Päivän asu

 Kengät Spirit Store, laukku LV, neule Sheinside, mekko Zara.

Torstai, ja vähän perjantaita

Oltiin torstaina Empun kanssa kaupungilla pörräämässä. Pörrrr pörrr pörrr!

Meniin Johtoon salaateille. Siellä varmaan yhdet keskustan parhaat salaatit.
Tai emmä tiiä voiks niiitä salaateiks enää sanoo, kun mä valkkaan niihin aina lihapullia, kanaa, pastaa ja kaikkee muuta hyvää, ja sit ihan vähän vain salaattia. :D

Mentiin vastapäiseen Spirit Storeen, jossa oli kenkuleita sun muuta jopa -70%.

Pitihän siinä nyt vähän niitä kenkiä kokeilla.. :D

No Emppu!!!Mitkä??

Noi pinkit sattu olee kolmefemmat, mutta ei mulla olisi tollaisille käyttöä, ehkä joskus jonnekin baariin, mutta siinäpä se sitten oliskin.

Ikkunaostostelua!

Emilia on maailman ihanin ♥

 Nämä alekengät lopulta löysin, kolmellakympillä, eli ei paha!

Joku anonyymi kommentoi Krisun blogiin, että: "sun blogi on paljo kivempi ku lauran ja oot paljo aidomman olonen, laura kirjottaa vaan siitä ku se ostaa kenkiä ja ryyppää"
Nimenomaan, mähän en kirjoita mistään muusta kuin siitä, kuinka ostan kenkiä ja ryyppään.

No, se on kyllä totta, että olen ostanut kenkiä aika paljon viime aikoina.
Mutta, sitä en ymmärrä, että sellaisesta asiasta pitää valittaa tyyliblogissa?
Eikös kengät/muoti/elämäntyyli juuri kuulu tällaiseen tai ainakin tähän mun blogiin?
Toisaalta juuri nimenomaan lifestyleblogeissa tai blogeissa ylipäätään "pitää" ilmeisesti valittaa aina kaikesta tai jostain ainakin, mikäli sinäänsä on harmillinen juttu, mutta sitten taas.......
Olisiko se edes hauskaa, jos kaikki aina tykkäis, eikä valituksia tulisi mistään sunnasta?

Tähän väliin haluan kuitenkin raapustaa pari riviä tosta kommentoinnista blogissani.

Nimittäin, monet varmasti tietää, että olen ollut täällä "nettimaaillmassa" aika kauan.
Olen jo 7-9 vuotta sitten lukenut itsestäni kaikenmaailman keskusteluja netin ihmeellisessä maailmassa, ja sama on jatkunut täällä tähän vuoteen asti, tosin enemmänkin kommentoinnin nimissä.
Olen tullut tässä bloggaamisessa varmaankin jo siihen pisteeseen, etten välitä vaikka saisin ikäviäkin kommentteja. Esimerkiksi se, että joitakin itkettää, puistattaa tai suututtaa se, että käytän ja voin käyttää turkista ei suoraan sanottuna kiinnosta mua yhtään.
Ja nyt en tosiaan sano tätä ylimielisellä sävyllä tai pahalla, tää on vaan totuus.
Myöskään se, että joku "näkee" tai kokee pyllyn näkymisessä jotain pahaa, ei haittaa mua.
Netti, esimerkiksi we♥it.com, on vastaanvanlaisia kuvia täynnä, ja porukka käy vain hearttaamassa niitä, mutta sitten, kun jollain "oikealla" ihmisellä on sellaisia kuvia blogissa, niin se on joistakin ihmisistä hämmentävä tai jopa järkyttävä asia.
No, antaa olla! Täähän on kuitenkin mun blogi.

Mä en ole sellainen bloggaaja, joka laittaa anonyymikommentointieston heti, kun ensimmäinen kritisoiva tai ikävä kommentti tulee.
Totuustahan on se, että kun tähän hommaan lähtee mukaan, niin pitää kestää myös se ei-niin-mukava-puoli tässä bloggaamisessa.

Ja onneksi yli 80 tai 90 % kommenteista on ihania ja kannustavia!
Mutta oikeesti, kyllähän tää bloggailu tietynlaista paksua nahkaa vaatii.

Mutta sitten vielä sellaiseen asiaan, että vaikka olen teille joillekin vain tuntematon bloggaaja, pelkkä ihminen, ja anonyymina kommentoiminen on todella helppoa, niin ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kirjoittaa voi mitä vain. Itse en tahtoisi pahoittaa huvikseni jonkun tuntemattoman ihmisen mieltä ihan vain siksi, että kyseinen tyyppi ärsyttäisi mua, tai siksi, että mulla olisi se valta ja mahdollisuus pahoittaa kyseisen ihmisen mieltä.

Junan vessa :)

 Cittarin vessa.. No ei oikeesti oo, sovituskoppi se oli! Cittari oikeesti ihan paras paikka!

Noniin, mä taidan olla Jokelassa ja seuraavaksi tulee varmaan Tikkurila, eli pitää laittaa kone kasaan!

Hyvää loppuviikonloppua kaikille ♥

Se olis nyt niinku tipaton tammikuu?

Tai ainakin sellainen tipaton, etten aio lähteä baareihin. 

Katotaan, että kauanko tämä päätös pitää.. 

Äiti herätti mut tänään tekstiviestillä: "Täällä olis just uunista tullut kaalilaatikko." No, arvatkaa kauanko kesti, että sain vaatteet päälleni ja jo kävelin ratikkapysäkille? Tosin ensin mun piti käydä Hakaniemen Hesestä ostamassa parit valkosuklaakeksit, mutta heti sen jälkeen hyökkäsin kaaliksen kimppuun! Eilen en syönyt mitään muuta kuin niitä Hesen keksejä, epäterveellistä kyllä, mutta ne vie kivasti nälän, ja muutenkin niistä tulee niin onnellinen olo.. Hahaa! 

Ootteko muuten koskaan kiinnittäneet siihen asiaan huomiota, että kasvot eivät ole identtiset molemmilta puolilta. Tai joillakin varmasti on, mutta mun mielestä mun vasen puoli kasvoista on hitusen tai ei niinkään hitusenkaan erilainen kuin taas oikea puoli.
Vai olenko mä nyt vaan neuroottinen?

Rakkaat ♥
Nää meidän koirulit on oikeasti parasta koko maailmassa.
Ne on luonteeltaan niin kilttejä, tottelevaisia, empaattisia ja vaan niin ihania.
Aiotaan tässä joku päivä äidin kanssa tehdä se shelttipostaus, se on helpompi tehdä yhdessä, koska koirat ovat meidän yhteisiä.

Ja sitten tämä mun Miu Miu..... Tai itse asiassa Miu Mi.
Onko kellään muulla ollut samanlaista ongelmaa, että jokin kirjaimista putoaa ja katoaa?
Onko vinkkejä, miten tällaisen tilanteen kanssa pitäisi toimia? Laitoin just Miu Miun asiakaspalveluun viestiä puuttuvasta kirjaimesta, mutta jotenkin epäilen, että sellaista mulle ihan heti lähettäisivät.. Harmi vaan, kun kyse ei ole ihan halvasta laukusta..

Niin ja sitten taas siihen kirppisasiaan.

Kaivelin äsken kaappien kätköistä myytäväksi meneviä vaatteita, kenkiä ja pari laukkua.
Mä vaan edelleen pähkäilen, että laitanko entiseen tyyliin blogikirppiksen pystyyn tonne MFF-blogihuutikseen, vai laittaisinko vaatteet myyntiin Facebookkiin johonkin omaan kirppiskansioon. Mikä teistä olisi toimivin ja paras ratkaisu?

Hauskaa lauantaita! ♥

Ja kuunnelkaa nyt hyvät ihmiset tämä kipale!!

Brugalin rommi

Oltiin eilen Annan kanssa Bar Groteskissa Brugal-rommin lanseeraustilaisuudessa, ja vaikka pelkkä rommi sellaisenaan ei maistanut kummalekaan meistä, niin siihen tehdyt mohitot maistuivat sitten senkin edestä.
Tunnelma oli todella tiivis, vaikka väkeä ei ollutkaan (onneksi) mitenkään liikaa.
Oltiin ennen Groteskia käyty Annan kanssa Bakers'issa juomassa yhdet ja suunnittelemassa tulevaisuuden prokkiksia. Anna tekee Revoltille töitä, ja mahdollisesti kyseisen firman kanssa tuunkin sitten tekemään jonkinnäköistä yhteistyötä.

Groteskissa oli kunnon lattarimeininki, ja paikan deejiit soitti lattarimusiikkia ja paukutteli bongorumpuja. Muutamien mohitojen jälkeen Anna sai idean, että mennään kysymään deejiiltä, että saataisko mekin vähän soittaa niitä rumpuja, ja miehet enemmän kuin mielellään antoivat meille siihen mahdollisuuden. Mä olin aluksi vähän vastahakoinen, että "en kyllä varmana soita, enkä oo muutenkaan rytmitajuinen", mutta sitten sitä vaan vaipui johonkin transsiin ja paukutteli oikein antaumuksella musiikin tahdissa. Se oli niiin hieno kokemus! Koko väki taputti rummutuksen tahtiin ja kuulemma eräs vanhempi rouva katsoi mua ja sanoi: "tuo tyttöhän on ihan transsissa kun se soittaa".
Mietin tässä just, että pitäisköhän hankkii omaksi iloksi (sekä naapureiden iloksi) bongorummut?
Jos mä kerta nokkahuiluakin oon osannut soittaa! :D

Greetings from Dominican Republic!

Osa kuvista on tosiaan Annan ottamia :)

Mukavaa viikonloppua!

Huomenna julkaisen pidennysten voittajan!