Mukavaa juhannusta joka sorkalle!

 

 

Me vietetään juhannusta kotosalla.

Saas kattoo saadaanko tänä(kin) vuonna sadetta pakoilevia veneilijöitä seuraksi! ;)

Jos DHL on nopsa saatetaan koenukkua uutta telttaakin,

tilattiin Englannista kesäreissuja varten.

Mikäli kelejä ja huvitusta riittää pitäisi tästä lautakasasta pykätä portaat tuohon takana siintävälle talon kulmalle.

No, jos ei juhannuksena 

niin jossain vaiheessa kesää kummiskin.

Ei lopu omakotirakentajalta hommat kesken kolmen vuoden asumisenkaan jälkeen,

varsinkaan rinnetontilla.

Mansikat ja jätski vaan kuuluu yhteen

ja suomen suveen.

Juhannusvieraille varatut  menikin jo vähän vahingossa eilen,

haettiin tänään uudet satsit.

 Sisällä meillä on aika hempeät sävyt joten ulkokattauksissa on kiva vähän räiskytellä retroilla.

Ja pihalla mies niitä juuri sietää vaikkei kovin hanakasta fanitakkaan..

Kahvikupit mummin vanhaa Arabiaa,

noppa maljakko 70-luvun Riihimäen Lasia,

Kaffet Finelin Pehtoorissa,

60-luvun emaliastiat äidiltä kesälainassa.

Pöytäliina oli lapsuudessa kesämökin pöydällä.

Toivottelen kaikille

oikein aurinkoista ja rentoa juhannusta!

Terkuin Taina

Pääsiäistä kaasu pohjassa

Meillä vietetään pääsiäistä jo ihan kaasu pohjassa.

Huomen aamulla etsitään munia jotka vielä piilotellaan ympäri huushollia 

jahka supatus tuolta serkusten siskonpedistä hiljenee..

Sitten meiltä lähtee virpomaan lauma noitia, velho ja pupu,

palkat kerätään pannuihin.

Palkkoja on varauduttu myös maksamaan,

vaan en minä pistä pahakseni jos jotain jää jakamattakin..

Värit on ku vappuna,

vaan saahan se muksuilla reipasta menoa ollakkin. 

 Tää pääsiäinen on kyllä loistavaa aikaa kaikille meille

alakoululais-tasoisen huumorin ystäville,

kaikkia pupuilu ja muna-juttuja päivät pitkät,

heh heh! :D

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein leppoisaa 

viikonlopun jatkoa!

Pääsiäiset ehdin vielä toivotella maanantaina tai tiistaina

arvonnan voittajan ratkettua. :)

Taisi ipanat hiljentyä, 

nyt niitten munien kimppuun..

Terkuin Taina

Mummola-puuhia ja tunnustus

pieniä aarteita äidin pihamaalta

Tiistaisin meillä vietetään mummolapäivää. Lähden lasten kanssa vanhemmilleni koulun jälkeen ja saamme kaikki nauttia mummolan puuhista ja herkuista. Tarkoitus olisi taas talven mittaan käydä uimassa, hiihtämässä, retkeilemässä jne, kun on aikaa ja apukäsiä. Mutta mummilla ja vaarilla ja aina aikaa myös lukea, pelata ja leikkiä.
Osa isosiskojeni lapsuudenaikaisista peleistä ei taitaisi ihan nykystandardeja läpäistä. (pistipä silmään tiistaina, oli lapsille vähän selittämistä, että ennen sellaista sanaa käytettiin mutta nyt se on rumaa ja unohtakaa vaikka tämä juttu..)
Silloin "neekereitäkin vielä nauratti" eikä ketään ahistanut. Niin ne ajat muttuu. :)

pelikortit vanhemman puoleisilla teksteillä

Tänä tiistaina meni aika sadonkorjuupuuhissa. Keräilin pihalta marjoja talven varalle. Mun mielestä on ihana keittää kiisseleitä "sekamarjoista". Niinpä ollaan äidin kanssa ruvettu pakastamaan valmiita kiisseli-sekoituksia.

sekamarjoja talven kiisseleihin

Ja perjantaisin lapset ovat toisessa mummolassa iltapäivän. Tiedän, meillä on niiiiin lällyt olot lähi-isovanhempien ja tukiverkkojen myötä. Niistä jaksan olla onnellinen, helpottaa kummasti elämää, ja mikä rikkaus on lapsille olla läheinen isovanhempiensa kanssa!

 Tänään laitoin jo vähän syys-pihakukkia, (joita en viitsinyt sateessa kuvailla) ja niinpä viimeiset pelargoniat portinpielestä muuttivat sisälle kattilaan.

Ja alennusmyynneistä oli pakko saada nämä ihanat cupcake-tabletit. Ne vaan oli niin namit. :)

Mun on pakko tunnustaa. Aina kun näen että blogeissa lähtee kiertämään joku tunnustus-juttu alan vähän jänskättää että muistaakohan kukaan Kotomoa tunnustuksella.
Kun on niin monta ihanaa blogia!
Ja samalla jo alan jännittää, että jos saan sen joltain, niin kelle antaisin eteenpäin. Rupeanko katselemaan kuka vielä ei olisi saanut sitä, ja mitkä ehkä vähän tuoreemmat blogit ansaitsisivat enemmänkin lukijoita, ja kelle niistä kivoista blogeista tällä kertaa antaisi tunnustuksen jos saisi..
Kun on niin monta ihanaa blogia!
Ja sit se, että mä jotenkin inhoon (laiskuuttani varmaan) tota linkittämistä. 
No, minä sain nyt tunnustuksen Marrulta ja Maanvaivavalta ja oon aiheesta ihan pipareina koska noi on just niitä mun lemppari blogeja. Siiis nöyrä kiitos ja syvä kumarrus! :)

Niin että kyllä mäkin sitten linkittelen tähän perään muutaman kivan blogin joihin tunnustus lähtisi.

Liisalle uuden Little Dreams and Cloudlets blogin kunniaksi.
Marialle Pinkkii työhuoneeseen vielä ihanan arvontavoiton kunniaksi (ja muutenkin) :)
Koivukujan Riikan  kivoille jutuille
Ehtymättömien ideoiden Merjalle Kasperiinaan
Sisustusunelmien Johannalle kauniiseen kotiin
Johannalle siruja sieltä, siruja täältä. hengästyttävän kauniita kuvia
Heidille omankodinonnea-blogiin. kun se on niin ihana :)
Ruususuun äidille  huvikumpuun, ihania kuvia ja tunnelmia
akissfromthepast estetiikan nälkään.
http://willaolivia.blogspot.fi/ Mialle vielä.

siinähän niitä. olisi. :) 5 / tunnustus. :)

Toivottovasti teidänkin viikkonne etenee kuin leikiten!
Taina

Toisen romut on toisen aarteet

Toisen romut on toisen aarteet - ja meillä ne sattuu vielä samaan perheeseen!
Haalin äitini varastoista taas eilen muutaman ihanan aarteen kotiin. Mulla ei oo aikoja eikä rahoja kierrellä kaupoissa tai kirppareilla (tai ehkä olen vaan niin laiska ja pihi ja tykkään chillailla lasten kanssa kotona) mutta jotain pientä kivaa uutta on aina mukava saada kotia piristämään. Onneksi äidin, siskojen ja ystävien kanssa "kierrätys" toimii. Piti tänään järjestää vähän hyllyjä uudelleen että nämä mun uudet aarteeni sujahtaa kotiin kuin huomaamatta, koska meillä asuu myös tyyppi jonka mielestä kaikkea toisten vanhaa romua ei tarvisi haalia kun kaapit on jo täynnä. No, yhtä kaikki, jos ei tähän puuhasteluun rahaa menee niin sallittakoon äidin huvitukset! (Annan itse itselleni luvan, hyvin sujuvasti.) Normaalisti tuossa lautastelineessä on esillä myös miehen ja minun lapsuuden lautaset ja muitakin muistoja, mutta nyt vaihdoin tällaista sini-turkoosimpaa meininkiä vaihteluksi, kierrätin tavaraa kaapeista (ja äidin kaapeista).

Ajattelin myös kertoilla nyt teille näistä mun aarteeni, koska ketään ei ole juuri lähipäivinä tulossa kahvillekkaan että saisin romujani esitellä!

1. Siskoni miehen isovanhemmat jättivät jälkeensä Ruotsin lapissa mökin. Sisko "pelasti" sieltä monia söpöjä astioita, kuten tämän kannun.
2. Äitini osti vuonna 1964 nuorena vaimona ihanan turkoosin setin Stocmannilta yhteiseen kotiin, rakastui tähän niin kovin että päätti "sijoittaa" tarkoista markoista näihin turkooseihin unelmiin. Kannu, sen takana kulho ja lautastelineen päällä juomalasit, eivät ole ikinä olleet äidillä "arki-käytössä". Äiti antoi ne nyt vaihteeksi meille kun sopivat kodin väreihin.
3. Tämä järjettömän painava lasimaljakko on kaiketi myös arvokas. Summista viis, minulle se on ennenkaikkea tunne-arvokas. Rakas Anna-mummini, äidinäiti, antoi sen minulle lahjaksi joskus nuoruusvuosinani, kuten muutaman muunkin esineen joiden halusi päätyvän juuri minulle.
4. Isäni lapsettomaksi jäänyt täti alkaa olla todella huonossa kunnossa ja tyhjäilee pikkuhiljaa varastojaan. On myös kovin haikeaa hänelle, toivoisi rakkaille esineilleen uusia käyttäjiä kaatopaikan sijaan. Tämä super suloinen emalikattila on tältä iso-tädiltä, ja ihan uusi tulokas meillä. Eihän se tuossa induktioliedellä toimi, mutta ainahan noin komeassa astiassa voi vaikka säilyttää jotain!
5.Viinikarahvi on isäni Arvo-enon peruja. Korkki on eriparia, mutta mielestäni on kaunis esine kaikessa herkkyydessään. (takana vanha kolhuinen Arabia-kulho)
6. Tämä turkoosi Arabian maljakko on isäni lapsuuden kodista. Bertta-mummi tapasi pitää tässä aina neilikoita.
7. Tämä ei ole mitään antiikkia tahi muuta arvokasta, mutta mielestäni söpöinen kukka-purnukka jossa mummilla oli aina suklaakonvehteja, niitä raidallisessa kimaltavassa kääreessä olevia marmeladeja.
8. Lasit on samaa sarjaa 2. kannun kanssa.
9. Vanha sinikukallinen Arabia on siskoltani.
10. Nimikoitu Mikki-lautanen on isäni lapsuudesta.
11. Sinipallollinen lautanen on samaa sarjaa kannun nro 1 kanssa.
12. Pentikin sydän-vati on lahja perheeltä joka muutti edelliseen kotiimme, ja on toiminut jo mm. Aatu kastepöydällä kynttilän alusena.
13. Äitini lapsuudenkodissa oli tämä ruusu-astiasto.
14. Tästä paripuolesta 70-luvun Arabian lautaselta söin pikkutyttönä kesämökillä.

Minulle paljon rahallista arvoa tärkeämää on tunne ja tarina, esineen "henki". En tarvitse trendijuttuja, en halua samoja tavaroita jotka löytyy joka lehdestä ja blogista vaikka ne muilla kuinka ihanalta näyttäisivät, minulle minkään omistaminen ei ole itseisarvo sinänsä. Astia joka on ollut jollekkin rakas ja jatkaa "arvoistaan" elämää nyt meillä tuntuu hyvältä. Toisaalta, joku täysin tusinatavara vaikka ikeasta voi muodostua meille tärkeäksi ja rakkaaksi.

Tämmöisiä uudistuksia keittiössä. Ja kuten liitutaulu paljastaa, esikoisemme täyttää tänään 8-vuotta - mihin tämä aika oikein ryntäilee?

Aloimme vuoden alussa täyttää 10-vuoden kalenteria. Joka päivästä joku sana, mitä on tehty tai muuta tärkeää. Ja mietin - kalenterin viimeisenä vuonna E täyttää 18, on siis jo aikuinen. huimaa. Ja kuinka äkkiä se lopulta tuleekaan! Kun osaisi nauttia jokaisesta hetkestä sellaisenaan, epätäydellisestäkin elämästä, ja muistaa että elämää on juuri tämä matka, ei se määränpää. (No, tulipas nyt heittäydyttyä sentimentaaliseksi.) Viikonloppuna kaksi kattausta lastenkutsuja, hei hulinaa!

Ja lopuistakin kukista tein palikoita. Ei ne täydellisiä ole mutta itte kun tekee niin saa just mitä sattuu tuleen. Mukava rivistö parvekkeen kaiteella, näkyy kun istuu keittiön pöydän ääressä.
Mukavaa rentoa viikkoa kaikille, nautitaan lumesta ja kunnon talvesta!
Terkuin Taina