Suunta eteenpäin

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.

Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen

pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.

— Mark Twain —

 

 Ensin oli kiireinen kevät ja sitten tuli kiireinen kesä. Kiire näyttää jatkuvan syksylläkin ja jos en väärin veikkaa, sama meno jatkuu talveenkin. Monesta kivasta asiasta on ollut pakko tinkiä ja yksi niistä on tämä blogi. Valitettavasti. Valokuvaamiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa ja valkoisen paperin kammokin on pikkuhiljaa hiipinyt kuvaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaa. Ja mikä edes kiinnostaa siellä ruudun toisella puolella.

 

Mark Twainin viisaita sanoja olen viime aikoina muutenkin joutunut todella pohtimaan. Aloittaminen on aina hankalaa, varsinkin jos sitä lykkää liikaa.  Eteenpäin ei kuitenkaan pääse, jos ei aloita. Ja eteenpäin tietysti pitäisi mennä.

 

Pohdin moneen kertaan kesällä mitä tämän blogin kanssa teen - onko aikoinaan lastenvaateblogina alkaneen Eloisan tie tullut päätökseen, vai olisiko sillä vielä mahdollisuuksia. Blogi on ollut kauan itselleni mukava henkireikä, paikka, jossa voin toteuttaa itseäni. Päätin nyt katsoa eteenpäin ja antaa itselleni vielä kerran mahdollisuuden - katsoa mihin tämän kiireen keskellä pystyn.  

 

 Olisi mukava kuulla,

vieläkö siellä joku jaksaa olla mukana.

Kiinnostaisiko kuulla meidän kesän lomareissusta

tai syksyn vaatekaapin päivityksestä?

Luonnonkosmetiikan suosikit on tässä välissä ehditty löytää, 

KonMaritustakin on jatkettu

ja teinien maailmaa ihmetelty.

 

Kevätlentoja

Tervehdys sinne ruudun toiselle puolelle pitkästä aikaa! 

Viime kirjoituksesta onkin kulunut luvattoman kauan aikaa. 

Alkukevät on edellisen kirjoituksen jälkeen hujahtanut lentämällä, 

kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin.

Minulla on ollut lähimmät kuukaudet poikkeuksellisen paljon työreissuja ja vähän muitakin reissuja - lentoa on piisannut. Melkein joka viikolle on mahtunut jonkinlaista reissua, olen pyörinyt pitkin Suomea, Kuopio, Tampere, Lahti, Helsinkin ja pari muutakin paikkaa on tullut tutuksi, naapurimaassa Tartossakin on ehditty piipahtaa. Reissujen lisäksi keväälle osuu meidän perheessä aina synttäreitä ja muita menoja, joten aika on ollut todella lentänyt. 

Helmikuussa pääsimme Åblogien kanssa Fancy Dreamin Tarjan mahtavaan Aarrekarttavalmennukseen. Idea on mahtava ja sain päivän aikana itselleni kasattua ensimmäisen version omista unelmistani. Aarrekarttani on vaatehuoneessa, jossa sen joka aamu näen ja se löytyy reissuilla puhelimestakin. Tässä lennon ja kiireen keskellä on kuitenkin alkanut tuntua, että aarrekarttaan kuvaamani asiat eivät ole edenneet yhtään mihinkään. 

Olen viime viikkoina huomannut, että kiire ja lento ei ole millään muotoa kivaa. Ei ehdi keskittyä mihinkään kunnolla, koko ajan on jo seuraava asia jo mielessä eikä hetkestä nauttiminenkaan ei oikein onnistu. Mieleeni muistui viime syksynä lähipiirissä keskustelua herättänyt Ylen juttu kiireestä, joka monesti syntyy ihan oman pään sisällä. 

Olen huomannut ottaneeni ihan liian vähän aikaa kaikelle oikeasti tärkeälle, liikkumiselle, kunnon yöunille, terveelliselle ruualle ja ennenkaikkea rennolle oleskelulle. Siis kaikille niille asioille, joista unelmani koostuvat. Olen vaan kiireen keskellä unohtanut palata tarpeeksi usein aarrekarttaani. Tai ehkä sen verran pitää tunnustaa, että oman tyylin ja vaatekaapin osalta aarrekartan päivitystä olen reissuilla ehtinyt tehdä -- vähän liikaakin. Sitä ei ehkä ollut kuitenkaan  tarkoitus toteuttaa kertarysäyksellä, vaan huolella harkiten..

Lentoa on luvassa lisää, ensi viikolla pääsen työreissulle Hollantiin. Olen kuitenkin päättänyt nauttia reissusta ja tehdä siellä muutakin kuin työhommia (-- ja shoppailua) Toivottavasti pääsen näkemään kevään tulppaaneja! Instan puolelle koitan välillä vähän kuulumisia päivitellä, joten sinne kannattaa kurkkia, josko tulppaaniaika olisi käsillä :) Reissun jälkeen koitan ehtiä tännekin kertomaan, näkyikö tulppaaneja ja kuinka onnistuin taltuttamaan kiireen. Tosin kuvamateriaali ei välttämättä ole laadukkaina mahdollista mallia, kamerani otti vähän osumaa ja lakkasi toimimasta :(

AURINKOA KAIKILLE VIIKONLOPPUUN! 

-- vaikka täällä kyllä sataakin jotain rännätapaista ihan kaatamalla..

Viikonlopun parhautta

Meillä viikot on nykyään sen verran vauhdikkaita lasten harrastusten ja muiden menojen vuoksi, että koitamme rauhoittaa viikonloput rauhalliselle kotoilulle ja perheen yhdessäololle. Aika harvoin tämä valitettavasti ihan koko viikonloppua onnistuu, vaan aina jollain on jotain kisaa, synttäriä tai muuta menoa.  

Vaikka viikonloppuna olisikin ohjelmaa, joistain jutuista piän kiinni, että pyhä erottuisi arjesta. Tottakai vähän paremman ruuan laitto ja leivonta kuuluvat vikonloppuun, mutta oma viikonloppuni starttaa ehdottomasti sillä, että koti on siisti, maljakossa on tuoreita kukkia ja olohuoneen pöydältä löytyy joku kiva lehti.

 Tällä viikolla lehtiä olikin poikkeuksellisesti useampi, posti toi Kodin kuvalehden ja Glorian ja loppuviikosta oli ihan pakko ostaa uusi Aino -lehti. 

Aino -lehden ensimmäisen numeron kansi näytti lupaavalta (mm. "Vaatekaappi täynnä, eikä mitään päällepantavaa..) ja alkuviikosta sain vinkkiä somessa, että lehden sivuilta saattaisi löytyä Åblogesita tutun Kotilaiturin Katin juttuja :) 

Aino -lehti olikin tosi mielenkiintoista luettavaa ja jään innolla odottelemaan, tuleeko lehdelle jatkoa? Toivottavasti!!

Jossain vaiheessa lopetin kaikkien naistenlehtien tilauksen Gloriaa lukuunottamatta, kun tuntui, että niissä pyöri samat jutut ja blogeista monesti asiat tulivat aiemmin jo käytyä läpi. Nykyään tuntuu kuitenkin, että koneella ja kännykällä tulee oltua ihan liian paljon ja perinteinen lehti tuntuu jotankin konkreettisemmalta. Niinpä meille taas tulee aika liuta lehtiä ja aika ahkerasti ostan irtonumeroitakin. 

Neitikin tykkää lukea lehtiä ja monesti yhdessä niitä katsellaan ja keskustellaan jutuissa olleista asioista. Ja oman äitini kanssa kierrätetään lehdet tehokkaasti :)

 Mitenkäs siellä ruudun takana, 

luetteko vielä perinteisiä naistenlehtiä 

vai onko netti vienyt voiton?

  

Kylppärissä räjähti

Vaikka meillä on tänä kesänä uitu kohtuullisen paljon (ainakin keliolosuhteisiin nähden) naapurikunnan uimarannalla, on heinäkuun alun Tallinnanreissun jälkeen odotettu kuin kuuta nousevaa sellaista päivää, että pääsee kunnon kylpyyn.

Meillä on yläkerran kylpyhuoneessa perinteinen tassuamme, joka on nykyään pääsääntöisesti Pikkuveljen käytössä (vaikka amme kyllä oli alunperin rakennusaikana äidin toivelistalla, haaveilin rauhallisista kylpyhetksitä kynttilänvalossa shampanjalasillisen kera - haaveilen edelleen..). Nyt sinne on ollut odottamassa vuoroaan myös Neiti.

Syynä innokkaaseen odotukseen oli tietysti Tallinnantuliainen. Neiti on viimeaikoina ollut kovin kiinnostunut kaikenlaisesta kosmetiikasta (tästä lisää myöhemmin..) ja bongasi Tallinnasta LUSH -nimisen liikkeen. Lushilla ehdittiin käydä pariinkiin otteeseen ja pari pussukkaa sieltä tuli tuliaisiksi kotiin. 

Kylpyvaahtoja emme ole juurikaan voineet ammeessa käyttää lasten herkkien atooppisten ihojen vuoksi ja kun Neiti ehdotti, että ostaisimme Lushista kylpypallon kieltäydyin tietysti heti. Hotellissa Neiti kaiveli netistä tietoja Lushista ja tuosta himoitsemastaan kylpypallosta, tai kylpypommista, joksi noita palloja myös kutsutaan. Luettuani vähän Lushin taustoja uskalsin antaa luvan pommin ostoon. 

Pommista puhuttiin reissussa sen verran, että kun viimeisenä päivänä kävimme sen ostamassa Pikkuveli halusi tietysti myös omansa. 

Sunnuntaina oli vihdoin sopiva päivä, jolloin pääsimme kokeilemaan pommia tositoimissa. 

Olin ihan varma, että koko kylpyamme on pommin jälkeen sateenkaarenvärinen ja lapsilla korviin asti ihottumaa. Kumpikaan uhkakuva ei toteutunut. 

Värikkään "räjähdyksen" jälkeen kylpyvedestä tuli vihertävää ja erittäin hyväntuoksuista. Väriä ei jäänyt ammeeseen kylvyn jälkeen ja lasten ihotkin olivat mukavan pehmoiset. 

Kaapissa odottaa vielä pari pommia ja uusien tilaamista jo suunnitellaan, Lushilla on suomenkieliset nettisivut ja sieltä tilaaminen onnistuu helposti.

Onko joku muu räjäyttänyt kylpyammeen? 

Ja onko teillä kokemuksia 

muista Lushin tuotteista?

Maanantai on mattopyykkipäivä

Tänään oli vihdoin sellainen sääennustus, että uskalsin tehdä yhden jokakesäisen to do -listan kohdan; matonpesun. 

Meillä on aika vähän mattoja, mutta kaikki matot ovat tuollaisia perinteisiä räsymattoja, joita voi ihan vedellä ja mäntysuovalla pestä. Mattoja pidetään pääasiassa eteisessä ja keittiössä pehmentämässä laattalattiaa. Kumpikin paikka on sellainen, että kolmilapsisessa perheessä matot eivät kauaa kestä puhtaana ja siksi, vaikka kerralla mattoja onkin vähän, on mattojen kokonaismäärä aika kiitettävä. Ainakin näin pesupäivänä siltä tuntuu.

Räsymattoja voisi pestä painepesurillakin, mutta minusta perinteisessä juuriharjapesussa on jotain mukavaa. Talvella kevyt mäntysuovan tuoksu muistuttaa aurinkoisista kesäpäivistä.  

Lasten mielestä matonpesu on aina ollut jotenkin hauska tapahtuma, vettä saa roiskutella ihan luvan kanssa koko päivän. Enää en valitettavasti saanut mukaani kuin tuon nuorimman, isommista olisi ollut jo ihan apuakin. 

Isoveli aloitti ihka ensimmäisen kesätyönsä viime viikolla ja neidilläkin oli omat menonsa. Onneksi sain sentään edes yhden kaverin, matonpesupaikalla kun ei muita samaan aikaan ollut. Lieneekö tämäkin vähän tallainen katoava kansanperinne..?

Nyt on satsi pesty ja ripustettu kuivumaan ympäri terassia. Ja nyt toivotaan PIITKÄÄ hellejaksoa, jotta matot kuivuvat kunnolla ilman ylimääräisiä kommervenkkejä. Nyt menen lämpimään kylpyyn, jotta saan kädet ja hartiat mattourakan jäljiltä taas notkeiksi :) 

 Käykö joku muukin vielä mattopyykillä?

Juhannuksen kukkia 💮

Ihanaa, keskikesän juhla on käsillä ja luonto kauneimmillaan. 

Lenkkipolun kukkakauppa on tarjoillut herkkujaan jo pitkään ja sisällä on jatkuvasti tuoreita kukkia, ei tarvitse tyytyä vain pelkkään perjantaipuskaan.

Samaa kukkaloistoa ei valitettavasti meidän pihalla ole tänä vuonna juuri näkynyt.

Keväällä ulkoruukkuihin laitoin pari hassua narsissia, 

mutta orvokkiaika meni minulta ihan kokonaan ohi. 

Oma äitini nappasi kanervat ja nääkähtäneet narsissit Neidin synttäripäivänä toukokuussa pois ja minun PITI laittaa ihan heti niihin edes vähän kesäkukkia.

No, kesäkukkia on odoteltu tähän viikkoon asti. Ensin en vaan ehtinyt, sitten oli visio hukassa ja kun visio löytyi, oli sellaiset kukat tietysti jo myyty loppuun. 

Sitten totesin, että vanhat, hyvinpalvelleet sinkkiruukut olivat sanoneet sopimuksen irti ja sama kohtalo oli vanhoilla upeilla murateilla. Ne näyttivät hetken jo pelastuneet kylmästä talvesta kellarissa, mutta eivät kuitenkaan vironneet eloon enää kellarista oton jälkeen. 

Lopputulos on siis ihan erilainen, kuin alunperin ajattelin ja hyvin eri tyylinen, kuin meillä yleensä. 

Nyt kun illan pari olen noita katsellut, on silmä tottunut uusiin sinkkiruukkuihin, aika värittömiin ja pieniin kukkiin ja laventelin ihanaa tuoksuun.

Puutarhan puolellakin on työsarkaa, että siellä olisi tänä kesänä kukkaloistoa. Tällä viikolla olen koittanut etsiä kukkapenkkiä, ja osan siitä löytänytkin..

Paljon kukkia oli kova talvi vienyt, onneksi osa sentään on säästynyt. 

 

💮💮💮

IHANAA JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!!

💮💮💮