, Viikonloppukokin vähän terveellisemmät kaurakeksit lähteävät täällä ainakin testaukseen,
ja veikkaampa että seuraavana vuorossa oleva Emilia Turkooseja Unelmia blogista
antaa kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä talvisia vinkkejä..

Perhe nousemassa hissillä Himoksella

Olethan käynyt jo osallistumassa arvontaan joka on käynnissä täällä Kotomolla,
sekä hödyntänyt mahtavat alennukset luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan?

Kummityttö ja muksut Ylläksen huipulla

Ei muuta ku eteen ja ylöspäin!
Ja jokainen omalla tyylillä alas!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina

ps. rinnekuvat on kaikki kännykällä otettuja
koska oikeaa kameraa en viitsi rinteessä mukana rehata.
Toivottavasti maisemat ja fiilis korvaavat tällä kertaa laadun!