Kesämekkoja

Alaunperin minun piti esitellä teille meidän kaikki kivat kesämekot, mutta nyt, kuten edellisessä postauksessa totesin, joudun esittelemään meille pieniä mekkoja.

Tällaisilla mekoilla meillä Neidin oli siis tarkoitus juhlia ja pyörähdellä tänä kesänä.

Nyt kun nämä todettiin pieniksi, pitänee keksiä jotain muita vaihtoehtoja. Kaappiin kun ei montaa mekkoa enää jäänyt..

Keväällä ei mallistoista noussut mitään ehdottomia pakko saada juttuja, joten meillä on seuraavana urakkana tutustua tarjontaan ja tehdä vähän ostoksia. Juhlia meillä nimittäin on tiedossa kesän aikana useammatkin.

Lupaan palata isompiin mekkoihin, kunhan sellaisia saamme kotiutettua. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, tällä hetkellä tuntuu, että Äidin ja Neidin maut eivät ihan kohtaa..

Jos joku näistä meille pienistä kiinnostaa, laita viestiä sivupalkin osoitteeseen :) Naputtelen nämä jossain vaiheessa huutikseen.

Mihin äitiä tarvitaan?

En ole ennen toukokuista Australianmatkaani ollut yksin poissa kotoa lasten syntymän jälkeen  kolmea-neljää päivää pidempään . Eli yli vuosikymmeneen..
Vaikka olin todella innoissani hienosta mahdollisuudesta päästä maailman toiselle puolelle ja kerrankin ihan yksin, kuitenkin jännitin jo etukäteen kovasti, kuinka kaikki kotona sujuu. Pyykit, ruoanlaitot, lasten kuskaukset harrastuksiin, parit kaverisynttärit, tarhan kevätjuhlat ja Pikkuveljen iltarutiinit välillä vain äiti kelpaa.  Sinänsä aika hassua jännitystä, meillä mies kun osallistuu kaikkeen ihan yhtä lailla, kuin minäkin. Vaikka mies osallistuu, minulla oli etukäteen vähän sellainen olo, että kokonaisvastuu tai ainakin se BIG PICTURE, on kuitenkin aina minun harteillani. Mies kyllä tekee, mutta ei juurikaan suunnittele. Ja kaikki äidit varmasti tietävät, että se suunnittelu on kaiken A ja O.
Olen monesti miettinyt laittavani CV:heni maininnan logistiikan erityispätevyydestä, sellainen merkintä pitäisi olla minusta kaikilla äideillä, vai mitä mieltä olette?

Lyhyille reissuille teen yleensä ruokaa kaappiin valmiiksi ja muutenkin hoidan kaikki kuntoon etukäteen. Tällä kertaa reissu oli niin pitkä, etten voinut kaikkea hoitaa etukäteen valmiiksi. Vaikka tein pari listaa jääkaapin oveen, kenen pitää olla milloin missäkin, sovin harrastuskyyditysvuoroista, pesin kerrankin pyykkikopat tyhjiksi ja ostin parit keverilahjatkin, ei kaikkeen voinut vaan varautua kahdeksi viikoksi etukäteen. Kyytiläiset sairastuivat ja kyytivuorot menivät uusiksi, kaverisynttärikutsuja tuli lisää ja kesä yllätti täysin. Mutta kyllä ne pärjäsivät ihan loistavasti ilman minua. Vähän liiankin hyvin, minusta tuntuu:) Pärjäsivät loistavasti, vaikka kotiinpalattuani mies huokaisi sohvalla, IHANAA, että olet kotona ♥ ja vaikka Neidiltä tulikin aika monta kertaa tekstareita milloin mistäkin elämää suuremmasta asiasta (Missä mun shortsit on, Voinko mennä V:n kanssa uiman..).

Hyvin ne pärjäsivät reissun ajan, mutta sen jälkeen tuntui, että aika moni asia ei ollutkaan ihan ajan tasalla. Kukaan ei ollut hoitanut tiettyjä juttuja reissun aikana. Pyykit. Ne pihahommat. Tarhatätien ja opettajien lahjat. Kesävaatteiden esilleotto. Kevätjuhlavaatteet. Listaa voisi jatkaa pitkälle. Keskitytään nyt tässä kuitenkin niihin kevätjuhlavaatteisiin, koska moni varmaan tietää, että tykkään kovasti pukea lapset siistiin menoon ja yleensä käytän aikaa matsaavien asujen miettimiseen.

Kävimme jossain vaiheessa kevättä lasten kanssa vaatekapit läpi kesää silmällä pitäen ja silloin minulle jäi sellainen olo, että sopivaa siistimpää vaatetta löytyy kaikille riittävästi. Todellisuus ei kuitenkaan ollut ihan sitä .. Heti reissun jälkeen toukokuun viimeisellä viikolla havahduin siihen, että ne vaatteet pitää katsoa varmaan päättäjäisiä varten valmiiksi. Veljeksille piti olla samanlaiset pellavapaitikset ja siistit vaaleat housut. Olihan ne siellä kaapissa, mutta Pikkuveljen setti oli kutistunut kevään aikana liian pieneksi ja Isoveli oli jossain välissä ehtinyt liata housunsa niin, ettei niitä enää saanut puhtaaksi. Jep. No onneksi pojille löytyi sentään jotain vaatetta sentään päälle. Kenkiäkään ei sopivia kummallekaan löytynyt, tennareita lukuunottamatta. Niillä mentiin.


Neidin kaapissa oli käynyt myös sama kutistaja, laitoimme päättäjäispäivää edeltävänä päivänä kaapista pois liki parikymmentä mekkoa, jotka vielä alkukeväästä mahtuivat, mutta eivät enää. Päättäjäismekoksikin valikoitua äidin makuun vähän turhan lyhyt mekko, mutta silläkin pärjättiin.

Kenkäasiat pitivät Neidillä olla kunnossa, alkukeväästä soviteltiin kengät läpi ja sopivia oli poikkeuksellisen paljon. Torstaina kaivettiin kengät esille vain todetaksemme, että ainutkaan pari ei enää mahtunut jalkaan.. Allaolevat kengät ja se mekkoläjä, kaikki siis kaupan, mikäli jollakulla on tarvetta..:)

Vietimme siis perjantai-illan rattoisasti kenkäkauppoja kierrellen. IHan helppo nakki ei ollut kiireellä sopivia kenkiä löytää ja melkein jäimme ilman. Kotimatkalla onneksi lähiPrisma pelasti tilanteen.


Reissun jälkeen lupasin itselleni, etten vähään aikaan ole yhtä kauaa poissa kotoa. Kyllä se vaan kuulkaa niin on, että äitejä vaan tarvitaan, koskaan ei tiedä, mitä sattuu ja tapahtuu :)

Kesäfiilistä

Meillä on ollut mukava viikonloppu.

Joskin aika raskas Äidille, Iskälle tuli äkillinen force major

 ja äiti ajeli yksin kolmen lapsen kanssa reilut 600km yhden päivän aikana..

Tuli sellainen kesäfiilis.
Päästiin viettämään sukujuhlia Päijänteen rannalle.

Lähdettiin aikaisin aamulla ajelemaan

(ja noukittiin Neiti jäähallilta matkaan).

Ilma meillä oli vielä keväisen viileä.

Perillä Päijänteen rannalla lämpöä oli mukavasti

ja lapsille juhlapaikan ranta oli toiveiden täyttymys.

Lapset eivät paljon sisällä juhlapaikalla viihtyneet,

ranta tuli koluttua sitäkin tarkemmin.

Eikä äiti ehtinyt paljon sukulaisten kanssa juttelemaan, kun olin rantavahtina..

Isoveli riisui talviturkinkin,

vaikka veden lämpötila ei todellakaan ollut vielä kesälukemissa.

Isoveljen juhlavaatetus oli myös vähän kesäfiiliksessä,
huomattiin vasta aamulla vatteita päälle kiskoessa, että sekä housut,että kengät olivat jääneet pieneksi..
Vähän äitiä harmitti, kun matkaan lähdettiin farkuissa ja lenkkareissa:(
Eipä se tahtia näyttänyt kuitenkaan haittaavan.

Illalla kotiin ajellessamme suunniteltiin kesän tekemisiä ja menemisiä.
Lapsilla on selvät suunnitelmat,
uimista ja uimista.
Ja loppuaika trampalla hyppimistä.
Ja Pikkuveli muuttaa kuulemma Muumimaailmaan.

Kesälomaan on enää pari viikkoa,

ihanaa!

Stailausta

Oltiin alkuviikosta koko perheen voimin ostamassa Neidille uudet luistimet.
Samalla käytiin Korkeasaaressa
ja tarkoitus oli vähän shoppaillakin.

Korkeasaari katsatettiin
ja todettiin tosi kivaksi paikaksi
ja sopivat luistimetkin saatiin.

Shoppailun kanssa oli sitten vähän niin ja näin. 
Pojat eivät oikein jaksaneet, varsinkaan Pikkuveli.
3-vuotias ei enää jaksa olla rattaissa eikä kyllä missään muuallakaan..

Kampissa hetki pyörittiin,
DPAM tsekattiin, mutta siellä ei kyllä ollut juuri mitään,
PÖH, nettisivuilta lähtee varmaan tilaus vielä tällä viikolla:(
Monsoonissa oli -70% ale ja pari kivaa paitaa nappasin Pikkuveljelle.
Sitten desibelit alkoivat olla liian kovat:)
Neiti huokaili kaikkien ihanien hiusjuttujen perään,
mutta hermostui hänkin Pikkuveljeen,
eikä osannut päättää sopivia.
Kassalla jo ollessani hän heitti tavaroiden sekaan olkihatun
ja kun hinta oli 5e, annoin olla.

Kotimatkalla Neiti huokaili auton takapenkillä,
että hän on kuulemma AINA halunnut olkihattua,
mutta kukaan ei ole koskaan sellaista hänelle ostanut
TYHMÄ ÄITI, eikun siis KIVA, kun nyt sen tajusi ostaa..
muistaakseni en ole kuullut koskaan puhuttavankaan moisesta:)

Sitten alkoi armoton suunnittelu,
mitä olkihatun kanssa pitää pukea.
PITÄÄ olla pitkä hame,
siis tosi pitkä, puoleen pohkeeseen ei riitä.
Ja sen pitää olla pinkki, samanvärinen kuin hatun kukkaset.
Ei siis mikään tyhmä vaaleanpunainen tai varsinkaan sininen tai turkoosi
Ja joku hieno paita
joku missä on frillahihat ja kukkasia. Tai jotain.

Kun päästiin kotiin illalla,
Neiti juoksi suoraan omaan huoneeseen ja alkoi penkoa kaappejaan.
No, nyt pääsee äiti siivoamaan, kun kaikki vaatteet on ulkona kaapeista..

Ihme ja kumma,
kyllä sieltä pienellä avustuksella löytyi sopiva asu hattuun
vaikka äiti olikin siinä illan aikana aika monta kertaa tyhmä ja kaikkea. Kun ei siis osaa ostaa mitään kivaa.

 Keväällä kotiutunut TYHMÄ pinkki hame

ja valkoinen ruusukkein koristeltu paita.

Ja nyt on kuulkaa helmat pyörineet pari päivää niin,

että heikompaa hirvittää.

Tähän astihan meillä on kesämekot ja hameet olleet pannassa,

ne kun on niin tyhmiä:)

Asulla keikuttiin sananmukaisesti eilen kesäteatterissa

ja kaveriksi laitettiin vielä ihanat H&M:n puukenkäsandaalit.

VOILÁ !

On nämä NEIDIT sitten NIIN ihania:)

Vilpoista pellavaa

Meillä on aina kesään kuulunut pellava.

Niin lapsilla, kuin aikuisilla.

Pellava on ihana materiaali,

vaikkakin ryppyyntyvä,

vilpoisa kesäkuumalla
ja ihanasti laskeutuva.

Tykkään myös pellavakankaan hienoisesta epätasaisuudesta

ja toisaalta siitä himmeästä hienostuneesta kiillosta,

joka tulee pintaan, kun kankaan silittää.

Yleensä pellava ilmestyy kauppoihin jo hyvissä ajoin alkukeväästä,

tänä vuonna sitä ei ole kuitenkaan silmiini juurikaan osunut.

Onkohan se tänä vuonna epämuodikasta

vai olenkohan vaan etsinyt vääristä paikoista?

Pojilla on ollut joka kesä pellavaiset väljät löysät housut juhlaan

ja pellavaiset shortsit vähän joka menoon.

Pellavaisia paitiksiakin on monena kesänä ollut.

Tänä vuonna ei silmiini osunut mitään pellavaa edes luottomerkeiltä.

Viimevuotiset olivat valitettavasti pienet

lukuunottamatta pikkuveljen ruutushortseja

Pitkän etsiskelyn jälkeen löysin Ellokselta

Vertbaudetin shortsit ja harmaat pitkät housut.

Molemmista oli vielä kokojakin.

Tilaus lähti varmaan jo huhtikuussa, kotiin ne saapuivat tällä viikolla...

onneksi on vielä monet juhlat juhlimatta!

  

Neidin aiempien vuosien pellavamekot olivat nekin pieniä

ja hänelle tilasin alkukeväästä vaaleanpunaisen ja valkoinen tuli alesta.

Kokopolitiikka on joskus aikamoista tähtitiedettä..

Valkoinen menee tämän kesän ja vaaleanpunainen saa odotella vielä ensi kesään.

Myös Neidillä on aina ollut jonkinlaiset

pellavaiset löysät kesähousut tai caprit.

Viimevuotiset valkoiset ovat nyt caprimalliset ja aika naftit jo muutenkin,

mutta niitä on alkukesästä käytetty vähän pidemmän tunikan kaverina.

Vaaleanpunaisen mekon kaverina tuli haalean liilat caprimalliset joskin aika pitkät sellaiset

Niitä on kiva nyt loppukesästä käyttää t-paitojen ja tunikoiden kanssa.

Parina kesänä meillä on ollut koko jengillä BBY:ltä pellavaiset asut,

täksi kesäksi en sellaisia ole mistään bongannut.

Ainoa, jolle aiempien vuosien vetimet vielä menee, on Pikkuveli.

Minusta nämä ovat aika ihanat.

Tykätäänkö teillä pellavasta?

Ihanaa viikonloppua!!