maanantai 13. kesäkuuta 2016
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Näkymiä rantaraitilta
Kiersimme eilen Rikun kanssa viiden tunnin lenkin Espoon rantaraitilla.
Kävimme myös Finnoon lintualtaalla. Erilaisia vesilintuja ja kuvaajia oli paljon paikalla. Minulla mukana vain pienempi kamera, joten en yrittänyt siellä kuvailla, Kokemus on opettanut, että siellä kamerassa tarvitsisi järeää teleobjektiivia.
Olen saanut Valokilta haasteen, kiitos Valokki:) Palaan siihen vielä, samoin kuin muihin saamiini haasteisiin.
torstai 6. marraskuuta 2014
Takaisin rantaraitille
Kuvakansioita selatessani huomasin unohtaneeni liudan lokakuisia kuvia Espoon rantaraitilta. Kuvat olivat varta vasten otettu blogia varten. Tässä niitä seuraa.
Nämä ovat matkalta kohti Espoon Haukilahtea. (huom! kaikki Uhrilehdon lukeneet. Tämä valoittaa myös sitä, mistä olen ammentanut kirjan maastopyöräily- juttuja, D!)
Täällä on satanut nyt räntää, joten nämä kuvat tuntuvat hyvin kesäisiltä
Tässä on yksi herra Karhun poljettavista menopeleistä
Tässä meitsi (ilmeen ja olemuksen "ryhditön korppikotka saalistaa" -kera, D! Pitäisi selvästi oppia poseeraamaan) rakkaan ja tuhansia kilometrejä poljetun maasturi Konan kanssa. Tätä menopeliä on uppgreidattu niin, ettei alkuperäistä ole muuta kuin terästä oleva runko.
Nämä ovat matkalta kohti Espoon Haukilahtea. (huom! kaikki Uhrilehdon lukeneet. Tämä valoittaa myös sitä, mistä olen ammentanut kirjan maastopyöräily- juttuja, D!)
Täällä on satanut nyt räntää, joten nämä kuvat tuntuvat hyvin kesäisiltä
Tässä on yksi herra Karhun poljettavista menopeleistä
Tässä meitsi (ilmeen ja olemuksen "ryhditön korppikotka saalistaa" -kera, D! Pitäisi selvästi oppia poseeraamaan) rakkaan ja tuhansia kilometrejä poljetun maasturi Konan kanssa. Tätä menopeliä on uppgreidattu niin, ettei alkuperäistä ole muuta kuin terästä oleva runko.
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Rantaraitilla
Tässä näkymiä Espoon rantaraitilta. Finnoon altaalta suunnistimme itään päin eli kohti Matinkylää ja Haukilahtea. Ei uskoisi, että olemme lähellä länsimetron työmaata ja tulevaa asuinaluetta, joka tulee ympäröimään Finnoon lintualtaan ja taatusti tuhoamaan koko alueen. Asutuksen laajeminen yleensä kuormittaa ympäristöä ja lopulta tuhoaa sen. Jos olette toista mieltä, niin pohtikaapa roskaantumista kaikkialla, ja erilaista häiriköintiä luonnossa...
Jisses sitä karkkipapereiden, valkosipulipatonkikääreiden, tupakka-askien, oluttölkkien ja muun scheissen määrää, jota olen korjannut pelkästään Nöykkiön ylä- ja ala-asteen lähistöltä. Nuorissa on tulevaisuus... Vai onko?
En valitettavasti kuulu länsimetron kannattajiin. Joka päivä työmatkallani saan katsoa, kuinka metron alta kaatuu jyristen luontoa. Viimeiset päivät olen saanut seurata, kuinka lähiluontoani, Sammalvuoren metsää, jyrätään alta pois metron kääntövarikon vuoksi.
Suurissa suunnitelmissa on kääntää kaikki kiveksi ja loppumattomiksi betonilähiöiksi. Se tekee kipeää. En usko siihen, että kaikkien ihmisten pitää kasaantua yhteen pääkaupunkiseudulle. Minä haluaisin pitää Suomen pienet kylät ja kaupungit elivoimaisina ja antaa ihmisten elää kotiseuduillaan.
Tämä kaveri oli aluksi keskellä hiekkatietä ja onnistuin väistämään sen, (ajoimme siis pyörällä). Luulin sitä aluksi muovikäärmeksi, mutta rantakäärmehän se oli. Kylmä saa oli ilmeisesti saanut sen lämmittelemään hiekkatielle, josta se onneksi siirtyi hra Karhun ja minun ihmetellessämme ja kuvaillessamme tien reunaan.
Jisses sitä karkkipapereiden, valkosipulipatonkikääreiden, tupakka-askien, oluttölkkien ja muun scheissen määrää, jota olen korjannut pelkästään Nöykkiön ylä- ja ala-asteen lähistöltä. Nuorissa on tulevaisuus... Vai onko?
En valitettavasti kuulu länsimetron kannattajiin. Joka päivä työmatkallani saan katsoa, kuinka metron alta kaatuu jyristen luontoa. Viimeiset päivät olen saanut seurata, kuinka lähiluontoani, Sammalvuoren metsää, jyrätään alta pois metron kääntövarikon vuoksi.
Suurissa suunnitelmissa on kääntää kaikki kiveksi ja loppumattomiksi betonilähiöiksi. Se tekee kipeää. En usko siihen, että kaikkien ihmisten pitää kasaantua yhteen pääkaupunkiseudulle. Minä haluaisin pitää Suomen pienet kylät ja kaupungit elivoimaisina ja antaa ihmisten elää kotiseuduillaan.
Tämä kaveri oli aluksi keskellä hiekkatietä ja onnistuin väistämään sen, (ajoimme siis pyörällä). Luulin sitä aluksi muovikäärmeksi, mutta rantakäärmehän se oli. Kylmä saa oli ilmeisesti saanut sen lämmittelemään hiekkatielle, josta se onneksi siirtyi hra Karhun ja minun ihmetellessämme ja kuvaillessamme tien reunaan.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Finnoon haukka
Olimme pyöräilemässä kohti rantaraittia, kun herra Karhu bongasi Finnoon altaan lähellä voimalinjalla haukan. Ilmeisesti nuori kanahaukka? Tunnistaako joku ja voisi varmistaa?
Niin kuin useimmiten tekevät, varis kävi hätyyttelemässä haukkaa.
Seuraavissa postauksissa maisemakuvia ja tunnelmia rantaraitilta... Olen myös saanut haasteen Ireneltä, johon palaan, lämmin kiitos Irenelle!
Mukavaa sunnuntaita!
Niin kuin useimmiten tekevät, varis kävi hätyyttelemässä haukkaa.
Seuraavissa postauksissa maisemakuvia ja tunnelmia rantaraitilta... Olen myös saanut haasteen Ireneltä, johon palaan, lämmin kiitos Irenelle!
Mukavaa sunnuntaita!
perjantai 1. marraskuuta 2013
Pyörityksessä
Joskus unohtaa, että tähdet loistavat pilvien takanakin. Tai on olemassa puu, joka on voimakas kaatuneenakin.
Rauhaisia pyhiä rakkaat ystävät:)
tiistai 24. syyskuuta 2013
Rannalla
Hiljaisuus kohtaa hetken,
Pitää siitä kiinni.
Ei luovuta.
Tartu käteeni, jatketaan matkaa.
Yhdessä.
Lupaan, etten horju,
vaikka meillä on paljon taakkaa kannettavana.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Rantaraitin vesilintuja ja tunnustuksia
Olen saanut tunnustukset Betweenilta, Annelta ja Ninnulta, iso ja lämmin kiitos teille:) Ninnun tunnustukseen ja haasteeseen palaan ensi kerralla.
Annen tunnustukseen liittyen pitää kertoa kahdeksan faktaa itsestään. Toivottavasti tässä tulee jotakin uutta, mitä ette ennestään tiennyt.
1. Olen koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla (HKI-Vantaa-Espoo), pisimpään Helsingin Kruununhaassa.
2. Siitä huolimatta en viihdy kaupungissa (tämä ei liene yllätys, D!)
3. Sukujuureni ovat suomenruotsalaiset sekä Varsinais-Suomen rajamailta.
4. Harrastin aikoinaan nyrkkeilyä ja olen toiminut nyrkkeilyvalmentajana. Taito on edelleen tallessa.
5. Olen kirjoittanut lehtijuttuja maastopyöristä (pyörätestejä).
6. Minulla on maastopyörä ja pidän pyöräilystä, mutta aina ei aika riitä sekä juoksemisen että pyöräilyn harrastamiseen niin paljon kuin tahtoisin. Juokseminen on minulle rakkain laji.
7. Tällä hetkellä minulta löytyy kahdet pyöräilykengät (ns. klossikengät, jotka lukkiutuvat polkimiin) sekä kuusi paria Niken Air Pegasus -juoksukenkiä. Yhdet niistä ovat täysin loppuun juostut, kulutan niitä nopeaa vauhtia, mutta en raski heittää helpolla pois.
8. Muuten minulla on vaatteita ja jalkineita todella vähän. Puolet vaatekaappini sisällöstä on herra Harmaankarhun vaatteita, sillä hänellä niitä on taas runsaasti, D!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Takaisin arkeen
Lomapäivät on taasen pidetty ja huomenna edessä raskas paluu arkeen. Vähän ehdin tehdä vielä puutarhahommiakin, niistä sitten myöhempää. Pääosa ajasta kului mennessä ja tullessa sinne sun tänne, ja olenkin täällä uhonnut, että jatkossa vetäydyn peräkammarin kimuliksi, enkä tule ihmisten ilmoille ennen kuin seuraava käsikirjoitus on valmis.
Maailma on erikoinen paikka, kun itse on hidastanut ja keskittynyt pohdiskeluun, tuntuu, että muu maailma etenee pikakelauksen vauhtia 24/7, eikä koskaan pysähdy.
Liikkuuko ihmisten päässä muu kuin kiire asiasta toiseen?
Anne ja Ninnu ovat muistaneet minua tunnustuksilla, iso ja lämmin kiitos teille:) Palaan niihin seuraavissa postauksissa.
Kukat omasta puutarhasta, valkovuokkokuva Espoon rantaraitilta
Maailma on erikoinen paikka, kun itse on hidastanut ja keskittynyt pohdiskeluun, tuntuu, että muu maailma etenee pikakelauksen vauhtia 24/7, eikä koskaan pysähdy.
Liikkuuko ihmisten päässä muu kuin kiire asiasta toiseen?
Anne ja Ninnu ovat muistaneet minua tunnustuksilla, iso ja lämmin kiitos teille:) Palaan niihin seuraavissa postauksissa.
Kukat omasta puutarhasta, valkovuokkokuva Espoon rantaraitilta
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Rantaraitin luontoa
Mennään vielä rantaraitille.
Mikä lienee vanhojen tyrnipensaiden tarina... Mitä kuiskii kaislikko?
Näyttää ihan pellolta, mutta on merta. Kuvan otin jäällä.
Isot kiitokset teille kaikille edellisin postauksen kauniista kommenteista. Mukavaa sunnuntaita!
Mikä lienee vanhojen tyrnipensaiden tarina... Mitä kuiskii kaislikko?
Näyttää ihan pellolta, mutta on merta. Kuvan otin jäällä.
Isot kiitokset teille kaikille edellisin postauksen kauniista kommenteista. Mukavaa sunnuntaita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
©
Förmaaki ja puutarha. All rights reserved.