Kevätillan hetkiä rannalla

Vielä puhalsi vähän viileä tuuli tuon niin tutuksi tulleen järven rannalla. Vielä oli kovin tyhjää ja laiturikin lepäsi hietikolla. Lapset tykkäsivät illasta siellä silti. Kiipeilivät kiipeilytelineessä ja sen ison laiturin päällä hyppivät ja katselivat järven yllä kaartelevaa muutamaa lokkia, taisi siellä kanootillakin joku lipua ohi. Ja pienin ei pysähtynyt hetkeksikään. Ja tilaahan riiti, vielä oli niin kovin rauhallista, niin hiljaista ympärillä. Mutta pian tämäkin ranta herää eloon, herää uuteen kesään. Sillon me kohdataan taas.. Ja upotetaan ehkä varpaatkin veteen. Sitä odotellessa..

Hangon hiekkarannoilla

Siellä tuntui pehmeä hiekka jalkojen alla, iholla ihana auringonlämpö ja hiuksissa tuoksui kesäinen merituuli. Siellä etsittiin simpukoita rantahietikosta, heiteltiin kiviä meriveteen ja istahdettiin vain sitä kaikkea ihastelemaan ja ihmettelemään, tuo pieninkin, joka tuntui nauttivan jokaisesta löytämästään kivestä kädessään, joka hiekanmurusesta varpaidensa alla. Niin onnellinen näistä tämän päivän ihanista hetkistä Hangon kauniissa maisemissa oman perheen kanssa.

Ilta-auringossa

Voi kumpa aina voisi olla näin. Kun voi aamun sarastuksessa suunnitella tulevaa päivää ja illalla olla jo jossain ihan muualla. Tänään paistoi kaunis ilta-aurinko Yyterin rannassa, jossa meidän perhe nautti pehmoisesta hiekasta ja lämpimästä merivedestä. Kesä, viivythän vielä pitkään.

Hiekkarannalla

"Äiti, onko nyt se kesä?" "Saako nyt mennä kesävarpain?" On pieni neiti kysellyt jo monien viikkojen ajan. Ja niin vain puiden oksistoon kasvoi kuin huomaamatta isommat lehdet, alkoi nurmikolle ilmestyä keltaisia aurinkokukkia niin kuin pieni tyttönen voikukkia kutsuu, ja ihana aurinko yhä vain lämpimämmin helliä säteillään. On viimein koittanut se niin odotettu aika, ihana, kaunis kesä. On keveissä vaatteissa juostu pitkin omaa pihaa ja annettu ruohon kutittaa jalkojen alla, on syöty jätskiä varjon alla, vain nautittu hetkistä auringon paisteessa. Ja mikä loiste sinisilmissä tuikkikaan, kun rannalle lähdettiin viettämään tätä lämmintä päivää, vielä ennen kun säät viilenee sitten. Toivottavasti ei kovin pitkäksi aikaa.

Retki rannalle

Tänään palattiin tutulle rannalle pitkästä aikaa, palattiin niihin viime kesän lämpimiin kesäpäiviin, kun aurinko lämmitti iholla ja rantahiekkaan tallentui toinen toistaan pienempiä jalanjälkiä. Muisteltiin niitä monia uintihetkiä, niitä vesileikkejä ja hiekkalinnoja. Sitä kuinka jäätelö ehti sulaa pieniin suupieliin. Tänään oli yhdet pienet jäljen hietikolla lisää, yksi pieni käsipari toisten mukana kiviä heittelemässä. Ja vaikka pienten toive uimaan pääsystä ei vielä toteutunutkaan, se hetki on lähempänä taas. Voi, tulee niistä hetkistä unohtumattomia jälleen.

Sunnuntai

Ihana sunnuntai. Oma perhe, pitkä aamu eikä kenelläkään kiirettä minnekään. Monta kuppia kuumaa teetä, lämmin takkatuli ja iltapäivällä tehty pieni retki järvenrantaan. Toisella kultasella kädet täynnä pikkukiviä, toisella keppi, ja vain pienten touhut rikkomassa tuota niin pysähtynyttä maisemaa. Askelia puisella laiturilla, pienillä kasvoilla kysyvät ilmeet, kun ei enää kannettukaan uimakassia olkapäällä, päästykään uimaan. Nyt nipisteli sormien päitä syksyn viileys, koko ranta menneen kesän jäljiltä kuin talveen hiljentynyt. Päällimmäisenä mielessä vielä viime kesä, sen ihanille rantapäiville siellä kuin hyvästejä jättäen..