Vielä puhalsi vähän viileä tuuli tuon niin tutuksi tulleen järven rannalla. Vielä oli kovin tyhjää ja laiturikin lepäsi hietikolla. Lapset tykkäsivät illasta siellä silti. Kiipeilivät kiipeilytelineessä ja sen ison laiturin päällä hyppivät ja katselivat järven yllä kaartelevaa muutamaa lokkia, taisi siellä kanootillakin joku lipua ohi. Ja pienin ei pysähtynyt hetkeksikään. Ja tilaahan riiti, vielä oli niin kovin rauhallista, niin hiljaista ympärillä. Mutta pian tämäkin ranta herää eloon, herää uuteen kesään. Sillon me kohdataan taas.. Ja upotetaan ehkä varpaatkin veteen. Sitä odotellessa..
Ihanan näköistä, ihana perhe! :)
VastaaPoista