Äitiysneuvolakuulumisia

RV 26+2

Perjantaiaamuna kauniissa kevätauringonpaisteessa tein matkaa neljänteen äitiysneuvolaani. Yhtä paljon on aina sitä odotusta ilmassa, sellaista jännitystäkin. Pääsee kuulumisia kertomaan, tuntemuksiaan jakamaan ja kuulemaan ne aina yhtä satumaiset sydänäänet. Oli mukani silläkertaa myös pienet muruseni, jotka odottivatkin vain sitä hetkeä kun äiti nousee neuvolan sängylle, odottivat yhtä paljon kun minäkin, niitä pikkuisen masuvauvan sydänääniä, joista heille olin kertonut. Ja onhan ne pikkujumpsutukset jotain niin kaunista, siinä hetkessä tuo silmiin aina sellaiset pienet onnenkyyneleet. Kaikki oli hyvin, selvisi kuitenkin omalla loputtomalle väsymykselleni syy yhä vain laskeneesta hemoglobiinista. Edessä olikin sitten tänään käynti laboratoriossa, ja maassakin oli taas lunta. Sama kevätaurinko onneksi paistoi ja linnut visersi. Ihanaa!

2-vuotisneuvolan aika

Lokakuu ja maisema ympärillä niin kauniisiin ruskansävyihin pukeutunut, pihamaan valloittaneen kullankeltaiset ja punaiset vaahteranlehdet, ihan niinkuin silloinkin, kaksi vuotta sitten. Niissä muistoissa elän, kun syksyisen sateen saattelemana ajelin Naistenklinikalle tietämättä mitä seuraava yö tullessaan toisi, kun aamu sarastuksessa auringon kirkkaat säteet valtasivat sen huoneen, jossa vieressäni tuhisi pienen pieni tyttö. Tänään astelee omia polkujaan sellainen suloinen, tomera ja osaava pieni neiti, touhuaa pihamaalla kuin isompikin, pienten kenkien alla syksynlehdet, käsissään iso nippu suuria Vaahteranlehtiä. Syksyn lapsi. Minun tyttö. Tänään oli jo kaksivuotisneuvolan aika.

Neidin 6 -kuukautisneuvolassa

Oli aika taas kulunut kuukauden verran ja tullut taas Lilian neuvolan aika. Jo puolivuotiaan tyttövauvani kuusikuukautisneuvolan aika. Sain kotiini neuvolan jälkeen ihania vieraita, ja siskoni oli tyttöjen kanssa saapunut jo aikaisemmin, joten sain jättää pikkumurun kotiin. Oli neiti taas ihana hyväntuulinen hymytyttö, kun autossa nukahtamilta uniltaan heräsi neuvolahuoneessa. Päältä riisuttiin vaaleanpunainen tikkitakki ja ruusupipo sekä luonnonvalkoiset neuletöppöset ja sitten istahdettiin kuulumisia vaihtamaan. Meille kuului hyvää niin kuin yleensä. Puhuttiin myös neidin ruokailusta, saisi nyt painottaa ruoissa lihaa ja sovittaa päivään 3-4 kiinteätä ruokaa. Ja sitten päästiin punnitsemaan ja mittaamaan neidin uudet lukemat, painoksi saatiin 7260 g ja pituudeksi 66,5 cm eli melkein 4 cm lisää. Hienosti pompsahdit taas käyrällä pituudessasi, paino nousee omaa tahtia vähän käyrän alapuolella.

Tänään:
Pyörähtelet ketterästi lattialla ja löydyt mistä milloinkin
Peruuttelet myös ja usein oletkin joutunut sohvan tai pöydän alle
Syöt yleensä kolmea kiinteää ruokaa päivässä, liha-, hedelmä/marjasose ja puuro,
Sinua on helppo syöttää, kaikki on tähän mennessä sinulle maistunut
Nukut kolmet päiväunet, kahdet tunnin unet sisällä,
yhden pitkän pätkän ulkona niiden välissä
Juttelet ja ääntelet paljon, tykkäät niin paljon kun sinulle puhutaan
Hymyilet melkein kokoajan, olet oikea hymytyttö,
aina hyvällä tuulella
Rakastat seuraa ja naurat aina isoveljesi nähdessäsi
Syli on mielestäsi se kaikken paras paikka, ja niin on äidinkin mielestä
Viihdyt myös lattialla, jos siellä on seuraa tai kasa leluja, varsinkin uusia
Tykkäät lelujen kolinasta ja metelistä, kädellä mielelläsi niitä jossain sekoittelet
Käytät vaatekokoa 68, osa jo 74, osasta mahtuu vielä 62.
Lempileikkejä ovat piilonen ja hippa isoveljen kanssa,
silloin innosta heiluu kädet ja jalat kun perässä yhdessä mennään
Vierastat jonkin verran
Tartut hienosti kaikkeen mitä käsiesi ulottuvilla on,
viet lelua kädestä toiseen ja aina lopuksi kaikkea täytyy maistaa
Olemme kokeilleet muutaman kerran kanssasi myös syöttötuolia,
jaksatkin hyvin kannattaa itseäsi
Menet yöunille noin klo 23 ja heräät yleensä yhden kerran yössä syömään,
aamu sinulla alkaa noin klo 7-8 välillä

5 -kuukautisneuvolassa

Oli viisikuukautisneuvolan aika. Mikolla oli päivystysviikko meneillään, joten Lucas jäi hänen kanssaan kotiin kun minä puin pikkuneidille takkia ylle, villatöppöset jalkaan ja ruusuilla somistetun pipon päähän ja ajelin neuvolaan. Siinä lyhyenkin matkan aikana ehti mielessäni pyöriä monenlaisia ajatuksia, niitä suuren onnen täyttämiä, niitä hieman haikeitakin. Ajan kulua ihmettelin, sitä hetkeä ensimmäisen neuvolan, nyt jo viisikuukautisen tytön kanssa tein tuota matkaa. Tyttö nukahti matkalla ja sainkin sitten herätellä häntä neuvolatätin huoneeseen päästyämme. Vähän ihmettelit missä heräsitkään, mutta melkein samantien olit pelkkää hymyä. Ihana iloinen pikkukultani. Kuulumisten vaihdon jälkeen oli punnituksen ja mittausten aika. Oli neidille hienosti tullut painoa, vaaka tytön alla näytti 6925 g ja pituudeksi saatiin mittanauhalla 63 cm. Puettiin päälle Pampersin Active fit vaippa kokoa 3 ja vaaleanpunainen kietaisubody kokoa 62, mitattiin vielä päänympärykseksi 41 cm ja sitten olikin niiden ikävien rokotusten aika. Oli ihan sydäntä särkevää, kun pieneltä tuli itku. Molempiin reisiin pistettiin piikit ja suukkuun sait vielä rota-rokotteen. Rauhoittelin sinua, kuljeskelin ympäri huonetta, samalla kun sovittiin seuraavaa kertaa kuukauden päähän. Siinä ihmettelin, sen ääneenkin sanoin, joko kuusikuukautta tulisi sitten täyteen. Vielä loput vaatteet neidin ylle, tällä kertaa olimme pukeneet sukkahousujen päälle Fiona-neidiltä pieneksi jääneet vaaleanpunaiset housut kokoa 74 sekä jo alkutalvella hankkimani pörrökarvaisen liivin kokoa 68, jota neuvolatäti kehui niin söpöksi.
Melkein yhtä söpö ja suloinen kun sinäkin!

4-kuukautisneuvolassa

Pieni vielä. Vaikkakin jo neljä kuukautta. Tuntuu, että vasta hetki sain sinut vierelleni. Tavallaan niin lyhyt aika tuosta kaikesta. Silti niin pitkä, etten osaisi enää kuvitella elämää ilman sinua. Pitkä siksikin koska olet niin paljon muuttunut. Kuin eri tyttö, ei ihan enää se vastasyntynyt. Olet kehittynyt niin hurjan paljon, välillä tuntuu mahdottomalta pysyä mukana tuossa kasvussa, sen askelissa, niissä pienissäkin.

Tänään ajelimme taas kohti neuvolaa. Oli lääkärikäynnin aika. Terveydenhoitaja sinut ensin mittasi ja punnitsi, lukemiksi tuli hienot 6395 g / 60,8 cm. Vähän oli tasaantunut molemmat omilla käyrillään, mutta yhteinen suhdekäyrä kulki hienosti. Sen jälkeen lääkärin luona juteltiin, tarkkailtiin ja tutkittiin. Massulla olit, silmiisi katsottiin, kokeiltiin massua, lonkkia ja jalkojenkin kantavuutta testattiin. Kuulumiset vaihdettiin, soseiden maistelustakin puhuttiin. Olitko niin iso tyttö, että niistäkin juteltiin. Pian olisi aika niidenkin, mutta rauhassa sain ajatukseen tottua. Katsotaan, sinulle mielessäni kuiskasin. Niin mielelläni kuin vain maitoa sinulle tankkaisin. Sitten puettiin päälle ja lähdettiin viettämään ystävänpäivää tätisi ja serkkutyttöjesi kanssa.

3 -kuukautisneuvolassa

Taas vain päivien nopeaa juoksua ihmettelin, pikkuneitimme päälle puin noita pikkuruisia vaatteita. Niitä taas vähän isompia, vaikka pieniä silti. Alla pientä peppua vasten vaippa kokoa 3, sen päälle puettu body kokoa 62. Ylläsi tänään kaunista vaaleanpunaista, jotain niin söpöä ja tyttömäistä. Sinisilmissäni se sama herkkä, hymyilevä katse. Ja kun niihin kauniisiin silmiisi katsoin, uppouduin hetkeksi mietteisiin. Silmäkulmissani muutama kyynel. Jo kolmekuukautisneuvolasi aika. Lumisessa maisemassa ajelin kanssasi kohti neuvolaa, isoveljen jäädessä kotiin siskon ja serkkutyttöjen hoiviin. Ihana yhdessä mennä. Kuulla taas kuinka paljon olisikaan sinulle pituutta ja painoa tullut, tuntuu kuin olisit viime kerrasta paljonkin kasvanut. Vaatteet jääneet pieneksi, ne pikkuisimmat silitetty ja viikattu muistojen laatikkoon, odottamaan ehkä seuraavaa käyttäjää. Olet muuttunut taas niin kovin paljon. Niin jo katseellasi seuraat, pientä päätäsi kääntelet ja leluja katselet. Niin paljon toimittelet, pikkusia nyrkkejä suukkuusi viet, niitä jo silmilläsikin katselet, olet ne nyt löytänyt. Ihana sinä, rakas, olemuksellasi valloitat. Neuvolatädillekin hymyilit kauniisti, kerroit varmaankin ihanasta joululomastamme mummilassa, siitä miten paljon on mahtunut viimeiseen kuukauteen. Niin paljon pieneen elämään. Niin kovin arvokkaaeen ja tärkeään.

Pienen neidin mitat tänään
paino 6035 g
pituus 59,0 cm
päänympärys 39,7cm

2 -kuukautisneuvolassa

Tänään oli pienen rakkaani kaksikuukautisneuvola. Vaihdettiin ensin kuulumisia neuvolatätin huoneessa samalla kun pieni neiti otti maitöhörppyä, ja sen jälkeen mittailtiin. Puntariin jäi lukema 5370 g ja pituudeksi täti sai 56,5 cm. Yhtä aikaa niin hieno tunne, että neiti maidollani kasvaa niin hyvin, toisaalta valtasi samaan aikaan mieleni pieni haikeuskin. Pikkuinen neiti on isompi taas. Ne pikkuruiset vaatteet jäävät pieniksi niin kovin nopeasti, niitä ihanuuksia kun voisi pitää kauemmin pienen neidin yllä. Hienosti seurasit katseellasi tädin näyttämää lelua, niin kauniisti hymyilit, juttelitkin, kirjaankin jäi merkintä ihanasta hymytytöstä. Vielä sait suukkuusi rota-rokotteen ja sen jälkeen oli valmista. Äidin rakas, josta olen niin kovin onnellinen ja kiitollinen.

Tänne kauniiseen kirjaan tallennan pienen neidin tärkeimmät jutut.
Kavun ja kehityksen, uudet ja ihanat asiat.
Samanlainen kirja on myös isoveljellä.

Kuusi kaunista viikkoa

Välillä vähän itketäänkin..

Pieniä suloisia paijauksia 

  ♥Rakas tyttöni mun ♥

Pikkuisin rakas tänään kuusi viikkoa. Jo kuusi ihanaa viikkoa olimme saaneet jakaa yhdessä, noita pienen elämän ensimmäisiä. Ja tänään oli kolmas neuvolakäynti, myös lääkäri tarkistaisi, että kaikki oli hyvin. Sumuisen harmaassa säässä teimme matkaamme kohti neuvolaa, jossa sinua sitten herättelin painon punnitusta ja pituuden mittausta varten. Niin ylpeänä ja iloisena, hieman haikeanakin katsoin tuota lukua puntarissa, kuuntelin kun täti kertoi pituutesi. Tänään tasan kuusi viikkoisen tyttöni mitat olivat 4670 g / 52,7 cm. Päänympäryksesi oli 37,0 cm. Hienosti olit maidollani kasvanut. Lääkärin huoneessa kokeiltiin vatsa, lonkat, katsottiin silmiin ja kokeiltiin refleksit. Seurasit hienosti liikkuvaa kohdetta ja nostelit jo jäntevin elein vatsalla ollessasi päätäsi. Kaikki kunnossa muutenkin, mutta jo muutaman viikon kestäneeseen silmän rähmimiseen kirjoitti lääkärin resetillä antibioottitipat. Sitten pieni maitotankkaus odotushuoneessa ja kotia kohti isin ja isoveljen luokse yhteistä päivää jakamaan.

Pikkuneidin toinen neuvola

Maitoa tankattiin juuri ennen lähtöä ja sitten ajeltiin pikkuneidin kanssa neuvolaan. Niin ylpeänä sinua kannoin mukanani, Benettonin untuvapussin sisältä näkyi vain pikkuiset kasvot, pienet silmät suljettuina. Heräilit kuitenkin, kun sinulta lapasia ja pipoa riisuin, itkuakin vähän tuli. Eikä siihen auttanut neuvolatätin huoneessa tarjottu maitokaan. Hetken juteltiin tätin kanssa kuulumisia, kehui sinua nukeksi, sanoi miten niin suloiselta näytit, niin pirteältä kun siinä sylissäni tillittelit, kuin miettien missä olet nyt. Sitten mentiin hoitopöydälle ja riisuttiin päältäsi nuo pienen pienet vaatteet, luonnonvalkoinen neuletakki ja uudet samaa väriä olevat palmikkoiset legginsit, pikkuiset sukkahousut ja body. Oli toisen punnituksen aika. Äitiä jännitti kovasti, mietitytty oliko painoa tullut tarpeeksi, oliko synnytyspaino saavutettu. Ja hienostihan sitä oli kertynyt, jo ylitse kahden viikon takaisen. Painoit tänään, päivää ennen kaksiviikkoispäivääsi 3360g, pituuttesi oli 47,3 cm ja päänympärys 43,5 cm. Hienot mitat pikkuprinsessalla. Sitten täti katsoi ihoasi, napaasi ja tarkisti refleksejäsi. Niin hienolta kaikki näytti, seuraava kerta, kuusivikkosneuvolasi, olisikin vasta neljän viikon päästä.

Pikkuneidin ensimmäinen neuvolakäynti

Miltä se tuntuikaan kun suunnitteli lähdön jonnekin niin, että vielä vaihtoi pienelle vaipan, vielä antoi maitoa, että olisi pikkuinen sitten tyytyväinen koko automatkan, ehkä vielä paikan päälläkin. Tänään tehtiin niin, kun ensimmäistä kertaa lähdettiin kotoa pikkuneidin kanssa kohti neuvolaa ja painokontrollia. Ja hyvinhän se matka sujui, nukkui pieni takana kaukalossaan koko pienen matkan ajan, vielä jatkoi uniaan perilläkin. Mukaamme me tytöt olimme saaneet myös perheen miehet, jotka jäivät sillävälin odottamaan neuvolan aulaan, sieltä löysi Lucas heti lempilelunsa. Minä mietteissäni, sen lyhyen hetken ennen kuin tuli meidän vuoro. Vastahan täällä masuni kanssa kuljin, niin monen monta kertaa, niin ohikiitävän ajan. Mietin, miten ne kuukaudet, viikot vain katosivat..

Sitten tuli meidän aika astua sisään, minun ja masussani vasta hetki sitten olleen, nyt siinä sylissäni nukkuvan pienen tytön. Suurta onnea, sydämeni täynnä. Siinä me olimme nyt. Ylpeänä esittelin pienokaistani tädille, joka vasta hetki sitten täällä masuani oli mittaillut, pienen sydänääniä kuunnellut, minusta huolta pitänyt. Siinä me olimme, minä ja pieni yhdessä. Kuulumisia vaihdettiin, synnytystarinaani läpikäytiin, sitten tuli aika pienen rakkaani punnituksen. Jännitti kovin, mutta turhaan, painoa oli tullut hienosti. Oli syntymäpainokin melkein jo saavutettu, painoit 3110g. Olin iloinen, vaikka melkein toivoisi, että olisit tuo ihan pikkuinen kauemmin. Niin nopeasti ensimmäiset viikot, ensimmäiset kuukaudet kuluvat, ohikiitävät. Niin nopeasti muutut, nopeasti kasvat. Ihan liian nopeasti, ihan liian paljon. Eikä aikaa saa pysähtymään, edes hidastamaan. Lucas-murun kohdalla sen huomasin, se ei pysähdy, ei hidasta, ei, vaikka kuinka haluaisi. Ei vaikka mitä tekisi. Pienistä vauvoista tulee niitä ihania yksivuotiaita, niistä tulee, reippaita, osaavia ja omatoimisia isoveljiä. Pienen prinsessan. Ihan kohta viikon ikäisen, vasta viikon ikäisen.

Iloisen tyytyväisinä palasimme kotiin. Seuraavan kerran tapaisimme neuvolassa viikon kuluttua.

Tyttöjen mukana neuvolassa

Lähdimme kanssasi mukaan naapurin tyttöjen neuvolakäynnille. Samalla vielä kerran noiden seinien sisällä pistäytymään, leluilla leikkimään, sille kaikelle hyvästejä jättämään. Oli ihana vielä kerran viettää aikaa yhdessä tuon oven takana, jossa niin monen monta muistorikasta hetkeä on jaettu, sinun kanssasi, muutama kaunis myös naapurin rakkaiden tyttöjen kanssa. Oli haikeaakin, oli. Siskon kanssa jaoimme tunteen. Muistelemimme niitä monia neuvolaan liittyviä hetkiä. Masujen kanssa, pikkuisten nyyttien. Kokoajan vähän suurempien. Niin paljon muistoja. Jotka haluaisi muistaa ikuisesti.