Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan

Tänään saimme vihdoin järjestettyä esikoisen 14-vuotissynttärikahvittelut mummeille ja kummeille. Itse synttäripäivä oli jo heinäkuussa, mutta juhlapäiväksi suunniteluut synttärit jouduttiin peruuttamaan ja vasta nyt löytyi rako kutsua tärkeimmät ihmiset juhlistamaan isoa poikaa.

Vaikka teini-ikä on jo astunut kuvioihin, on tuon itseäni pidemmän enkä ole mielestäni edes mikään pätkä, 170cm pojan sisällä vielä ihana pikkuinen poika. Synttärijuhlat olivat todella tärkeät hänelle. Kun en heti peruuntuneiden juhlien tilalle sopinut uuttaa päivää, hän muistutti asiasta rasittavuutteen asti. Tarjoiluista poika oli tosi tarkka, päivän "menu" onkin hänen käsialaansa, samoin kuin osa tarjottavista. Ja kynttilät piti kakkuun saada. Se on kuulemma synttärikahvien hauskin juttu, kynttilöiden puhaltaminen.

Juhlapöydän kukkakimpuksi poika halusi perinteisen vaaleansinisen hortensian, mutta kun en sitä etukäteen tilannut, sellaista ei mistään löytynyt. Suosikkikukkakauppiaamme teki ihanan lilasävyisen kimpun upeista daalioista. Kimppu onkin pitkästä aikaa ensimmäinen kukkakaupasn kimppu. Meillä on lähes aina leikkokkukkia, mutta koko kesän kukat on poimittu lenkkipolun varrelta tai omasta pihasta.

Tarjolla oli tällä kertaa juusto-kinkkutäytteisiä voisarvia, ruissipsejä katkarapuaiolilla ja fetatäytteellä, voisilmäpullia, mutakakkua, suklaacookieseja sekä tietysti pojan itsetekemä mustikkakakku.

Kakusta tuli todella upea ja maukas. Peruskakkupohja kotsankirjan ohjeen mukaan, väliin mustikkapilttiä (pojan suosikki puuronpäällinen), kermavaahtoa ja reilusti mustikoita. Päälle kasa mustikoita ja reunoille suklaavohveleita. Kalterikakku, kuulemma.

 Ei taida Äidin enää tarvita kakkuja väsätä..

Minä menen vielä kurkkimaan jääkaapille, josko saisin vielä vähän kakkua..

 

IHANAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!

Joulumekon pitää olla punainen

Olemme jo aiemmin todenneet, että Neidin mekko-osasto on enemmän kuin turhan laaja. Nyt kun joulu lähestyy ja on ollut jos jonkinlaisia joulujuhlia on vaatteiden miettiminen ollut erityisen haastavaa. Jouluna kun kuulemma PITÄÄ olla punainen mekko. Ja se nyt meiltä valikoimista juuri puuttui.

Luulenpa, että poikien joulupaidat eivät ainakaan yhtään vähentäneet Neidin halua saada punaista mekkoa :)

Sovittiin, että ostetaan joku punainen mekko, jos satutaan jostain joku kiva ja edullinen löytämään. Eipäs ollutkaan mikään ihan helppo homma.

Punaisia mekkoja ei kyllä ole tällä kaudella juuri missään saatavilla. Tai ainakaan me emme löytäneet kovista etsinnöistä huolimatta. Nettikauppoja ollaan selattu lukemattomia ja livekaupoissakin on piipahdettu aika monta kertaa.

Zara pelasti tilanteen. Kauniin tummanpunainen pitsimekko oli molempien mieleen ja on nyt tämän joulun THE mekko.

Onko muilla joulun juhlavaatteet kunnossa?



Takit kaapista

Viime viikolla esittelin Neidin mekkoja mekohaasteessa, nyt kaimani Riikan blogista laittoin uuden haasteen kiertämään ja tässä nyt meidän takkivalikoima.

Vaikka täällä ei talvi ennen tätä päivää juuri ole vaivannutkaan, otin tähän nyt meidän talvitakkivalikoiman.
Olipahan hyvä syy kaivaa ne lopullisesti esille.
Katsotaan, koska oikeasti päästään niitä käyttämään, tähän asti ollaan menty vielä välikausitamineilla (ja Isoveli pelkällä karvavuorisella hupparilla, ellei joku ole pitänyt vahtia = useimmiten..)

 

Gant

Isoveljen kohdalla tämä inventaario oli todella tarpeellinen. Todettiin, että ainoastaan yksi takki mahtuu. Sekin siistimpään menoon ostettu parka.

 Ver de Terre // Monnalisa // Ver de Terre // Burberry // Little Couture // Ticket

Neidin tilanne on hyvä, takkeja on sopiva määrä joka tilanteeseen. Kouluun musta Ticket ja lila Vdt, kaupungille VdT roosa untsikka ja mekon kanssa BBY musta tikkitakki tai Little Couturen musta glittervillakangastakki.
Yksi takki puuttuu vielä kuvasta, se on vasta tulossa ja siihen palataan myöhemmin.
Ja vaaleanpunainen Monnalisan rusetti-unelma sai lähtöpassituomion. Liikaa kuulemma rusetteja..

 Mayoral // Il Gufo // Wheat

 

Pikkuveljellä on minusta myös aika kohtuullinen määrä takkeja ainakin aiempiin vuosiin verrattuna. Siistimpään menoon löytyy Isoveljen perintönä harmaa duffeli ja viime vuotinen Gufon untsikka. Tarhatakiksi on varattu täälläkin jo nähty Wheatin ihana ruututakki.

Erityismaininnan ansaitsee Pikkuveljen uusin takki, Ver de Terren kaunis Eskimo ihanana harmaana.

 

 

 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

 

 

Viikonlopun herkut

Kulunut viikko oli sen verran vauhdikas, etten juurikaan ehtinyt koneella aikaani viettämään, enkä saanut tännekään laitettua maistiaisia meidän isänpäiväherkuistamme.

Arvaattekin varmaan, että asialla oli taas ihana Isoveli. Hänen isänpäivälahjansa oli isän muonitus koko päivän. Äitikin sai samalla vähän niinkuin lahjan..:)

Aamu alkoi lettujenpaistolla ja leivän lämmityksellä. Isä oli Pikkuveljen kanssa jäähallilla kukonlaulun aikaan ja kun he tulivat kotiin, heitä odotti valmis aamiaspöytä. Tämä on minusta erityisen kunnioitettava saavutus teini-iän kynnyksellä olevalta Isoveljeltä, hän kun on oikeasti maailman aamu-unisin ja normaali viikonlopun heräämisaika on lähempänä iltapäivää, kuin aamua.

Alunperin kunnianhimoinen sunnitelma oli paistaa myös sämpylöitä, mutta Äiti oli unohtanut ostaa edellisenä päivänä hiivan, joten turvauduimme kaupantädin pieneen apuun.

Päivällä olimme Isovanhempien kanssa porukalla Isänpäivälounaalla, mutta päivällinen valmistui Isoveljen toimesta. Alusta loppuun.

Jauheliha jalostui lihapulliksi, perunat muusiksi ja kastiketta ja salaattiakin saatiin.

 

Päivällisellä lapsilla oli sen verran kova nälkä Lounasruoka ei ollut ihan lasten suosikkia.., että koko annosta en ehtinyt ikuistaa.

 

 

Ruoka oli todella hyvää ja taatusti rakkaudella valmistettua. Paras kiitos taisi Isoveljelle tulla illalla Neidiltä. Neiti kävi napsimassa  ylijääneitä lihapullia useamman kerran jääkaapista. Neiti on tunnetusti ollut aina huono syömään ja hyvin kriittinen ruuan suhteen, hän ei ole koskaan suostunut syönyt minun tekemiäni lihapullia. Isoveljelle hän kommentoi, sä voitkin sitten alkaa kokkaamaan joka päivä, niin mäkin saan kunnon ruokaa. Voitaisko tehdä heti ens viikonloppuna taas lihapullia :)

Sunnuntaina onkin luvassa taas Isoveljen kokkausvuoro.  

Kauppalistaan hän oli kirjoittanut

 

jauhelihaa, paseerattua tomaattia, sipulia,

valkosipulia, porkkanaa, selleriä, tagliatellea,

pekonia, parmesaania ja laakerinlehtiä.

 

Mitäköhän me saadaan..?

Kenkäsirkusta

Olen kaikin puolin kesäihminen ja taas löysin yhden asian lisää, miksi minusta voisi olla koko ajan kesä:) Kyse on tällä kertaa kengistä. Kesällä kenkiä riittää parit hassut lenkkareiden lisäksi, ja niitäkin meillä voidaan säilyttää katetulla terassilla. Kun tulee syksy ja sateet, pitää kaivaa esille kumpparit ja goret ja säilytyskin pitää kosteiden öiden ja kylmän vuoksi siirtää eteiseen. Viiden ihmisen kenkien kanssa katastrofi on valmis. Ja sitä jatkuu aina kevääseen asti.

Ollaan mietitty tuota kenkäsäilytystä päät puhki ja mtään kunnon ratkaisua siihen ei olla keksitty. Meillä on kenkätelineet sekä eteisessä, että kodinhoitohuoneessa ja sen lisäksi vielä portaiden alla iso kaappi, jossa kenkiä säilytetaan. Mutta silti ne kaikki kuraiset kengät makaavat eteisen lattialla, niin että pääovesta sisälle tuleva kompastuu niihin ensitöikseen. Huoh!

Onko muissa perheissä tuttua?

Jos ei, niin miten olette ongelman ratkaisseet?

Miehen mielestä ongelman ydin on se, että sekä äidillä että lapsilla on liikaa kenkiä. Ja tämä tietysti on äidin syytä, koska niitä ostaa.. tähän pieni toim. huom; todellisuudessa miehellä niitä kenkiä eniten on, hänellä on ihan oma telinekin, kun taas äiti ja lapset jakavat loput!

Miiman taannoinen postaus talvikengistä sai minut taas ajattelemaan, että ehkä miehen jutuissa voi olla vähän perääkin. Ainakin vähän. Tein siis suunnitelman lasten talvikengistä. Kaikille pitää riittää kolmet, kahdetkin hätätapauksessa. Yhdet Goret, yhdet Sorelit tms. lumikengät ja yhdet nahkakengät siistimpään menoon.

Neiti aloitti talvisempien kenkien tarpeet, kun totesimme, että ehkä Converseilla ei ihan koko syksyä pärjää. Vuorilliset goretexit oli tarkoitus ostaa, mutta Neiti 10veelle eivät enää perinteiset Vikingit sun muut kelvanneet. Onneksi Stadium ja WARP pelasti tilanteen, vuorilliset jollain-kalvolla varustetut varsilenkkarit löytyi. 

Tennarien oston jälkeen kävin jemmat läpi ja mietin tarkkaan, mitä tarvitaan. Footwaylla sattui sopivasti olemaan tarjous osta 3, maksa 2 ja täydensin puuttuvat osat. Oikein houkuttelava tarjous varsinkin meille;)

 

Isoveljellä siistit kengät -osasto kuittaantuu Timberlandin perusbootseilla, ja jo parina talvena hyvin palvelleita Soreleita yläasteen aloittanut poika ei halunnut no en TOD mene missään pohjoisnapakengissä kouluun.. Eikä mitkään perusgoret myöskään tulleet kyseeseen. Onneksi katu-uskottavia tennareita löytyy nykyään myös vuorilla ja jonkinsorttisilla vedenpito-ominaisuuksilla. Katsotaan ajaako routa porsaan kotiin ja pitääkö äidin sittenkin ostaa Sorelit, kun ensilumet satavat..

Pikkuveljelle löytyi Naturinon Rainstepit tällä kertaa sinisenä. Viime talvena hänellä oli samaiset kengät vihreänä ja ne todettiin väristä huolimatta toimiviksi. Jossain vaiheessa taisin jo kirjoitellakin, että vaikka suunnittelin hänelle Soreleita, en niitä kuitenkaan osta, koska testissä (loppukesästä poika juoksenteli pari päivää Neidin vaaleanpunaisilla Soreleilla kotipihalla) ne osoittautuivat hänen jalkaansa liian painaviksi.

 

Neidille taas Sorelit olivat viime talven kokemuksella aivan loistavat ja hän sellaiset täksikin vuodeksi halusi. Väri on valittu ihan itse..muista talvivaatteista tai niiden värityksestä ei tässä vaiheessa ollut vielä hajua, joten mitään loistavaa päästä varpaisiin väri-matsausta tuskin tänäkään talvena saadaan aikaiseksi:)

Isoveljen talvikenkäkiintiö voisi olla siis jo täysi, pienempien osalta puuttuvat vielä siistimmät nahkakengät, mutta muuten luku voisi olla heilläkin täynnä. Jos tässä määrässä pysytään, saattaisi eteinenkin pysyä kohtuullisen siistinä talven.

Tähän haluaisin uskoa,

mutta ehkä se sirkus alkaa vasta, kun se talvikin sieltä tulee.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Omenat parhaimmillaan

Meillä tykkää kaikki omenoista. Laitoimme tontillemme heti talon valmistuttua kolme omenapuuta ja innokkaasti olemme odottaneet, että saisimme isot sadot puistamme. Parina vuonna satoa on tullutkin ihan kivasti, mutta lähinnä vain sen verran, että olmme päässeet nauttimaan suoraan puusta syötävistä omenoista. Tänä vuonna sato oli aika huono, kahdesta puusta tuli yhteensä alle kymmenen omenaa ja yksi omenapuista oli talven aikana kuollut, myyrät olivat järsineet juuret :(

Onneksi, kiitos ihanien ystävien, emme ole ihan ilman omenoista jääneet. Saimme ison kassillisen ihanan makeita omenia ja pitihän niistä vähän jotain leipoakin. Oma ehdoton suosikkini on kaura-omena -paistos, josta lapset kyllä eivät ihan niin paljoa tykkää. Omenapiirakkaa olen joka syksy koittanut tehdä, mutta jostain syystä en ole onnistunut hyvää reseptiä löytämään.

 
Isoveljellä oli viikolla taas kotitauloutta koulussa ja siellä oli tehty tällä kertaa omenapiirakkaa. Kun saimme omenakassin, ehdotin tietysti heti, että tehdään kaura-omena -paistosta. Koska taidan tosiaan olla ainoa, joka siitä tykkää, idea ei saanut kovinkaan isoa kannatusta. Isoveli ehdotti, että hän voisi tehdä koulussa tehtyä piirakkaa ja tämä idea sai heti kannatusta.

 
Piirakan teko ei kauaa vienyt ja piirakasta tuli todella ihanaa. Reseptissä oli piimää, joka varmaan teki taikinasta pehmeän ja kostean, juuri nämä ominaisuudet minulla on omenapiirakasta aina puuttuneet.

 

Piirakan teko sujui tosi näppärästi, selvästi poika on tarkkaan koulussa kuunnellut ja ohjeiden mukaan hommat tehnyt. Äidin ei tarvinnut tälläkään kertaa juuri leipomiseen puuttua. Ja tällä kertaa piirakan teko ei edes ollut läksynä (vaikka ensin niin luulinkin..)

 

 

 

 

 

Koska minulle jäi lähinnä jälkienkorjaajan rooli tämän piirakan teossa ehdotin, että voin käydä nappamassa lähikaupasta jätskiä tai vaniljakastiketta piirakan kaveriksi. Äiti, ei sun tarvii, mä voin tehdä senkin.

 

 

Piirakan paistuessa poika teki helpon, mutta erittäin maukkaan vaniljakastikkeen.

 

Piirakkavuoan tyhjennyttyä perhe sopi yhteistuumin, että seuraavaksi omenapiirakan leipomisvuoro on Isoveljellä, kaura-omena -paitokset unohdetaan. Vaikka en ihan täysin allekirjoittanut sopimusta, ilomielin syön jatkossa Isoveljen leipomaa piirakkaa. Ja tarkemmin ajateltuna minulla on kuulkaa tulevaisuudessa aika hyvät oltavat, mikäli pojan into kotitalouteen jatkuu yhtä kovana.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 
 




 

Harmailla syksyyn

Syksy on ollut ainakin täällä Turun suunnallla ihmeellisen lämmin ja kuiva, eikä syysvaatteita ole juuri tarvinnut päälle laittaa. Loppukesästä kuvittelin, että syksy hyökkää heti vesisateineen ja viileyksineen, kun koulut alkavat, ja hankinkin alesta sekä Neidille että Isoveljelle uudet takit. Toinen tuli ihan tarpeeseen, toinen vähän vähemmän..

Ver de Terrestä on pikkuhiljaa tullut meidän luottomerkki takeissa ja tälläkin kertaa molemmille löytyi merkin välikausitakit. Pikkuveljen parkamallinen kaupunkitakki tuli vähän kuin siinä sivussa ja toivottavasti menee vielä ensi keväänäkin.

Siinä ei ole mitään VdT:lle tyypillisiä teknisiä ominaisuuksia, mutta emme niitä kaipaakaan kauppa- ja kyläilyreissuille.

Takkia ei olla vielä käytetty lämpimistä ilmoista johtuen ja sovituskuviin Pikkuveli ei ehtinyt. Äiti, nyt on ihan liian kuuma, että mä ehtisin jotain takkeja kokeilemaan :) Lämmintä täällä olikin tänään, meidän mittari näytti varjossa alkuiltapäivällä +24c!

Pikkuveljen takille ei tosiaan ollut oikeaa tarvetta, se tuli vähän kuin varkain samalla, kun Neidille tilattiin uusi koulutakki. Kriteeerit olivat tällä kertaa harmaa väri ja tarpeeksi lyhyt malli. Ja mielellään tosi slimmi malli. VdT:n tikkitakki oli ainoa harmaa, jonka onnistuimme sopivassa koossa löytämään ja se kelpasi Neidille.

Tässäkään mallissa ei ole ymmärtääkseni teknisiä ominaisuuksia, joten ihan vesikeleillä tällä ei kouluun mennä. Onneksi Neidiltä kuitenkin löytyy sellaisiinkin keleihin vielä takki.

 Syksyn asusteista ei ole taaskaan mitään hajua, kevät taisi mennä niiden osalta vähän ohi ja nyt tuntuu, että joka paikassa myydään vaan talvea. Ja omilla puikoillakin on jo villalankaa..

Mukavaa alkavaa viikkoa,

täällä ainakin näyttäisi lämpimät ilmat vaan jatkuvan.

Loistavat läksyt eli äidin vapaailta

Nyt taas harrastusten alettua meillä on viikot yleensä sen verran aikataulutettuja, ettei arkena ehdi juuri ruokaa iltaisin laittaa. Teemmekin yleensä viikonloppuna ruokaa sen verran, että riittää arki-iltoihinkin. Viikonloppuna meillä on myös tapana leipoa tai kokata iltapalalle jotain hyvää ja tuoretta. Monesti se on sämpylää tai pannukakkua, joskus leivotaan pullaa ja kyytipojaksi smoothieta.

Eilen mietiskelin iltapäivällä kuumeisesti, mitäs iltapalaa tällä kertaa valmistaisi, kun Isoveli yllätti sanomalla, että mee sä äiti lenkille, niin mä teen jotain kivaa.

Lapset ovat aina osallistuneet välillä vähän liiankin suurella innolla ruuanlaittoon ja erityisesti levintaan aina innokkaasti, joten sinänsä Isoveljen ehdotus ei mitenkään ihmetyttänyt. Ajattelin, että hän tekee smoothieta ja hienot voileivät. Lähdin siis tyytyväisenä lenkille.

Perään poika vielä huikkasi, että tee oikein pitkä lenkki tai jää vaikka juoruamaan naapurin kanssa. Ei mitään kiirettä kotiin..

Lenkiltä palattuani keittiössä oli ihana tuoreen leivän tuoksu ja leipäkorista löytyi ihania italialaisittain maustettuja TEELEIPIÄ. ♥

Isoveli aloitti syksyllä yläkoulun ja uutena aineena tuli kotitalous. Teeleipiä oli harjoiteltu siis koulussa ja nyt oli kotiläksynä niiden teko kotona. Teeleivät olivat tosi hyviä vaikka suolaa olikin vahingossa mennyt kuulemma 0,5 tl sijasta 2,5 tl.. Kahdelle hengelle tarkoitettu annos hävisi korista ennätysnopeaan ja näitä tilattiin ensiviikonlopuksikin.

Iltapalan jälkeen poika korjasi vielä pöydän ja ilmoitti tiskaavansa!! Ja vielä käsin. Sekin osoittautui kotiläksyksi. Hetken ehdin jo ihmetellä, mikä poikaan on mennyt, normaalisti tällaisiin kotihommiin ei meillä lapsista kovin helposti vapaaehtoisia löydy..

Poika oli kirjoittanut tarkat ohjeet käsin vihkoon ja niitä noudatettiin kirjaimellisesti.

Samalla sain aikamoisen oppitunnin siitä, kuinka epäekologinen olen tiskatessani. Juoksevan veden alla ei saa todellakaan pestä pestä eikä ainakaan huuhdella. Ja kuumaa vettä käytetään vain tiskaamiseen, huuhtelu tehdään kylmällä vedellä.  

Saimme myös moitteita huonosti suunnitellusta keittiöstä, molemmat altaat pitäisi olla isot, pikkualtaassa ei pysty huuhtelemaan juuri mitään.

Tiskiainettakin käytän kuulemma ihan liikaa. Äiti, kato vaahtokylpyyn voi mennä yläkertaan (meillä on kylpyamme yläkerran kylppärissä)

 

Pitäisiköhän mennä jollekin kokkaus- tai kotitalouskurssille, jotta osaisi tehdä nykystandardien mukaan kaikki oikein..?

Poika tiskasi huolella ja hartaudella. Kyllä tuli ainakin puhdasta.

 

Kuivauskin tehtiin ihan perinteisesti, ohjeen mukaan tottakai.

Vaikka pieni miinus pitääkin loppuun antaa, telkkarista alkoi joku ohjelma juuri homman viimemetreillä ja kuivat aterimet jäivät tiskipöydälle, oli aivan ihanaa, kun poika hoiti iltapalan alusta loppuun. Kiitos kuuluu kai sinne kotitalousopettajalle, joka sopivasti viikonlopuksi nuo läksyt antoi. Toivottavasti jatkossakin viikonlopuiksi tulee yhtä kivoja läksyjä:) Sitten minun ei tarvitse kohta enää kokkailla viikonloppuna ollenkaan!

IHANAA ALKANUTTA SYYSKUUTA

JA

UUTTA VIIKKOA KAIKILLE!