Yksi perjantai elämästäni

Minusta on ollut aivan super kiva lukea ihmisten "päivä elämästäni" postauksia.

Tänään heräsin jostain syystä puolta tuntia liian aikaisin (5:45).

Keitin kahvin ja otin hetken blogien lueskeluun,

ja aivan extempore päätin tehdä itsekin yhdestä päivästäni kertovan postauksen.

Eli tässä se tulee, yksi perjantai elämästäni.
Kuvat kännykästä ilman turhaa hieromista.

Klo 6:00 tietokoneella, blogien lueskelua, aamukahvia ja vitamiinijuomaa.
Seurana 14. hääpäivän kunniaksi mieheltä saadut komeat ruusut
jotka pidin eilisen etätyöpäivän tuossa työpöydällä ilahduttamassa.
Puolisen tuntia koneella, sitten meikkailut kirkasvalolampun edessä istuskellen.
Minä olen aina tykännyt meikata ja laittautua,
ei siksi että "täytyy", vaan siksi että siitä tulee itselle päivään mukava fiilis.

6:50 yritin käydä herättelemässä meidän eskaria,
ehkä maailman aamu-unisinta ihmistä, pienin pusuin.
Peiton alta kuulu vain äkäinen komento: Älä noki!
Melkoinen sanaseppo kuusivuotiaaksi, usein saa nauraa vedet silmissä,
ja samalla äiti toivoo ettei tuo joutuisi vielä ongelmiin terävän kielensä kanssa.

Eipä siinä muuta kuin puuron keittoon.
Muutama vuosi meillä pidettiin taukoa aamupuuroista totaalisen kyllästymisen takia,
mutta sitten koululaiset ilmeisesti huomasivat että oikeastaan onkin paljon helpompi kävellä valmiille aamupalalle
kuin tehdä itse leipiä, joten äidin puurot kelpaa taas.
Kaurapuuro syötiin oikean voin, mustikoiden ja kaupan mustikkasopan kanssa.

7:10 saatiin kammettua eskari sängystä ja silmät puolitangossa puuron äärelle.
Sitten kuljin ympäri taloa perus aamulorun kanssa:
Onko peti pedattu - tiskit koneessa - vitamiinit otettu - hampaat pesty - kirjat repussa - heijastin hihassa - avain mukana -
nyt sää kyllä myöhästyt - kännykkä pois..
No, viitosluokalaisella ei sitten kuitenkaan ollut kaikki kirjat mukana ja muisti sen koulumatkalla,
joten mies lähti viemään eskarilaista ja kirjaa 7:45.
Siivosin keittiön ja ehdin bussiin.

Meidän lähiöstä kulkee kerran tunnissa bussi, ja samojen tyyppien kanssa tulee rupateltua matkat.
Useita ystäviä ja sitten niitä tuttuja, joiden kanssa tiedetään toistemme työpaikat,
koirien nimet, lasten iät ja muut arkisissa rupatteluissa esiin tulevat asiat.
Tällä viikolla havahduin siihen, etten tiedä monienkaan nimiä meidän "bussiporukoista".
Kaikki on toki jotain kautta tuttuja: lapsen entisen luokkakaverin isä, kaverin naapuri,
äitiyslomavuosien mammakerhokaveri jne.
Otin asiakseni ylittää sen kiusallisen kynnyksen ja olen nyt parina päivänä heittänyt ilmoille tämän hassun huomion,
että tässä sitä päivittäin jutellaan mutta kaikki eivät tiedä tai muista toistensa nimiä.
Niinpä tänäkin aamuna sain parille tuttavalla nimen ja pari uutta Linkedin kontaktia.

Aamulla töissä olin suunnitellut osallistuvani yhteen webinaariin,
mutta aamupäivä huiskahtikin saapuvien ja lähtevien laskujen ja sähköpostien kanssa.
Ruokatunnilla vein rätisevät kuulokkeeni takuuhuoltoon
ja hain Ruohonjuuresta vegaanisen takeawayn niinkuin aika usein tulee tehtyä
jos en mene jonkun kaverin tai kollegan kanssa lounaalle.

Lounasta söin koneen ääressä ja kirjoittelin tätä postausta tähän saakka.
Loppupäivä vierähti muutamassa palaverissa (lähinnä etä)
enkä saanut tehtyä läheskään kaikkea mitä olin aikonut.
Kiva työpäivä oli silti, ja kuulin mm. lauseen "kiitos paljon että teit tämän"
sekä nauroin monta kertaa ääneen kollegoiden jutuille Slackissä
(sellainen "työ chat" jossa on sekä yksityisviestejä että eri projekteihin ja aiheisiin liittyviä keskusteluita).
Pieniä juttuja, mutta kiitos ja toisten huomioiminen sekä huumori vaan saavat viihtymään töissä.

Töistä lähtiessä alkoi jo ilta tummua, ja totesin taas, on tämä Tampere kaunis kaupunki.
Meidän toimistosta pääsee ihastelemaan koko komeutta kattojen yltä.

Juoksin viideksi matkahuollolle hakemaan kuivajääpakettia.
Treffasin siellä käly, joka otti puolet jäistä ja sain kyydin kotiin.
Hiilidioksidijäällä saa kivoja Halloweenin höyry-efektejä aikaan,
kuvia vanhoissa postauksissa aiheesta esim. täällä ja täällä.

Tänä vuonna ei yhtä isoja bileitä järkätä,
mutta jotain pientä Halloween meininkiä huomisille vieraille kuitenkin.
Tuleehan meille super tärkeä vieras, pieni kummityttö, ja heidän kuusihenkinen perheensä.

Kotona olin viiden jälkeen. Kaikilla lapsilla oli kaveri meillä.
Onneksi tein eilen illalla neidin kanssa kilon jauhelihaa lihapulliksi ja kilon porkkanoita raasteeksi,
makaroonit keittämällä oli nopeasti ruoka pöydässä.

Ruuan jälkeen kurvasin kauppaan.
Hieman meitä nauratti uuden Linkedin tuttavuuden, bussi juttukaverin kanssa,
kun ensin oltiin samaan aikaan Alkon viinihyllyillä, sitten marketin juusto-osastolla.
Kauppoihin meni reilu pari sataa,
kun huomisia vieraita varten ostin sipsejä, karkkeja ja limua, niitä meillä harvemmin ostellaan,
ja tietenkin leivontatarvikkeet pariin erilaiseen pizzaan.

Kun tulin kaupasta, oli meidän eskarilais poika lähtenyt parhaan kaverinsa,
naapurin tytön kanssa koulun discoon.

Huomasin, että kello on 19:30 enkä ole ottanut töistä lähdön jälkeen yhtään kuvaa tähän postaukseen.
Harvinaista kyllä laitoin vasta tuolloin päivän ensimmäisen pyykkikoneellisen pyörimään.

Discoilijat saapuivat kotiin ja alkoivat pelata pleikkaa.
Minä järkkäsin yhden keittiön laatikon ja tein muita pieniä kotihommia,
sekä pieniä valmisteluita huomista vieraiden saapumista varten.
Koti on vähän mullin mallin, mutta luotan siihen että ystäviä ei moinen haittaa,
kunhan saadaan pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä.

Siedätin lapsia laajentamaan musiikkimakuaan soittamalla Abbaa, retro discoa ja Chisua.
Viidesluokkalainen poitsu teki minulle "prankin" ja rupesi temppuilemaan kännykällä Google Homen kanssa.
Minä komensin laitetta "OK Google, stop" "OK Google, stop" "OK GOOGLE, STOP!"
Ja Abba vaan stoppasi hetkeksi ja jatkoi heti soittamistaan.
Pianhan tuo poitsu tuli hihitellen pyytämään anteeksi,
oli kuulemma aika huvittavaa seurata kun äiti suuttuu koneelle.
No nauratti kyllä itseänikin,
kun huomasin jälleen lasten olevan aika paljon etevämpiä teknologian kanssa kuin itse olen,
ja tämä muori on kyllä jo aika vietävissä!

Levitin pyykit ja latasin uuden koneellisen pyörimään.
Viime viikonloppuna pyykkäilin syysvaatteita ja kenkiä pois eteisestä.
Nyt pakkailin niistä viimeiset laatikkoon ja varastoon.
Hyvinkin oli ehtinyt kuivua viidessä päivässä.

Mies ja lapset askartelivat Halloween kurpitsan.
Kaikki lapset osallistui kaivertamiseen, eskarilainen piirsi, mies porasi.

Niin oli hauskaa, että nuorin ei ihan ehtinyt saada housuja alas ajoissa vessassa.
Vielä siis tälle illalle vessan lattian pesu ja kolmas koneellinen pyykkiä.
No, pieni pisu ei maailmaa kaada, erittäin harvoin tällaista enää meillä sattuu,
vaati kovan nauruhepulin ja väsymyksen.

Vielä ei ole päätetty laitetaanko tuonne kurpitsalyhtyyn huomenna kynttilä,
vai oksentaako se dippiä sipsikulhon vieressä.
Tämän illan kuitenkin muikeilee led-kynttilöillä.

Lapset menivät aivan liian myöhään nukkumaan, mutta onhan nyt viikonloppu.
Isommat katselivat sängyissään vielä hetken Netflixiä,
nuorin yritti vielä viimeisillä hereillä olon hetkillä nitkuttaa heiluvaa hammasta irti.

Me on höpötelty miehen kanssa sohvalla päivän kuulumisia ja maisteltu viiniä.
Välillä meinasi päivän mittaan vähän tunnelma ja äänensävy kiristä,
mutta päivän päätteeksi on mukava käpertyä toisen kainaloon,
ja todeta, että oikein hyvä päivä tästäkin tuli.

Ihan sellainen ruuhavuosi -perus hyvä perjantai.

Paljon jäi huomiselle hommaa,
mutta mitä ei ehdi tehdä ennen vieraiden tuloa niin tehdään sitten porukalla.

Nyt sitten vaan odotellaan että kaikki lapset varmasti nukkuu,
mutta kukaan ei vielä herää pahaan uneen..
jokainen vanhempi varmasti tietää tämän vaiheen illasta.

Tämmöinen oli mun yksi perus päivä.
Tuntuiko tutulta vai kaukaiselta?

Linkkaa ihmeessä kommentteihin jos olet tehnyt oman päiväni-postauksen,
tai jos kenties innostut tekemään omasi. :)

Iloista viikonloppua,
terkuin Taina

Arki alkoi

Niin se arki alkoi täälläkin.
Kalenteri täyttyy harrastuksista, vanhempainilloista, työmatkoista,
ja menoja sovitellaan.

Mukavia futis-hetkiä on koettu keskimmäisen muksun turnausreissuilla.
Hauska on seurailla iloisia poikia, kun on mahtava tsemppi ja peli-ilo päällä
- mikäs siinä futismutseillessa!

Eilen Hämeenlinnassa totesin,
että sateenkaaren päässä taitaa olla juniorifutista.

Viime viikonloppuna turnausreissulla ehdittiin ihastella Ikaalisten kauniita puistoja,
ja näytin myös lapsille missä oli aikanaan, 20 vuotta sitten, mun ensimmäinen oma koti,
eli opiskelijaboksi AMK aikoina.

Myöskin olemme saaneet viettää sekä äitini 70-vuotis päiviä
että vanhempieni 52 vuotis hääpäivää.
Mitenkään en voi ymmärtää että noin nuorekkaat ja touhukkaat ihmiset
ovat jo saavuttaneet tuollaisia lukuja!
Mutta ikä ei ole vain numeroita, sehän on paljon myös asennetta!

Ennen koulujen alkua vietimme ihanan viikonlopun täti mökillä.
Tänne lapset kyselevät koko talven takaisin, tänne oma mieli palaa,
rakkaat maisemat, mustikkavarvikot, rantasauna ja tätini.

Mökillä tehtiin mökkihommia:
grillailtiin, saunottiin rantasaunassa ja uitiin järvessä, kerättiin mustikoita,
istuttiin iltaa tulilla parantamassa maailmaa.

Lasten koulut on lähteneet mukavasti käyntiin.
Yläastelainen on löytänyt luokat ja saanut kavereita,
hyvillä fiiliksillä neiti kouluun menee
- taisi äitiä taas jännittää enemmän kuin lasta.

Viitosluokkalainen poitsu on päättänyt tsempata koulun suhteen,
siis kuunnella tunneilla ja hömpöttää sitten vain välitunnit ja vapaa-ajat,
ja omien sanojen mukaan tsemppi on pysynyt päällä.
Ja koulussa on ihan kivaakin, ja kivoja kavereita.

Eskarilaisella on myös lähtenyt hyvin koulun puolella hommat sujumaan.
Kovasti häntä reippaaksi ja iloiseksi kehutaan ja uusia kavereita on käynyt jo kylässä.
Toki pientä hienosäätöä vielä löytyy..
Eskariope kertoi tällä viikolla pojan viitanneen tunnilla sanoakseen "bla bla bla".
Kotimatkalla tiedustelin miksi näin. Poika selitti silmät kirkkaana,
että kotona on koululaisille sanottu niin monta kertaa että tunnilla pitää viitata.
Että hän viittasi, koska koulussa kuuluu tehdä niin,
mutta ei hänellä muutakaan sanottavaa sitten ollut.
Kerroin, että vain silloin viitataan, jos on opettajan kysymykseen tai muuten aiheeseen sanottavaa. "Aijaa!" tuumasi poika yllättyneenä. Näinkin siellä eskarissa siis koululaisiksi opitaan.

Kävi muuten viime viikolla niinkin,
että kun meidän perheessä on perinteenä ollut sellainen,
että nimpparisankari saa valita missä syödään,
niin keskimmäinen poitsu valitsi Stefan's Steakhousen.
Mihin jäi Mäkki tai Hese?
No, mukava ilta perheen kanssa vietettiin sitten hyvän ruuan merkeissä.

 

Oman terveyden kanssa on ollut pientä hienosäätöä,
vanhat leikatut vaivat vaivaa uudelleen,
ja kivut ja väsymys on vienyt terää muulta tekemiseltä.
Näkyy myös blogi hiljaisuutena, mutta eiköhän se tästä taas. 
Mikä ei tapa se v-tuttaa vai kuin se meni? ;)

Iloista alkavaa syksyä ystävät!
Terkuin Taina

Babyshowereita ja kausivaloja (ja vähän ruuhkavuosi vuodatustakin)

Minulla on ollut ilo nyt kahtena sunnuntaina osallitua babyshower juhliin.

Molemmat olivat yllätysjuhlia,

toiset ravintolan kabinetissa herkutellen,

toiset sankarin kotona nyyttärimeiningillä kahvitellen.

 

 Ohjelmissa oli mm.

vauvan hedelmäsoseiden sokkomaistamista

masun ympäryksen arviointia langan avulla

(jokainen leikkaa langasta pätkän ja lähimmäksi oikeaa ympärystä osunut voittaa)

ja vauvakuvista vieraiden tunnistamista,

mutta eniten tietenkin höpöttelyä, herkuttelua ja yhdessä oloa.

Näyttäisi suomeenkin nyt tuo perinne rantautuneen,

ja olkoon kuinka "ameriikan hapatusta" tahansa

niin aina se on mukava ystävien kanssa kokoontua yhteen

- eikä ystävän äidiksi tulo ole ollenkaan huono syy tapaamista järjestää!

Tänä viikonloppuna on myös laiteltu loput kausivalot sisään ja ulos.

Vaikka ulkona ei kovin jouluista olekkaan

kun vettä vihmoo ja myrskyää

halusin myös tähdet jo ikkunoihin.

Olisi ollut kiva ottaa kauniita olohuone kuvia,

mutta koska täällä kodissa tapahtuu ensisijaisesti sellaista asiaa kuin elämä

on kuvissa mukana myös poikien koko viikonlopuksi sohvalle virittämä maja

ja huonekalutkin ovat vähän vinksin vonksin.

Mutta valoja kuitenkin löytyy. 

Sisustuksellisemmat kuvat sitten toiste.

Olkkariin virittelin myös tuollaisen korin

johon laitoin pehmosydämiä, käpyjä ja ledivaloja.

Noita sydämiä olen ommellut olohuoneen tyynyjen jämäpaloista

ja ne yleensä otetaan joulun aikaan esiin.

Minun ollessa babyshowereilla tänään

olivat pojat laittaneet valosarjoja pihapuihin.

Ihanasti ne sopivat lumisiin puihin

mutta tuovat toki mukavasti kauneutta myös pimeisiin myrskyiltoihin.

Ikkunoistakin ne näkyvät kauniisti sisällekin.

Muuten sitten.. perus ruuhkavuosi arkea.

Tämän viikon ohjelmassa on ollut mm.

molempien koululaisten vanhempainvartit,

päiväkotilaisen puurojuhla,

kokeisiin kyselyä,

kaikkien lasten harrastukset ja niihin kuskaamiset,

oma hammaslääkäri ja kampaaja

sekä parin päivän työreissu,

lasten uimahallireissu mummin ja vaarin kanssa

sekä toinen miehen kanssa viikonloppuna jolloin minä pyykkäsin ja siivosin

- ja kaikki perus arjen pyöritys ja työhaasteet siinä sivussa.

Opin myös sen,

 ettei teini-neidille enää voi vain hakea kaupasta Kuomia tai Vikingin talvikenkiä,

tai ottaa koulukengiksi niitä jotka äiti on sattunut vaihtari-pussissa kaverilta saamaan,

vaan sopivia pitää kierrellä etsimässä ja sovittelemassa useammassakin kaupassa.

Onneksi kivat ja kohtuuhintaiset löytyi ihan Prismasta,

ja ovat jo sellaista kokoa että minä voin ne sitten periä kun käyvät pieneksi.

Arjen kiireistä huolimatta

Me aikuiset koitetaan kuitenkin järjestää itsellemme ja toisillemme

mahdollisuus harrastaa liikuntaa vähintään kolmena päivänä viikossa

ja viettää aikaa myös yhdessä ilman töistä tai kotitöistä murehtimista,

jutella kuulumisia ja tehdä suunnitelmia,

lasten mentyä nukkumaan.

Työreissulla kävin yksinäisen hotelli-illan sijaan 

rakkaimman lapsuudenystävän ja "melkein siskon" kanssa 

pitkällä kävelylenkillä ja maailmaa parantamassa,

ja ajellessa juttelin pitkät puhelut siskojeni kanssa,

joten aina niitä omia voimauttavia hetkiäkin saa viikkoon ujutettua.

Oman pikkujouluristeilyn Gracella jouduin valitettavasti

leikkauksesta (ärsyttävän hitaan) toipuilun takia perumaan viime metreillä,

mutta kuopuksen toiveesta järjestettiin perheen omat pikkujoulut

joissa nautittiin "blögiä ja pipalia". 

Hyvä niinkin.

Blogeja en ole paljon ehtinyt lueskella,

josko sitten joululomalla.

Kyllä se tässä, jaksaa jakssa! ;)

 

Oikein mukavaa viikkoa ja joulukuuta!

Terkuin Taina

Isänpäivän rentoilut ja helppo kertotaulupeli askartelu

Meidän iskä tuli Lontoosta viikon reissulta eilen illalla.

Lasten kanssa tehtiin iltapalaksi yhtä iskän suosikkia, taco-piirakkaa.

Tacopiirakka

Gluteeniton pakastepiirakkapohja (mentiin tällä kertaa helpon kautta)

 Sekoitetaan täytteet keskenään:

400 g paistettua jauhelihaa + puolikas pussi tacojauhelihamaustetta

1,5 dl salsaa (medium)

1 purkki kermaviiliä

iso tomaatti pieninä paloina

Pinnalle 2,5 dl juustoraastetta

Uunissa 225 asteessa 25-30 min

Tarjoillaan salaatin ja tuoreesta avokadosta tehdyn guacamolen kanssa.

Meidän versio on aika mieto koska lapset ei kovin tulisista ruuista pidä,

mutta aikuiseen makuun voi toki laittaa vielä hotimmin taco-mausteita

ja täyteläisempää saa vaihtamalla kermaviilin creme fraischeen. 

Neljävuotias kattoi pöydän ja askarteli nimilaput. 

Tuliaisia ei meillä paljon harrasteta 

mutta pidemmiltä reissuilta jotain pientä sentään.

Ja matkalaukusta löytyi mitä oli toivottokin:

Harry Potter -kirjat lukeneille koululaisille Potter juttuja,

juniorille robotti pyjamat

ja mammalle Victoria's Secrettiä.

  

Kuten varmasti monessa lapsiperheessä, 

meilläkin on aamu aloitettu leivontahommilla (tehtiin mustikka-vadelma piirakkaa)

ja iskä "suuresti yllätetty" kaiken kolinan ja hässäkän jälkeen 

aamupaloin, lahjoin ja muutenkin asiaankuuluvin menoin. 

 

Muuten on otettu päivä rennon yhdessäolon merkeissä 

- kahvitelty isoisää ja nähty pieniä serkkuja, 

pällistelty Tampereen uudet valoviikkomeiningit 

ja nautittu viikinkiravintola Haraldin isänpäivä menu 

(ja lapsetkin tykkäs vaikka ensin hieman vastustelivat sellaiseen ravintolaan menoa 

josta ei saa hampparia, pizzaa eikä lehtipihviä..). 

Itse tykästyin valoviikoilla erityisesti

noihin puissa riippuviin palloihin.

Onko teillä kertotaulun pänttääjä ikäisiä kotona tai tuttavapiirissä?

Muistan kuinka itse en erityisesti tästä pelistä nauttinut lapsena

kun isäni sen minulle teki.

Mutta nyt kun omat lapset ovat siinä iässä että kertotauluja pitää ulkoa tankata

arvatkaas mitä joutuvat pelaamaan..

Tämä on helppo tehdä 

(kannattaa käyttää mahdollisimman vahvaa pahvia että kestää käyttöä)

ja mukavaa vaihtelua perus kuulustelulle.

Välillä voi helpot rivit jättää pois ja ottaa peliin vaikka vain ne kinkkisimmät 6 - 9..

Kisailuhenkiset voivat kellottaa suorituksiaan.

Ja neljävuotiaskin haluaa tehdä omia "koululaispelejä" samalla

- hyvin jo alkaa numerot ja kellonajat sujua.

Syyskuusta saakka jatkunut sairausloma päättyy

ja huomenna palailen töihin.

Toki työasioita olen nytkin seuraillut ja vähän hoidellutkin

ja varmasti joudun vielä osittain tekemään töitä etänä toimistossa istumisen sijaan.

Leikkauksesta olen toipunut melko hyvin

mutta varovasti pitää vielä ottaa.

Ilolla toivotan kuitenkin tervetulleeksi tavalliseen arkeen paluun.

Kiitos kaikesta avusta ja tsemppauksesta! <3

Oikein mukavaa viikkoa toivotellen,

Taina

Neidin synttärit

Tällä viikolla vietimme esikoisen 11 vuotis-synttäreitä.

Synttärilahjaksi käytiin laittamassa korviin reiät,

äiti sai olla mukana pitämässä kädestä. 

Huimaa kuinka nopeaan nuo vauvat kasvaa! <3

Neidin synttäriviikonloppu alkoi pyjama-bileillä.

Kotikadun neidot tulivat peittomytyt kainalossa,

sinänsä tuttu kuvio mutta yleensä eivät ole ihan kaikki samaan aikaan. 

Ei muuta kuin alakerta ilmapatjoja täyteen..

Illaksi oli tilattu pizzaa, sipsejä ja karkkia

sekä leffan katsomista valkokankaalta.

Sinänsä tämä valmisherkku-osasto oli oikein kiitollinen setti 

juuri työmatkalta palanneelle äidille,

ja pizzat tyttö leipoi pienellä avustuksella itse.

Aamupalaksi oli tilattu hedelmäsalaattia ja pannukakkua.

Tein yhden tavallisen ja toisen maidottoman-munattoman-gluteenittoman

niin että varmasti oli jokaiselle sopivaa sorttia.

Tänään päivällä tulivat synttäreitä juhlimaan luokkakaverit (siis tytöt).

Kakusta meinasi tulla melkoinen katastrofi,

mutta lopulta neiti koristeli sen kauniiksi ja maku oli sentään oikein hyvä.

Nuorin oli luokkakaveri-synttäreiden ajan mummolassa

ja mies keskimmäisen kanssa turnausreissulla Klaukkalassa.

Neiti sai sai juhlia synttäreitään ihan rauhassa ilman pikkuveljien häsellystä.

Ja onhan nuo tytöt niin suloisia!

Ei voi kuin olla kiitollinen että lapsilla on noin mukavia kavereita!

Aamulla onkin aikainen lähtö pojan kanssa futisturnaukseen Turkuun.

Täytyy myöntää että tästäkään viikosta emme olisi ilman lähi-isovanhempia selvinneet,
ihan kaikkia neljää.

Kun viikkoon mahtuu tanssituntunteja, futis treenejä- ja turnauksia sekä muita harrasteita,

koululaisten läksyjä ja kaavakkeiden täyttämisiä, hiihtoja ja luisteluita

(eli nimikoitujen välineiden muistamista oikeana aamuna oikealle lapselle fiksusti pakattua),

omat työreissut ja miehen päivystykset,

kaikkien parturi- ja kampaaja käynnit,

tori.fi:ssä myytyjen tavaroiden toimittamisia,

synttäreiden järjestämisiä ja kaikki perus kotihommat päälle

tuntuu elämä melkoisen täyteläiseltä.

Onneksi sain viettää myös 

ihan kahden kesken pelihetkiä nuorimman kanssa, leffaillan tytön kanssa

ja huomenna turnausreissun keskimmäisen kanssa,

istua iltaa ja jutustella kuulumisa miehen kanssa

sekä ehdin tehdä muutaman oman treenin ja joogan.

Eli täyteläistä elämää, onneksi hyvällä tavalla.

Toivottavasti voin joskus olla omille lapsilleni sellainen arjen enkeli-äiti 

kuin omani on minulle nyt.
Lapsille rakas ja aina tarjoutumassa auttamaan.
Äidille kiitos että ruuhkavuosista selvitään suht täyspäisenä!

Mukavaa eloa ja oloa sinnekin!

Taina

Vähän joulun tunnelmaa

Viikonloppuna kuvailtiin joulukorttikuvat.

Terassille virittelin tänä vuonna valkoisen havu-kranssin ja vähän valoja.

Kortista tuli ihan se perinteinen lapset hymyilee meininki sukulaisille lähetettäväksi.

Tänä vuonna otettiin kuva ulkona ja lapset saivat olla ihan itse valitsemillaan ulkovaatteilla.

Saas nähdä kurvataanko tänäkin vuonna korttien kanssa postille 

juuri sinä viimeisenä hetkenä kun on mahdollista niitä lähettää

vai saisiko kerrankin ajoissa tilattua ja kirjoitettua..

Sisälle tein pienen asetelman.

Ostin Kantriinasta nuo kauniit kruunu-kynttilänjalat joissa on piikki pohjassa, 

tarkoitus oli tehdä sammalesta joku asetelma johon nuo tulisivat mutta junttailin niitä tähän nyt 

muovailuvahalla paikoilleen kun ei ole sammalta tullut haettua.

Lidlistä ostin ekat hyasintit euron kappale.

Eihän tuo mikään paloturvallinen viritelmä ole mutta kaunistakoon nyt hetken keittiötä.

Hyasinttipurkkien reunoja fiksailin vähän huomaamattomammaksi washi teipillä.

Talveksi on polttopuut hankittu.

Ja niitä kuljettamaan innostui myös pari pikkuapulaista.

Meillä on podettu flunssaa ja nautittu äitini hemmottelusta.

Kelleppä ei mummin letut ja lihapullat maistuisi kun olo on kehno!

Muuten arki rullaa mukavasti mallillaan, 

töissä työelämän haasteita ja kotona arjen haasteita..

Toivottavasti sullakin on sopivassa suhteessa kaikkea:

mielekästä työtä ja rullaavaa arkea,

leppoisia hetkiä rakkaiden kanssa ja terveyttä,

sekä jo vähän jouluista mieltä!

Terveisin Taina