Lukukoira

 "Mä  luin  just  Lee Childin viimeisimmän Jack Reacher -kirjan. Kovaa menoa. Selailin  myös vähän puutarhalehteä, että tietää Sussin uudet kotkotukset."

t. Riku

Punarinta - hämärän henki

 

Nuori punarinta puutarhassa

Punarinta lienee tuttu ja pidetty lintu meille kaikille. Punarinta on myös porilaisen kirjailija ja luontoharrastaja Esa-Pekka Avelan lempilintu. Avela on tehnyt mittavan työn ja on kirjoittanut kirjan punarinta – hämärän henki. Suomessa ei ole aikaisemmin julkaistu punarinnasta kertovaa kirjaa.

Kirja on erittäin kattava teos punarinnasta ja sen roolista kulttuurissa. Kirja on selkeästi jaoteltu ja kirjoitettu ja sisältää runsaasti kuvia. Tämä tekee kirjasta helppolukuisen ja kiinnostavan kaiken ikäisille luonnosta kiinnostuneille. Kuvia kirjassa on yli 20 maasta. Luontokuvia on noin 50 kuvaajalta, muun muassa Saksan vuoden 2021 luontokuvaajalta. Kirjassa on kuvia myös monista museoiden taide- ym. aarteista.

Erinomainen lahjakirja. Suosittelen lämpimästi kaikille lintujen- ja luonnonystäville.

Kirjaa myy esimerkiksi Adlibris, Booky.fi, CDON, Suomalainen Kirjakauppa, Luontokauppa ja Lintuvaruste

Edullisin tapa on tilata kirja suoraan kirjailijalta sähköpostitse: eepee.avela@hotmail.com. Kirjan hinta on postimaksuineen 28 euroa.

Esa-Pekka Avela, Punarinta – hämärän henki. 2021. Kovakantinen, sivumäärä 128. Kirjailija on kustantanut kirjan itse.

Arvostelukappaleen olen ostanut itse suoraan kirjailijalta.

Kirjailija on aikaimmin julkaissut yhdessä luontokuvaaja Ari-Pekka Palmun kanssa blogissani esitellyn kirjan ”Sinitiainen – neljän tuuman hurrikaani. ”

Luettua: puutarhanhoitoa poropeukaloille

Tenttikirjojen lomassa olen piipahtanut pikaisesti myös muussa kirjamaailmassa. Merja Turusen ja Sirpa Ylösen kirjasta Puutarhanhoito poropeukaloille on ilmestynyt Innon kustantamana ensimmäinen pokkaripainos.

Turunen ja Ylönen esittelevät teoksessaan syötäviä kasveja ja koristekasveja ja antavat käytännöllisiä vinkkejä niiden kasvattamiseen ja hoitoon. Läpi käydään myös esimerkiksi tärkeimmät työkalut. Lukija perehdytetään puutarhanhoidon ongelmiin, kuten rikkaruohoihin, tuholaisiin ja kasvitauteihin. Kirjan nimi voisi yhtä hyvin olla puutarhanhoidon aakkoset taikka vaikka puutarhanhoidon perusteet, sillä teoksen ehdoton paras puoli on sen laajuus, selkeys ja havainnollisuus. Tekijät valottavat asiaa omien kokemusten ja esimerkkien kautta.

Kirja on jaoteltu kuuteen lukuun: alkutekijät, suunnittelu, syötävät kasvit, silmänilo, vastoinkäymisiä ja maanparannus.

Puutarhanhoitoa aloittelevan tai siitä haaveilevan kannalta tärkein luku on luku, jossa käydään lävitse puutarhan suunnittelu. Näin laillistettuna kiinteistönvälittäjänä soisin ja toivoisin, että varsinkin tiheästi asutuilla taajama-alueilla, kuten täällä Espoossa, jokainen rivitaloasuntoa taikka omakotitaloa ostava taikka niistä haaveileva lukisi tämän luvun useaan kertaan. Monta asunto/tonttikaupan jälkeistä murhetta estyisi ainakin näiltä osin.

Tässä otteita kirjan mainitusta luvusta:

uutta taloa rakentaessa: ”…Usein käy niin, että puutarhaa ryhdytään suunnittelemaan vasta kun talo on rakennettu... ”

”...Jos tontilla on puita, älä kaada heti kaikkia…"

Vanhassa pihassa: ”Ei kannata kaataa heti kaikkea, mikä kiusaa omaa silmää. Tärkein työ on siirtää kukkapenkit pois kivijalan vierestä…”

Kirjaa voi suositella aloittelevien puutarhureiden lisäksi myös muille, yksityiskohtaista tietoutta löytyy paljon, eli varmasti myös jotakin uutta kokeneemmalle tekijällekin.

Mitä jäin kaipaamaan näin luonnonystävänä, on vankempi tietous puutarhoista luonnon monimuotoisuuden edistäjänä.

Blogikamuista kirjan ovat arvioineet myös Between ja Riina.

Merja Turunen ja Sirpa Ylönen. Puutarhanhoito poropeukaloille. ensimmäinen pokkaripainos, 2017, Into. ISBN 978-952-264-776-4.

Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset.

Keittiöpuutarha -Siemestä lautaselle

Blogikamu Kati Jukarainen (kuvassa keskellä) julkisti viikolla yhdessä Maria Kesäsen (oikealla) ja Hanna Sumarin (vasemmalla) kanssa tekemänsä kirjan Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle.

 Minulla oli ilo olla mukana kirjan julkistamistilaisuudessa.

Mildh Press viestintätoimiston kattopuutarha. Ei uskoisi, että ollaan Helsingin ydinkeskustassa.

Itse kirja on selkeä opas hyötytarhan perustamiseen. Lisäksi kirjassa on Hanna Sumarin ruokavinkkejä sadon hyödyntämiseksi.

Tänä vuonna on minulla tarkoitus lisätä hyötykasveja puutarhassa ja esikasvattaa kasveja siemenestä, joten olen jo lukenut kirjaa ahkerasti.

Kasvinystävien karkkikirja

Raija Kivimetsä

Meikään tehoavat taikasanat, luonto ja kasvit, johdattavat minut monenmoisille poluille. Nimittäin toissaviikolla olin mukana voimannuttavassa väritysillassa, jossa Hortoilu –blogin toinen pitäjistä, kirjailija Raija Kivimetsä johdatti meidät osallistujat aivotietouden ja rentoutuksen kautta värikynien maailmaan.

Olen toki huomannut, että kirjojen myyntilistat ja markettien lehtihyllyt vilisevät aikuisten värityskirjoja, Minun mieleeni ne ovat aikaisemmin tuoneet lähinnä muiston ensimmäisestä kouluvuodestani ja sen, kuinka sain luokkatoverini Tuomaksen kanssa heti alkuunsa opettajan moitteet siitä, että olimme värittäneet väärin koulukirjan kuvioita. No, ruotuun ohjaamisesta huolimatta Tuomaksesta tuli aikuisena filmiohjaaja ja minusta…D!

Koulumuistot saattoi unohtaa, sillä ilta oli todella mukava ja rentouttava. Oivalsin monta asiaa, ja värittäminen  sujui samalla mallilla kuin silloin joskus aikoja sitten, vauhdilla, alitajuisesti värejä valiten, kuvien rajoista välittämättä. 

Jälkikeskustelussa oli kiintoisaa huomata, miten eri lailla ihmiset värittävät, toiset huolellisella tarkkuudella ja harkiten, toiset minun tapaani suuripiirteisesti rajoja rikkoen.

Itse kirja, Raijan ja kuvittaja Riikka Rängmanin ”Villiinny, väritä, voimaannu” on oikea kasvin ystävien karkkikirja, värittämisen lisäksi se on samalla opas villiyrttien käyttöön. Niistä ohjeista pidän erityisesti, esimerkiksi kasvimaalta kitkettävä vesiheinä on oiva aines smoothieen tai että poimulehdestä saa erinomaista teetä.

Raija on miehensä Jouko Kivimetsän kanssa hortoilun eli villivihannesten keruun ja käytön pioneereja Suomessa. He ovat julkaiseet yhdessä kirjan "Hulluna hortaan".

Teuvo Lomanin sisustuskirja

Teuvo Loman vasemmalla, Niko Helenius ja haastatattelijana Mari Sainio

Olen aina pitänyt Teuvo Lomanin sisustuksista, enkä epäröinyt, kun sain kutsun hänen ja Niko Heleniuksen esikoiskirjan ”Kaikki kotona, iloa ja väriä sisustukseen” –julkistamistilaisuuteen.

Kiinteistönvälittäjänä ja ekologisuuden kannustajana olen monet kerrat saanut huomata, että suomalaisten kotien suuri ongelma on liika tavara. Sitä taas yritetään ratkaista joko uusilla, huikeilla säilytystilaratkaisuilla tai hankkimalla isompi asunto. Käsi sydämellä, kuinka moni meistä tuntee pistoksen, kun katsahtaa kotona ympärilleen?

Teuvo Loman totesi tilaisuudessa osuvasti, että Suomessa saa kahlata esim. eteisten lävitse ja kannusti siistimään koko eteisen pienemmälle tavaramäärälle.

Loman ja Helenius neuvovat, ettei säilytystilaa oikeasti tarvita paljon. Silloin kun miettii, tarvitseeko lisää säilytystilaa, onkin viisain vaihtoehto tavaran inventaario. Mitä oikeasti tarvitsee tai ei?

Kirjassa on paljon vinkkejä ja käytännön ohjeita viihtyisään kotiin. Ensiselailun perusteella kirja on yhtä sympaattinen kuin tekijänsä:)

Kirjaa näytti olevan saatavilla lainaan jo esim. pääkaupunkiseudun kirjastoissa.

Kirjamessuilla

 Eilen kävin Helsingin kirjamessuilla. Siellähän se luonnonystävien "pestselleri" Uhrilehto oli framilla muiden seurassa:)

Kovasti katselin ja haistelin kirjamaailman tuulia, mutta mitään en ostanut, sen verran on kirjoja vielä pitkin kotia pinoissa odottamassa lukuvuoroa.

Uusi kirja, Halla kakkonen, etenee hitaasti mutta varmasti.  Tosin tässä oppii hyvin ymmärtämään niitä, joilta toinen kirja jää ikuisesti työn alle. Ensimmäisen kirjoittaa "minähän kirjoitan just niin kuin tykkään" -asenteella. Toisen kohdalla miettii saamaansa palautetta ja aprikoi pitävätkö lukijat tai mitä kertookaan se kirjan lukeneiden työtoverien outo katse kohdatessa...

Kevyeksi moitettu huumorini säilyy kirjoissa jatkossakin, se on niin suuri osa personaa ja sen avulla on tullut selvittyä niistä päivistä, joilloin elämää vihmoo vaakatasossa räntää pitkin pläsiä. 

Mystiikka-osuutta olen miettinyt kovasti, kiehtooko se lukijoita vaiko enemmän järkiperäiset ratkaisut? Uhrilehtohan pohjaa itämerensuomalaiseen mytologiaan ja tulevassa Halla kakkosessa on muinaissaamelaista mytologiaa.

Jos teillä on komentti aiheiseen, niin mielelläni kuulisin. Uhrilehtohan muutenkin rikkoo eri lajityyppien rajoja ja moni kriitikko repii sellaisesta pelihousunsa.

 

Lumous

Luonto tekee omaa taidettaan

Minulla onnekkaalla on tänään arkivapaa, jätin kesälomasta kolme erillistä päivää pidettäviksi syys-lokakuussa sienireissuja varten:)

Hävettää myöntää, mutta minulta paloi eilen täysin käämit. Ette varmaan  pysty arvaamaan, kuinka monta kertaa olen joutunut seuraavaan keskusteluun:

- Mä haluaisin lukea sen sun kirjasi.

Minä: ilahtuneena (jess, lukija!) alan luettelemaan paikkoja, joista kirjan saa ostaa.

- En mä viitsi mennä kauppaan, enkä varsinkaan tilata netistä.

Minä: saa sitä kirjastoistakin.

- Mutta kun minä haluan oman kappaleen.

Minä: no, voi sitä ostaa minultakin.

- En minä sitä ostamaan ala (Seuraa närkästynyttä vihjailua siitä, kuinka pitäisi antaa ilmainen kappale).

Minä: Yritän kohteliaasti selittää, että kirjoittajakin joutuu maksamaan omista kirjoistaan, eikä tosiaan saa niitä itse ilmaiseksi.

Vastaukseksi saan pettyneen ja ärtyneen mulkaisun, "on siinä ikävä ja ahne tyyppi, kun ei anna kirjaansa."

Keskimääräinen kirjailijapalkkio on 2 000 euroa yhdestä kirjasta, jonka kirjoittamiseen kuluu vuosi, ehkä ylikin. Keskimääräinen korvaus kirjastolainoista on 30 euroa/vuosi. Omakustanteista saa parhaimmillaan omansa pois ja muutaman saturaisen päälle.  Tietysti on Sofi Oksanen, Reijo Mäki, Leena Lehtolainen ym. jotka tienaavat hurjasti. Mutta heillä on nimeä ja heidän kirjojaan odotetaan ja ostetaan. Aloitteleva, ei-julkkis kirjoittaja ei sellaisissa sfääreissä liiku, eikä voi  edes sellaisesta haaveillakaan.

Degrowth-kirjallisuutta

 Lämpimät kiitokset viime postauksen kommenteista. Koska degrowth on laajalle yleisölle melko tuntematon käsite, vinkkaan kirjoista, joissa aiheeseen voi tutustua syvemmin.  Sääli vain, että suomenkielistä kirjallisuutta on todella vähän. Toivottavasti joku vielä tarttuu työhön ja kääntäisi vaikka Clive Hamiltonia suomeksi.

Suomeksi:
Tim Jackson, Hyvinvointia ilman kasvua.

Englanniksi:
Clive Hamilton, teokset Growth Fetish, Affluenza ja the Freedom Paradox. 
Peter A.Victor, Managing Without Growth.

kysymystä tuoko rahan onnen pohditaan teoksessa
Kari Nars, Raha ja onni.

Vielä on pakko todeta, että miksi ihmiskunta suhtautuu maailmaan omistajan, hyötyjän ja hyväksikäyttäjän ottein? Luontoäidin vieraina me täällä olemme ja olisi syytä käyttäytyä sen mukaisesti.

Aurinkoa viikkoonne!

Toisinnäkijän päiväkirja

Posti toi viikolla kirjan, jota voin todella lämpimästi suositella. Kaarina Davisin Toisinnäkijän päiväkirja kuvailee elävästi luonnonystävän iloja sekä niitä suruja, joita kokee nähdessään luontoa tuhottavan ja seuratessaan nykyihmisten (välillä) järjettömiltä tuntuvia elintapoja.

Davisin edellinen teos "Irti oravanpyörästä" on myöskin ehdoton klassikko.  Kannattaa käydä kirjastossa taikka kirjaostoksilla.

Niityllä

Tämä kaunotar onkin vaarallisempaa sorttia, kaukasian jättiputki. Kaupungilta ovat sitä useaan otteeseen vuosien aikana käyneet tuhoamassa, mutta aina sitä putkahtaa esiin yksilö jostakin.

Edellisen humuviikon jälkeen olen joten kuten päässyt rauhoittumaan kirjoittamiselle hitaasti edeten. Laitoin kakkosen alun uusiksi, perusjuonen kuitenkin säilyttäen. Hassua puuhaa tämä, viikkojen työ saattaa päättyä  hetkessä delete -nappulaan.

Halla kakkosta odotellessa, viikon kirjavinkkinä: kreivi Alexander von Schönburgin tyylikkään köyhäilyn taito.  Opas kerskakulutusta vastaan, huumorilla, ilman paatosta.

Pääsiäistä ilmassa?

Herra Harmaakarhu onnistui nappaamaan kuvia ilmeisestä pääsiäispupusta:) Tämä samainen kaveri syö aina keväällä minun krookukseni ja vähän muutakin siinä sivussa. Viime yönä pupu oli keskittynyt puutarhuroimaan lyhentämällä ruusuja. Meillä on selviä oppierimielisyyksiä, minusta ruusut leikataan myöhemmin keväällä...

Asiasta toiseen: talouselämän kirjaesittelyistä pisti silmään Leila Simosen "Polulta poikkeamisen taito." Se on kertomus kirjoittajan matkasta downshiftaajaksi ja yksityisyrittäjäksi. Simonen kertoo tulleensa vaatimattoman elämän paluumuuttajaksi. Pistin kirjan tilaukseen kirjastosta. Lupaan kertoa vaikutelmia heti, kun olen kirjan saanut ja lukenut.


Iloista viikkoa:)